Kajakki vai sooloinkkari?

Vaellusnet Turinat: Melonta: Kajakki vai sooloinkkari?
Lisääjä Nimetön Sunnuntai, 11.Toukokuu, 2003 - klo 16.50:

Millaistakohan on melonta inkkarilla tai peräti sooloinkkarilla? Kajakilla olen meloskellut jonkin verran, mutta inkkarikokemusta minulla ei ole lainkaan. Kajakkimelonnassa itseäni ärsyttää ennen kaikkea rantautumisen hankaluus, taukojen tarve ja joskus pakkaamisen hitauskin. Pohdiskelin, että luultavasti inkkarilla pystyisi melomaan pitempiä matkoja tauoitta, koska meloessakin voisi muuttaa asentoaan.

Onko inkkaritekniikka vaikea oppia?

Lisääjä hullu Joe Maanantai, 12.Toukokuu, 2003 - klo 08.58:

Ainakin inkkarilla joutuu melomaan pitempiä
AIKOJA, koska matka joutuu hitaammin.

Inkkarilla melominen on opeteltavat heti
oikein,
ettei jää pahaa tapaa tehdä korjausliikettä
väärin (joka ensin tuntuu helpommalta).
Korjaus
on tehtävä lavan samalla puolella kuin vetokin,
yhtenäisellä J-liikkeellä. Siitä sitten kuin
itsestään kehittyy vielä hienostuneempia
versiota.

Soolon melominen (keskeltä) on vielä hieman
hankalampaa kuin tandemin melominen
takaa, mutta
alus on silloin ketterimmillään.

Puhtaan sooloinkkarin hankkimisessa ei
ehkä ole
järkeä, koska "normaalikokoista" eli noin
16-jalkaista kevyttä ja hyvän mallista inkkaria
voi hyvin meloa sekä yksi että kaksin, jopa
kolmin. Aloittelevalle kapea soolokanootti voi
olla jopa liian kiikkerän oloinen.

Rahdinkantokyvyssä ja kätevyydessä inkkari
hakaa
kajakin 6-0, mutta vastaavasti menetetään
nopeutta ja merikelpoisuutta. Suojaisilla
joki-järvireiteillä inkkari on todella mukava,
merellä ei niinkään. Kaikkea ei voi saada
samaan
aikaan.

Lisääjä Hannu I Maanantai, 12.Toukokuu, 2003 - klo 09.07:

Jos sinulla on kajakkikokemusta niin osaat jo "lukea" virtaa ja katsoa laskureitin eikä se kanootin hallintatekniikka tuottane sinulle ongelmia.
Kanootti sopii hyvin retkeilyyn joella, on tilaa tavaroille ja voipi ottaa kaverinkin mukaan.
Kanootin heikkous on tuuliherkkyys, istutaan korkeammalla kuin kajakissa ja sivutuulella suuri poikkipinta-ala tuntuu.
Koskenlaskussa avokanoottiin keulankautta tullut vesi tekee siitä kiikkerän ja nurinmenojakin tulee.
Samoin kokematon keulamies voi kaataa kanootin kun hän nostaa melan vedestä ja rupeaa puristamaan kanootinreunoja jäykkänä.
Ensikertalaiselle keulamiehenä olo on todella jännää kun koski lähestyy, ääni voimistuu, täytyy luottaa perämieheen ja muistettava vielä meloa yms.

Lisääjä Hobla (Hobla) Keskiviikko, 14.Toukokuu, 2003 - klo 21.37:

Ikkarin ja kajakin ero on niin kuin retkipyörällä ja kolmipyöräisellä tavarankuljetuspyörällä.

Avokanootti on aina hitaampi kuin samanmittainen kajakki. Kun avokaanootit ja ja kajakit retkeilevät samassa ryhmässä joutuu matka yhtä tahtia kun kajakkien pitäessä taukoa avokanootit melovat ne kiinni.
Pikku koskissa inkkari on on kajakkia jännittävämpi ja osin jopa hauskempi koska jo 2 luokan kosket heittävät vettä sisään niin että pystyssä pysymiseen saa kiinnittää tosissaan huomiota. Koskissa kajakki on yleensä kuivempi vaihteehto koska melojan ei tarvitse kyykkiä nivusiaan myöten vedessä eli suojautumiseen riittää pelkkä melonta-anorakki ja aukkopeite.

Kaksin retkeiltäessä kahteen kajakkiin mahtuu sama määrä tavaraa kuin yhteen avokanoottiin, myös turvallisuus kasvaa kun ollaan liikkeellä kahdella pelillä. Kun kajakit melovat vierekkäin käy keskustelukin paremmin kuin avokanooteista ja kaksikoista tutulla mitä? häh? tyylillä. Rasitusta ei tietysti voi jakaa samalla lailla kuin avokanootissa.
Parhaimmillaan avokaanootti on tyynissä ja hitaasti virtaavissa vesissä.

Lisääjä olavi Torstai, 15.Toukokuu, 2003 - klo 00.31:

sitten näiden vehkeiden hintahaarukka?
1000€ -ääretön,vai?

Lisääjä Hobla (Hobla) Lauantai, 17.Toukokuu, 2003 - klo 10.28:

Avokanoottien ja kajakkien hinnat alkavat käytettyinä n 300 eurosta. 500 eurosta ylöspäin saa jo toimivan muovisen retkipelin. Lasikuituiset ja eksoottisimmista materiaaleista varustetut ovat sitten kalliimpia. Esim tyynille joille ja kakkosen koskiin sopivan käytetyn Artic 16 avokanootin saa meloineen ja tynnyreineen alle 700 eurolla. Kanootti on hidas mutta vastaavasti vakaa ja pomminkestävä.

Lisääjä MaKu Maanantai, 14.Heinäkuu, 2003 - klo 19.59:

Olen käyttänyt Torniolaisen Kuitunikkarien omaa mallistoa olevaa inkkaria jo 20v.Sopiva koko yksinmejojalle.Käytän tosin tyylistä poiketen kaksipuolista melaa lähes aina.Kanootin kapeus antaa siihen mahdollisuuden.Silti erittäin vakaa.
Yksin koskea laskettaessa kaksipuoleinen mela kätevä.Nopea puolenvaihto ja mutkittelu.Kanootti kääntyy suht joustavasti kun on negatiiviset kölit.Ei tietenkään kajakin veroinen.
Tavaraa mahtuu paljon enemmän kuin tarvitsee.
Pari tynnyriä ja keula ja peräboxsit täyteen niin eivät kastu eivätkä karkaa jos menee nurin.Boxien ansiosta ei myöskään uppoa jos ei säry.Järvillä ja isoilla suvannoilla+vastavirtaan noustessa käytän hankaimia ja lahnan isoja meloja airoina.
Takakannella on lisäksi iso peili josta helppo tarkkailla menosuuntaan,vaikka on selkä sinne päin.Soutaen meno on huljakkaa ja moni kajakki jää siinä kyydissä kolmanneksi.Onhan se tietenkin tyylirikkoista hommaa soutaa,mutta kummasti menoa helpotta.Käytän inkkaria oikeastaan siksi,että aina olen kalahommissa.Siihen se on erinomainen.
Jos vain retkeilisin kajakkikin kävisi varmasti laatuun.

Lisääjä Maria Maanantai, 14.Heinäkuu, 2003 - klo 23.06:

Ylihuomenna ensimmäistä kertaa elämässä inkkarilla
parin päivän reissulle pojan kanssa.
Kokemusta on sen verran mitä melontareitit kirjassa on kirjoitettu, eli ei siis mitään käytönnön kokmusta (ai niin kajakilla olen melonut Ahvenanmaalla).

Olisikos jotain mitä olisi hyvä ottaa huomioon, mitä ei kirjoissa lue?? Aion totella reittikuvausta täysin ja kannamme inkkarin
kaikkien vaikeiden koskien yli.

Lisääjä -sr- Tiistai, 15.Heinäkuu, 2003 - klo 20.57:

Joella on helppo opetella ohjaamaan inkkaria. Virtaus (vähäinenkin)auttaa kanoottia pysymään suunnassa. Olet varmaan niistä kirjoista lukenut j-vedosta. Se kannattaa heti opetella. Inkkarin ohjaustapahan on perin erilainen kuin kajakin. Mutta pian sen oppii millä ohjausliikkeillä inkkari kääntyy tai kulkee suoraan. Aloitin aikanani melonnan juuri inkkarilla jokiretkellä ja matkat meloen jatkuvat vielä vaikka aikaa on ensimmäisesta reissusta jo kaksikymmentä vuotta. Hauskaa melontaretkeä !

Lisääjä Maria Lauantai, 19.Heinäkuu, 2003 - klo 21.03:

Oli ihana reissu, tämän vuoden kohokohtia.
Miten ihanaa ja kaunista, luonto, linnut, kalat,
joen kauneus, vihreys ja uiminen ja jakaa se
kaikki luontoon ja melomiseen ihastuneen
murrosikäisen kanssa.

J-veto onnistui kilometrin kiemurtelun jälkeen,
hermo oli mennä sitä ennen. Mutta se on todella
homman ydin.

Hän jolta vuokrasimme inkkarin sanoi, että
laskekaa vain kaikki kosket, vaikka tiesi, että
olimme noviiseja. Melontareittioppaassa luki
koskista: "ohitettava maitse" - se koski meni
todella tyylikkäästi. Seuraavista kahdesta
koskesta luki "ilman aikaisempaa
koskenlaskukokemusta ne kannattaa kiertää maitse".
Edellisestä koskesta rohkaistuneena laskimme
kosken, eka meni ihan ok, mutta toisessa
kiepahdimme selkä menosuuntaa kohden (ei
aavistustakaan mitä tapahtui), ja koska yritin
oikaista sitä, niin juuri pudotuksella uimme
tietenkin sen inkkarin kanssa. Argh!

Viimeisestä isommasta koskesta luki
kirjassa "suositellaan vain kokeneille
koskenlaskijoille", sen laskimme tyylikkäästi
vahingossa, koska kartta oli jäänyt siihen
uintikoskeen. (Laitoin sen varmaan paikaan eli
peppuni alle - ei löytynyt enää kun laskin kosken
loppuosan vedessä ;)

Onko nämä kirjojen ohjeet koskista ihan mitä
sattuu?
Onko koskenlasku myös voimalaji, koska räpiköimme
siinä koskessa silloin kun minä olin takana
ohjaamassa?
Poika kun oli takana, hän voimakkaampana sai
inkkarin aina kääntymään halutessaan, pitääkö
tässä alkaa nostaa puntteja.

Kaatuminen oli erittäin kasvattava kokemus, teki
oikein hyvää, luonnonvoiman kunnioitus palautui
ihmeesti mieleen ;)

Lisääjä Samovaari Maanantai, 21.Heinäkuu, 2003 - klo 13.29:

Moi Maria.
Hauskaa, että ensimmäinen reissusi oli niin mieleenpainuva.
Minkä joen laskitte? Kyselen siksi että Melontareittioppaan (tarkoittanet Suomen ladun opasta)koskenlaskuluokitus perustuu kansainväliseen luokitukseen I-VI joka on aina keskivedenkorkeuden mukaan. Kosken luonteesta riippuen se helpottuu tai vaikeutuu veden vähetessä. Heinäkuun puolivälissä, etenkin tänä kesänä vettä on jopa liian vähän.
Koskenlasku on aina taitolaji, kuutio vettä painaa tonnin ja hiljaisemmassakin koskessa niitä kuutioita kulkee useita sekunnissa. Veden voimaa vastaan ei taistella vaan sitä käytetään hyväksi.

Lisääjä Maria Maanantai, 21.Heinäkuu, 2003 - klo 18.03:

Samovaari, se oli Wanhan Witosen melontareitti
Petäjävedeltä Jämsänkoskelle. Luin vuoden 1999 Melontareittiopasta vähän tarkemmin ja huomasin, että tuota reittiä ei oltu luokiteltu, mutta toisia oli.
Varmaankin pitäisi osallistua jollekin koskenlaskukurssille.

Lisääjä Wanha Nahkatukka Tiistai, 22.Heinäkuu, 2003 - klo 09.09:

Oppisopimuskoulutus Kosken itsensä kanssa on ihan hyvä, kun pitää tervettä järkeä reissussa mukana!

Lisääjä vaaleansininen enkeli Tiistai, 22.Heinäkuu, 2003 - klo 11.34:

Maria:

"Onko nämä kirjojen ohjeet koskista ihan mitä
sattuu? "

Ei, mutta kuvauksen alussa lukee yleensä millä vedellä se on tehty, tällä hetkellä vettä on aika vähän. Joskus tulvaluokitus on suluissa normaaliveden numeron jälkeen ja noita matalan veden luokituksia harvemmin on missään. Matalalla vedelle monet stopparit muuttuu pitävämmiksi, kiviä tulee enemmän esiin ja nitä joutuu kiertelemään ja tulee kosketuksia. Mutta toisaalta taas pienemmässä virtauksessa ohjaaminen on helpompaa ja vaatii vähemmän voimaa ja tekniikkaa ja lisäksi kun vauhti on hitaampi niin ehtii paremmin katsomaan reittiä jne.

Et sanonut katsoitteko maitse koskia, mutta ens reissulla kannattaisi ottaa sellaine tapa. Eli jos reittiopas sanoo, että ohitettava maitse tai jotain muuta vastaavaa, tai jos luokitus on iso tai jos siinä on huutomerkki, kannattaisi aina rantautua ennen koskea ja käydä kävellen katsomassa rannalta miltä koski näyttää ja missä reitti menee. Nyt meni hyvin, mutta ehkä ei kannata ottaa tavaksi tuota ohjeiden ignorointia, siellä voi olla jotain rakenteita esimerkiksi joista ei pääsekään hyvällä tuurilla läpi. Lisäksi ne ohjeet on ihmisten tekemiä eli on hankalaa saada niitä täysin yhteneviksi ja vedenkorkeus vaikuttaa suuresti koskien luonteeseen.

"Onko koskenlasku myös voimalaji, koska räpiköimme siinä koskessa silloin kun minä olin takana ohjaamassa? Poika kun oli takana, hän voimakkaampana sai inkkarin aina kääntymään halutessaan, pitääkö tässä alkaa nostaa puntteja."

On se myös voimalaji, sitä enemmän voimaa tarvitaan mitä isompi on virtaus. Mutta suosittelisin ennemmin melomista voimaharjoitteluksi, samalla tulee muutkin elementit treenattua, kuten virran lukeminen, melan käyttö ja tasapaino muun muassa.

Kumpi teistä on painavampi? Painavamman pitäisi istua pääsääntöisesti takana, koska silloin kanootti kulkee paremmin suoraan.

Lisääjä Maria Tiistai, 22.Heinäkuu, 2003 - klo 14.43:

Tottakai kävimme ensin katsomassa joet ja
miettimässä miten ne lasketaan. Olemme
suunnilleen yhtä painavia, toinen pitempi,
toinen muodokkaampi ;).

Kyllä tässä melontainnostus synttyi

Lisääjä ja mela heiluu Tiistai, 22.Heinäkuu, 2003 - klo 22.15:

Ns. oikeaoppinen tapa laskea kovia koskia inkkarilla on meloa takaperin, jolloin kanootin ohjautuvuus on sama kuin normaalisti, mutta nopeus paljon pienempi. Eli on enemmän aikaa väistellä ja ohjata. Takaperin melominen on vain melkoisen vaikeaa ja vaatii harjoittelua.

Tuossa juuri 5 päivää melomasta tulleena täytyy todeta, että vaikka kokemuksen mukaan 6-vuotias pystyy melomaan 16-jalkaista inkkaria keskeltä yksin (tyynellä), ei näkemästämme 5 kanottikunnasta yksikään osannut meloa (J-vetoa tehdä). Luulisi, että kanootin vuokrannut tolkun ihminen alkaisi itse pähkäillä, ettei puolen vaihto (helevetin pitkällä melalla tosin) joka kolmannen vedon jälkeen voi olla se oikea tapa edetä. Itse keksin J-vedon meloessani setäni savolaisvenettä joskus 8-vuotiaana ja ilman oppaita.

Lisääjä vaaleansininen Perjantai, 25.Heinäkuu, 2003 - klo 12.04:

Tarkoitat varmaa siis naama eteenpäin, mutta melalla vedellää väärinpäin? Eikä niin että selkä alaspäin...

Joo, olen eri mieltä kanssa tästä ohjailun helppoudesta, mutta kokemus perustuu kajakkiin. Se ainakin ohjautuu parhaiten silloin kun mennään virtaa nopeammin. Ainakin jos pitää siirtyä sivusuunnassa ja jos virtaus on kovaa. Tällöin jää tietty vähemmän aikaa reagointiin.

Olenkin käsittänyt, että oikeaoppinen tyyli olisi laskea koski pala kerrallaan. Mennään se mikä näkyy virtaa nopeammin jos on tarvis, ja sitten mennään akanvirtaan katsomaan seuraava pätkä ja reitti. Siitä taas menoksi ja seuraavaan akanvirtaan.

Tällainen vaatii varmaan inkkarimelojilta aisa saumatointa yhteystyötä ja kommunikointia sekä kanootinkäsittelytaitoa. Eikä iso inkkari tietty kovin pieneen akanvirtaan mahdu eikä käännykkään.

Lisääjä Samovaari Perjantai, 25.Heinäkuu, 2003 - klo 13.18:

Virtaa nopeammin.
kannattaa käyttää silloin kun edessä on voimakkaita vasta-aaltoja ja kanootissa on aukkopeitto. Stoppariin ajettaessa usein ainoa vaihtoehto. Reitti ja esteet täytyy olla skautattuna etukäteen.

Virtaa hitaammin.
Kun ei ole selvää reittiä ja paljon kiviä. Raskasta, vaatii harjoittelua ja melontaparin hyvää yhteistyötä.

Ajelehtiminen.
Nopeutta kiihdytetään tai jarrutetaan tilanteen mukaan. Kanootti pidetään kuitenkin aina virran suuntaisena. Käyttäisin mieluimmin termiä "aktiivinen ajopuu".

Kanootti on tietysti kömpelömpi kuin kajakki mutta kyllä samat periaatteet pätee molempiin.
Muistan ensimmäisen melontaretkemme v.-82 Ivalonjoelle, mentiin niin pirusti vaan voimalla eteenpäin. No, myöhemmin on sitten tullut opeteltua tätä tekniikkapuoltakin.
Suuri ero näillä on myös se, että kanoottimelonta on (yleensä) tiimityöskentelyä, jolloin kommunikointi on ratkaisevaa. Koskikajakki taasen yksilölaji.

Lisääjä Hobla! Sunnuntai, 27.Heinäkuu, 2003 - klo 11.14:

Laskeeko joku extremisti koskia avokanootilla jossa on aukkopeitto melojien vyötäisille kiinnitettynä ?
Jos kanootti kaatuu koskessa niin peiton kanssa uiminen on todella hengenvaarallista.

Kanoottia ei aina kannata pitää virran suuntaisena, avokanootilla pääsee aaltojen ja stopparien yli paljon kuivempana kun ajaa niihin noin 40 asteen kulmassa. Vaatii keulamelojalta duffekin hallintaa virrassa ja rohkeutta kurottaa aallon taakse mutta toimii loistavasti isovetisissä koskissa.

Sama juttu on myöskin keula ja perämelojien "paikan vaihto". Kun melojat kääntyvät penkeillään ympäri saadaan "etupään" painopistettä taaksepäin ja kanootti nousee helpommin ja kuivempana aallolle.

Yksi kikka mikä kannatta opetella on kääntyminen penkillä. Kun melojat pyörähtävät penkeillään vuorotellen ympäri ei kanoottia tarvitse kääntää virrassa. Kun saman tempun tekee kosken niskalla saadaan yleensä vahvempi meloja keulaan mistä on vastaavasti hyötyä aaltojen ylityksissä, lossauksissa ja virranrajojen kiinniottamisessa. Tehokkain paikka kääntää inkkaria on keulassa.

Pikkasen treenaamalla avokanootin saa parkkeerattua uskomattoman pieniin virranrajohin mikä toisaalta on must taito vähänkin isommissa virroissa, vesilastissa olevalla inkkarilla kun ei tehdä muuta kuin yritetä pysyä pystyssä..

Koskiin ei oikeastaan ole olemassa yhtä oikeaa laskutapaa vaan se on eri tekniikoiden yhdistelemistä. Koskissa voi jopa leikkiä avokanootilla!

Lisääjä ja mela heiluu Sunnuntai, 27.Heinäkuu, 2003 - klo 11.37:

Takaperin melomisen idea in tietty siinä, että ohjattavuus säilyy (nopeusero veteen), mutta eteneminen kivien suhteen on hitaampaa ja jää reagointiaikaa. Tietenkin on kysymys naama eteenpäin menemisestä, kanoottia pakitetaan veden suhteen. Tämä tekniikka on jokseenkin vaativa.

Isoissa aalloissa auttaa keskeltä melominen, eli kumpikin meloja on polvillaan kanootin keskellä. Silloin pitkittäinen hitausmomentti on minimissään ja alus pääsee keinumaan herkästi, eli keula ei kynnä sisälle aaltoihin läheskään yhtä herkästi.

Kovissa koskissa aukkopeittoa parempi ratkaisu on ilmatyynyt, eli koko kanootin vapaa tila täytetään ilmapusseilla. Joissain niissä voi olla tavaroitakin. Nämä estävät kanoottia täyttymästä vedellä ja kelluttavat, aukkopeitto voi repeytyä irti ja on turvallisuusriski kaaduttaessa.

Lisääjä Samovaari Maanantai, 28.Heinäkuu, 2003 - klo 10.12:

Hoblalle.
En ole missään tapauksessa extremisti, mutta tehtiin aikaan itse kanoottiin kolmiosainen aukkopeitto. Isoon peittoon tehtiin melojien kohdalle aukot, reunat kanaviin muoviputkesta ja tähän kiinni pikkupeitto vyötäisille. Siis samanlainen kuin kajakeissa. Toimi hyvin, testattiin kaatumalla ja pikkupeitto tempautui irti ja jäi vyötäisille kiinni.
En oikein tajua tätä "paikan vaihto"-ideaa?
Penkkien sijaintihan on sellainen, että kanootista tulee entistä keulapainoisempi ja sukeltaa vielä helpommin. Niillä kanooteilla, joita olen käyttänyt, tyhjä tila takapenkin takana on niin pieni ettei tällainen 185 senttinen saa jalkojaan mahtumaan.

Yksin meloessa olen käyttänyt trapperityyliä. Pohjalle polvillaan, perse poikkitankoon tukeutuen.

Lisääjä Hobla! Tiistai, 29.Heinäkuu, 2003 - klo 16.27:

Samovaarille.

Valmistamasi malli pitäisi saada myyntiin. Idea on mainio! Kaupoissa myytävät aukkopeitot kun ovat "itsemurhamallia" missä kanootin peite kiristetään suoraan vyötäisille.

Paikan vaidosta unohtui mainita että se riippuu kanootin mallista, esim. Arctikeissa perä on kantavampi. Jos vielä pääsee penkin keskipuolelle saa hyvän trimmin.

Lisääjä vaaleansininen Torstai, 31.Heinäkuu, 2003 - klo 09.58:

Onpa yllättävän monimutkaista tuo inkkarimelonta, kun niksit on hallussa.
Eipä taida tietää ne kerran kesässä kanootin vuokraavat noista paikanvaihdoista ja muista mittään. Enkä minä mutta melonkin mieluummin kajakkia.

Lisääjä Hobla! Torstai, 31.Heinäkuu, 2003 - klo 12.27:

Perusasiat on kuitenkin samat, vesi ja miten sitä lapaa siinä uitetaan. Eteenpäin pääsee huonollakin tekniikalla, mutta touhusta aina enemmän irti kun ei ole kokonaan virran armoilla. Isommissa koskissa ja merellä kajakki on oikea valinta kun taas 2 luokan paikoissa on kiva leikkiä avokaanootilla.


Lisää viesti


Tämä on yksityinen keskustelualue. Lisätäksesi viestin tarvitset voimassa olevan käyttäjätunnuksen ja salasanan.
Käyttäjätunnus:  
Salasana: