Eksyäkö vaiko ei ?

Vaellusnet Turinat: Yleistä retkeilyyn liittyvää / Siirretty Turinat II:een: Eksyäkö vaiko ei ?
Lisääjä Tupa-Uuno Maanantai, 09.Kesäkuu, 2003 - klo 09.12:

Miten tuo eranto vaikuttaa suunnitustarkkuuteen?
Eikös se ole erilainen etelässä ja pohjoisessa. Missä se on suurimmillaan ja mitä se käytännössä tarkoittaa?
Näitä kyselee aloitteleva kompassinkäyttäjä, kenties vielä uskallan vaelluksellekin?

Lisääjä global Maanantai, 09.Kesäkuu, 2003 - klo 09.30:

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jos ei tee
tarvittavaa korjausta, kampeaa reitti jotain 6-10
astetta oikealle aioitusta (siis Suomessa).
Kilometrin matkalla sadan metrin verran.
Korjaus
siis kannattaa tehdä lisäämällä tuon verran
kompassilukemaan, jolloin suuntanuoli
kääntyy
passelisti vasempaan.

Joissain paremmissa kompasseissa
erannon voi
suoraan ruuvata pysyvästi astekehään, jolloin
homman voi unohtaa ja silti menee oikeaan
suuntaan.

Kuitenkin todella harvoin joutuu kulkemaan
pelkän
kompassin varassa, suunnistus on maaston
lukemista ja kompassi on lähinnä tukena. Siis
pelko pois ja retkelle...

Lisääjä nolo global Maanantai, 09.Kesäkuu, 2003 - klo 09.31:

Siis VÄHENTÄMÄLLÄ sen verran (ei ollut
kompassi
tässä käsillä...)

Lisääjä Maria Maanantai, 09.Kesäkuu, 2003 - klo 09.34:

Käytännössä kävelet parhaimmillaan
muutaman kilometrin liikaa oikealle,
eli et päädy postijoen kämpälle vaan
postijoen latvoille, jos väsyneenä
et muista tehdä korjausta.
Eksyminenkin on tosi helppoa.
Ja ottaa muuten päähän jos on
verensokerikin sopivasti alhaalla.

Kartan reunassa on selkeä ohje,
miten korjaus tehdään.
Joskus kannattaa uskoa
sitä kirjoitettua sanaa ;).

Lisääjä global Nolo Maanantai, 09.Kesäkuu, 2003 - klo 09.40:

Siis nappaa siitä astekehästä kiinni ja
kääntää
n. 6 astetta siihen suuntaan, että suuntanuoli
kääntyy hieman vastapäivään....

Lisääjä jro Maanantai, 09.Kesäkuu, 2003 - klo 09.45:

Kompassiin kannattaa kyllä luottaa, mutta kulkiessa on hyvä selvittää jatkuvasti missä sillä hetkellä on. Näkyvät maastokohteet on etsittävä kartalata varmistaakseen kulkusuunnan lisäksi minne asti ollaan päästy. Pelkkään kompassiin tuijottaessa ei suunnistamaan opi, maastokohteitten ja kartan vertailu on tärkeämpi taito kuin kompassin tuoma apu liikuttaessa Suomessa vaikkapa retkeilykartoilla. Kun oppii hahmottamaan minkälainen käyränmutka kartalla näyttää miltäkin ei varsinaista kompassin kanssa kikkailua enää juuri tarvita.

Lisääjä rance Maanantai, 09.Kesäkuu, 2003 - klo 09.45:

Erannon suuruus vaihtelee vinosti yli suomen, Ahvenanmaalla se on pienin, muistaakseni 4 astetta ja Vätsärissä, Suomi neidon "takaraivolla", se on suurin, peräti 12 astetta, piiruissa noin 200. Erannon vaikutuksen näkee parhaiten tuosta piiruluvusta. Olen jostain lukenut että siitä saa suoraan sen heiton mitä eranto vaikuttaa kilometrin matkalla.
Vätsärissä erannon vaikutuksen huomaa selvästi, mutta esimerkiksi Tampereen ympäristössä sen vaikutus muihin suunnistustarkkuuteen vaikuttaviin tekijöihin on aika pieni.
Suomessa on eranto on aina itäistä, eli se vähennetään kartalta otetusta suunnasta.
Lauantai aamuna lähden "taas" testaamaan näitäkin asioita tuonne Vätsäriin;-)

Lisääjä Juurakko Maanantai, 09.Kesäkuu, 2003 - klo 09.52:

Erantokartta löytyy mm. ilmatieteen laitoksen sivuilta:

http://www.geo.fmi.fi/MAGN/PICS/dmap.html

Lisääjä rance Maanantai, 09.Kesäkuu, 2003 - klo 10.18:

Eikä sitä "eksymistä" pidä pelätä, usein vaelluksella on ollaan "aivan pihalla" paikan suhteen. Sitten taas löydetään tunnistettava paikka, jonka avulla saadaan paikallistettua itsensä kartalle. Kokemuksen karttuessa ei karttaa tarvita kuin pari kolme kertaa vaelluspäivän aikana. Suunnan pitämiseksi riittää "aurinkotarkkuus", varsinkin telttamajoituksessa. Tietysti jos haluaa mennä täsmällisesti johonkin tiettyyn paikkaan, vaikkapa kämppään, niin kannattaa sopivassa vaiheessa paikallistaa itsensä kartalta ja kulkea loppumatka tarkan suunnan mukaan.

Lisääjä Mörri Maanantai, 09.Kesäkuu, 2003 - klo 12.40:

Juurakko
N/E -koordinaatisto on eri kuin kkj-koordinaatisto, joten eranto kannattaa lukea siitä kartasta kuten Maria kirjoitti.

Mörri

Lisääjä Tupa-Uuno Maanantai, 09.Kesäkuu, 2003 - klo 13.23:

Kiitos nopeista vastauksista. Kartan alareunassa on sellainen vektorihässäkkä, josta voisi tulkita karttapohjoisen ja neulapohjoisen olevan 184 jotain, huomioituna tämä vuosittainen muutos.
Tuo luku on ilmeisesti niitä piiruja? Rancen mukaan eranto olisi 184 metriä kilometrillä?
Miten piirut muutetaan asteiksi, kompassissa on astejaotus? Saako kompasseja piirujaotuksella?

Lisääjä P33l0 Maanantai, 09.Kesäkuu, 2003 - klo 13.30:

Asteita on ympyrän kehässä 360, piiruja on 6000. Esim. 270 astetta kirjoitetaan piiruina 45-00 ja luetaan neljäkymmentäviisi nolla nolla.

Ja saa piiruasteikollakin.

Lisääjä rance Maanantai, 09.Kesäkuu, 2003 - klo 13.47:

Hei, sanoin lukeneeni sen jostain, olisikohan ollut Aulion retkeilykirjasta;-) En ole koskaan ollut siitä niin kiinnostunut, että olisin sen vaikutuksen laskenut jollain trigonometrisellä funktiolla. Suuruusluokka vaikuttaa silti oikealta.
184 piirua on asteissa noin 11. Veikkaisinpa sulla olevan jonkin lapin kartan;-)
Tuota oikea-vasen jutta mun oli vaikea aikoinaan tajuta, helpompi sääntö mulle on se, että eranto vähennetään kompassin lukemasta, eli kierretään erannon verran kompassin kehää vastapäivään.

Lisääjä rance, muttei nolo Maanantai, 09.Kesäkuu, 2003 - klo 13.55:

No niin, sekosinhan taas kun ei ole sitä kompassia kädessä, siis sitä kompassin kehää kierretään erannon verran myötäpäivään!

Lisääjä kompa-anssi Maanantai, 09.Kesäkuu, 2003 - klo 14.03:

Jos piirretään kilometrin harpilla ympyrä, on
sen
ympärysmitta 6283 metriä. Koska täysi ympyrä
on
6000 piirua, tulee piirun virheestä varsin
tarkasti tuo metri kilometriltä. Yksi aste taas
on 16,7 piirua. Tarkkaan ottaen yhden asteen
heitto vie 17,45 metriä vikaan kilometrillä.
Lapin 10 astetta heittäisi siis noin 170 metriä
kilsalla. Kirkkaalla ilmalla ei niin väliksi,
mutta sumussa jo kohtalokasta. Kannattaa
siis
tehdä korjaus vaikka summittaisesti, olen
omaan
kompassiini säätänyt pysyvästi 7 astetta
korjausta vasempaan, se kelpaa koko
Suomessa.

Lisääjä luuseri Maanantai, 09.Kesäkuu, 2003 - klo 14.16:

Otetaan erannon etumerkki käsittelyyn. Jos kartalta mitattu kompassisuunta on esim. 277 astetta ja eranto on - 7, niin korjaus tehdään 277 - 7 = 270 astetta. Mikäli karttaan on merkattu erannoksi +2 niin sitten 277 + 2 = 279. (Suomessa itäinen eksymä, joka siis on -)

Eli kiertosuuntia ei tartte muistaa, katsoo sen etumerkin kartasta.

Toisinpäin (siis suunta luonnosta sijoitetaan kartalle) homma toimii käänteisesti.

Sitten kun tämä on lapasessa, voi keskittyä vaikkapa eksymään. Tai hyrräkompasseissa nopeudesta johtuviin virheisiin.

Lisääjä Tupa-Uuno Maanantai, 09.Kesäkuu, 2003 - klo 14.28:

Kartta on Kuusamosta.
Eiköhän nämä erantoasia nyt tullut selväksi, kiitos vielä kerran.
Toinen vähän samaan liittyvä asia on vielä kummitellut mielessäni, miten saan selville olenko magneettisen häiriökentän vaikutusalueella?

Lisääjä Nimetön Maanantai, 09.Kesäkuu, 2003 - klo 14.33:

Ne häiriökentät (isommat) on myöskin kerrottu kartassa.

Kannattaa vähän taivuttaa niskaa, nimittäin yläpuolella kulkeva voimalinja tekee kummia :)

Lisääjä rance Maanantai, 09.Kesäkuu, 2003 - klo 14.49:

Heh, tuo oli hyvä kysymys. Karttaan merkitsemättömiä häiriöpisteitä on vaikea havaita, varsinkin huonolla ja pimeällä ilmalla.
Tyypillisesti sen huomaa jos tulee omille jäljilleen, eli kiertää ympyrää. Tai sitten ottaa kompassisuunnan siten että näkee kaksi etappipistettä, menee välietapille ja tarkistaa antaako kompassi saman suunnan seuraavallekkin etapille.
Auringon/kuun/tuulen suunnan avulla voi myös yrittää päätellä jotain.

Lisääjä kompa-anssi Maanantai, 09.Kesäkuu, 2003 - klo 15.02:

Ja kannattaa välttää perusmokaa: väärä
kompassineulanpää haarukassa... Kannattaa
kaiken
kaikkiaan aina välillä kyseenalaistaa suunta ja
paikka ja ajatella kaikki alusta. Toiveajattelu
nääs muokkaa maastosta toivotun kaltaista.

Lisääjä Duomma Maanantai, 09.Kesäkuu, 2003 - klo 16.05:

Pienet eksymiset on kivoja, niitä suositellaan kaikille! Isoa eksymistä odottelen vielä innolla. Olis varmaan rakentava kokemus.

Lisääjä Ahma Maanantai, 09.Kesäkuu, 2003 - klo 17.10:

Ja sitten kun se iso ossuu kohalle, istu alas ja naaauti.

Lisääjä Fucoo Maanantai, 09.Kesäkuu, 2003 - klo 17.35:

Saat helposti selville oletko häiriön kohdalla jos olet esim. kolmen miehen letkan viimeinen ja äkkiä huomaat että etummainen mies poikkeaa siellä satojen metrien päässä selvästi linjasta ja alkaa pyöriä joko ympyrää tai lähtee kävelemään jonnekin toisaalle - niin siinä se on. Joskus muinoin kun jaksoin vielä juosta, muistan että näin mentiin kovaa ja tarkasti tasaisilla mäntykankailla niin että kanervat pölisi.

Umpipusikossa kavereihin voi asettaa sellaisen koirapannan ja suuntia niiden sijainti.

Kolmas ja lyömätön konsti on GPS-vertailu.

Lisääjä Gubbe Maanantai, 09.Kesäkuu, 2003 - klo 17.45:

Pikkusen tuntuu, että nää maisterit miettii kuinka monta metriä eranto vie kilometrillä sivuun.

Ku kilometrikaupalla puskee kompassi tanassa on paree tehdä samalla kartasta suun eteen tötterö, että voi huudella apua.

Lisääjä jro Tiistai, 10.Kesäkuu, 2003 - klo 08.53:

Niin tuntuisi,
Eikä kai kukaan yritäkään osua suoraan johonkin pieneen kohteeseen. Pakko on suunnitella jo tulevansa jommalle kummalle puolelle, muutoinhan mennessäsi sata metriä sivuun alkaa arvonta.

Parashan olisi kulkea isoja johdattavia maastokohteita luovien: suojuotit, joet, harjanteet, jyrkempi kohta rinteessä. Kompassisuunta on hyvä apu, mutta vain siihen turvautumalla tuo tötterön tekeminen tulee varmasti eteen.

Jos kompassisuunnalla on edettävä, on kiintopisteitä oltava varsin tiheästi ja suunnassa kulku on sidottava jatkuvasti kartan avulla tämänhetkiseen maastoon. Yöllä tai sumussa on sitten haettava niitä varmasti löytyviä kohteita vaikka hieman kauempaakin toivotulta reitiltä. Tietysti hyvien varusteiden kanssa voi kulkea missä parhaalta tuntuu ja ottaa väliköllit tietoisena että joku päivä olen taas kartalla.

Lisääjä Tupa-Uuno Tiistai, 10.Kesäkuu, 2003 - klo 10.37:

Sori nyt vaan, jos näin aloittelijan kysymykset ja muiden hyvää tarkoittavat vastaukset ovat ärsyttäneet Guben ja jron näkemystä kompassin käytöstäni.
Vaikka käytänkin myös karttaa eksyessäni pitkin korpia, niin onhan se hyvä tietää tarkoin kompassin käyttöön liittyvät tekijät hyvine ja huonoine puolineen mahdollisimman tarkasti.

Lisääjä Duomma Tiistai, 10.Kesäkuu, 2003 - klo 11.27:

Ahma, juuri tuota tarkoitinkin. Naaautitaan!

Lisääjä Maria Tiistai, 10.Kesäkuu, 2003 - klo 12.05:

Kuten joskus aiemmin mainittu,
niin kartta ei paljon auta,
jos siitä puuttuu yhtä sun toista
kuten lampia, nyppylöitä jne.
Toinen jossa etenkin joutuu kompassiin
turvautumaan on laajat suot ja pusikot,
joissa joutuu joko ylityspaikkaa etsimään
ja/tai kiemurtelemaan.
Minä ainakin kadotan ihan kokonaan silloin
tunnun siitä kuinka pitkään on eteenpäin edetty.

Lisääjä Rance Tiistai, 10.Kesäkuu, 2003 - klo 12.24:

Vähän paksunahkaisuutta, hyvä Tupa-Uuno Ei kannata ottaa itseensä, täällä on ihan tavallista että löytyy kommentteja moneen makuun. Aina joku "tietää" paremmin mikä sinulle sopii tai mitä sinun olisi pitänyt sanoa, tehdä, jne...
Riittävän erilainen jos olet, niin kyllä kansa tuomitsee ...

On tosiaan parempi tietää suunnistuksesta ja kompassin käytöstä hyvin kuin huonosti.
Vaelluksellakin tulee varmasti hetkiä että on pakko edetä pitkiäkin matkoja kompassin turvin. Mikäs sen mukavampaa on silloin kun sen osaa.

Lisääjä jro Tiistai, 10.Kesäkuu, 2003 - klo 13.21:

Juu,
Ei mulla mitään kompassin käyttöä vastaan ole. En vaan täällä Suomessa liikkuessani kompassia tai ainakaan jotain korjauksia suunnassa pysymiseen tarvi. Ehkä se olisi mukavakin tarkistella jotain astekorjauksia, suunnistaminen ja paikkoihin löytäminen on kyllä kiinni jostain muusta.

Nyt tietysti tulee kommenttia että 1:100000 kartalla ei ole kaikkea, on siinä kaikki tarpeellinen, ja jo sen kartan mittakaavan takia on turha miettiä erantoa, ei osu suunnalla kuitenkaan. Ennen olivat kartat Suomessa niin epätarkkoja että kompassi on ollut välttämätön apuväline, nyt voisitte kyllä kertoa jos joku nykyaikainen kartta on niin epätarkka. Soillakin on kuvionrajaa ja kaukaiset kumpareet aina jossain vaiheessa kertovat kulkusuunnan.

Pusikossa suunnassa pysyminen sumussa on mahdotonta, ainakaan jollain erannon laskemisella ei ole mitään merkitystä tuolloin. Ja suollakin on mukavampi katsella se kuivin kohta kuin tuijottaa kompassinneulaa. Myönnän että pimeä ja sumu pakottavat käyttämään tuota kompassia, mutta silloin ainakaan sillä ei kannata kuvitellakaan osuvansa suoraan kohteeseen, pakko tavallaan hakea se selkeä kohta jonne löytää ja siitä perille.

Lisääjä Gubbe Tiistai, 10.Kesäkuu, 2003 - klo 14.31:

Kyllä saat Tupa-Uuno kulkea kompassin kanssa niin kuin haluat. Yritin vain sanoa, ettei se värkki mikään autuaakisetekvä keino ole. Jos ruvetaan miettimään kilometrin erantoja niin olla mielestäni vaarallisilla teillä. Kannattaa ostaa karttansa etukäteen ja lueskella sitä iltaisin. Hyvä tapa on pitää sitä WCpytyn vieressä ja lueskella aina kun siellä on hetki aikaa. Karttaa pitää aina seurata ensin ja kompassia käyttää vain tukena. Tämä kompassisuunnistus - siis kun mennään kompassi "edellä" - on peräisin vanhojen venäläisten ja mustien karttojen ajoilta, jolloin kartoissa ei ollut luotettavaa informaatiota, käyriä ei juuri ollenkaan. Nyt on toisin. Kartta täytyy olla tarkempi kuin 1:100.000.

Lisääjä Duomma Tiistai, 10.Kesäkuu, 2003 - klo 15.21:

Tossa tuli kaks mielipidettä mittakaavasta. Mie olen suunnilleen samoilla linjoilla jro:n kans. Mut vastaan on kyllä tullut niitäkin jotka polkee 1:100 000 kartan suohon. Riippuu vaan miten tarkasti haluaa pitää ittensä kartalla. Ehkä siks sitä isoa eksymistä ei ole vielä tullutkaan kun en oo niin turhan tarkka. Mut sillon kun perässäni kävelee kymmenkunta enskertalaista, sillon arvostan tarkkaa karttaa ja tarkkaa sijaintia.

Lisääjä P33l0 Tiistai, 10.Kesäkuu, 2003 - klo 15.32:

Mennäänpä hiukan lapintassuttelun ulkopuolelle ja lähdetään vaikkapa merelle. Sumussa ilman GPS:ää tai radiosuuntimalaitteita täytyy todellakin huomioida eranto ja moottoriveneessä lisäksi eksymä.

Kaapelinmitta vikaan vajaalla maililla on todella paljon.

Lisääjä jro Tiistai, 10.Kesäkuu, 2003 - klo 16.35:

Joo Gubbe,
Minäkin tykkään liikkua tarkemmillakin kartoilla, jos on kulkukelpoisuuteen vaikuttavaa infoa kartalla. Mutta avoimessa tunturimaastossa 1:100000 on varmastikin paras. Kerran oli matkassa 1:20000 peruskartat välillä Sevettijärvi Vetsikko, 200 grammaa karttaa, ei tarvinnut pusikoissa ja kivikoissa nujuta ja soiden välistä löytyivät kuivat kohdat kivasti.

Lisääjä Fucoo Tiistai, 10.Kesäkuu, 2003 - klo 18.20:

...Puhumattakaan Ruotsin tuntureista joissa eksymisenvaara vaatii ehdottomasti 20 000 kartat jollaisia ei mistään edes saa.
Mukavaahan olisi hoitaa asia muutamalla grammalla :
A:suunnistustaitoa
B:paikallistuntemusta
C:elektroniikkaa
D:Tarkoitukseen kulloinkin sopiva kartta

Satatonnisia käyttää vähän niinkuin koko valtakunnan karttaa, ettitään vaan summittaisesti missä se Juupajoki o. Sitte ku ollaa suunnillee siällä ni aletaa kattella ympärillee ku huuhkaja puussa. Hirveesti enemmän pällistelyä ku isomuotosella ja seksikkäällä topografilla joka kertoo sulle missä se o.

Lisääjä Ahmatti Tiistai, 10.Kesäkuu, 2003 - klo 20.05:

Olen jonkinverran liikkunut Norjassa Finmarks Vid-
dan alueella. Kartat on 1:50 000. Siellä on laajo-
ja alueita jotka ovat peitteisiä. Kartan yksityis-
kohdilla ei oikein tee mitään, niitä ei näe, tai
sotkee ne toisiinsa. On turha mutkitella kiinto-
pisteitä hakemassa. Tähtää viimeistään illaksi
joken-/puron varteen, joku koskipaikka, pääsee
taas tarkemmin kartalle. Eli yleissuunta harjan-
teita tai muutoin helpoimmalta näyttäviä reittejä
myöten.

Lisääjä Maria Keskiviikko, 11.Kesäkuu, 2003 - klo 00.26:

Jro, kun kulkee Kotaojalta (Goahteája)
Kotaojanniemen nyppylän kohdalta kohti
Postijoenlatvaa, niin matkalla on pari
kaunista isohkoa lampea, toisessa niistä
jopa saari, ainakin viime juhannuksen aikoihin.
Ainakaan vuonna 1998 painetussa 1:100 000
Karttakeskuksen kartassa ei ole niitä lampia,
vaikka niistä pienempiä lampia onkin karttaan merkitty.

Lisääjä jro Keskiviikko, 11.Kesäkuu, 2003 - klo 08.38:

Hyvä Maria,
Huomaan että tutkit karttaa huolellisesti. Onhan niitä tietysti virheitä nykyisissäkin kartoissa, tuo lampien puuttuminen kuulostaa jo aika karkealta virheeltä, mutta ei haittaa vaeltajaa joka on ollut kartalla kiinni. Jos tulisi kompassisuunnalla useita kilometrjeä karttaa juurikaan tutkimatta nuo puuttuvat lammet aiheuttaisivat enemmän päänvaivaa, eikä ensin tulisi mieleen että ne puuttuvat kartalta. Tietysti jos kartta ei muutenkaan pidä paikkansa..

Tuo Ahmatin kuvaus reitinvalinnasta ja toteutuksesta lienee se mielekkäin tapa liikkua erämaassa. 50000 tai 100000 mittakaavainen kartta ovat optimaalisia kun liikuttavat alueet ovat laajat. 20000 mittakaavainen kartta on kyllä aivan liian tarkka ja sivua saa vaihtaa alvariinsa, koko reitin suunnittelu ei onnistu, korkeintaan päivä etappi kerrallaan näkyy yhdellä katsannolla. Tosin vaikeissa maastoissa: louhikot, vaikeakulkuiset suot yms. tuo tarkka kartta säästää voimia.

Kompassisuunta kannattaa tietysti aina ottaa jos ei aurinko paista. Tuo ympyrän pyörähtäminen on itsellekin tapahtunut niin monta kertaa. Mutta neuroottisen tarkassa suunnassa pysymisessä ei kyllä ole mieltä.

Lisääjä Duomma Keskiviikko, 11.Kesäkuu, 2003 - klo 08.40:

Ladun kouluttajani sanaa:
"Kartta on pienennetty ja yksinkertaistettu kuva maastosta."

Tämän lauseen taakse olen piiloutunut aina kun käy ilmi että kartasta puuttuu informaatiota. Lemmenjoen kartassa olen minäkin löytänyt porsaanreikiä, Jolkkavaaroilla muuan kivikkona ja paljakkana merkitty nyppylä osoittautui kaksmetrisen koivikon peittämäksi. Tulkintakysymyksiä, Vaskolompololla oli kaks miestä joille ei 1:50 000 topokaan tahtonut riittää. Met kaverin kans olimme tyytyväiset suurpiirteiseen satatonniseemme.

Lisääjä VeePee Keskiviikko, 11.Kesäkuu, 2003 - klo 08.59:

Kyllähän 1:100000 kartan kanssa on otettava huomioon että siitä jotain puuttuu, lampia, puroja, pikku jokia jne. Joku keskeltä kapea järvi saattaa olla karttaan piirretty kahdeksi erilliseksi järveksi. Ompa yksi oikea joen pätkäkkin (2-300 m) unohtunut kartasta pois. ja siksipä paikannuksessa ei syytä ole pienimpiä kohteita valita, vaan joku vaara, isompi järvi tms.
Itse kuljeskelen 1:100000 karttojen kanssa, en niitä nyt niin tuijota vaan silloin tällöin tarkistan että missä suunnassa olen ja paikallistan itseni lehdelle. Ihan hyvä yleiskartta jolta ei helposti ulos kävele, ja Lapin avarissa näyttää riittävän kaukaisia korkeita kohtia joita voi hyväksi käyttää suunnistaessa. Kunnon perussuunnistustaidoilla pystyy tarkkaankin työskentelyyn, kunhan muistaa mittakaavan asettamat rajoitukset.

Digitaalivehkeitten markkinoilletulo mullisti suunnistuksen kertakaikkiaan. Minäkin viimein sellaisen GPSän ostin viime kesänä. Syksyllä lähdin katsomaan erästä uutta seutua ja otin pelkän gpssän mukaan. Sillä kun on niin helppo mennä. Autolla koordinaatit koneeseen ja menoksi. Eikä aikaakaan kun huomasin että kone on jossain, löytyi auton katolta.
Matka alkoi uusiksi, kuljeskelin eteenpäin, kävin välillä jänkällä syömässä hilloja ja tutkin aluetta. Iltahämärä viimein koitti, ja tuli aika poistua metsästä, joten kone esiin ja suunta selville. Suunnan ja etäisyyden se laite ehti näyttää ennen kuin batterit loppuivat. Siispä maamerkit mieleen ja kohti pimeyttä. Helppoahan tuo olisi pimeässä ollut mennä ellei olisi tullut se sankka sumu.
Jolloinka olin suomeksi sanottuna eksyksissä. Ja Ahmaa lainatakseni oli aikaa istua ja naatiskella ja poltella tupakkia. Mutta eihän siellä tarjennut kovin kauaa joutastella niinettä kotia sieltä oli lähettävä.

Tiedän tiedän, että varapatterit olisi pitänyt olla mukana ja vaikka mitä mutta sehän oli ihan uusi laite, eka kerran mukana jne... nykyisin gps on käytössä kun mennään moottorivehkeillä, ihan hyvä kelkkaillessa, jossa vauhti on sellainen ettei aina jouda maisemia seurailemaan. Mutta metsään... ei siitä ole kartan korvikkeeksi.

Lisääjä Gubbe Keskiviikko, 11.Kesäkuu, 2003 - klo 09.31:

Olipa Vapaalla Palveluksesta hyvä kuvaus GPS:n käytöstä. Lisää vaan vermeitä maastoon niin hyvä tulee. GPS:ää, koteloita, laukkuja, pattereita.:(

Kartta on paitsi penennetty kuva maastosta, myös jonkun henkilön h e n k i l ö k o h t a i n e n käsitys. Eri kartantekijöiden jälki saattaa poiketa toisistaan aika paljon. Siksi kuhunkin karttaan kannattaisi vähän totutella. Tätä puolta ymmärtää vasta kun on itse osallistunut kartan tekemiseen.

Retkeilijän suunnistustapa näyttää yhä olevan "pitkä ja perään" Sama kuin jääkiekossa.

Kokeilepa suunnastamista. Se tarkoittaa kartan pitämistä kädessä pohjois-eteläsuunnassa. Kompassia käytetään vain tähän kartan suunnastamiseen ja esimerkiksi kartan reunaan kiinnitettävä hiihtosuunnistuskomapssi riittää.

Silloin kulkusuunta katsotaan suoraan kartasta ja etuna on, että maastonkohtiin tulee kiinnittäneeksi enemmän huomiota kuin "pitkä ja perään" menetelmällä. Sitäpaisti se on sofistikoidumpi tapa liikkua maastossa.

Lisääjä Jukkis Keskiviikko, 11.Kesäkuu, 2003 - klo 09.32:

Minä pidän yksityiskohtaisista kartoista, vaikken
niitä kuljettaessa tarvitsisikaan, jo pikkupojasta
olen tuijotellut karttoja tuntikaudet. Jokin niis-
sä kiehtoo. Myös omien karttojen piirtely on kivaa
Noissa Lapin tunturien topoissa täytyy muistaa,
että vedenkorkeus vaihtelee vuodenaikojen mukaan
valtavasti. Se karttaan piirretty kosteikko on ke-
väällä lampi, järvi tai joki? Ja kartan lammet voi
olla kuivana aikana niittyjä tai kivisuppia. Myös
kartan pikku valkea täplä voi olla "jäätikkö" tai
sitten ei. Vierekkäisissä topon lehdissä saattaa
olla tiedot eri vuosikymmeneltä.

Lisääjä Lannan mies Keskiviikko, 11.Kesäkuu, 2003 - klo 10.00:

Lisää hämmennystä soppaan:
Asteita on ympyrässä joko 360 tai 400 (uusaste eli gooni eli graadi) ja piiruja on 6000 tai 6600 riippuen järjestelmästä. Erantoa en ole koskaan ottanut suunnistaessa huomioon koska osaan lukea karttaa ja maastoa. tällöin sijainti tarkistetaan kartalta sen verran usein että korjausta kompassisuuntaan ei tarvitse tehdä. Itse asiassa se kompassihan ei ole edes esilläkään kuin aniharvoin jonkin kaukaisemman kohteen varmistamiseksi.

Lisääjä Tupa-Uuno Keskiviikko, 11.Kesäkuu, 2003 - klo 10.23:

Ok, Rance ja muut, hermostuin tyhjästä, huomaan. Lainatakseni erästä TV-mainosta: Nyt sen tiedän!
Yksinkertaisiin kysymyksiin saa monipuolisia ja -mielisiä vastauksia. Sehän on ilmeisesti tämän saitin suola.
Ehkäpä voin joskus osaltani kommentoida yhtä asiantuntevasti.

Lisääjä Älykkö Keskiviikko, 11.Kesäkuu, 2003 - klo 11.27:

Mitäs mieltä olette siitä että nykyiset kartat on tehty jostain vessapaperisekoituksesta. Kaikki viime vuosina ostetut kartat hajoaa ja repeilee jo yhdellä reissulla. Varastoista löytyy sitten 60 ja 70 luvulta olevia karttoja jotka on ihan kohtuu kunnossa.Olisiko joku myyntikikka keksitty.

Lisääjä VeePee Keskiviikko, 11.Kesäkuu, 2003 - klo 12.07:

Oma karttasarja on jotain 80 luvun alun topoja ja niistä puuttuu aika paljon, esim pääsääntöisesti kaikki vanhojen metsäautoteiden runkolinjalta poikkeavat sivupistot, ja se aiheuttaa monesti kysymysmerkkejä kävellessä.
Mutta tuosta kompassin taikka sen helvetinkoneen kanssa etenemisestä... silloinhan on helppo mennä suoraan pisteestä A pisteen B kautta pisteeseen Luoston baari. Eihän siinä mitään, mutta jos orjallisesti mennä paukuttaa neulan suuntaan, voi olla että karttaa ei tule vilkuiltua sillä silmällä että olisiko joku toinen reitti ollut maastollisesti mukavampi kulkea. Pystyy kiertämään ennakolta isommat järvet, letot, rakat taikka muut epämiellyttävät maa-alueet. Samoin joen tullessa vastaan, neulasuunta harvoin vie ylityspaikalle vaan sitä sitten lähdetään hakemaan jostain. Kartalta ylityspaikat löytyvät vilkaisulla.
Siksipä itsekin pidän kokonaisparempana tapana Gubben ja lannanmiehen tyyliä. Ilmansuunnat selviävät riittävällä tarkkuudella ilman kompassiakin, ja kartan nyt saa aseteltua maaston mukaan aika helposti maamerkkien avulla. Kompassi (lainavehje) kyllä toisinaan on mukana, varsinkin syksyllä, jolloin sumu tai pimeys saattaa yllättää.
Ja kerran oli hauskaa kun lainakompassi vaihtui uuteen astekompassista uusastemalliin, ja sitähän ei kukaan kertonut, ja mitenkä tuon itse olisi älynnyt huomata ja sitten mentiin... Niinettä kantapäät on olleet lujilla kun kaikkia konsteja on itseopiskeltu.

Lisääjä omat polut Keskiviikko, 11.Kesäkuu, 2003 - klo 12.49:

Lapista Vätsäri on jäänyt mieleen paikkana, jossa pitää mennä aika paljon suunnan mukaan, maastonmuodot paikkapaikoin epämääräisiä.

Lisääjä rance Keskiviikko, 11.Kesäkuu, 2003 - klo 13.04:

Tulihan se sieltä, pelkäsin jo olevani ainoa
Satojen lampien muodostama luonnonlabyrintti, joka vielä elää säiden mukaan. Siinä on haastetta kartanlukijoille. Heti ensimmäisestä reissusta ihastuin, enkä ole monenakaan kesänä jättänyt väliin tätä eksyilyn paratiisia.
Onhan sitä tullut muutakin Lappia katsastettua, mutta reititetyt nähtävyydet ei oikein tuo sitä fiilistä, minkä Vätsärin ja Kaldoaivin erämaat antaa.

Lisääjä omat polut Keskiviikko, 11.Kesäkuu, 2003 - klo 13.14:

Vätsärissä on lampien lisäksi vieri vieressä parinkymmenen metrin pikkukukkulaa, jotka estävät tehokkaasti näkyvyyden, eivätkä eroa toisistaan mitenkään. Pakottavat myös mutkittelevaan kulkuun, jolloin pääkulkusuunta voi hukkua. Kompassilla kyllä pärjää.

Lisääjä Duomma Keskiviikko, 11.Kesäkuu, 2003 - klo 15.10:

Gubbe kertoi eri kartanpiirtäjien käsialoista, mistä tuli mieleeni UKK-puiston 1:50 000 ulkoilukartat. Polun merkintä muuttuu kun tullaan karttaruudusta toiseen, tai katkeaa. Purot saattaa päättyä mystisesti mustalle suoralle viivalle. Ei tuokaan haittaa kun tietää mistä johtuu mut yhtäkkiä voi raavituttaa päätä.

Lisääjä jro Keskiviikko, 11.Kesäkuu, 2003 - klo 16.10:

Tuo Vätsäri on kokematon paikka, siellä varmaan saa olla kuin herrankukkarossa. Sevatistä pohjoiseenhan maasto on ihan suunnistettavaa lammista huolimatta, ei ole niitä teräviä muotoja.

Lisääjä Ahmatti Keskiviikko, 11.Kesäkuu, 2003 - klo 16.56:

Olihan tuolla muitakin jotka oli todenneet ettei
Gubben tavalla tee mitään pahasti peitteisissä
maastoissa. Kahden varmasti tunnistettavan pisteen
väli on joskus ollut 9km. Silloin karttaa ei kan-
nata pitää kädessä. Tauoilla voi tuijotella, syö-
pyy kuva aivoihin. Muutoinkin tuntuu yhdentekeväl-
tä onko sitä siellä tai täällä, johonkin sitä kui-
tenkin päätyy.

Lisääjä Gubbe Keskiviikko, 11.Kesäkuu, 2003 - klo 17.06:

OK, asia etenee. Siis pikkupiirteiset maastot. Käytetään aikaisemmin Jro:n mainitsemia johtavia (johdattelevia) maastonkohtia (purot, käyrät, rinteet, nenät. Erikoistapauksena 'peilaaminen', jolloin johdatteleva maastonkohta ei olekaan reitillä vaan kauempana, mutta on selvästi erottuva ja voi auttaa pikkupiirteisen alueen läpi (näkyvä kumpare, sivulla oleva laaja rinne yms)

Suunnistaja ei lue pikkupiirteistä juuri koskaan. Jos muuta keinoa ei ole hän juoksee kartta suunnastettuna tai kompassisuunnalla läpi. Voi jopa mitata matkaa, niin harvinaista kuin se nykyään onkin.

Sellaisessa tapauksessa hän ennakoi, eli odottaa pikkupiirteisen takaa tiettyä maastonkohtaa, jossa pääsee taas kartalle.

Lisääjä gst kalastaja Keskiviikko, 11.Kesäkuu, 2003 - klo 18.51:

Yksi ääni lisää Gubben suunnastamiselle.
Sumussa hyvä kartanlukutaito ja alle 1:100 000 kartta auttaa paljon jolloin löytyvät kivet pienet lampareet ym.
Kompassi on silloinkin avuksi kartan oikein päin pitelemisessä.
Suuntavaisto on tietysti yksi oleellinen seikka, joka merkitsee paljonko kompassia tarvitaan, mutta se tulee ajan ja kokemuksen myötä.
Ite en mittaa matkaa askelilla vaan ajalla,kun kokemuksesta suunnilleen tietää tuntinopeuden kussakin maastossa.

Lisääjä Ahmatti Torstai, 12.Kesäkuu, 2003 - klo 05.31:

Gubbe: Siinä koivupöhelikössä ei näe mitään kumpa-
reita jossain kauenpaa. Eikä niissä Norjalaisissa
kartoissa ole kiviä tai kasvillisuuden lajia.
Vihreää ja korkeuskäyrät. Niillä on pärjättävä.

Lisääjä jro Torstai, 12.Kesäkuu, 2003 - klo 08.17:

Niin,
Kyllähän noissa viidakoissa pyörähtää sen ympyrän jos ei minkäänlaista valonkajoa auringonsuunnalta tule ja jos ei sitä kompassia käytä. Räntäsateessa tunturikoivikko tai mikätahansa tiheämetsä pyöräyttää mielestään suoraakulkevan aikanopeasti takaisin omille jäljilleen.

Norjalaisista kartoista ei ole kokemusta muutakuin suunnistuskarttoina, ne olivat ennen jopa parempia kuin Suomessa. Kyllä niillä vaelluskartoillakin käyrien avulla pystyy kuitenkin itsensä pitämään jonkinlaisessa kurssissa, onko se nysvääminen kaikkien mielestä vaelluksella mielekästä on eri juttu.

Lisääjä jro Torstai, 12.Kesäkuu, 2003 - klo 08.19:

Mistä Ahmatti olet karttasi hankkinut? On tuo Finnmarkin vaellus vielä suorittamatta, ja siellä näyttäisi noin autoilijankartalta katsoen riittävän erämaata.

Lisääjä Jänkäjooseppi (Jänkäjooseppi) Torstai, 12.Kesäkuu, 2003 - klo 09.22:

Kompassi ja GPS ovat sellaisia apuvälineitä, joita tarvitsee silloin kun ei pelkällä kartanluvulla ja/tai maastotuntemuksella selvidy tai koe selvityvänsä.

Aina kannan kompassia, mutta harvemmin sitä kyllä katselen. Viime vuonna Venäjän kairoissa eksyttyäni, kompassi oli kyllä ainut luotettava kaveri. Ja kerran Vongoivilla lumimyrskyssä on melko tiiviistikin tullut neulaa tarkasteltua, eikä siellä kiintopisteitä näkynyt - tuo suunnassa pysyminen kompassinkin kanssa on haastavaa, kun näkyvyys rajoittuaa kymmeneen metriin, kaikki ympärilläsi on valkoista ja liikkuu vinhaa vauhtia yhteen suuntaan.

Tuo eranto on huomioitava seikka. Erannon vaikutus korostuu mitä lähemmäksi magneettista pohjoisnapaa mennään, mutta tuotakin asiaa enemmän vaikuttaa miten sattuu karttajako menemään (Karttajaolla tarkoitan dillemmaa pallon pyöreyden ja kartan epäpyöreyden välillä).

Itse olen erannon aina vilkaissut ja sitten kokeillut jonkin selkeän kohteen avulla eli riittävällä näkyvyydellä suunta tunnetusta paikasta tunnettuun tavoite pisteeseen. Tämän jälkeen olen verrannut suuntaa kartalla. Silmämääräisesti olen arvioinut montako kompassin jakoväliä suuntaa pitää korjata. Tämän teen lähes poikkeuksetta, vaikka en koko reissulla kertaakaan kompassia katsoisi ja tämä on tehtävä aina kun karttalehti vaihtuu (karttajakojen välissä muutokset joskus dramaattisia =)

Jänkä Jooseppi

Lisääjä jro Torstai, 12.Kesäkuu, 2003 - klo 09.58:

Niinpä,
Toisaalta jos tuuli olisikin kokoajan yhteen suuntaan, olisi siinä taas selkeä suunnan antaja. Pahin keli suunnassa pysymisen kannalta on varmasti se sumu tasaisella maalla, kun ei tuule eikä valonkajoa missään.

On kai se eranto sitten kuitenkin hyvätietää ja jolla tuollainen ruuvattava kompassi on matkassa kannattanee se siinä huomioida. Taidanpa jatkossa tarkistella erannot, ehkä se pallon pyöreys siinä aukeaa viimein mullekin :).

Lisääjä HalTille Torstai, 12.Kesäkuu, 2003 - klo 16.49:

Kehtaako viel kysyä ? Toi eranto oli ihan uus asia. Tutkin karttaa ja kah, siellähän se kerrottiin.
Kääntelin kompassia ja JOTAIN siitä ymmärsin.
Mutta yks asia jäi vaivaamaan, onko se eranto kokoajan sitä plussaa vaikka suunta vaihtuis vastakkaiseks, siis sama asia jos kuljetaan noin etelästä pohjoiseen tai päinvastoin...
Mun kompassissa sellaset pienet asteikot sisäkaarteessa josta ilmeiseti voi säätää pysyväks sen erannon, miten ihmeessä se liikkuu.

tippaleipäaivot.....:)

Lisääjä Ahmatti Torstai, 12.Kesäkuu, 2003 - klo 17.44:

Jro:lle Karttakeskus, Pasila (en tiedä onko siellä
enään sellaista, en ole ostanut karttoja vuosiin)

Lisääjä Lannan mies Torstai, 12.Kesäkuu, 2003 - klo 20.28:

Vätsärissä kompassisuunnalla - se voisikin olla äärimmäinen kokemus! Olen Vätsärissäkin kulkenut ja juuri tuollaisessa lampien, järvien ja kallioiden labyrintissa kuljen lammelta seuraavalle kartan avulla. Nämä rastit kun ovat yleensä enintään 300-500 metrin päässä toisistaan. Kuka sellaisessa kompassia tarvii?

Lisääjä jro Perjantai, 13.Kesäkuu, 2003 - klo 08.13:

Haltille, Kyllä se eranto vain käännetään siihen kompassin asteisiin ja sillä pärjää koko kartalla kulkusuunnasta riippumatta, jos vain malttaa tarkasti tuon kompassin mukaan kulkea.

Lannan mies, olen samaa mieltä, vaikken ole alueelta nähnyt kuin karttoja ja kuvia. Omat polut kulkijalla on varmaankin kartta ollut siinä mittakaavassa ettei noita kaikkia lampia ole ollut tai sitten muuten vain ei ole tykännyt nysvätä kartan kanssa.

Lisääjä HalTille Perjantai, 13.Kesäkuu, 2003 - klo 08.38:

jep jro, aikani pyörin kartan ja kompassin kanssa keskellä olkkaria ja avautuihan se siitä.

EIhän tuota härveliä välttämättä ehkä tuol reisulla tarvi, mut jos sitä sattuu tarvitsemaan, niin lienee hyvä ymmärtää sen toiminta.
Kyllä niitä ohjeita tulee, että tee noin ja noin, mut ei musta sellanen ulkoluku auta, pitää ymmärtää mitä on tekemässä. Ei ole sitten huonon muistinsa varassa.

Lisääjä rance Perjantai, 13.Kesäkuu, 2003 - klo 08.52:

Varmaankin Lannan mies ja jro ymmärtävät kokeneina kartankäyttäjinä ettei Vätsärissä mennä "tiukasti" kompassilla, mutta siellä tarvitaan kompassia juuri maastokohtien erottamiseksi toisistaan. Kun lammet ja nyppylät ovat toistensa kopioita ja niitä on ylt'ympäriinsä, niin meikäläinen ainakin tarvitsee sillä normaalilla Vätsärin tihkusateella kompassin kertomaan ilmansuunnat.
Onhan Vätsärissä joitakin alueita missä maastokohtien muoto on tunnistettavissa kartoista, mutta pahimmillaan tilanne on ylläkuvatun kaltainen. Halukkaat voivat testata kartanlukutaitoaan vaikkapa lähtemällä Jankkilan polkua Näätämöön menevän tien parkkipaikalta. Puolen kilometrin päässä kun menee polusta vain sata metriä sivuun ja hukkaa ilmansuunnat, niin pirun hyvä ja kokenut kaveri pitää olla, että löytää edes takaisin polulle, vaikka olisikin peruskartta (1:20000) nokan alla.

Lisääjä Nimetön Perjantai, 13.Kesäkuu, 2003 - klo 08.59:

Tai onnekas.

Lisääjä jro Perjantai, 13.Kesäkuu, 2003 - klo 09.29:

rance, joo tuo kartan suunnastus on kyllä hankalaa, jos pitää yhtenään kiertää jotain kinkamaa. Ilman aurinkoa sekoaisi suunnasta varmasti. Kylläkai pilvisellä kelillä ja ehkä Vätsärissä aina tuota kartansuunnastusta varten on pakko käyttää kompassia.

Lisääjä sama Perjantai, 13.Kesäkuu, 2003 - klo 09.30:

Tai siis ei pakko vaan mielekästä.

Lisääjä Gubbe Perjantai, 13.Kesäkuu, 2003 - klo 11.57:

Eikö olisi viisainta niiden, jotka eivät ole todella käyttäneet karttaa ja kompassia ja vasta opettelevat, mennä aueille, joissa on polut ja viitat ja siellä ehkä joskus yrittää oikaista maaston kautta. Todelliseen erämaahan lähteminen on liian suuri riski.

Lisääjä V-P Perjantai, 13.Kesäkuu, 2003 - klo 13.55:

Alkuperäiseen kysymykseen viitaten kannattaa erannonkorjauksessa myös huomioida uudempien karttojen perus-ja yhtenäiskoordinaatistojen ero.

Tulin juuri Vätsäristä, ja uudehkojen 1:50 000 karttojen erannonkorjaus on osalla alueen karttalehdistä mustalla painetussa peruskoordinaatistossa (mm.karttatekstit) tuo edellä mainittu n. 12,5 astetta, mutta punaisella painetussa (kilometriruutu)yhtenäiskoordinaatistossa n. 9,5 astetta. Eli riippuu siitä kumman mukaan suuntansa ottaa.

Muuten jäi tällä reissulla harmittamaan maastoon jätetty törky ja paikoin kymmenen metrin välein olevat nuotiopaikat (eikö sitä nyt vanhoille pohjille voisi...).

Lisääjä Lannan mies Perjantai, 13.Kesäkuu, 2003 - klo 15.57:

ransulle ja muille:
Ehkäpä ole niin arka tai muuten vaan tykkään kartasta seurata kulkuani että katson (Vätsärissäkin) sijaintini joka lammen rannalla! ja kun esim saariselällä pärjää 1:100 000 kartallakin niin Vätsärissä käytän mieluiten 1:20 000 topoja... ne uudet 1:50 000 kartatkin kyllä käyvät mutta 1:100 000 Sevettijärvi-Nuorgam kartta ei kelpaa edes kotona tehtävään reitin etukäteissuunnitteluun.

Summa summarum:
Jos suunnistat huonossa näkyvyydessä tai peitteisessä maastossa kompassisuunnalla pitkiä rastivälejä (yli 5km) huomioi korjaus mutta jos puikkelehdit 200m-500m matkoja karttakohteesta seuraavaan saa kompassi olla rintataskussa koko ajan.

Lisääjä HalTille Perjantai, 13.Kesäkuu, 2003 - klo 20.17:

Gubbe, juuri niinhän me tehään, haltin reitille menossa.
Haltilta tullessa esim. oikasta somaksen polulle.
Siinä on helppo testata kun aika vaikee on olla
osumatta sille polulle.
Riuttaskorvessa jo harjoteltiin, tosin ei ollut
sitä kompassia mukana ja karttakin vaan netistä tulostettu jossa ei maaston laadusta mitään tietoo. Mielenkiintoisia oikomisia.......mut lopulta osuttiin poluille jotka oli hukassa.

Lisääjä Gubbe Perjantai, 13.Kesäkuu, 2003 - klo 22.28:

OK

Lisääjä RÖH~ Lauantai, 14.Kesäkuu, 2003 - klo 00.09:

Miksi ei eksyisi ? Olisi taatusti aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan, jonka peikot, muusat, menninkäiset ja metsänväki määrää.

Mukaan vielä kello, joka ei käy.
Se näyttäisi oikean ajan kahdesti vuorokaudessa.

Vilkaisu klelloon, mutina "voi v*, nyt on kiire"
- ja sinne metsien pimentoon ne peikot jäivät.

Teknologia, tuo yhteinen tulevaisuuden turvamme.

Lisääjä TMustaK Lauantai, 14.Kesäkuu, 2003 - klo 17.55:

Eksyminen tuo jännitystä elämään.

Kompassin kanssakin eksyy. Kerrankin hiihtelin hämärissä pusikossa kun seuraavalla aukealla tuuli olikin kääntynyt 180°. Kaivoin taskulampun ja joo joo taas kerran..

Eihän eksymisestä ole haittaa kun suunnilleen tietää missä on. Aina sitä on osunut johonkin tunnistettavaan maastokohtaan.

Eksymisiin.

Lisääjä Ahmatti Lauantai, 14.Kesäkuu, 2003 - klo 19.04:

Tässä yhteydessä voin aivan hyvin tunnustaa, että
olen lukuisia kertoja elämäni aikana eksynyt kai-
dalta polulta. Kompassini joka on huolehtinut suun
nassa pysymisestä, on yllättäen joutunut voimakkai
siin häiriökentiin. Kauppakeskukset päivisin ja
kaupunkien keskustat iltaisin ovat olleet erityi-
sen turbolenttisiä kohtia.
Nämä alueet ovat onneksi merkitty karttaan ja olen
pystynyt nykyisin kiertämään alueet hyvällä toden-
näköisyydellä. Vain joka 20:nes ohitus johtaa eksy
miseen. Olen joskus nuorempana eksynyt kauppareis-
sulla viikoksi Viipuriin.


Viestin lisääminen tähän aiheeseen on tällä hetkellä kielletty. Ota yhteyttä aiheen moderaattoriin saadaksesi lisätietoja.