Vaellusturinat II
- Osta ja työllistä yh-äitejä Vietnamissa
 
Etusivu Rekisteröidy Ohje Vaellusnet Kuva MMS-Blog Vaellusturinat I Tilastot Avatarit  
Asentopaikkani Phoogle                      

Kantotulen lieskan leikintää Hammastunturin syksyisessä erämaassa.... Kulpakkojokea Hammastunturin kupeessa....... Kuoppajärvi Hammasjärven pohjoispuolella ja ruskainen haavikko........ Pyhä-Nattasen huipulta heinäkuun 2005 helteillä... Idyllinen Riestojoki Sompion luonnonpuistossa..... Anterin huipulta itäänpäin kevättalvella 1993.....
 

Vaellusturinat II Foorumin päävalikko Yleisiä retkeilyyn liittyviä sekalaisia asioita Kohtaamisia
Näytä edelliset viestit:   
      Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia  
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Siirry sivulle Edellinen  1, 2

 
Miten menettelet?
Vältän kohtaamista - Suuntaan kulkuni siten ettei minua havaita
17%
 17%  [ 8 ]
Vältän kohtaamista - Suuntaan kulkuni siten etten kohtaa
14%
 14%  [ 7 ]
Havainto ei vaikuta - Enintään tervehdin jos kohdalle osuvat
6%
 6%  [ 3 ]
Havainto ei vaikuta - Vähintään tervehdin jos kohdalle osuvat
46%
 46%  [ 22 ]
Pyrin kohtaamiseen - Vähintään tervehdin kohdatessa
6%
 6%  [ 3 ]
Pyrin kohtaamiseen - Vähintään juttutuokio kohdatessa
8%
 8%  [ 4 ]
Ääniä yhteensä : 47
      Sivun alkuun  

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Pepi
15.02.2010 12:17


Viestejä: 6784
Akmeeli kirjoitti:
Kyllä siinä oli ihmeissään kun naapurit vastakkaisen tunturin rinteeltä huusivat ”hei” ja huiskuttelivat,

Vähän sivussa siheesta, mutta palasi mieleen tapaus Kiilopään läheltä, 80-luvulta niin ikään. Oli kevättalven tyyni pakkaspäivä. Inversiokerros killui tunturin keskirinteiden tasalla. Meitä oli porukka, joka hajaantui pienempiin ryhmiin päivähiihdolle, minä yksikseni erääseen suuntaan.

Olin rinteessä ihailemassa tuon inversiokerroksen ohutta usvalaattaa lähes silmieni tasalla, kun kuulin tuttujen keskustelua, normaalilla puheäänellä. Kun tiesin, että inversiokerros kuljettaa ääntä kuin puhetorvi, älysin lähiympäristön pälyiltyäni ottaa kiikarit ja katsoa vastapäiselle rinteelle. Siellähän tuo pariskunta hiihti Niilanpäätä ylös. Kuulin kysyttävän, minne päin minä olin mahtanut lähteä. Vastasin ääntäni juurikaan korottamatta, että täällähän minä olen Terävänkivenpäällä. Kiikarilla näin reaktiosta, että äänen nopeus oli aika normaali. Kuutisen sekuntia se tuota reilua paria kilometriä taivalsi. Kiikari sielläkin nousi silmille ja siinä sitten huiskuteltiin ja tilannetta kommentoitiin.

Varokaa puheitanne Laughing
_________________
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Turhankävelijä
15.02.2010 12:30


Viestejä: 1027
- Kiroan hartaasti.
- Katselen paniikinomaisesti ympärille pakoreittiä etsien.
- Jatkan kuitenkin matkaa suunnitelmani mukaan.
- Seuraan herkeämättä vaeltajien reittiä.
- Jos osuvat näköetäisyydelle en yritä piiloutua vaan heilautan kättä näkökontaktin syntyessä.
- Tervehdin jos tulee polulla vastaan ja jään mielelläni keskustelemaan. En tuppaudu.
- Harmittelen koko loppumatkan jos menivätkin näkymättömissä ohi.
_________________
www.patikka.net
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti Käy lähettäjän sivustolla Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Lunkentus
15.02.2010 13:02


Viestejä: 1196
Olisikin epätodennäköistä, että joku toinen kulkija näkisi minut ennen kuin olen itse havainnut hänet. Valitsen reitit siten, että minulla on mahdollisuus tarkkailla avautuvaa maastoa ja varsinkin reittiä huomaamattomasti. Käytän tarkkailuun mahdollisuuksien mukaan maaston muodon ja kasvillisuuden suomaa etua.

Jos havaitsemani vieras kulkija lähestyy ja mahdollisesti aikoo käyttää etenemiseensä minun kulkemaani reittiä, poistun varovasti suojaavaan maastoon. Peräytyessäni harjaan maahan mahdollisesti jättämäni jäljet joko puun oksalla tai vaihtoehtoisesti varvuilla. Koirien varalta ripottelen kulkuväylälleni pippurirouhetta, jotta ne eivät saa vainua. Hyvä ja varma keino on syrjäytyä kulkemalla puron pohjaa pitkin, silloin nokkelinkin vihikoira putoaa jäljiltä. Kun olen saavuttanut varmalta tuntuvan etäisyyden vieraaseen kulkijaan, suojaudun maastoon joko jonnekin painanteeseen tai mahdollisesti puiden tai pensaiden tarjoamaan lymyyn.

Jos nyt kuitenkin sattuu niin, että vieras minuun kaikesta huolimatta törmää, vaihdan mielelläni hänen kanssaan muutaman sanan.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
pena
15.02.2010 14:35


Viestejä: 1396
Mitäpä tuota turhan takia piiloutumaan. Hulluksi vielä luulevat. Vakoilusatelliitti kuitenkin näkee sekä minut että vastaantulijan. Smile
_________________
Omia polkuja kuljemme me, jotka emme löydä toisten tallaamia ...
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Lunkentus
15.02.2010 14:39


Viestejä: 1196
Oliskohan pitänyt pistää hymiö...
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
IkiHonka
15.02.2010 18:13


Viestejä: 5808
Oma käyttäytymiseni menee tilannekohtaisesti. Säännönmukaisesti en pyri kontaktiin havaitsemieni kulkijoiden kanssa, mutta en myös heitä lähde väistämäänkään. Jos itsellä on asiaa, tai toinen osapuoli osoittaa sen suuntaisia merkkejä, niin sitten pyrin keskusteluyhteyteen.

Jos kohtaaminen tapahtuu luontevasti, esim. astelen yllättäen töppyrän takana pahki jonkun leiriin, niin tervehdin nyökkäämällä tai sanallisesti riippuen henkilön/ryhmän reaktioista. Niistä riippuu, myös jatkanko välittömästi matkaani vai pysähdynkö vaihtamaan muutaman sanan.

Jos välimatkaa havaittuun kulkijaan on enemmän, niin voin heilauttaa kättäni, jos kulkija näyttää sitä katseellaan odottavan. No, katsettahan ei etäisyyden vuoksi näe, mutta pään asennosta tulkiten. Huitomaan en lähde herättääkseni huomiota, ellen sitten ole avun tarpeessa. Jos vieraan teltan/leirin havaitsen ajoissa pyrin sovittamaan kulkuni siten, että en loukkaa kotirauhaa. Mutta jos leiri on tehty vakiintuneen kulkureitin varteen, niin en lähde sen vuoksi puskien kautta kiertämään, vaan katson, että leiriytyjä on huomioinut liikennehaitan paikan valitessaan.
_________________
"Mies menee ja mies tulee ja mies vastaa itse kulkemisistansa"
Ikis the I
ikihonka koiranhäntä hotmail piste com ikihonka koiranhäntä hotmail piste com ikihonka koiranhäntä hotmail piste
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Blog Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Metsän Omena
15.02.2010 19:08


Viestejä: 1787
Äänestyksen on tarkoitus antaa näppituntumaa satunnaisen vaeltajat ajatuksenjuoksusta kohdattaessa. Näin pienellä otoksella puolet törmää jos ovat törmätäkseen, kolmannes välttelee ja loput pyrkivät kontaktiin. Ja yksi susi esittää karhua.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
peurakorva
15.02.2010 20:11


Viestejä: 487
Turhankävelijä kirjoitti:
- Kiroan hartaasti.
- Katselen paniikinomaisesti ympärille pakoreittiä etsien.
- Jatkan kuitenkin matkaa suunnitelmani mukaan.
- Seuraan herkeämättä vaeltajien reittiä.
- Jos osuvat näköetäisyydelle en yritä piiloutua vaan heilautan kättä näkökontaktin syntyessä.
- Tervehdin jos tulee polulla vastaan ja jään mielelläni keskustelemaan. En tuppaudu.
- Harmittelen koko loppumatkan jos menivätkin näkymättömissä ohi.


Miksi kiroat?
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Harhailija
16.02.2010 7:45


Viestejä: 709
Lunkentus kirjoitti:
Olisikin epätodennäköistä, että joku toinen kulkija näkisi minut ennen kuin olen itse havainnut hänet. Valitsen reitit siten, että minulla on mahdollisuus tarkkailla avautuvaa maastoa ja varsinkin reittiä huomaamattomasti. Käytän tarkkailuun mahdollisuuksien mukaan maaston muodon ja kasvillisuuden suomaa etua.

Jos havaitsemani vieras kulkija lähestyy ja mahdollisesti aikoo käyttää etenemiseensä minun kulkemaani reittiä, poistun varovasti suojaavaan maastoon. Peräytyessäni harjaan maahan mahdollisesti jättämäni jäljet joko puun oksalla tai vaihtoehtoisesti varvuilla. Koirien varalta ripottelen kulkuväylälleni pippurirouhetta, jotta ne eivät saa vainua. Hyvä ja varma keino on syrjäytyä kulkemalla puron pohjaa pitkin, silloin nokkelinkin vihikoira putoaa jäljiltä. Kun olen saavuttanut varmalta tuntuvan etäisyyden vieraaseen kulkijaan, suojaudun maastoon joko jonnekin painanteeseen tai mahdollisesti puiden tai pensaiden tarjoamaan lymyyn.

Jos nyt kuitenkin sattuu niin, että vieras minuun kaikesta huolimatta törmää, vaihdan mielelläni hänen kanssaan muutaman sanan.


Tää oli hyvä! Very Happy Very Happy Very Happy Rapakon takana olis sulka hapsissaan jäljestäkin ihmeissään...
_________________
Maastossa on mukavaa!
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Blog Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Turhankävelijä
16.02.2010 11:13


Viestejä: 1027
peurakorva kirjoitti:
Miksi kiroat?


- Lähestyn kultalaa ja näen siltaa ylittämässä 7 henkeä. Sponttaani kirous! (Ivalojoki 2004, en ollut nähnyt ihmisiä viikkoon)
- Näen veneen ja pressuleirin lahdella jonka rannalle olin ajatellut soppataukoa. Sponttaani kirous! (Vätsäri 2008, en ollut nähnyt ihmisiä viikkoon)
- Istun iltaa järven rannalla ja näen sen vastarannelle laskeutuvan vesitason. Sponttaani kirous! (Kaldoaivi 2008, en ollut nähnyt ihmisiä viikkoon)
- Tullessani kylmän viikon jälkeen reissun ensimmäiselle autiotuvalle näen jo kaukaa rinteeltä rippileirin. Sponttaani kirous (Paistunturit 2004, en ollut nähnyt ihmisiä viikkoon)
jne.
jne.
jne.

Kun pyrin rehellisesti ilmaisemaan itseäni niin en voi kieltää, että sponttaani ensireaktio on kirous joka sitten vaihtuu uteliaisuudeksi.

Turhankävelijä kirjoitti:
- Harmittelen koko loppumatkan jos menivätkin näkymättömissä ohi.

_________________
www.patikka.net
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti Käy lähettäjän sivustolla Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Korpijaakko
16.02.2010 15:57


Viestejä: 6935
Turhankävelijä kirjoitti:

- -
- Tullessani kylmän viikon jälkeen reissun ensimmäiselle autiotuvalle näen jo kaukaa rinteeltä rippileirin. Sponttaani kirous (Paistunturit 2004, en ollut nähnyt ihmisiä viikkoon)
- -


Ettei ollut Ruktajärven (Luobmusjavrien) tupa? Oli nimittäin "tuttu rippileiri" siinä tapauksessa, joskaan en itse sillä ollut. Muistan tuon jostain kertomuksestasi (kortistosta?) lukeneeni...
_________________
Galleria ja blogi
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
TiMoKo
16.02.2010 17:14


Viestejä: 3067
Luonnollisesti tilanteen mukaan.
Joskus olen istunut avotunturissa pitkäänkin ja seurannut kauempana kulkevia, sekin on mielenkiintoista, mutta yleensä kohtaaminen on myös mahdollisuus.

Muutamia asioita joita kohtaamisissa on tullut keskusteltua:
Toisella voi olla tuoreempaa tietoa sääennusteista,
toisella voi olla jokin erityinen paikka tiedossa, josta voi kertoa myös toiselle.
Esim. viime keväänä sain (nyt jo edesmenneeltä) vanhemmalta poromieheltä tietooni yhden Seitakiven paikan, jonka tarkkaa paikkaa en ole mistään aikaisemmin löytänyt.
Toinen voi tietää myös mahdollisista muista kulkijoista,
Voit löytää mieleenjäävän persoonan, jne...

Sitten niistä ennakkoluuloista esimerkki.
Yhtenä keväänä tullessani syrjäiselle tuvalle, huomasin tuvalla olevan jo yhden pariskunnan. He vaikuttivat alkuun jotenki varautuneilta, mutta ilmeisesti jonkinlainen luottamus pääsi syntymään, kun he myöhemmin kertoivat etukäteen sopineensa tietyt merkit, joiden perusteella he olivat sopineet viestittävänsä, että lähdetäänpä jatkamaan matkaa. Laughing
Tällä kertaa he eivät ottaneet äkkilähtöä.
_________________
Maailman suurinta viisautta on jälkiviisaus, valitettavasti sitä ei voi käyttää etukäteen.
"vaikkapa hulluna pidettäisiin"
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Blog Käy lähettäjän sivustolla Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
peurakorva
17.02.2010 20:48


Viestejä: 487
Turhankävelijä kirjoitti:
peurakorva kirjoitti:
Miksi kiroat?


- Lähestyn kultalaa ja näen siltaa ylittämässä 7 henkeä. Sponttaani kirous! (Ivalojoki 2004, en ollut nähnyt ihmisiä viikkoon)
- Näen veneen ja pressuleirin lahdella jonka rannalle olin ajatellut soppataukoa. Sponttaani kirous! (Vätsäri 2008, en ollut nähnyt ihmisiä viikkoon)
- Istun iltaa järven rannalla ja näen sen vastarannelle laskeutuvan vesitason. Sponttaani kirous! (Kaldoaivi 2008, en ollut nähnyt ihmisiä viikkoon)
- Tullessani kylmän viikon jälkeen reissun ensimmäiselle autiotuvalle näen jo kaukaa rinteeltä rippileirin. Sponttaani kirous (Paistunturit 2004, en ollut nähnyt ihmisiä viikkoon)
jne.
jne.
jne.

Kun pyrin rehellisesti ilmaisemaan itseäni niin en voi kieltää, että sponttaani ensireaktio on kirous joka sitten vaihtuu uteliaisuudeksi.

Turhankävelijä kirjoitti:
- Harmittelen koko loppumatkan jos menivätkin näkymättömissä ohi.


Jaa-a. Saattaa olla, että noissa tilanteissa lipsahtaisi itseltäkin...
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
matsoni47
19.02.2010 21:03


Viestejä: 748
pelkästään turvallisuussyistä pidän pienen juttutuokion, mikäli eivät lähde karkuun. Kovin nopeita yksilöitä en enää saa kiinni ja kampattua, että kuulisin missä mennään.

Yleensä näissä tilanteissa kerrotaan kuka kulkee ja missä, keitä on nähty jne. Pääsääntöisesti olen kohdannut mukavia ihmisiä, ja pikku apuja joskus on annettu puolin ja toisin.

Matti
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Siirry sivulle Edellinen  1, 2

 
Tutustu muihin vastaavaan asiaan liittyviin keskusteluihin (Hakee kaikki keskustelut joiden otsikoissa esiintyy sama sana)
Aihe Kirjoittaja Foorumi Vastaukset Lähetetty
Vuoden 2016 kohtaamisia Janne Pyykkö Yleisiä retkeilyyn liittyviä sekalaisia asioita 0 30.12.2016 22:59 Katso viimeisin viesti
Saamelaiset Suomalaiset, kohtaamisia ... George Lapin historia 2 15.12.2012 22:24 Katso viimeisin viesti
Kohtaamisia luonnossa. miki Yleisiä retkeilyyn liittyviä sekalaisia asioita 3283 27.07.2009 11:03 Katso viimeisin viesti
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


      Sivun alkuun  

Sivu 2 Yht. 2
Siirry sivulle Edellinen  1, 2
Siirry: