Vaellusturinat II
- Osta ja työllistä yh-äitejä Vietnamissa
 
Etusivu Rekisteröidy Ohje Vaellusnet Kuva MMS-Blog Vaellusturinat I Tilastot Avatarit  
Asentopaikkani Phoogle                      

Kantotulen lieskan leikintää Hammastunturin syksyisessä erämaassa.... Kulpakkojokea Hammastunturin kupeessa....... Kuoppajärvi Hammasjärven pohjoispuolella ja ruskainen haavikko........ Pyhä-Nattasen huipulta heinäkuun 2005 helteillä... Idyllinen Riestojoki Sompion luonnonpuistossa..... Anterin huipulta itäänpäin kevättalvella 1993.....
 

Vaellusturinat II Foorumin päävalikko Talvivaellusvarusteet Insuliinit sulana
Näytä edelliset viestit:   
      Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia  
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe: Insuliinit sulana
mjjk
07.11.2012 10:50


Viestejä: 87
Sain viime talvena diabetes diagnoosin. Hoitona tällä hetkellä niin tabletti kuin pistoskin. Pidempien talvireissujen suunnittelu on tyssännyt siihen etten ole vielä keksinyt keinoa jolla nuo insuliinikynät saa pidettyä kätevästi sulana pidemmänkin pakkasjakson ajan. Olisiko heittää hyvää ideaa?
_________________
http://www.facebook.com/mika.kimmo.photography
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Micke
07.11.2012 10:59


Viestejä: 1516
Vaatii varmasti vaivannäköä ja huolellisuutta, mutta itse tekisin varmaan niin, että valmistaisin 5 sentin uretaanista lämpölaukun jonne menisi lämminvesipullo, insuliinit ja vaikkapa jotain turvavarusteita, kuten puhelin. Lämminvesipullon kun vaihtaa vaikka 2 kertaa vuorokaudessa, pitäisi insuliinien pysyä sulana.
_________________
"Niin kauan hain mä tuulelta suojaa,
kerran jo luulin mä tyyntyneen sen"
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
akallio
07.11.2012 11:09


Viestejä: 1685
Ihminen pysyy sulana, joten mitä jos hankkisi tai tekisi ihoa vasten olevan laukun niille? Joku kaupassa myytävä rahojen piilotasku voisi olla hyvä; esim. kaulassa roikkuva sellainen.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Timoa
07.11.2012 11:25


Viestejä: 1619
Muutamilla reissuilla oon kantanut hätäpiikkiä kaverin puolesta. Vaatteiden alla kulkee sulana. Rahoille tarkoitetut kaulapussikat on vähäsen huonon muotoisia, liian leveitä ja liian lyhyitä. En tiedä onko kynien pituus muuttunut viime vuosina. Itse ompeleminen on aika helppoa kun kyseessä on vain pieni pussukka kaulahihnalla.
_________________
http://www.timoanttalainen.com
http://ulkoilublogit.blogspot.fi/
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
mjjk
07.11.2012 12:00


Viestejä: 87
Kiitoksia . Sitä tuntuu olevan sokea itsestään selville vinkeille. Tuo kehon lähellä kuljettaminen varmasti kätevin tapa, niin ei tarvitse touhuta erillisten lämmitysjärjestelmien kanssa. Pitää kaivella jos jostain löytyy kuljetuspussia valmiina tai sitten tehdä itse.
_________________
http://www.facebook.com/mika.kimmo.photography
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Timo Ylhäinen
07.11.2012 13:01


Viestejä: 454
Kaverin kanssa kulkiessa kannattaa diabetespotilaan antaan kaverille varapakkaus kannettavaksi, ettei ole pulassa jos sen ainoan menettää.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe: Insuliinit sulana
Esaias
07.11.2012 15:04


Viestejä: 30
Minulla on ollut diabetes noin 30 vuotta, eikä insuliinin kuljettaminen ole tuottanut ongelmia sen enempää talvipakkasissa kuin kesähelteilläkään, tosin mielikuvitusta on saanut joskus käyttää. Viime vuosina kun olen lähtenyt pakkasolosuhteissa päiväksi tai pitemmäksi aikaa maastoon, olen pannut insuliinikynäni pieneen teräksiseen termospulloon. Pulloja on tosi pieniäkin, joten ne eivät vie paljon tilaa, ja kynät voi kääräistä esim. pieneen villapussukkaan. Pulloissa on vielä se hyvä puoli, että kynät pysyvät niissä vaurioitumatta jos vaikkapa tekee kunnon kuperkeikan sompaillessaan.

Joskus olen huomannut, että verensokerimittari lakkaa toimimasta kovalla pakkasella
(kun paristosta menee teho), joten se on hyvä saada myös lämpimään paikkaan. Ihon mukainen taskutila riittää, repun tasku taas ei, vaikka käyttäisi villavantusta tai muuta vastaavaa sen suojana.

Yleensä ottaen diabeetikon välineistö ja hoito ovat nykyään niin hyvällä tolalla, että ei tarvitse taudin antaa juuri haitata normaalia elämää sen enempää kuin reippaita harrastuksiakaan.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Blog Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Ursus
07.11.2012 16:46


Viestejä: 7406
Pyyntö mm insuliinin käyttäjille: Laittakaa lääkepakettinne päälle nimi ja puhelinnumero. Kerran Luirolla Rajan kämpällä oli kaksi pariskuntaa, jotka lähtivät aamulla eri suuntiin. Kaasuhellan vierestä varjoisasta paikasta löysin insuliinipakkauksen. Kun nimi puuttui, en tiennyt kumpaan suuntaan lähtisin sen kanssa juoksemaan, vaikka vieraskirjassa nimiä olikin. Pakkaus jäi tuvalle kun lähdin omille poluilleni.
_________________
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Antti Lahtela
07.11.2012 16:51


Viestejä: 242
mjjk kirjoitti:
Kiitoksia . Sitä tuntuu olevan sokea itsestään selville vinkeille. Tuo kehon lähellä kuljettaminen varmasti kätevin tapa, niin ei tarvitse touhuta erillisten lämmitysjärjestelmien kanssa. Pitää kaivella jos jostain löytyy kuljetuspussia valmiina tai sitten tehdä itse.

Joo, unohda noi styroks-/termarisysteemit ja kuljeta kehon lähellä. Ulommaisen takin povitasku ei välttämättä riitä, joten kannattaa viritellä joku tasku kerraston sisäpuolelle sellaiseen paikkaan, ettei jää minkään vyön tms alle eikä haittaa liikkumista. Joku mainitsikin kaulassa roikotettavat kännykkäpussit, lienee yksinkertaisin ja toimivin vaihtoehto. Verensokerimittarin kuljettamiseen en osaa antaa neuvoja, kun en ole sitä käyttänyt moneen vuoteen. Reilu liikunta ja hyvä näppituntuma on mulla riittänyt pitämään keskiarvot hyvänä. Ja tosiaan kun tulee rutiini tuohon taudinhoitoon, niin se ei rajoita elämää yhtään millään tapaa.

Nimim. 1-tyypin diabetes 5,5 vuotiaasta.

/Antti
_________________
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
mjjk
07.11.2012 22:18


Viestejä: 87
Kiitos kaikille vastaajille hyvistä vinkeistä.
_________________
http://www.facebook.com/mika.kimmo.photography
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
tuu-tikki90
04.01.2013 10:48


Viestejä: 2
Miehelläni on ollut diabetes yli 15vuotta ja me retkeilemme ahkerasti myös talvisin. Hänellä on insuliinipumppu käytössä, joten ylimääräinen insuliini kulkee pienissä pulloissa. En tiedä vaikuttaako se, että pullot ovat sen verran isompia kuin kynät, mutta meillä ei ole koskaan ollut ongelmaa jäätymisen kanssa, toisinsanoen, en ole koskaan nähnyt insuliinien jäätyvän. Tosin onhan meillä myös kyniä mukana sen varalta, että pumppu menee rikki, mutta eivät nekään ole jäätyneet.
Meillä on käytössä sellainen systeemi, että insuliinit (ja myös glukopen, se on tärkeä olla mukana vaelluksilla kun apu on kaukana vaarallisen matalan sattuessa) ovat 1l minigrip-pussissa, jossa on kaksi pientä geelipussia, eli sellaista mitä myydään esim. apteekissa ja jonka voi laitta pakastimeen kylmäensiapua varten. Geelipussissa on se hyvä puoli, että se pitää hyvin lämpöä. Minigrip-pussi on vielä minun ompelemassani huopapussukassa, jossa on avaruuslakanasta tehty sisus. Öisin mieheni ottaa huopapussukasta insuliinipussin makuupussiinsa, ja aamuisin yön aikana lämmennyt pussi laitetaan takaisin huopasuojaan ja pakataan makuupussin kanssa samaan kuivasäkkiin ja ahkioon. Näin insuliinit pysyvät sulina kovassakin pakkasessa, eikä niitä tarvitse kantaa takin sisällä.

Mittarin patteri kannattaa ottaa heti lämpenemään ihoon kiinni kun pysähtyy ruokatauolle, koska mittari ei jaksa toimia kylmällä patterilla.
_________________
"Hiljaa pitää miehen korvessa kulkea
ja nostaa hattua kelopuulle"
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
mjjk
04.01.2013 11:33


Viestejä: 87
Kiitos tuu-tikki viestistäsi. Sisälsi paljon tärkeää tietoa minulle, miksei monelle muullekin. Kerran olen saanut kynän sisällä olevan insuliinin jäätymään. Sattui jäämään tuo hoitopussukka yöksi autoon. Onneksi tämä tapahtui kotona ja uusi kynä löytyi jääkaapista.
_________________
http://www.facebook.com/mika.kimmo.photography
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
haantu
18.01.2013 15:55


Viestejä: 3
älkäähän hyvät diabeetikot leikkikö hengillänne! insuliinit pitää säilyttää niin, ettei niiden jäätymisestä ole pienintäkään vaaraa. yksinkertaisesti: jäätynyt insuliini on käytännössä tehotonta ja ilman insuliinia ykköstyypin diabeetikko kuolee parissa päivässä. kakkostyyppiläisillä (joilla ei ole täydellistä insuliinin puutetta vaan 'vain' insuliin erittymisen tai imeytymisen häiriö) ulkoisen insuliinin puute ei tietenkään aiheuta noin välitöntä hengenvaaraa.

en halua pelotella tai säikytellä asialla vaan pikemminkin antaa ajattelemisen aihetta. olen itse sairastanut 1-tyypin tautia yli 30 vuotta ja sinä aikana tehnyt lukuisia lyhyempiä ja pidempiä talvisia ja kesäisiä retkiä ja vaelluksia. minun tapani suojata insuliinit ja verensokerimittari liian matalilta lämpötiloilta on erilaiset ihon lähelle sijoitettavat pussit tai laukut. lämpötilan ja kulloisenkin ulkoilu'lajin' mukaan valitsen joko povitaskun, vyölaukun tai varta vasten ommellun kaulapussukan. näitä sitten sijoitellaan lämpätilan mukaan joko uloimman takin alle tai tarvittaessa jopa aluskerraston päälle/alle. on hyvä huomata, että monessa takissa povitaskun ulkopuolella ei ole minkäänlaista eristettä (vaan kaikki eristeet on taskun sisäpuolella, jolloin ne itse asiassa eristävät taskun ja lämmittävän vartalon toisistaan...) ja että esim kovalla pakkasella hiihdettäessä välittömästi uloimman vuorettoman hiihtotakin alla saattaa hyvinkin olla pakkasta (kun ne kaikki alemmat vaatekerrokset taas eristävät ruumiinlämpöä pääsemästä 'ulospäin'). yöksi sijoitan kaikki hoitovälineeni makuupussin uumeniin.

toinen tärkeä seikka, joka insuliinien kanssa tulee huomioida, on tietenkin liika lämpö. myös se tuhoaa insuliinin tehon melko nopeasti. itse en koskaan jätä insuliineja esim kesällä telttaa (tai autoon!), jos on olemassa minkäänlaista vaaraa auringonpaisteesta. jokainen meistä tietää kuinka kuumaksi teltta tai auto muuttuu melko nopeastikin kun aurinko pääsee hetkenkin siihen paistamaan. oma tapani on pitää insuliineja kesälläkin aina mukanani, tai sitten sijoittaa ne varmasti varjoisaan paikkaan, jossa ilma pääsee vaihtumaan.

minä siis pikemminkin kannan insuliinini mukanani kesät talvet, jolloin tiedän (ainakin suurin piirtein) niiden lämpötilan. itse en yhtään pidemmillä reissuilla uskaltaisi käyttää sinänsä näppäriä termospulloja tai geelipusseja, sillä en koskaan voisi olla varma pysyykö insuliini siellä varmasti sulana. termospullo pitää toki veden kauan lämpimänä (koska se vesi itsessään varaa lämpöä paljon, ja termospullo vain estää sen veden lämmön poistumisen), mutta insuliinikynä tai kaksi ei juurikaan sitä lämpöä varaa, jolloin pullon eristyskyvyllä ei juurikaan ole mitään virkaa. kerran kun pullon avaa pakkasessa niin lämmöstä haihtuu suurin osa saman tien taivaan tuuliin...

diabetes ei estä montaakaan juttua - mutta ajattelua ja reissuihin valmistautumista se varmasti lisää. hauskoja reissuja joka tapauksessa!
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
mjjk
18.01.2013 20:46


Viestejä: 87
Kiitos näistäkin kokemuksista ja vinkeistä. Pistetään korvan taakse.
_________________
http://www.facebook.com/mika.kimmo.photography
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin

 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


      Sivun alkuun  

Sivu 1 Yht. 1
Siirry: