Vaellusturinat II

[Koukkunen]

Erään autiotuvan seinästä bongasin nimen "Alwari Pouttu xx.xx.1937". Saman niminen mies ollut Moskulla pororenkinä ja kuvakin taitaa olla Mosku-kirjassa. En kannata piirtelyä, mutta olihan tuo muka ilahduttava löytö.

Itse olen siitä päässyt eroon iän myötä, tässä lähistöllä on nimittäin minun nimeni erään linkkimaston metallijalustassa jollain teräaseella raavittuna, vuonna 1984. Ollut silloin vähän alle mopoikäinen, en muista tuota raapustelua ja siksipä se huvittikin "löytää".

[Kaarle Suurehko]

Katselin viikko takaperin kesällä uusittua keittokatosta. Joku paikallinen taiteilija oli luonnostellut noella koko seinän panoraaman vielä vaaleisiin hirsiin. Aiheen päättelin olevan "Sulkavan soudun lähtö ylhäältäpäin kuvattuna". Laimeata menneisiin miehiin verrattuna. Silloin roiskittiin hurmoksessa verellä ja punamullalla suoraan kallioon.

[OS]

[sahamies]

Kannot, katkaistut oksat, latvukset, autiotuvat, vanhat rakennusten jäänteet, nuotiopaikat, kasatut kivikeot, kengänjäljet polulla, kaukainen kiväärin laukaus, harmaanieriä purossa, minkin jäljet lumessa, naapurin rikkipäästöillä kirkastamat järvet, suihkukoneen jättämä viiva taivaalla, horisontissa näkyvä linkkimasto, poromiehen mönkijän tai kelkan jälki, poroaita, hiihtäjän latu, poro kaulassaan kulkunen tai korvassaan merkki, rajavyöhykkeen merkintä, nuotiosavut jokilaaksossa,,,,
Viikon reissulla törmää väkisinkin useimpaan näistä asioista ja vieläpä useampaan kertaan.
Tosiasia on hyväksyttävä, muuten ei voi hyväksyä omaa läsnäoloakaan ns. erämaassa.

[Koukkunen]

Jaurun pohjoispuolella Risteysvaaran takana on kuulemma vanhoissa puissa nimikirjaimia ja päiväyksiä ajalta kun puuaitoja on tehty paliskuntien rajalle. Vaarakin tainnut saada nimensä tästä. Ukkelit veistelleet nimet puihin ja niistä on tullut osa historiaa.

[Eräkulkuri]

[Koukkunen]

Näinhän se asia on. Kuulin nyt syksyllä, että siellä olisi vieläkin puissa näitä nimikirjaimia ja lukuja. Täytynee joskus käydä paikalla niitä etsimässä. Tuo Alvari Poutun nimmari on Lattunavaaran vanhemman kämpän seinässä ja Mosku-kirjan mukaan saman niminen mies on ollut lähes ottopojan asemassa Moskulla.

[TREKKING]

[JHuhta]

Kerran kaivertanut laavun lautaan nimikirjaimet hieman ajatuksissani ja vieläkin hävettää..

Vieraskirjoihin olisi syytä ne raapustukset tehdä, vaikkakin kaikilla laavuilla/tuvila niitä ei ole.
Ja jos ei ole niin tekee pölliin kaiverrukset ja jättää sinne niin muutkin voivat siihen tehdä eikä rakenteisiin.
_________________
- Harhailu on mukavoo

[K-nen]

Seiniin piirtelyä en kovin järkevänä touhuna pidä, lähinnä sotkemistahan se on.

Toki sotkeminen ei ole vain suomalaisten touhua. Tässä mallia naapurimaasta:

[Pekka]

[lankki]

Kamalan näköisiä ovat kaiverrukset ja nokitöherrykset laavuissa ja tuvissa. Pahin ehkä mikä omaan silmään on osunut oli elävään puuhun syvälle kaiverretut nimikirjaimet...

[Lunkentus]

Muistelisin nähneeni joskus 35 vuotta sitten Maantiekurun autiotuvan lähes maan tasalle lahonneen seinän hirressä Elias Lönnrotin kaivertamat nimikirjaimet. Romahtaneen autiotuvan päälle oli rakennettu jonkinlainen katos. Onkohan katos vielä olemassa?

[Naltioon]

Kunhan eivät tuherra hiilellä eikä piirtelis kirkkovenheitä... On se mukava löytää wanhoja Moskunki aikasia puumerkkejä, niissä historia on käsin kosketeltavaa ja ajan patinoimaa. Pomokairasta löydettiin joskus 80-luvulla Hyväseljän/Juolkusseljän maastosta hongankyljestä, suojanpuolelta puumerkki vuodelta 1889. Totta oli siinä asentoaan pitäny ja tyytyväisenä makkoillu laavulla? Vähän matkaa siitä oli ns. laukopuoli, jonka seinissä oli sota-aikaisia kaiverruksia... Liekö enää pystyssä? Onko sattunu kenenkään kohdalle?
_________________
Naltioon

"son siittä hyvä mistä menemmä"

[tyy]

Erämaagraffitit ovat snapshotti ihmiseläimen pään sisälmyksistä. Erämaagraffiti ilmentää samaa kuin kaupunkigraffiti: kunnioituksen puutetta.

Tavallaan se on ihan hyvä ja merkki elävästä ihmisestä. Vähän samalla tavalla kuin seinille kuseskelu.