Vaellusturinat II
https://www.vaeltajankauppa.fi/
- Osta ja työllistä yh-äitejä Vietnamissa
 
Etusivu Rekisteröidy Ohje Vaellusnet Kuva MMS-Blog Vaellusturinat I Tilastot Avatarit  
Asentopaikkani Phoogle                      

Kantotulen lieskan leikintää Hammastunturin syksyisessä erämaassa.... Kulpakkojokea Hammastunturin kupeessa....... Kuoppajärvi Hammasjärven pohjoispuolella ja ruskainen haavikko........ Pyhä-Nattasen huipulta heinäkuun 2005 helteillä... Idyllinen Riestojoki Sompion luonnonpuistossa..... Anterin huipulta itäänpäin kevättalvella 1993.....
 

Vaellusturinat II Foorumin päävalikko Muu maailma Ueli Steck putosi Nepalissa.
Näytä edelliset viestit:   
      Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia  
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe: Ueli Steck putosi Nepalissa.
TREKKING
30.04.2017 17:58


Viestejä: 3248
http://www.hs.fi/urheilu/art-2000005192107.html
_________________
http://trekking.omablogi.fi/
Kyllä Siperia opettaa!
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Blog Käy lähettäjän sivustolla Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Inari74
30.04.2017 18:37


Viestejä: 1047
Näinhän siinä lopulta käy, tulee se ensimmäinen ja viimeinen lipsahdus Sad
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
jalmari
01.05.2017 0:51


Viestejä: 501
Swiss machinen edesottamuksia oli kyllä mielenkiintoista seurata.
Mm Annapurnan kiipeäminen yksin ja todella nopeasti. Hänen kiipeilytyylinsä Oli kyllä haasteellinen. Korkealla vaan riittää se yksi lipsahdus
_________________
Siellä se hernes toveriaan ehtii mutta turhaa on työnsä.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
TREKKING
01.05.2017 10:10


Viestejä: 3248
jalmari kirjoitti:
Swiss machinen edesottamuksia oli kyllä mielenkiintoista seurata.
Mm Annapurnan kiipeäminen yksin ja todella nopeasti. Hänen kiipeilytyylinsä Oli kyllä haasteellinen. Korkealla vaan riittää se yksi lipsahdus


Eikä se oma lipsahdus ole vuorilla edes ole ainut tapa epäonnistua, kun liian moni asia on aivan puhtaasti tuuristakin kiinni, kuten lumi- / jäävyöryt, rapautuminen, äkilliset säämuutokset ja muut vastaavat seikat, yleensäkin kaikki olosuhteet.
Annapurnallahan sanoi ottaneensa liikaakin riskejä ja tajunneensa, että kuolemakin voi olla edessä.... vaan kun se vietti oli suurempi.
_________________
http://trekking.omablogi.fi/
Kyllä Siperia opettaa!
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Blog Käy lähettäjän sivustolla Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Heksa
01.05.2017 10:49


Viestejä: 1124
Inari74 kirjoitti:
.. ensimmäinen ja viimeinen lipsahdus Sad

Ei ollut edes ensimmäinen lipsahdus. Joltain kanavalta tuli muutama kuukausi sitten dokumentti Steckin kolmesta ennätysnoususta Alpeilla. Yhdellä noista kolmesta oli jossain vaiheessa livennyt ja pudonnut muutaman metrin, mutta onnekkaasti tasaiselle lumelle. Ei ollut paljoa hidastanut, ja teki uudet nopeusennätykset jokaiselle. Selitti dokumentissa että tuo lipeämispaikka oli turvallinen, jossa sai ottaa riskiä, ja piti tapahtunutta vain todisteena oman toimintansa oikeellisuudesta...

Onko liian raadollista kysyä, että kumpaa pitäisi arvostaa enemmän, elossa olevaa vai huimiin suorituksiin yltänyttä vuorikiipeilijää? Ehkä on eli en kysy, kun on ikävä tapaus joka tapauksessa.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Inari74
01.05.2017 13:34


Viestejä: 1047
Veikka Gustafsson taisi päästä Annapurnalle vasta kolmannella yrityksellään jos en väärin muista. Jollain yrityksellä hänen ja huipun välissä olisi ollut enää lyhyt ja helppo osuus etelään viettävää rinnettä. Veikka päätti kuitenkin luovuttaa liian suuren lumivyöryriskin vuoksi. Tällaiset päätökset erottavat elossa olevat kiipeilijät kuolleista hyvin pitkälti.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Korpijaakko
01.05.2017 22:30


Viestejä: 6668
Heksa kirjoitti:

- -
Onko liian raadollista kysyä, että kumpaa pitäisi arvostaa enemmän, elossa olevaa vai huimiin suorituksiin yltänyttä vuorikiipeilijää? Ehkä on eli en kysy, kun on ikävä tapaus joka tapauksessa.


Jokainen valitsee arvostuksensa perusteet itse. Omasta mielestäni se kuoleeko vai ei harrastuksensa - tai työnsä - parissa ei ole omasta mielestäni keskeinen arvostuksen peruste. Eikä suoritusten suuruus ja hengissä selviäminen ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja. Se miten on elänyt (ja ehkä myös miksi) on paljon tärkeämpää.

"I can no longer do what I want, and I am aware of it, but I still can lead a life, which makes me feel happy and content in the evenings."

Kepeät mullat Herra Steckille.
_________________
Galleria ja blogi
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Heksa
02.05.2017 7:02


Viestejä: 1124
Korpijaakko kirjoitti:
Eikä suoritusten suuruus ja hengissä selviäminen ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja.

Olen samaa mieltä, esimerkiksi yllämainittu VG pystyi molempiin. Hänellä oli kuitenkin analyyttinen suhtautuminen toimintaan, eli riskien järkevyyttä pohdittiin varsin tarkasti. Sellaista toimintaa arvostan itse, enemmän kuin tunteiden ja vaistojen perusteella tehtyjä päätöksiä, joita maailma tuntuu olevan täynnä.

Voimaa Ueli Steckin omaisille, jotka jäävät elämään tämän asian kanssa.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
akallio
02.05.2017 11:21


Viestejä: 1571
Heksa kirjoitti:

Olen samaa mieltä, esimerkiksi yllämainittu VG pystyi molempiin. Hänellä oli kuitenkin analyyttinen suhtautuminen toimintaan, eli riskien järkevyyttä pohdittiin varsin tarkasti. Sellaista toimintaa arvostan itse, enemmän kuin tunteiden ja vaistojen perusteella tehtyjä päätöksiä, joita maailma tuntuu olevan täynnä.


Kun puhutaan kasitonnisten kaltaisista korkean riskin ympäristöistä, niin sattuma nousee selityksistä tärkeimmäksi ja olisin hieman varovainen lopputulosten jälkikäteisen rationalisoinnin suhteen.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
omat polut
02.05.2017 11:31


Viestejä: 2829
Veikkahan teki tuon usein, että kääntyi melko lähellä huippua takaisin, ja eikun uusi yritys. Kertoo kyllä hienosta pyrkimyksestä edes jonkinlaiseen riskitason hallintaan, riskittömäksihän noita touhuja ei saa.
Sveitsiläinen taas pyrki äärimmäiseen nopeuteen, hyväksyi tämän tuomat lisäriskit, jotka sitten toteutuivat.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
akallio
02.05.2017 11:44


Viestejä: 1571
Mutta esimerkiksi 2015 kuoli melkoinen määrä ihmisiä Everestin perusleirissä. Joukossa oli varmasti paljon takaisin kääntyjiä ja riskejä punnitsevia. Kasitonniset vuoret ovat vaarallinen ympäristö, jossa oleskelu ja liikkuminen johtavat moniin hallitsettomiin riskeihin.

Ihmisillä on taipumus toisaalta ajan myötä selittää tapahtumia enemmän ja enemmän valintojen seurauksena eikä sattumana tai hyvänä tuurina, ja toisaalta myös selittää toisten ihmisten asioita enemmän valintojen kuin sattuman kautta. Siksi koitan tässä muistutella siitä sattuman isosta roolista.

On myös vaikea sanoa, että kumpi on turvallisempi: painaa huipulle ja jättää vuori rauhaan loppuelämäkseen, vai kääntyä ja palata ensi vuonna uudelleen altistumaan ympäristön riskeille. Samuli Mansikka koki K2:lle kiipeämisen vaarallisena ja oli iloinen, että hänen ei tarvitse sinne enää koskaan palata. En tiedä olisiko ollut turvallisempi kääntyä takaisin ja palata ensi vuonna uudelleen, todennäköisesti ei. Hän jatkoi matkaansa seuraavalle kasitonniselle ja jäi sille tielle.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
omat polut
02.05.2017 11:51


Viestejä: 2829
akallio kirjoitti:
Mutta esimerkiksi 2015 kuoli melkoinen määrä ihmisiä Everestin perusleirissä. Joukossa oli varmasti paljon takaisin kääntyjiä ja riskejä punnitsevia. Kasitonniset vuoret ovat vaarallinen ympäristö, jossa oleskelu ja liikkuminen johtavat moniin hallitsettomiin riskeihin.

.


Juuri noihin satunnaisiin riskeihin viittasin kun totesin ettei homaa saa täysin riskittömäksi, tämähän myös osa lajin viehätystä.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Kaarle Suurehko
02.05.2017 13:50


Viestejä: 1606
Onko suotavampaa ottaa suurempia riskejä silloin kun on riskin suhteen vähemmän menetettävää? Tätä tuli kerran pohdittua kun oli kuolemansairaan kanssa matkassa. Toisen on vaikea omasta riskivinkkelistään puntaroida toisen elämän riskienhallintaa. Joku voi pitää huonoimpana vaihtoehtona vaikkapa riskitöntä varman päälle elämää ja vaihtaisi sen mihin vain. Varman päälle eläjän vinkkelistä se näyttää riskien suhteen tyhmältä. Ja päin vastoin. Kukin punnitsee oman elämänsä riskit tekemisiinsä nähden itselleen ja lähimmäisilleen sopiviksi.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
dailymail
04.05.2017 7:40


Viestejä: 2198
Kaarle Suurehko kirjoitti:
Onko suotavampaa ottaa suurempia riskejä silloin kun on riskin suhteen vähemmän menetettävää? Tätä tuli kerran pohdittua kun oli kuolemansairaan kanssa matkassa. Toisen on vaikea omasta riskivinkkelistään puntaroida toisen elämän riskienhallintaa. Joku voi pitää huonoimpana vaihtoehtona vaikkapa riskitöntä varman päälle elämää ja vaihtaisi sen mihin vain. Varman päälle eläjän vinkkelistä se näyttää riskien suhteen tyhmältä. Ja päin vastoin. Kukin punnitsee oman elämänsä riskit tekemisiinsä nähden itselleen ja lähimmäisilleen sopiviksi.
Niinpä, ellei arvosta elämäänsä eikä usko muidenkaan sitä tekevän, on kuoleman riskin hinta ehkä paljon pienempi kuin suorittamatta jääneen suorituksen.

Kuolemansairaat kyllä mielestäni yleensä arvostavat jäljellä olevaa elämäänsä, mutta kun tilaisuuksia tehdä asioita alkaa olla vähän, voi tekojen arvo nousta merkittävästi. Toisaalta ellei ole hyväksynyt sairauttaan, myös katkeruus ja viha voi ajaa ihmistä riskeihin...
_________________
Mikään ei ole niin varmaa kuin minä
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin

 
Tutustu muihin vastaavaan asiaan liittyviin keskusteluihin (Hakee kaikki keskustelut joiden otsikoissa esiintyy sama sana)
Aihe Kirjoittaja Foorumi Vastaukset Lähetetty
Trekit Nepalissa Inari74 Muu maailma 14 14.11.2015 10:56 Katso viimeisin viesti
Milloin Lassin retkiaitasta putosi La... Sissi Yleisiä retkeilyyn liittyviä sekalaisia asioita 7 25.02.2010 15:51 Katso viimeisin viesti
Putosi Pihtsusjärven autiotuvalle gcsanttu Yleisiä retkeilyyn liittyviä sekalaisia asioita 0 11.10.2008 10:47 Katso viimeisin viesti
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


      Sivun alkuun  

Sivu 1 Yht. 1
Siirry: