Vaellusturinat II

[Mikko Kallionsivu]

Laitetaanpa uudeksi säikeeksi pientä arvausleikkiä. Luen paljon ns. luontokirjallisuutta ja -runoutta, eli sellaista kaunokirjallisuutta ja esseistiikkaa, jossa joko ihmisen ja luonnon välinen suhde tai luonto itsessään on hyvin keskeisessä roolissa. Tässä suhteessa luontokirjallisuus ja -runous oikeastaan eroavat radikaalisti vähän kaikesta muusta sanataiteesta -- ihmiskeskeisinä olentona kirjailijat kun keskittyvät kaikkien kanssaveljiensä ja -sisariensa tavoin tyypillisemmin ihmisiin ja heidän välisiin suhteisiinsa.

No. Ajattelin testata, kuinka hyvin täällä tunnetaan kuuluisia (tai vähemmän kuuluisia) kohtia luontoa käsittelevistä teoksista ja teksteistä. Muutkin toki saavat heitellä vastaavia lainauksia tunnettavuustestiin. Vaikeitakin. Ja miksei lainauksia voi olla muidenkin genrejen teoksista, kunhan niissä on luonto jollakin tapaa tarkastelun keskiössä.

Muita sääntöjä ei oikeastaan ole. Arvaukset voi kirjoittaa lainauksien perään. Oikein arvanneille annetaan papukaijamerkki. Väärin arvanneita räpsitään karttakepillä sormille.

Ensimmäinen arvuutteluleikki on helppo. Kenen teksti ja teos?

"Lähdin metsään, koska halusin elää tarkoitusperäisesti, kohdata ainoastaan elämän olennaiset seikat, ja nähdä, enkö voisi oppia, mitä elämällä oli opetettavanaan -- jotta en kuolemani koittaessa joutuisi huomaamaan, etten ollut lainkaan elänyt. Tahdoin elää syvästi ja kokea elämän voimakkaasti, elää niin väkevästi ja spartalaisen kurinalaisesti, että kaikki elämänvastainen kaikkoaisi."

Ja myöhemmin samasta teoksesta:

"Kun lähdin sateen jälkeen irlantilaisen talosta ja suuntasin jälleen kohti lampea, tunsin tuokion verran turhaksi hauenpyynti-intoni, joka sai minut, koulut ja yliopistot käyneen ihmisen, kahlaamaan hylätyillä rantaniityillä, rämeillä ja soisissa lampareissa, yksinäisissä ja villeissä paikoissa, mutta joutuessani alas kukkulan rinnettä kohti punertuvaa länttä sateenkaari olallani ja vaimeiden helähdysten kantautuessa korviini kaukaa jostain kuulaan ilman halki henkeni tuntui sanovan: Kalasta ja metsästä kaukana ja laajalti päivät pääksytysten, joka päivänä yhä kauempana ja laajemmalti ja levähdä monien purojen ja liesien ääressä. Nouse ennen auringonnousua huolettomin mielin ja lähde etsimään seikkailuja. Vastaanota keskipäivä vieraiden järvien rantamilla, ja missä yö sinut yllättääkin, olkoon siellä kotisi. Näitä avarampia vainioita ei ole, eikä niillä esitettyjä näytelmiä arvokkaampia.”

Anyone?
_________________
https://kallionsivu.blogspot.com/

[kaamos]

Tarjoan arvauksena anagrammin: Adah thundery vireo
_________________
https://www.vuosiluonnossa.fi

[Mikko Kallionsivu]

^ Osuma heti ensimmäisellä heittolaukauksella! Onneksi olkoon. H. D. Thoreau ja teos on kuuluisin eli Walden. joka on raivostuttava ja mahtava yhtä aikaa, Thoreau kun on sellainen tuulihattu.

Kas tässä virtuaalinen papukaijamerkki ja kukkapuska

Kisa jatkuu lähiaikoina.
_________________
https://kallionsivu.blogspot.com/

[Jouni]

Saako lainata ketjuasi? Ei välttämättä ihan täsmälleen määritelmäsi mukaista kirjallisuutta, mutta aika lähelle ainakin. Kuka on siis kirjailija:

”Tänä hetkenä käsitin... ei, pikemminkin aavistin, että minä ja minun murheeni olivat vain pikkuinen osa jotain käsityskyvylleni hahmottumatonta kokonaisuutta, vain yksi siemen vuosisatojen aikana alas leijuneessa siemensateessa, siemen joka juuri sen kohdalle osuneiden olosuhteiden rajoissa toteutti tehtäväänsä.

Mitään kurotusta ei tarvittu, kaikki oli tässä ja nyt.

Samankaltaisen tunteen olin tavoittanut joskus vanhalla polulla kävellessäni. Ei millään maantieltä huvilalle raivatulla polunpätkällä eikä sinne tänne mutkittelevalla poropolulla vaan oikealla polulla, vuosikymmenet käytetyllä, puihin iskettyjen harmaantuneiden pilkkojen viitoittamalla kulkuväylällä jostakin jonnekin. - -

Tällaisella polulla minulla usein oli ollut tuttu tunne, etten ollut yksin, että kaikki ennen minua
samaa polkua kulkeneet ja kaikki minun jälkeeni sitä kulkevat ovat rinnallani. - - Maisema vaihtui joka askeleella, aika ei, joka askeleella se oli nyt.”
_________________
scricfinia.wordpress.com / Finnish Way of Hiking

[Mikko Kallionsivu]

Lainaa ihmeessä -- kaikki mukaan.

Tuon lainauksen kohdalla lyö kyllä tyhjää. Muuten, luontokirjallisuuden määritelmä on siinä määrin maailmalla avoin, että siihen käy hyvin perusteltuna myös tietokirjallisuus. Onhan Jouninkin teoksissa kerronnallisia osuuksia. Ja vieläpä oikein hyviä.
_________________
https://kallionsivu.blogspot.com/

[kaamos]

^^Tarjoan arvauksen: poliisi
_________________
https://www.vuosiluonnossa.fi

[Jouni]

Niin vain ropsahti toinenkin papukaijamerkki kaamoksen laariin, onnea!

Onko parempi lausua nimi nyt ääneen vai annetaanko muidenkin arvuutella? Tai liekö jo liian helppoa tuon vihjeen kera? No, odottelen hetken.
_________________
scricfinia.wordpress.com / Finnish Way of Hiking

[Mikko Kallionsivu]

Odotusjännitys on sietämätön!

Vastausta odotellessa heitetään kiero syöttö. Seuraavassa lainauksessa kiteytyy tärkeä siivu suomalaista luontosuhdetta hyvin konkreettisesti ja historiallisen perspektiivin huomioiden. Etenkin metsäsuksien omistajat, olkaatten hyvä:

"Jos ajatellaan, että Suomessa on hiidetty vuorokauden ajan, nykymuotoista maastohiihtoa valmiilla laduilla on harrastettu alle puoli tuntia. Alamäkihiihdon eli laskettelun historia on vielä nuorempi. Muuten koko pitkä vuorokausi on edetty puusuksilla koskemattomaan umpihankeen."

Kunniakkaat perinteet siis, ja asian kelailu antaa hiukan syvyyttä harrastukseen (270 cm Peltosissani taitaa tosin olla vaahtomuoviydin, Karhun Jahdeista en tiedä). Mutta kuka?
_________________
https://kallionsivu.blogspot.com/

[Jouni]

Koska kohta täytyy alkaa mennä, laitetaan se eräkirjailija-poliisin nimi: Seppo Saraspää. Sitaatti on alun perin kirjasta Miehiä kylmästä, mutta löytyy myös mahtavasta kokoomateoksesta Eräretkiä valon ja hämärän maassa.
_________________
scricfinia.wordpress.com / Finnish Way of Hiking

[mettäantero]

[Mikko Kallionsivu]

^ Osui ja upposi, onnittelut! Ja papukaijamerkki tulee tässä, ole hyvä.

Kysessä on tosiaan Jouni Laaksosen mainio opus -- en voinut asiayhteyden huomioiden vastustaa kiusausta. Löytyy meikäläiseltä omasta hyllystä. Taitaa jopa vielä tällä hetkellä olla tuorein kokonaisen kirjan kokoinen julkaisu mieheltä (?).

Entäpä siten tämä:

"Ehdimme vanhan suden luo ajoissa nähdäksemme hurjan vihreän tulen sammuvan hänen silmistään. Tajusin silloin, ja olen tiennyt siitä lähtien, että noissa silmissä oli jotakin minulle uutta -- jotakin, minkä vain hän ja vuori tiesivät. Olin nuori ja liipasinsormeani syyhysi; luulin, että koska susien väheneminen merkitsi enemmän peuroja, sudettomuus tietäisi metsästäjien paratiisia. Mutta nähtyäni vihreän tulen kuolevan vaistosin, ettei susi eikä vuori ollut näkemyksestä samaa mieltä."
_________________
https://kallionsivu.blogspot.com/

[omat polut]

^Puhdas arvaus, J.L.?

[Patikoitsija]

^, ^^ Samaa ison kylän jaskaa laittaisin ehdolle minäkin.
_________________
Pakinoitsija

[Mikko Kallionsivu]

Hyvä yritys kummaltakin, mutta päin prinkkalaa! Karttakepistä armotta sormille.

Sen verran autan, että kyseessä on amerikkalainen metsätieteilijä.
_________________
https://kallionsivu.blogspot.com/

[mettäantero]