Vaellusturinat II

[omat polut]

^Koko ikä (>50v.) tullut seurattua näitä lintuasioita, kuikkajutun kertoi tämän lintututkijan poika radiohaastattelussa, tuli kuunneltua tarkalla korvalla, varmaan helppo olisi G.llä löytää henkilö. Jokainenhan on voinut todeta kuikan elinvoimaisuuden, joka mökkirannassa huuto kuuluu( missä pesimiseen sopivaa vettä), ja hyvä niin.

[omat polut]

Löytyikin yksi juttu heti, Tiede-lehti kirjoittaa,

""
Kuikka luokitellaan Suomessa elinvoimaiseksi lajiksi, ja sen kanta on runsastunut viime vuosikymmeninä. Vuonna 2010 laskettiin 12000 paria. Määrä ei ole viime aikoina ainakaan laskenut.

Vielä 1980-luvulla Suomen kuikille syntyi hälyttävän vähän poikasia. Kannaksi arvioitiin 6 000– 8000 paria. Kuikkatutkimuksen uranuurtaja Leo Lehtonen pelkäsi pahinta, sitä, että laji kuolisi Suomesta sukupuuttoon, koska kesänviettäjät veneineen ja mökkeineen valtaavat yhä useammat rannat. Pelot eivät ole toteutuneet. Kuikka on osoittautunut yllättävän sopeutuvaiseksi. Se on myös melko utelias lintu, joka ei vähästä hätkähdä.
""

[mettäantero]

^^ ja ^

Kiitos asiallisesta vastauksestasi. Tunnen (myös yli 50 vuoden ajan lintuja harrastaneena) Leo Lehtosen elämäntyön ja teokset. Arvostan Lehtosta harrastajatutkijana ja luonnon puolestapuhujana opettajantoimensa ohella ja lopuksi laatimaansa väitöskirjaa kuikan pesinnästä 1970-luvun alussa. Tuo kuikkatietämys tosin perustui käsittääkseni pääosin lähinnä yhden järvialueen pitkään jatkuneeseen yhden miehen havainnointiin ja sen tuloksena syntyneeseen pelkoon pahimmasta.

Käsittääkseni juuri tuo mainitsemasi Leo Lehtosen poika, lintuharrastajana tunnettu Pekka (analyyttisen kemian dosentti) julkaisi juuri uuden Kuikkakirjan (Lähikuvassa kuikka) toisen lintuharrastajan Martti Perämäen (maatalous- ja metsätieteiden tohtori) kanssa. Kannattanee varmaan lukaista.

Yhtä mieltä siis olemme siitä, että Suomen kuikkakanta on runsastunut viime vuosikymmeninä rauhoituksen myötä (=metsästyksen loputtua) Ahvenanmaata lukuunottamatta ja lajia ei luokitella uhanalaiseksi koko valtakunnan aluetta arvioitaessa. Sitä en tosin tiedä (uusimpaan kuikkatutkimukseen en ole perehtynyt), onko lisääntyminen (poikasia/pari) nykyään kannan vakaana säilymisen kannalta riittävällä tasolla vai perustuuko kuikkakannan "elinvoimaisuus" ehkä osittain itänaapurin kuikkien jälkeläisiin (osa pesimättömistä kuikkaparvista järvillä kesäisin)? Kuikan muutosta/siitymisestä uusille alueille tiedetään käsittääkseni vielä melko vähän moneen muuhun lajiin verrattuna. Kuikan pesintää heikentävät tekijät, jotka edellä jo mainitsin, lienee kuitenkin säilyneet entisellään.

[tst]

^En tiedä oliko kovinkin yleistä, mutta vielä ainakin -60 luvulla jotkut kalastuksesta joko elantonsa tai siivun siitä saavat talloivat kuikanmunat rikki eli kilpailijat pois. Tässä tapauksessa polvi on pojasta ja pojan pojasta todellakin parantunut.

[omat polut]

^Rauhoitus tuli voimaan 60-luvulla, hyvin menee.