|
|
|
|
Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
|
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
TiMoKo 03.11.2020 12:50
 Viestejä: 3133 |
Raato kirjoitti: |
13102013 kirjoitti: |
Joku vuosi sitten mestarisuunnistajat (uutisen mukaan) eksyivät Käsivarressa mutta selvisivät hengissä. Heillä oli kartat ja kompassit.
Kemihaaran maisemissa eksymiset johti kuolemiin tammikuussa 2016 ja syyskuussa 2017.
Gepsin avulla nämä uutiset olisivat jääneet pois. Lähin tupa tai paluu ihmisten ilmoille olisi löytynyt melko varmasti. |
Ei ollut. Olivat päivähiihtelyllä tieltä käsin. |
Kos puhutaan käsivarren tapauksesta niin väitteesi ei pidä paikkaansa, heillä oli tarkoitus yöpyä Lossulla ja jatkaa kohti Haltia. _________________ Maailman suurinta viisautta on jälkiviisaus, valitettavasti sitä ei voi käyttää etukäteen.
"vaikkapa hulluna pidettäisiin"
https://timokokairankiertaja.blogspot.com/ |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
Raato 03.11.2020 16:28
Viestejä: 69 |
Olet oikeassa! Minä väärässä, ajattelin toista tapausta. |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
jänkkääjä 03.11.2020 17:42
Viestejä: 198 |
Täällä on annettu paljon hyviä ohjeita gps:n käytöstä ja korostettu käytön helpoutta. Vaikka minulla itselläni on gps (toki vain vanha etrex), niin en näistä kirjoituksista puoliakaan tajua (enkä liene ainoa). Tekniikan kanssa touhuaminen on vain toisille mieluisampaa ja helpompaa kuin toisille. Mutta pointti on minusta se, että kokonaan tekniikan varaan ei saa heittäytyä. Ja mitä enemmän tekniikkaan turvautuu, sitä paremmin sen käytön täytyy lähteä selkäytimestä, jotta se suunnistaminen tekniikkaan avulla sitten väsyneenä vaikeissa olosuhteissa onnistuu. Kyllä tavallaan kartta ja kompanssi on aika idioottivarma käyttöliittymä ja Suomen oloissa ainakin sulan maan aikaan niiden kansa operoimalla aina jonnekin löytää.
Tuo Kemihaaraan eksyminen on tällaisesta 0-tason suunnistajasta vähän surullista, ehkä rohkenen sanoa esimerkki huonosta perehtymisestä ennakkoon kohdealueesta. Jos menee sinne tien päähän, niin aluetta rajaavat sellaiset joet, että ei niistä huomaamatta yli mene ja Venäjän raja tulee vastaa yhdessä suunnassa. Tuolla kun vain kompassin kanssa kulkisi suurin piirtein samaan suuntaan, niin väkisin päätyisi johonkin tunnistettavaan paikkaan, vaikka välillä olisi sijainti jo kateissa. Tai ainakin näin minä olen siellä kulkenut ja aina takaisin autolle päätynyt. Mutta jos kartta ei yhtään kiinnosta, niin sitten on vaikeampaa.
On tosi tylsää olla märissään, kylmissään ja eksyksissä ja sitten vielä nälkäinen ja pimeä tulee. Mutta jos ei ole sairas/loukkaantunut, niin onko Suomen erämaissa ennen pakkasia aitoa tarvetta kutsua kopteri apuun. Voi olla, että on, jos voimia ei vain ole. Mutta kuitenkin vähän hämmästelen. Mutta tätä on nyt helppo huudella sisätiloista kahvimuki kädessä. |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
matsoni47 03.11.2020 18:31
Viestejä: 784 |
Tammikuisilla hiihtovaelluksilla olemme joskus helpottaneet suunnistamista siten, että kun arvioimme olevamme jo kohteen nurkilla, olen ottanut kompassisuunnan gepsistä ja sulkenut sen. pari kertaa pahassa lumimyräkässä, kerrankin Karhuojalle mennessä. Viikko niiden veljesten jälkeen muuten.
Emme lähteneet ahkioiden kanssa painamaan metsäharjanteen läpi, vaan kiersimme suon reunoja seuraillen niin hyvin, että etäisyys kämppään oli vain 300m kun otin suunnan gepsistä. Ja jälkemme hävisivät muutamassa minuutissa takanamme. Näkyvyys huono koko ajan.
Kyllä se hyvä peli on, vallankin jos siinä ovat kaikki satelliitit.
Sissihkö |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
13102013 03.11.2020 21:16
Viestejä: 461 |
Ytäläisyydet talvieksymisissä ovat selvät. Käsivarsi, mestarisuunnistajat ja Kemihaara, kokeneet retkeilijät, ei varauduttu maastoyöpymisiin. Oli kartat ja kompassit, mutta koska oma sijainti ei tiedossa, niistä ei mitään hyötyä. Hiihdettiin poroaidan viertä edestakaisin.
Kemihaaran kuolemiin päättynyt eksyminen syyskuussa 2017 oli hieman erityyppinen, karttaa ja kompassia ei kai alunperin ollut. Ehkä eksyttiin tai mentiin liian kauaksi puutteellisin varustein. Paikalle sattunut retkeilijä antoi varusteita ja suunnan Kemihaaraan, mutta paluu polkua pitkin ei jostain syystä onnistunut.
Itse voin kulkea vaikka auringon antamalla suunnalla tunninkin, tauolla käynnistän Gepsin ja tarkistan suunnan ja etäisyyden kohteeseen. Viimeisen kilometrin voin pitää laitteen päällä koko ajan, näin vältän ohikulkemisen. Näin poluttomilla seuduilla. _________________ "Ockhamin partaveitsi" |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
OS 04.11.2020 20:36
 Viestejä: 7677 |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
TiMoKo 04.11.2020 23:02
 Viestejä: 3133 |
Viime kesän Lemmenjoen vaelluksen tein itselle uudella tavalla silloin kun liikuin omilla "poluilla" eli suurimman osan reissusta.
Tein päiväsuunnitelman puhelimen karttasovelluksella ja latasin sen kelloon. Oli mukava kulkea päivä ns. vapaasti vaeltaen maaston muotojen ja mielenkiintoa herättävien paikkojen mukaan. Kellosta näki helposti että onko kulku suunnilleen oikeaan suuntaan, ei juurikaan tarvinnut katsella karttaa eikä puhelinta suunnistusmielessä, sai keskittyä maisemiin ja valokuvaamiseen.
Kun ajateltu leiripaikka lähestyi niin sitten vaan kellon avulla suuntaili oikeille seutuvilla hakemaan hyvää leiripaikkaa.
Eli koko ajan eksyksissä mutta suunnilleen seutuvilla  _________________ Maailman suurinta viisautta on jälkiviisaus, valitettavasti sitä ei voi käyttää etukäteen.
"vaikkapa hulluna pidettäisiin"
https://timokokairankiertaja.blogspot.com/ |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
OS 06.11.2020 21:12
 Viestejä: 7677 |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
tunkiokotka 07.11.2020 23:53
Viestejä: 37 |
TiMoKo kirjoitti: |
Viime kesän Lemmenjoen vaelluksen tein itselle uudella tavalla silloin kun liikuin omilla "poluilla" eli suurimman osan reissusta.
Tein päiväsuunnitelman puhelimen karttasovelluksella ja latasin sen kelloon. Oli mukava kulkea päivä ns. vapaasti vaeltaen maaston muotojen ja mielenkiintoa herättävien paikkojen mukaan. Kellosta näki helposti että onko kulku suunnilleen oikeaan suuntaan, ei juurikaan tarvinnut katsella karttaa eikä puhelinta suunnistusmielessä, sai keskittyä maisemiin ja valokuvaamiseen.
Kun ajateltu leiripaikka lähestyi niin sitten vaan kellon avulla suuntaili oikeille seutuvilla hakemaan hyvää leiripaikkaa.
Eli koko ajan eksyksissä mutta suunnilleen seutuvilla  |
Selkeästi väärin vaellettu, kun ei käytetty karttaa ja kompassia. Liekö ollut edes kumisaappaat jalassa  |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
TiMoKo 08.11.2020 0:57
 Viestejä: 3133 |
tunkiokotka kirjoitti: |
TiMoKo kirjoitti: |
Viime kesän Lemmenjoen vaelluksen tein itselle uudella tavalla silloin kun liikuin omilla "poluilla" eli suurimman osan reissusta.
Tein päiväsuunnitelman puhelimen karttasovelluksella ja latasin sen kelloon. Oli mukava kulkea päivä ns. vapaasti vaeltaen maaston muotojen ja mielenkiintoa herättävien paikkojen mukaan. Kellosta näki helposti että onko kulku suunnilleen oikeaan suuntaan, ei juurikaan tarvinnut katsella karttaa eikä puhelinta suunnistusmielessä, sai keskittyä maisemiin ja valokuvaamiseen.
Kun ajateltu leiripaikka lähestyi niin sitten vaan kellon avulla suuntaili oikeille seutuvilla hakemaan hyvää leiripaikkaa.
Eli koko ajan eksyksissä mutta suunnilleen seutuvilla  |
Selkeästi väärin vaellettu, kun ei käytetty karttaa ja kompassia. Liekö ollut edes kumisaappaat jalassa  |
Oli sentään se asia kunnossa _________________ Maailman suurinta viisautta on jälkiviisaus, valitettavasti sitä ei voi käyttää etukäteen.
"vaikkapa hulluna pidettäisiin"
https://timokokairankiertaja.blogspot.com/ |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
Micke 08.11.2020 7:52
Viestejä: 1627 |
En tiedä miksi keksin tämän vasta nyt, mutta latasin kännykkään 1:50000 mittakaavassa olevat kartat avoimien aineistojen tiedostopalvelusta, josta löytyy kutakuinkin kaikki maastokartat, mitä on myynnissäkin. En sitten tiedä kuinka paljon kännykkä kuluttaa akkua lentotilassa, jos niillä kartoilla joutuu suunnistamaan useamman päivän. Hyvä "backup" jos sattuu kadottamaan paperikartan tms. _________________ "Niin kauan hain mä tuulelta suojaa,
kerran jo luulin mä tyyntyneen sen" |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
Ölliäinen 08.11.2020 8:32
 Viestejä: 821 |
Vaikka tämä on mannaa kaikenmaaliman viisasteluille nii sanomapahan että ku viimein suostuin ottamaan älykännyn ja siihen offlinekarttoja, nii nyt uskallan kulkee huomattavasti enemmän offroudia.
Tekniikan avulla on ketunlenkit vähentyny ainaki minulla. Tsarmilla taannoin ekan kerran käytin kännykarttoja ikivanhalla motorolalla. Ihan hyvin toimi satunnaiskäytössä kun sammutti aina välillä ja illalla latasi virtapankista. Paikannusheitot oli joskus isoja, mutta nekkii korjautui ku lähti liikkeelle.
Näkömuisti sano sitte paperikartalla sijainnin ja tiijän että tekniikan pettäessä ossaan tulla pois paperikartan ja kompassin avulla, jos vain näinpäin kävelen. Koska vanhuus ei tule yksin kaiken tietäville ja ossaavillekkaan nii tällanen täysin väärä vaellusretkeilytyyli sallittakoon. _________________ Eläkeehä immeisiks
UÖ |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
invader 08.11.2020 9:52
Viestejä: 200 |
Erä-lehdessä oli lyhyt tarina merimelojasta, jonka oli erittäin vahva sumu yllättänyt keskellä selkää. Näköpiirissä ollut saari oli kadonnut täysin, eikä ollut sinne löytänyt. Oli mittaillut meren syvyyttä kalastusvehkeillä ja pikku hiljaa huomannut mataloitumisen, ja lopulta oli onnistunut pääsemään luodolle. Siellä oli sitten odotellut sään kirkastumista. Tuossa tilanteessa tarkempi tieto sijainnista olisi varmaan lämmittänyt, mutta tapahtuma oli kaiketi ennen GPS-aikaa. |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
hannes 08.11.2020 12:36
Viestejä: 9220 |
Minusta on aivan sama millä suunnistaa, jokainen halunsa mukaan.
Kartta ja kompassi kuitenkin aina mukana, koska elektroniikka saattaa pettää, satelliittiyhteksissä häikkää tms.
Joku vuosi sitten oli Naton sotaharjoitukset ja venäläiset häiritsivät - vaikka eivät tietenkään tätäkään tunnustaneet- satelliittiyhteyksiä niin paljon , ettei gepsi pelannut. Eli halutessaan pystyvät tekemään kiusaa, tai pahempaakin...
Useampi vuosi sitten Suomella oli pohjoisessa sotaharjoitukset. Venäläiset häiritsivät radioliikennettä, joten suomalaiset keksivät käyttää saamea/kolttaa viestikielenä. Venäläiset luulivat poromiesten keskusteluksi, eivätkä sitä häirinneet.
Silloin viestitttiin eri laitteilla kuin nykyisin. (radiossa joku silloinen upseeri tuon kertoi - olen saattanut naputella tuon jo täällä, mutta kerrataan..)
Puhelimen kuuluvuus on kairassa usein nollassa, varsinkin Käsivarressa. |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
Ursus 08.11.2020 14:08
Viestejä: 7784 |
^Normandian maihinnousussa oli viestintä selkokielistä eri intiaanien hoitamaa viestitystä. Ei tarvittu koodauksia eikä avaamisia. Olen joskus miettinyt kunkahan nykyinen maavloimien taistelutapa onnistuu, kun se perustuu niin pitkälti reaaliaikaiseen digitaaliseen viestintään - onko se häiriövapaata. Saamen taitoiset kannattaa ilmeisesti kouluttaa viestimiehiksi. No tämä menee ohi aiheen, mutta kun en usko tästä syntyvän isompaa keskustelua laitopin sen tähän enkä kommentointiketjuun. _________________ Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ... |
|
Sivun alkuun |
|
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa
|
|
|