Vaellusturinat II

[makkonen]

Tekopyhästi sanotaan, että kun kyy puree, pitää hakeutua lääkäriin ja pitää välttää liikuttamasta purtua raajaa. Mitenkähän näitä sopii noudattaa, jos liikutaan kahden hengen porukalla päivämatkan päässä tiestä?

Make

[Pepi]

Valtaosassa tapauksista se liikkumattomuus on tärkeämpää. Eikä puristella tai hipelöidä puremakohtaa. Kyypakkauksen teho lienee psyykkinen, jos sitäkään. Ja tulehduskipulääkkeitä pitää tietääkseni välttää.

Jos aikuiselle tulee huomattavia yleisoireita, kysymys on kai pikemminkin allergiasta kuin ensisijaisesta myrkytyksestä.
_________________
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.

[ydinsodan johtaja]

Voi tulla myös ns. henkisiä oireita, kevyt shokki ja paniikkihäiriökohtaus. Tämä johtuu kyyn pureman mystifioinnista ja tietoisuuteen iskostetusta ylivaarallisuudesta. Eli kannattaa kuulostella, onko ihan oikeasti niin iso hätä miltä tuntuu?

Jos on selvinnyt ampiaisen pistosta suht ok, selvinnee myös kyystä. Ampiainen tappaa lähes vuosittain jonkun, kyy kait noin kerran kymmenessä vuodessa.

Itseäni kiinnostaisi faktapohjalta, kauanko aikaa on oltava liikkumattomana ja rauhassa ko. episodin jälkeen. Yön yli? Palstalla ketään lääkäriä?
_________________
voimalan horisontissa nään sortuvan, väen rukouksineen kaatuvan,
näen tulimyrskyn taivaanrannan ylle lopulliseen tuhoon innostuvan,
retki tää odotettu viimeiseksi jää, hymyn jälkeen jätän hellimmän

[Pekka]

En ole lääkäri, mutta kokemusta on. Kahdesta tapauksesta.
Toinen oli silloin yli 80 -vuotias äitini, jota kyy puraisi käteen marjametsällä. Odottelua auton luona puolisen tuntia, ennen kuin kuski tuli metsästä. Siinä vaiheessa tajunta hiukan hämärtynyt. Puolen tunnin ajo sairaalaan, jossa hoitoon.
Käsi ja käsivarsi olivat sen jälkeen mustana muutaman päivän, jonka jälkeen homma oli ohi.
Toinen tapaus, kuuskymppinen nainen, jota kyy puri sääreen. Heti ei pahempia oireita, mutta muutaman tunnin kuluttua piti hakeutua sairaalaan reidessä olevan kivun takia. Sinne oli tullut verihyytymä, usean desin verran. Tilanne oli silloin melko vakava. Operoinnin jälkeen potilas selviytyi melko pian.
_________________
Kun eksyn, lähden kotiin.

[Huokailija]

[makkonen]

[omat polut]

Kyynpureman seurauksia ei voi ennustaa, kaikki hengenvaarasta pieneen punoitukseen ja turvotukseen mahdollisia, koko raajan turpoaminen ja tummuminen toimintakyvyttömäksi melko tavallista, vaatii tietysti sairaalahoitoa. Itse voi ottaa suuren annoksen kortisonia(esim. kyypakkaus), ei "buranastakaan"/vast. ole haittaa ja jonkin aikaa seurata tilannetta(esim. n. 12h), raajan pitäminen levossa vähentää myrkyn leviämistä muualle kehoon. Tärkeä ymmärtää ettei yleisohjetta voi antaa, seurausten vakavuusaste vaihtelee laidasta laitaan.

[Pepi]

Terveyskirjaston mukaan sitä "buranaa" ei pidä antaa/ottaa.
_________________
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.

[omat polut]

[Fridamaria]

... että harva asia (lue: eipä juuri mikään) lamaannuttaa edes teoriassa mun ajattelun ja toiminnan niin kuin pelkkä kuvitelmakin käärmeenpuremasta. Lapsuudesta on varmaan jääny jotain traumoja kahdesta läheltä-piti -tilanteesta (kyy järvessä kaverina uimassa ja tiellä juostessa jouduin loikkaamaan yli)... Olis oikeesti kiva tietää jonkun lääkärin faktapohjainen kannanotto aiheesta a) perusterveellä ihmisellä, b) esim. diabeetikolla ja c) allergisella... ja että ennustaako jokin eläin-/ ruoka-aineallergia kyynpureman reaktioiden voimakkuutta.... Hyi, nyt taas tietää ensi yön painajaiset!
_________________
Onpahan jotain, mitä mummuna muistella.

[Mr_C]

[Fridamaria]

Mr_C:n selostus takaa sen, että oon entistä vähemmän innostunut madon kohtaamisesta...
_________________
Onpahan jotain, mitä mummuna muistella.

[Walker]

Etelä-suomessa kyy on aivan yleinen. Lapissa sangen harvinainen. Se on kuitenkin levinnyt koko Suomeen.
Olen kohdannut kyyn Ampupään Luironpouleisella rinteellä ja Lemmenjoella Ravadasjoen tulipaikalla. Lapissa on mielestäni melko pieni mahdollisuus saada kyyn purema, joten turha pelko pois. Jokainenhan aina sen verran katsoo, missä maahan istuu tai pitkälleeen heittäytyy. Marjastajat tietysti liikkuvat peitteisessä maastossa, missä käärmeitäkin on enemmän. Siksi he niitä enemmän näkevätkin.
Kyy on arka eläin. Se kaikkoaa heti kun ihminen sitä häiritsee. Olen kuullut kertomuksia makuupusseihin luikerrelleitä kyistä, mutta taitaa olla satua. Hiljaa etenevä kulkija, kuten marjastaja, parhaiten kyyn yhdyttää.
_________________
Polku on siinä, missä mies kulkee.

[Mr_C]

Kyy pitää lämpimästä, eli aurinkoinen etelärinne tms on todennäköisin kohtaamispaikka, varsinkin jos on kivikkoa lähellä. Auringon lämmittämien kivien välissä on kiva loikoilla.

Niin kuin Walker kertoi, niin ensisijaisesti kyy pyrkii karkuun. Jos pääsee yllättämään niin voi pistää. Se marjastaja hiljaa liikkuessaan tai pitkään paikallaan hiljaa makoillut kuvaaja voi saada vierelleen kärmeksen.

Kuinka paljon on myrkkyä ja saako sen jalkaan käteen... Ensi-isku ruiskuttaa lähes kaiken pois ja kestää hetken uuden muodostumiseksi. Jos siis ensi-isku menee ohi / jää suojaavaan vaatteeseen tms, niin välitön uusintaisku osuessaan ei ole niin vaarallinen. Senkin jälkeen kyllä kannattaa tarkkailla miten kävi.

Siitä kyypakkauksesta, kun jäi kirjoittamatta.
Hyöty on yleisesti ottaen lähinnä henkinen. Jollekin perusterveelle voi olla aavistus apuakin, jos myrkyn määrä on hyvin pieni. Annoksen koko on vain hyvin mitätön ja siksi esim allergikolle on kyypakkaus lähes aina täysin hyödytön. Marginaalitapausten takia sen mukana kuljettaminen ja tarvittaessa ottaminen voi olla ihan hyväkin. Haittaa siitä ei ole. Paitsi jos kortisoni ei sovi, sen yleensä henkilö tietääkin.

Varsinaiselle riskialueelle ja pikaisen avun ulottumattomiin mennessä, voisi puhua lääkärinsä kanssa millainen kortisoni-annos olisi hyvä ensiapu ja pyytää sille resepti. Mikä tietysti ostetaan ja otetaan mukaan ennen reissuun lähtöä. Suomessa ei sellaiseen ole tarvetta, ellei sitten joku hyvin herkkä allergikko halua varmistella.

Tavalliselle vaeltajalle on hyvin huonoa tuuria joutua kyyn puremaksi. On paljon isompia ja realistisempia riskejä, joten liika pelko vain pois.

[Ölliäinen]

Joo, kerran kotmökillä aitan ovi oli päivän auki. Illalla nukkumaan mennessä iso liero sähisi piirongin piällä. Henki pois. Peti pittääkii kopistella aina ennenku männöö nukkumaan. Ihan hyvin se voi tulla telttaannii, on ne nii uteliaita juuttaat.

Ihan tarpeeksi oun nuitten lierojen kansa joutunu tekemisiin koko ikäni. Kotpuolessa ja korpimökillä niitä on suana väistellä ja nuijia hengiltä ihan jatkuvasti. Koeraa ouvat kahesti rokottanneet. Eka kerta oli lievä, ilimeisesti ei ollu myrkkyä paljoo sillä kertoo. Kuono ja kaula vähän turpos. Toisella kertoo meni jo veltoks elukka ja kaks viikkoo ol ihan musta toinen takakäpälä ja mahanalus, ku kannikkaan iski. Himpun jäykkä on se käpälä ollu sen jäläkeen.

Ite oun siästyny vielä. Yks tuttu aikanaan sai nokkosrokkoo muistuttavan reaktion, purema oli jossain sormessa. Myrkyn miärä ja herkkyysaste ratkasoo. Vuan eihän nuita tiijä etukätteen eikä viiti kokkeillakkaan. Kyytabu lievittännee korkeintaa turvotusta ja kipua. K-vitamiinia piikittivät koeraan. Juuva kuulema pittää paljon, jotta munuaiset suap töitä ja myrkky kulukeutuu pois mahollisimman joutuin tuhoja tekemästä. Varsinaista vastamyrkkyä ei lie.
_________________
Eläkeehä immeisiks
UÖ