Vaellusturinat II
- Osta ja työllistä yh-äitejä Vietnamissa
 
Etusivu Rekisteröidy Ohje Vaellusnet Kuva MMS-Blog Vaellusturinat I Tilastot Avatarit  
Asentopaikkani Phoogle                      

Kantotulen lieskan leikintää Hammastunturin syksyisessä erämaassa.... Kulpakkojokea Hammastunturin kupeessa....... Kuoppajärvi Hammasjärven pohjoispuolella ja ruskainen haavikko........ Pyhä-Nattasen huipulta heinäkuun 2005 helteillä... Idyllinen Riestojoki Sompion luonnonpuistossa..... Anterin huipulta itäänpäin kevättalvella 1993.....
 

Vaellusturinat II Foorumin päävalikko Lappi Pelottaako erämaassa?
Näytä edelliset viestit:   
      Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia  
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3, ... 10, 11, 12  Seuraava

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
OS
30.07.2006 21:59


Viestejä: 7319
Allekirjoitan jokaisen sanan Eräkulkurin viestistä.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe: Pelottaako erämaassa
ktorro
30.07.2006 23:38


Viestejä: 4
Ei ole tarvinnut tähän asti juuri pelkotunteita kokea. Pari kokemusta muistuu siitä kuitenkin mieleen.

Ensimmäinen liittyy Peltotunturin tuvalle. Alue on kuulemma tunnettua maahisten esiintymisaluetta. Edellinen kämpälle mennyt juoksi vastaan iltapimeässä hullun lailla ja väitti, että siellä joku katsoo, vaikka vaikka ketään ei näy missään.
Pitäneekö maahisalueväite paikkaansa edes kansantaruna? - Kyllä sitä vähän säikähtää säikähtänyttä poistujaa. Hypotalamus kun kysyy aina ensin kohdattaessa vastaantulija erämaassa: "Ystävä vai vihollinen?"

Toinen muistiin jäänyt kokemus liittyy Huippuvuorille. Neljäs retkiviikko oli alkamassa. Newton Toppetilta palattaessa ei paluureitille jätettyä ruokakätköä löydetty. "Pääsemmeköhän täältä takaisin ihmisten ilmoille," kävi mielessä, vaikka epäilystä ei voinut päästää suustaan.
Hyvin tiesimme puolalaisen retkikunnan samoista syistä tuhoutuneen huonossa säässä samalla Lomonosovin jäälakeudella kolmisenkymmentä vuotta aikaisemmin.

Harkitsematon turha pelottomuus: "Kyllä tässä vielä mennään muutama kilometri ennen yötä," voi kaataa retken odottamattomiin vaikeuksiin. Terve pelko on hyvä vakuutus.
_________________
Kai@tzu
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe: Re: Pelottaako erämaassa
Pepi
31.07.2006 6:55


Viestejä: 6784
ktorro kirjoitti:
Harkitsematon turha pelottomuus: "Kyllä tässä vielä mennään muutama kilometri ennen yötä," voi kaataa retken odottamattomiin vaikeuksiin. Terve pelko on hyvä vakuutus.

Minä teen eron pelon ja varovaisuuden välillä. Myös pelon ja säikähtämisen. Varovainen olen ollut usein, jos kohta toisinaan varomatonkin. Säikähdykset ovat olleet pieniä ja aiheuttaneet yleensä vain "väistöreaktioita", joskus tarpeellisiakin. Hyvin harvoin olen pelännyt, yleensä oman varomattomuuteni seurauksia enemmänkin kuin luontoa, erämaata tai jotakin tuntematonta sinänsä. Silloinkin olen aina saanut pelon hallintaan, toimintakyvyn palautetuksi ja varasuunnitelman käyttöön.
_________________
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe: Pelottaako erämaassa
ktorro
31.07.2006 10:05


Viestejä: 4
Siis keskutelu alkaa nyt tuottamaan tulosta: pelkoa onkin eri asteisia muotoja
1 - pelko = säikähtäminen, lyhytaikainen vaikutus
2 - pelko = ennakoivaa varovaisuutta
3 - pelko = hallitsematonta, toimintaan haitallisesti vaikuttavaa ja vaikeasti voitettavaa

Erämaassa voi kohdata siis eri tasoisia pelkoja!

Vaeltajalle tärkeintä on kulussa olo - perillä ololla ei ole useinkaan enää merkitystä.
_________________
Kai@tzu
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe: Re: Pelottaako erämaassa
Rin-tin-tin
31.07.2006 10:49


Viestejä: 1162
Pepi kirjoitti:
Minä teen eron pelon ja varovaisuuden välillä. Myös pelon ja säikähtämisen.


Pelko ei ole hyvä matkaseuralainen. Se kaventaa huomiokykyä, keskittää sitä ja ehkäisee laaja-alaista havaitsemista, ajattelua ja toimintaa. Kun kivikauden Ernon kimppuun on käynyt karhu, Erno on pelästynyt, aivot ovat aktivoituneet ja hormonit virranneet ja syntynyt fysiologispsyykkinen reaktio on auttanut orientoitumaan karhun hyökkäykseen. Vaelluksilla täsmällistä ja todellista uhkaa ei kuitenkaan yleensä ole. Jos siitä huolimatta pelkää ja lisäksi on fyysisesti uupunut, niin toiminta saattaa muuttua vaaralliseksi esimerkiksi seuraavin tavoin:

1. Kokonaiskuva hämärtyy eivätkä päätökset ole perusteltuja. Esimerkiksi tuvan suoja kovassa tuiskussa ja pelon keskellä saattaa houkutella niin kovasti, ettei omia voimia osata arvioida ja perille yritetään viimeiseen saakka. Pelko keskittää ajatukset tupaan ja sen suojaan sen sijaan että tilannetta harkittaisiin kokonaisuutena faktat huomioiden.

2. Pelko torjutaan. Kuvitellaan tai uskotaan, että vaikka mitä tekisin, niin ei minulle mitään ikävää tapahdu. Torjuntaa voi olla sekin, että uskotaan sokeasti matkakumppanin arviota. Takerrutaan häneen kuin hukkuva takertuu auttavan käteen.

Kokemus auttaa arvioimaan tilanteita paremmin ja lisäksi sen kautta syntyy valmiita vakiintuneita toimintamalleja, jotka auttavat selviämään pelon hetkelläkin. Pelkoa tuskin pystyy voittamaan uhmakkuudella tai torjunnalla. Sen sijaan sen kanssa voi opetella elämään, sitä voi oppia hallitsemaan.

Näin minä ajattelen.
_________________
Kaikkea aikansa.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Blog Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Siskeli
31.07.2006 11:03


Viestejä: 401
Voisin yhtyä entisen naapurin nelivuotiaan Juhon mietteisiin. Hän istui yksin syksyiltana hiekkalaatikolla leikkimässä. Ohikulkevat tädit huutelivat, että "eikö sinua pelota siellä pimeässä?". Juho vastasi silmät hämmästyksestä pyöreinä: "Mitäs minun sitten pitäisi pelätä!"
Turhia pelkoja koetetaan meihin kyllä jatkuvasti iskostaa, mutta eipä siitä kannata piitata. Varovaisuus on tosiaan eri asia kuin pelko, johon Raudun kysymyskin viittasi.
_________________
Liikkeet luonnossa on kuin ympyröitä, niinkö syklejä ja sillä mallilla kookhaita ettei tämmönen ihminen niitä osaa tuntea (Juhani Koskinen, kokoelmassa Äijä)
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Temirhan
31.07.2006 13:09


Viestejä: 224
En pelännyt.Vuonna-93 maaliskuun alussa sain KIPSIN pois jalasta,ja heti seuraavana päivänä lähdin kelkalla Tolosjoelle katselemaan uutta mahdollista reittiä.Murphyn laki oli voimissaan kun olin yksin liikkeellä ja ilman kännykkää,jalka vielä arkana tönkössä.Kelkan kanssa ongelmia,sellaisia joille en edes "pienkoneasentajana"voinut mitään.Pimeä iski päälle ei juomaa ei eväitä,vaan ainoastaan tulitikut taskussa,onneksi ilman lämpötila oli hiukan lämmön puolella.Koin järkevimmäksi lähteä omia jälkiä takaisinpäin siis kohti Saariselkää.No aikani kuljettua pimeässä välillä tulitikuilla tarkistaen että olen omalla kelkanjäljellä,koska niitä jälkiä oli "ristiinrastiin" ihan "eksymiin" asti.Sitten iski väsymys,tärinä,jano,nälkä ja se pahin:HYVÄN OLON TUNNE!Siinä upottavalla jäljellä aikani maattuani,mieleltäni sekavana piti olla kovana ja jatkaa vaan.Näitä makoiluja oli muutama,mutta aina niistä nousin.Lopulta alkoi kuusikon takaa hohtamaan Sääriselän valot ja pääsin perille illalla myöhään.Kylpylässä pitkätuoppi ja suklaata naamaan ja soitto kotiin.Näin leikillisesti voisi sanoa,opin mitä Suomalainen SISU on.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
T. Salama
31.07.2006 13:22


Viestejä: 246
Temirhan kirjoitti:
Näin leikillisesti voisi sanoa,opin mitä Suomalainen SISU on.

Aika hurjalta kuulostaa! Sillä reissulla taisi olla turvamarginaalit minimissään: jalka hajalla, ei kännykkää, eväitä eikä muitakaan selviytymisvälineitä jne.

Itsekin luotan Sisuun enemmän kuin kaikkivaltiaaseen. Suuressa kirjassakin sanotaan, että "Älä hätäile". Päättäväisyydellä menee läpi vaikka harmaan kiven.

Erämaassa en ole varsinaista pelkoa tuntenut, epävarmuutta joskus senkin edestä.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Duommá
31.07.2006 15:44


Viestejä: 307
Toistan vanhan viisauden:
Rohkeus ei ole pelon puutetta vaan pelon hallintaa.

Pelko ei ole sellainen mörkö, jota pitää juosta karkuun. Pelko voi ihan hyvin kulkea mukana repussa, kunhan sille ei anna valtaa. Pelko on hyvä renki mutta huono isäntä.

Jalostan mielessäni ktorron pelkolaatuja.
1. Säikähtäminen, toisin sanoen pelästyminen. Pelko muistuttaa olemessaolostaan. Vähältä piti -tilanteiden kokemukset on hyvä jalostaa kohdan 2 vahvistamiseksi. Varo ettei pelästyminen johda kohtaan 3.
2. Ennakoiva varovaisuus. Pelko on taustalla ohjaamassa toimintaa. Tämä on nimenomaan pelon hallintaa! Tunturivaeltajan käskyt kehottavat varautumaan pahimpaan.
3. Paniikki! Pelon hallinta on menetetty ja sen mukana harkinta sekä järkevän toiminnan kyky. Kärpäsestä tulee härkänen, mitättömästä uhkasta suuri vaaran paikka.

Pelon kanssa eläminen vaatii hyvää itsetuntoa = itsensä tuntemista hyvin.
_________________
Veikkolan vaeltaja
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe: Peloista
piilu
31.07.2006 18:17


Viestejä: 22
Onko kukaan ollut yksin pimeässä metsässä yötä? Eikö jokin rapsahtanutkin tuolla takana? Olenko yksin vai seuraileeko jokin? Järki sanoo, ettei, mutta silti se vaan on niin totta. Luin kerran artikkelin ”Yksin kairassa”(Suomen Luonto 9/2001), jossa pohditaan pelkojen problematiikkaa. Minulle kolahti jungilaisen ”varjon” käsite. Normaalissa elämässämme olemme tavallaan paossa itseämme. Toimimme sosiaalisten pidäkkeiden maailmassa, pääsemme pakoon itseämme viihteen ja muiden ihmisten tuottamien ärsykkeiden maailmaan. Kuinka usein tuleekaan kotona aukaisseeksi radion tai television hiljaisen tilan täytteeksi? Erämaassa yksinäisyydessä joudumme nokikkain sisäisen minämme kanssa. Se hiippailee väistämättä esiin, kellä voimakkaammin kellä vaimeammin. Tämä ”varjon” lailla seuraamme pyrkivä olio se siellä rapistelee ja ei katoa ennekuin toivotamme sen tervetulleeksi, paiskaamme kättä ja sanomme, että ”terve mieheen!” On hyvä aina silloin tällöin käydä tutustumassa kaveriin, joka kulkee kanssamme.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Blog Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
mäkäräinen
31.07.2006 22:06


Viestejä: 1691
Yksin on tullut oltua yötä pimeässä metsässä, monta kertaa. En koe pimeyttä pelottavana, ehkä joskus jopa päinvastoin. Pelkääkö vai ei on varmaan aika paljon omasta mielikuvituksesta kiinni.

Olen joskus myös lukenut jutta ihmisten peloista.
Tuossa lukemassani väitettiin että ihmisten suurin pelko on toiset ihmiset !?!
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe: Pelottaako erämaassa
ktorro
31.07.2006 23:53


Viestejä: 4
Pelko eri muodoissaan on meille paljon vaeltaneille tuttu tuntemus. Duommá selvensi edellä oivasti sen eri muotojen merkitystä. Yhdyn siihen, että pelon hallinta vaatii itsetuntoa. Jos jo muutoinkin jostain kaverista tiedät, että hänestä ei sitä liiemmin löydy normaalissakaan elinympäristössä, hänelle olisi parempi suositella vaativalle vaellukselle osallistumista muussa, isommassa porukassa.

Yksin erämaassa liikuttaessa pelko ilmenee aina jossain muodossaan - harva sen kieltää. Siitä voi olla jopa hyötyä yritttäessä selviytyä tai välttyä ääritilanteilta ... jos vaeltajan oma itsetunto (tai pitäisikö siitä käyttää nimeä "sisu" tai "hurja luonne") sen sallii.
_________________
Kai@tzu
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
abumatic
01.08.2006 8:47


Viestejä: 3109
Kuolemanpelko pitänee vielä tuohon erittelyyn lisätä. Kuolemaa pelätään silloin kun se on reaalinen vaihtoehto lähitulevaisuudessa. Kun raju talvimyrsky iskee, se kaventaa toimintamahdollisuuksia nopeasti. On pelottavaa tajuta tämä. Tämäkin pelko on hallittavissa, mutta siihen ajatukseen kannattaa varautua, että kädessä olevat kortit eivät ole häävejä, silti niillä on pelattava. Pitää myös muistaa, että malttinsa säilyttäneet pelastuvat useimmiten, paniikkiratkaisut ovat kuolemaksi. Yhdenkin kerran kuolemanpelon kokenut panostaa tuohon tyypin 2 pelkoon niin paljon, että se saattaa vaikuttaa muista omituiselta. Mutta on sitä surkeampiakin syitä neuroottisuuteen.
_________________
Kom och ät konserverad gröt!
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Pepi
01.08.2006 9:22


Viestejä: 6784
abumatic kirjoitti:
Kun raju talvimyrsky iskee, se kaventaa toimintamahdollisuuksia nopeasti.

Oloissa, joissa elinmahdollisuudet ovat varusteiden varassa, hyvän olon ja tuhon välinen raja ohenee tuskin havaittavaksi. Meidän lähialueillamme näitä oloja edustavat talven kylmyys ja vesialueet. Kun sen rajan läpi on katsellut, onnekseen vielä oikealta puolelta, tulee joissakin asioissa varovaiseksi.

Tähän varovaisuuteen ei minun käsitteissäni sisälly pelkoa, vaan halu olla kokematta sitä uudelleen. Varovaisuus ja varautuminen eivät kohota adrenaliinitasoa, pelko kylläkin.
_________________
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Eräkulkuri
01.08.2006 9:39


Viestejä: 2297
Pepi kirjoitti:

Oloissa, joissa elinmahdollisuudet ovat varusteiden varassa, hyvän olon ja tuhon välinen raja ohenee tuskin havaittavaksi.

Tähän varovaisuuteen ei minun käsitteissäni sisälly pelkoa, vaan halu olla kokematta sitä uudelleen. Varovaisuus ja varautuminen eivät kohota adrenaliinitasoa, pelko kylläkin.


Tämä on totta. On kylläkin ihmisiä, jotka nauttivat kuoleman vaarasta, kuten extreme-seikkailijat, esim. Dominick Arduin ym. sekä mm. kilpa-autoilijat.

Omakohtaisesti voin alekirjoittaa nuo Pepin teesit.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3, ... 10, 11, 12  Seuraava

 
Tutustu muihin vastaavaan asiaan liittyviin keskusteluihin (Hakee kaikki keskustelut joiden otsikoissa esiintyy sama sana)
Aihe Kirjoittaja Foorumi Vastaukset Lähetetty
Hiihtovaellus Hammastunturin erämaassa Hattu Lappi 27 04.03.2018 23:59 Katso viimeisin viesti
Mökit Vätsärin erämaassa naavahauki Lappi 20 03.09.2017 14:03 Katso viimeisin viesti
Pisin aika minkä olet viettänyt eräma... kukkonet Hölynpöly... 24 05.07.2017 13:30 Katso viimeisin viesti
Kun hätä nro. 2 iskee erämaassa Pihkasilmä Kaarnakorva Yleisiä retkeilyyn liittyviä sekalaisia asioita 58 01.06.2017 5:49 Katso viimeisin viesti
Kuukausi yksin erämaassa vilves Lappi 124 28.05.2015 8:30 Katso viimeisin viesti
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


      Sivun alkuun  

Sivu 2 Yht. 12
Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3, ... 10, 11, 12  Seuraava
Siirry: