Vaellusturinat II
- Osta ja työllistä yh-äitejä Vietnamissa
 
Etusivu Rekisteröidy Ohje Vaellusnet Kuva MMS-Blog Vaellusturinat I Tilastot Avatarit  
Asentopaikkani Phoogle                      

Kantotulen lieskan leikintää Hammastunturin syksyisessä erämaassa.... Kulpakkojokea Hammastunturin kupeessa....... Kuoppajärvi Hammasjärven pohjoispuolella ja ruskainen haavikko........ Pyhä-Nattasen huipulta heinäkuun 2005 helteillä... Idyllinen Riestojoki Sompion luonnonpuistossa..... Anterin huipulta itäänpäin kevättalvella 1993.....
 

Vaellusturinat II Foorumin päävalikko Lappi Kuka tekee vaeltajat
Näytä edelliset viestit:   
      Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia  
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Saapastelija
11.08.2006 7:06


Viestejä: 12
Kyllä laittaa hymyilyttämään kun muistelee tai katselee kuvia ekasta 'vaelluksesta'. Penskana rymyttiin lähimetsät ja oltiin yötä teltassa ja laavussa, mutta vasta ajokortin saatuani lähdettiin kaverin kans vähän kauemmas. Kirjoista piti silloin tieto hakea, reittioppaita ja jotain selviytymiskirjoja lueskelin.

Karhunkierros sitten käytiin kiertämässä lenkkareilla kahdessa päivässä, kun ei oikein yöksi huvittanut jäädä loppumatkasta. Eka yö oltiin ansakämpällä miljardin hyttysen kanssa. Tavarat oli muovipusseissa pikkurepun ympärillä. Kyse oli lähinnä juoksemisesta ja reitin läpipääsemisestä, kuin vaeltamisesta ja luonnossa olemisesta. Vissiin siinä joku pakokauhu kuitenkin tuli, kun ihan korvessa oltiin Shocked .

Onneksi on siitä hieman jalostunut ja rauhoittunut tuo kulkeminen..
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Nixter
11.08.2006 9:05


Viestejä: 44
Kuka tai mikä tekee vaeltajat? Kaipa se vaeltaja alkunsa saa biologisten vanhempiensa tekemänä, mutta loppu onkin jokaisella oma tarina.

Ensimmäisen reissuni Saariselän tuntureille tein isäni, sekä tuttavaperheen isän ja tyttären kanssa. Me molemmat lapset olimme silloin nelivuotiaita. Toinen reissu oli sitten isäni ja pikkuveljeni kanssa heti seuraavana kesänä Lemmenjoella.

Niistä ensimmäisistä reissuista se vaelluskipinä syttyi, ja jäi kytemään, vaikka seuraavaan reissuun kuluikin aikaa lähes kymmenen vuotta. 14-vuotiaasta eteenpäin olen kulkenut tuntureissa ensin perheporukalla ja sittemmin vaelluksesta innostuneiden opiskelukavereiden kanssa noin kerran kesässä, ja 23-vuotiaasta eteenpäin säännöllisesti myös kevättalvisin. Ensimmäiseltä talvivaellukselta tarttui vaimokin mukaan matkaan, ja nyttemmin olemme vaeltaneet paljon kahdestaan. Kun jälkikasvua joskus ilmestyy, ei varmaan mene kauaa ennen kuin pienet ipanat kirmaavat tunturinummilla ja kiipeilevät rakkakivikossa.
_________________
Jos et yritä, et koskaan saa tietää mihin et pysty.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Piucali
15.08.2006 22:16


Viestejä: 7
Metsä tuli tutuksi jo ammoina aikoina, kun tuli harrastettua urheilua ja etenkin suunnistusta. Kotona (lapsuuden) ei kyllä ole kukaan metsäillyt muuten kuin sienestys, marjastus , pakko ym.. Eli kipinä iski kuin... Idea
Vaellettuakin on tullut muutamia kertoja ja erinäisiä kilometrejä erilaisissa säissä. Kukaan ei ole opettanut, nettiä ei ollut, mutta hel... hyvin on pärjätty aina. Maalaisjärki on kova sana edelleenkin Shocked Viime aikoina ei ole valitettavasti päässyt oikealle vaellukselle lapsien ollessa pieniä. mut pikku retkiä tuntureille ollaan tehty yhdessä ja tokkiinsa melomaan ym. luontoilemaan pääsee vaikka joka päivä Very Happy . Lapsosetkin tykkää olla kodassa, tai saunamökillä vaikka aina. Onneksi meille, että kaikkea erilaista löytyy jopa omasta pihapiiristä, ja opetamme taas uutta retkuilijaväkeä tuleville taipaleille Wink PS. eikä asuta Lapissa, eikä korvessa, vaan rakkaassa Pohjois-Karjalassa! Razz

Pakko vielä lisätä, ettei kenestäkään tehdä vaeltajia, sieltä se sisäisestä halusta tulee jos on tullakseen. Onneksi meillä tytöt myös vaativat päästä kalalle...
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
kairaaja
16.08.2006 6:55


Viestejä: 300
Tuo on totta monessakin asiassa, että kenestäkään ei tehdä mitään tietyn asian harrastajaa. Ite maksoin lapselleni erään urheiluseuran maksut ja ostin varusteita, mutta ei se parin kerran jälkeen oikeen kiinnostanutkaan enää. Jos alkaisin painostamaan niin kohta ei varmaan kiinnostaisi enää mikään. Toki se vähän ottaa pattiin kun rahaa ei meilläpäin ainakaan kasva puissa.

Meitsikin on innostunut näistä vaellushommista ihan itsekseen. Ja omat lapsetkin itse pyytävät päästä muutamien kilometrien päässä olevalle laavulle. Mutta ei niistäkään välttämättä mitään retkeilijöitä aikuisena tule. Kunhan nyt oppivat arvostamaan luontoa eivätkä vieraannu siitä, niin sekin on jo hyvä.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Aihki
05.11.2006 19:03


Viestejä: 135
Jukkis kirjoitti:

Tulee mieleen kaveri, parhaat testivoittaneet gorekengät ja puvut päällä, alusasuina pelkkää parasta teknoa, grammantarkasti lasketut kalorit ja hivenaineet geeleissä, istuu yksin erämaassa ja tujottaa karttagepsiä näkemättä mitään; miksi mä olen täällä, mitä mä oikeasti haluan?

Surullista. Näitä ihmisiä on jo näkynyt. Suorituskeskeisyys on jo tullut vaeltamiseenkin, niin kuin näköjään jokaiseen muuhunkin elämänalueeseen.

Mutta minäpä en suostu tähän. Elämässä pitää olla asioita, jotka vaan tapahtuvat, juuri niin kuin niiden onkin tarkoitus tapahtua. Tässä on taas kysymys asiasta "osata olla", josta jo höpisinkin tuolla muualla.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Varg62
05.11.2006 20:01
Vieras

Mitä suorituspaineita vaeltamisessa on?Ainoa tietysti jotta pääsee eroon ihmisistä jotka ei ole yleensäkkään kehittävää seuraa Laughing Laughing
Jos ei ole sinut itsensä kanssa ei ainakaan yksinvaellus onnistu se on varma,mutta minun mielestä toisten kanssa vaeltaminen vaatii liikaa pinnaa joten reissaan yksin.
 Sivun alkuun
Personal Photo Album Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Sissi
06.11.2006 11:12


Viestejä: 172
Ensimmäinen kipinä Lappiin ja vaeltamiseen taisi tulla joskus 11-12-vuotiaana Usko Moilasen
poikien seikkailukirjasta Kalliotunturin kotkanpesä. Varsinaisia vaelluksia en tuossa vaiheessa päässyt tekemään ja partiokin jäi, kun lippukunnan toiminta hiipui ehkä osittain 60-70-luvun vaihteen politisoitumisen seurauksena. Itähelsinkiläisen lähiön ympäristössä oli kuitenkin vielä tuolloin laajoja metsäalueita, joita kolusin ahkerasti parin kaverin kanssa. Olin myös sikäli onnellisessa asemassa, että vietimme lähes koko koulujen loma-ajat maalla; ensin vuokramökeillä ja myöhemmin omalla. Mökkien ympäristö useiden kilometrien säteellä tuli tietenkin tutkittua tarkkaan ja ensimmäinen hankinta ennen uuteen paikkaan lähtöä olikin paikallisen peruskarttalehden hankinta. Niiden perusteella sitten etsittiin veljien ja paikallisten kavereiden (jos sellaisia löytyi) kanssa kolmiomittaustorneja
(Jukkis, kolmimittaustorneja tehtiin vielä 70-luvun alussa, mm Valkealan ja Luumäen rajamailla oli torni, joka oli kesällä -73 vielä vaalea puunvärinen ja pihkaa pursuava) , jyrkänteitä ja muita kiinnostavia kohteita jalan, polkupyörillä ja soutuveneelläkin.

Lappiin pääsin ensi kerran, kun sain ruinattua pääsyn vaellusrippikouluun. Siellä syntyi sitten into
omatoimiseenkin vaeltamiseen ja lopulta, yo-kirjoitusten jälkeisenä kesänä, pääsin veljeni ja kahden kaverin kanssa tekemään ensimmäisen kunnon vaellukseni Haltille. Varusteet olivat mitä olivat, koululaisen vähillä kesätyörahoilla hankittuja, mutta reissu oli onnistunut .

Sen jälkeen on tullut vaellettua niin opiskelu- kuin reserviläiskavereidenkin kanssa sekä partiotaustaisen vaimon kanssakin ja omien, vielä varsinaiselle vaelluksille kykenemättömien lasten kanssa tehdään päiväretkiä ja lyhyitä viikonloppureissuja. Esikoinen oli ennen 3-vuotispäiväänsä yöpynyt jo useamman yön vaellusteltassa ja kerran puolijoukkueteltassakin. Ainakin vielä lapsilla (nyt 6v ja 3 v) tuntuu olevan kova into ”metsäretkille”, joten eiköhän tuo vaelluskulttuuri ainakin meidän kauttamme jatku…
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe: Että tällaista evoluutiota
Gártanoaidi
26.02.2007 22:02


Viestejä: 599
Hesarin Mielipide-osastolla oli järkyttyneen äidin kirjoitus partioleirin kammottavista olosuhteista. Äidin 9- ja 10-vuotiaat tyttäret olivat olleet viikonloppuleirillä ilmeisestikin jollain partiokämpällä. Ei ollut tietä mökille, vaan piti kävellä polkua pitkin 500 metriä. Ei jääkaappia, ei sähköjä, vesi avannosta, kamina savutti. Ja "mikä ihmeellisintä, paikalla oli vain lapsia! Leirin ns. vetäjät olivat 14-vuotiaita. Tein itse ratkaisun omien tyttöjeni kohdalla: hain heidät pois ensimmäisen yön jälkeen."
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe: Re: Että tällaista evoluutiota
OS
26.02.2007 22:17


Viestejä: 7423
Gártanoaidi kirjoitti:
Hesarin Mielipide-osastolla oli järkyttyneen äidin kirjoitus partioleirin kammottavista olosuhteista. Äidin 9- ja 10-vuotiaat tyttäret olivat olleet viikonloppuleirillä ilmeisestikin jollain partiokämpällä. Ei ollut tietä mökille, vaan piti kävellä polkua pitkin 500 metriä. Ei jääkaappia, ei sähköjä, vesi avannosta, kamina savutti. Ja "mikä ihmeellisintä, paikalla oli vain lapsia! Leirin ns. vetäjät olivat 14-vuotiaita. Tein itse ratkaisun omien tyttöjeni kohdalla: hain heidät pois ensimmäisen yön jälkeen."


Missä päin Suomea tämä järkyttävä tapaus on sattunut? Very Happy
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Varg62
26.02.2007 22:41
Vieras

No olihan huolehtiva äiti lapsukaisilla Laughing
monet sanoi jotta saaneet oppinsa vanhemmilta vaellukseen,mutta ei ainakaan tuollaiselta vanhemmalta.Itse muuten aloitin vaellukset tai oikeastaan ensiksi tuli kalastus reissut ihan kaverin aloitteesta ja lähdin mukaan.Huomasin jotta tämähän mukavaa ja kun sitten aikanani muutin Norjaan ja siellä jouduin kairassa kulkemaan työni vuoksi paljon iski "lapin"hulluus niin jotta taju meinasi lähteä Laughing
Virheitä tuli tehtyä,mutta kysymällä aina pääsi eteen päin ja sama pätee vieläkin.Vaelluksessa on se hyvä puoli jotta aina voi oppia lisää sillä ikinä ei ole täysin oppinut ja sen kun tajuisi monet ihan muissakin harrastuksissa ja varsinkin autoilussa,kun tuntuu olevan monella motto olenhan jo täysiikäinen ja osaan kaiken.
Aina eteenpäin vailla ennakkoluuloja ja pelkoja niin sillä pärjää vaelluksilla vaikka himppunen tervettä järkeäkin voi olla mukana jos ei kauhalla niin lusikalla saatua edes Laughing
 Sivun alkuun
Personal Photo Album Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Pepi
27.02.2007 11:00


Viestejä: 6826
Koulun luontokerhossa retkeiltiin, linturetkiä. Suunnistamaan olin oppinut omin päin jo paljon ennen kuin kuulin, että semmoinen urheilulajikin on. Partioon olin halunnut, mutta paikallisen vetäjäpulan takia en "mahtunut". Vanhemmat eivät liikunnasta halunneet kuulla puhuttavankaan, ei ollut sopivaa näin heikkorakenteiselle.

Pääsin lopulta partioon ja puolen vuoden kuluttua huomasin olevani vartionjohtaja. Ensimmäinen vaellus oli vanhempien poikien kanssa. Ottivat porukkaan, vaikka minulla ei vielä ollutkaan ajokorttia Jäämeren rannan auto-osuutta varten. Tarvitsivat suunnistajan Lemmenjoelle.

Pari vuotta myöhemmin neljän luontokerholaisen porukalla liftasimme Torviseen (kahtena parina tietysti) ja patikoimme Luoston kautta Pyhätunturille. Luostolle ei silloin ollut tietä eikä siellä ollut mökkejä eikä hiihtohissejä. Karttana taloudellinen 1:100000, kuten edelliselläkin reissulla. Olin parin viikon reissulla porukan vanhin ja kai sitten jonkinlainen vetäjä, koulupoika. Majoitteesta minulla ei ole edes muistikuvaa, mutta koska omatekoinen kupolitelttani olisi ollut liian painava, luulen meidän käyttäneen erätoveria.

Kotipuolessa tuli retkeillyksi ja hiukan vaelletuksikin enemmän, kun metsän reunaan oli kohtuullinen pyörämatka. Esikuvia oli, opettajia vähemmän. "Sudenhampainen kaulanauha" kului käsissä.

Talviretkeily tuli tutuksi alusta alkaen, joskin Lapin lumille lähdin vasta opiskelijaporukassa. Silloin oli kotipuolessakin, missä retkeillä.
_________________
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Vänkä
27.02.2007 11:40


Viestejä: 750
Suorittaessani "yhteiskuntavelvotteita" en voinut sietää telttaöitä. En luonnossa liikkumista enkä suunnistamista. Vempula oli oiva aika hoitaa muita asioita. Jos pakotetaan, siitä vain viha ja suuttumus kasvaa. Mitä hel..ttiä tekisin suunnistutaidolla? Tai erätaidolla. Ajatteli kaupunkilaispoika. Ampumisesta jäikin niin syvät traumat, etten tohdi siihen värkkiin koskea vieläkään.

Traumat hälvenivät ajan oloon, jolloin minut saatiin suostuteltua retkelle Urkin puistoon. Toteankin tänä päivänä: "Toiset menee etelään, minä pohjoiseen". Paljon mielenkiintoista on koettavana. Koskaan ei tiedä, mitä tuonkin nyppylän takana on. Smile
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Tervasuo
27.02.2007 12:19


Viestejä: 735
Vänkä kirjoitti:
Suorittaessani "yhteiskuntavelvotteita" en voinut sietää telttaöitä. En luonnossa liikkumista enkä suunnistamista. Vempula oli oiva aika hoitaa muita asioita.


Oma yhteiskuntavelvoiteaikani meni lähinnä erilaisissa majoitteissa. Sata vuorokautta metsässä, telttaöitä oli pakko sietää. Itse asiassa ne olivatkin siedettäviä, sissiteltassa kun enimmäkseen majailimme.

Inttikoettelumukset eivät tappaneet aiemmin, siis pentuna, alkanutta intoa metsässä liikkumiseen, mutta kyllä ne metsäyöt jäivät väliin muutamaksi vuodeksi. Ja kylmä ja kuuma tuntuivat pitkään epämieluisalta olotilalta. Talviretkeilyä en ole vieläkään hirveästi harrastanut...
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Blog Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Ellen
27.02.2007 18:37


Viestejä: 213
Metsä on aina ollut lähellä sydäntäni, sillä koko lapsuus meni metsän vieressä asuen, metsässä leikkien ja metsää tutkien - koirien & veljen kanssa.
Joskus pienenä olen isäni kanssa ollut Kuusamossa metsästysreissuilla mukana eräelämää maistelemassa, mutta partion kautta tutustuin vaeltamiseen. Ensimmäinen vaelluskokemus on Pohjois-Norjasta Kinnaroddenilta 14-vuotiaana. Rankka reissu louhikossa, mutta sen jälkeen ei ole enää mikään pitänyt minua poissa tuntureilta ja metsistä.
Kompassia opin käyttämään 9-vuotiaana, ja se onkin vakiovarustus partiolaiselle - vaikka ei oltaisi paljon taajamaa kauempana! Smile
Teltta on myös aina mukana; autiotupiin ja laavuille on tietysti mukava pistäytyä - jos reitille sattuu - mutta on mukavampi tunne, kun on mahdollisuus vielä vaelluksellakin vaihtaa tarvittaessa suunnitelmia.
Trangia on tuttu ja turvallinen ja siihenkin tutustuin jo sudenpentuna!

Partio on antanut paljon tärkeitä taitoja niin ihmisten kanssa toimiessa kuin luonnossa liikkuessakin. Vaikka en enää aktiivipartiolainen olekaan, on vaelluskärpänen puraissut pahemman kerran: ensi kesänä ensimmäinen oma vaellukseni Sevettijärvellä Saamenpolulla! Sitä odotellessa...
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Blog Vastaa lainaamalla viestiä
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3

 
Tutustu muihin vastaavaan asiaan liittyviin keskusteluihin (Hakee kaikki keskustelut joiden otsikoissa esiintyy sama sana)
Aihe Kirjoittaja Foorumi Vastaukset Lähetetty
Vaeltajat ohjelmasarja johtamaa Tiedotuskanava 17 26.01.2019 22:07 Katso viimeisin viesti
Kuka tunnustaa? rance Hölynpöly... 3 23.12.2016 8:44 Katso viimeisin viesti
Kuka on viherpiipertäjä PyyMetso Luonnonsuojelu 70 14.09.2016 16:06 Katso viimeisin viesti
Metsähallitus myy kämppiä ja tekee it... hekrules Ostetaan ja Myydään 15 17.07.2015 23:00 Katso viimeisin viesti
Kuka ihmeen Koskimies? Pekka Hölynpöly... 122 03.05.2015 19:35 Katso viimeisin viesti
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


      Sivun alkuun  

Sivu 3 Yht. 3
Siirry sivulle Edellinen  1, 2, 3
Siirry: