Vaellusturinat II

[Macfly]

Suomalainen eräperinne on käsite, jota aika ei ole onneksi vielä kokonaan hävittänyt. Jotta tämä esi-isiemme perintö säilyisi tulevillekin sukupolville on asiasta syytä pitää edelleen ääntä.
Erämies eri aikakausina on aihe johon toivon teiltä foorumilaisilta näkemystä ja muisteloita. Pääosin vanhemman ajan varusteista, mutta myös entisajan tavoista (etiketti/filosofia), uskomuksista ja ruoasta. Kerääminen liittyy projektiin, josta olen julkaissut myös netti-infoa: http://www.lehteinen.com/eraperinteita.html

[Reissu Pete]

All right! Tämähän onkin kuuma aihe ja avaan keskustelun kokoamalla nopeasti muutaman huomion palstalaisten kirjoituksista. Toisille Erämies/perinne on kumisaapastelua, porontaljoja, taloudellisia karttoja, tyhjiä erämaita, tulistelua missä vaan, kelojen kaatamista, rakovalkeita ja tölkkiruokaa ja muuta sellaista. Nyt viime aikoina monet ovat nousseet voimakkaasti vastaan näitä perinteisiä eräarvoja, mitkä minun mielessäni ovat ne pontimet, miksi metsään lähden. Ja teen tulet vaikka Sinun metsään jos siinä paikassa näen hyvän leiripaikan.
Joku paremmin asiaan perehtynyt voisi valottaa hieman Erämies, Erästely, Erä - käsitettä. Sehän liittyy metsästykseen?

Itselleni "erämies" tarkoittaa sitä, että isoin osa majoituksesta, keittämisestä ja ruoastakin tulee itse reissusta. Tosin kun en metsästä jää toinen puoli tästä viimeisestä vajaaksi. Partiolaisille opetetaan edelleen erästelyä.

Mutta suuri osa retkeilijöistä kulkee maastossa nykyään täysin omavaraisesti koskematta luontoon muutakuin polkua tallaamalla. Se on mielestäni hyvä ja huono asia. Puolensa kaikessa.

[Patikoitsija]

Erähommat nykyään huvitusta kun muinoin se oli pakon edessä ravinnon hankintaa. Jutut aina vain paranevat aikaa myöten, nyt voi remautella selkäkeikkanauruja nuotiolla tarinoiden parissa. Mitä nuo tarinat käsittelevät, erikoisia vanhoja sattumuksia vahvasti väritettynä. Muinoin eräreissu ei ollut täsmäkeikka pe-su, vaan luonnon ehdoilla enemmän mentiin. Asiaan liittyvä eräromantiikka olisi erittäin kaukana, jos matkaisimme aikakoneella sinne ilman goreja ja nanoja.

[Patikoitsija]

Vienankarjalasta voisi löytyä hakemiasi henkilöitä. Runolauluissa taitaa olla tietoutta paljonkin kun osaisi tulkita. Alkoholilla on iso rooli tuolla nykyisin, mutta kansa on joka tapauksessa hengellinen luontoa kohtaan. Heidän kulttuurissa luontoon kuuluvat asiat ja esineet "elävät". Siellä tiedetään yrtit ja rohdot, pakuri jne.

[Macfly]

Missä vaiheessa elinkeino alkoi muuttumaan virkistykseksi eli metsään mentiin vain retkeilemään? 40-50-luvun mustavalkoisissa kuvissa poseeraa hiihtäjiä tunturien keväthangilla, mutta ne reissut taisivat olla pääasiassa rikkaampien hotellimatkoja. En muista nähneeni vastaavia kuvia, joissa poseeraisi kesäisiä erämiehiä vaellustarkoituksessa. 40-luvun varusteet (vaatteet, majoitteet ja ruoka) taisivat olla vielä 60-luvun alussa melko samalla tasolla, vai kuinka? Olisiko niin, että varsinainen eräretkeily alkoi 60-luvulla ja siihen vaikutti osaltaan varusteiden (ja tekniikan) kehitys. Karttojen laatu vaihteli, mutta se tuskin rajoitti metsään menoa.

Se mitä olen aina arvostanut ja monesti ihmetellytkin on, että nuo iänaikaiset aatteet ovat monien nuorempien geeneissä vielä tänäkin päivänä. Vaikka niitä ei enää näe 'katukuvassa', niin jossain mielen sopukoissa ne leijailevat ja oikeassa yhteydessä ilmaantuvat kädentöinä, sanoina tai fiiliksenä. Nyky-yhteiskunnan paine pitää kuitenkin valitettavasti huolen, että nuo viimeisetkin aatteen siemenet vähenevät. Jokunen vuosi sitten kun keksittiin uusi sana, slow life, niin odotin sen saavan enemmänkin huomiota, mutta nostetta ei syntynyt sittenkään. Onko aika kuitenkin ajanut noiden vanhojen perinteiden ohi ja niihin voi tutustua kohta enää museoissa? Niin kauan kuin syttyvä tuli, vaikkakin vain kynttilässä saa ihmisessä aikaan poikkeavan reaktion, niin on toivoa.

[StefanG]

[tst]

[Capella2]

Minun sukulaiseni, suurien ikäluokkien edustajat, eivät oikeastaan koskaan lähteneet metsälle tai kalaan yli 100 km päähän asuinpaikastaan. Eivätkä tee siten nykyäänkään. Metsästys, kalastus, sienestys, marjastus ja niin edelleen olivat vain tapa hankkia lisäsärvintä pöytään. Ne eivät olleet harrastuksia.

Nykyään voit ajaa 1000 km päähän kotoasi, tuoda sieltä yhden linnun, paistaa sen ja kutsua seurapiirin kylään nauttimaan eräilystäsi. Itseasiassa eräs helsinkiläinen, kohtuu tunnettu henkilö, väitti suureen ääneen syövänsä vain ekologista, itse Lapissa ammuttua lihaa...

[luuppi]

Onkohan tama koko juttu provo?

Aiempia saikeita/ keskusteluita loytyy kylla erankavijasta, taalta siis.

Erankavija... nautinta-alueet, joita ei ollut jaettu. Mutta kuuluivat tietylle yhteisolle, mika se sittten olikin.
- vrt. verbi: kayda verkot. Viela tanakin paivana sama merkitys, vaikka paljon pienempi "alue"
- eli "era" on objekti, ja kavija on toimija, saattaa olla hyvinkin erilailla tai laajasti maaritelty

[Macfly]

[luuppi]

Sorry, en ole Skandinaviassa, enka vaihtele asetuksia joka kerta kun vaihdan sivustoa.

Mutta aihe on mielenkiintoinen, hyva ettei ole provoilua. Oletko tehnyt hakuja aiemmista keskusteluista taalla?

[OS]

[tst]

Miten projekti etenee, voit varmaan antaa tännekin väliaikatietoja? http://www.lehteinen.com/eraperinteita.html

[luuppi]

Tosi kannatettava juttu, aiempi negatiivisuuteni perustui siihen, että taa lla on pitkä riimi aiheesta aiemmin (eihän niitä voi kaikkia tietää, joten anteeksi pyyntö silta osin).

Hauska olisi kuulla lisaa; esim. Rakovalkeajuttujahan on hyviä pätkiä netissä alle parikymppisten tekeminä.

[KaukoAntero]