Vaellusturinat II
https://www.vaeltajankauppa.fi/
- Osta ja työllistä yh-äitejä Vietnamissa
 
Etusivu Rekisteröidy Ohje Vaellusnet Kuva MMS-Blog Vaellusturinat I Tilastot Avatarit  
Asentopaikkani Phoogle                      

Kantotulen lieskan leikintää Hammastunturin syksyisessä erämaassa.... Kulpakkojokea Hammastunturin kupeessa....... Kuoppajärvi Hammasjärven pohjoispuolella ja ruskainen haavikko........ Pyhä-Nattasen huipulta heinäkuun 2005 helteillä... Idyllinen Riestojoki Sompion luonnonpuistossa..... Anterin huipulta itäänpäin kevättalvella 1993.....
 

Vaellusturinat II Foorumin päävalikko Lappi Viimeinen vaellus
Näytä edelliset viestit:   
      Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia  
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Siirry sivulle 1, 2, 3  Seuraava

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe: Viimeinen vaellus
kaptu
30.11.2017 9:54


Viestejä: 1605
Joskushan tämäkin päivä koittaa, että voipi alkaa tuntua siltä, että josko kerran vielä tai enää nostan taakkakantamuksen selkääni ja starttaan kenties viimeiselle, pitemmälle retkelle Question Vaan olettekos jo ehtineet miettiä tällaistakin mahdollisuutta, ja jos, niin minkä retkirupeaman haluaisitte testamentata viimeisenä koitoksenanne jälkipolville.. Question
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Pepi
30.11.2017 10:34


Viestejä: 6574
Veikko Haakana oli alle seitsenkymppinen julkaistessaan runokokoelman Joskus vielä kerran. Se on täynnä luopumista olevia ajatuksia viimeisistä käynneistä ennen niin rakkaissa paikoissa.

Hän on julkaissut sen jälkeen vielä harvakseltaan parinkymmenen vuoden ajan. Pitkä on elämän alasajo, kun näitä rupeaa miettimään. Mutta kokoelma on näissä tunnelmissa lukemisen arvoinen.

Minä puolestani olen miettinyt ennen käymieni paikkojen muuttumista. Palaavatko muistot vai särkyvätkö ne, jos kuljen vanhoja jälkiäni. Vai pitäisikö valita uudet kohteet, jotka voi ottaa sellaisenaan, niin kuin ne nyt ovat?

Ajatus ei näytä olevan minulle mitenkään uusi. Löydän vanhan valokuvanäyttelyni kuvateksteistä mietteen:

Se kauneus satoi lapsensilmiini kuin uusi lumi.
Mutta jos palaan, menneen talven lumi sulaa poskilleni.

Ja tuon kirjoitin jo yli kolmekymmentä vuotta sitten.
_________________
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
kaptu
30.11.2017 10:47


Viestejä: 1605
Niinpä. Minullakin on rakkaat muistot 40 vuoden takaa ensivaellukseltani Karhunkierroksella, ja eritoten Taivalkönkään autiotuvan nuotiotulilta mökin pihapiirissä. Yhteisestä ikimuisotisesta hetkestä kanssakulkijoiden raukeassa seurassa.
Mutta eihän se sama tuli sielläkään enää pala Crying or Very sad
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Hanu
30.11.2017 10:52


Viestejä: 2253
Näin nelikymppisenä toivoo, että itse välttyisi "kuoleman tekemiseltä." Eli siitä, että alkaa ajatella ja puhua luopuvaan sävyyn erilaisista asioista. Osaisi mennä loppuun asti tulevaisuuteen suunnitellen. Istuttaisi sen omenapuun, vaikka tietäisi huomenna kuolevansa. Tuossa metsänomistuksessa olen toistaiseksi osannut tehokkaasti unohtaa, että tänään istuttamallani taimella on vuosia edessä todennäköisesti enemmän kuin minulla. Se on mielekkään toiminnan edellytys.
_________________
Epäsosiaalisen median kaipuu....
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe: Re: Viimeinen vaellus
Kaarle Suurehko
30.11.2017 10:55


Viestejä: 1778
kaptu kirjoitti:
Joskushan tämäkin päivä koittaa, että voipi alkaa tuntua siltä, että josko kerran vielä tai enää nostan taakkakantamuksen selkääni ja starttaan kenties viimeiselle, pitemmälle retkelle Question Vaan olettekos jo ehtineet miettiä tällaistakin mahdollisuutta, ja jos, niin minkä retkirupeaman haluaisitte testamentata viimeisenä koitoksenanne jälkipolville.. Question



Testamentti tuhkan sirottelusta mieluummin vuosia liian aikaisin kuin viisi minuuttia liian myöhään.
Olen järjestänyt kenelle tehtävän annan ja minne menomatkan hän saa kanssani vaeltaa.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
44
30.11.2017 17:22


Viestejä: 8
Viimeiselle vaellukselleni valitettavasti joudun pummaamaan kyydin...
Se suuntautuu erään tietyn tunturin huipulle, jossa maallinen tomumajani sirotellaan tuuleen jotta voin ikuisesti vaeltaa:

- Tuulena tuntureilla
- Tuiskuna hangilla
- Usvana järvillä
- Leijuen pilvinä taivaalla
- Pisaroina puroissa
- Tanssien revontulina taivaalla
- Lämmittäen auringonsäteinä
- Kimmeltäen kasteena aamuisin
- Valaisten kuutamona öisin
- Tuikkien tähtinä taivaalla
- Sataen pisaroina taivaalta
- Kohisten kuohuina koskissa
- Jyristen ukkosena taivaalla
- Hiljaisuutena erämaissa
- Laskeutuen lumihiutaleina taivaalta

Ja näin olla aina läsnä sekä turvaamassa rakkaitteni matkaa ja vaellusta läpi elämän sokkeloisen polun missä he sitten ikinä kulkevatkaan.
_________________
When the trail disappears, i´m finally home
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Ursus
30.11.2017 19:28


Viestejä: 6783
Tuhkaa noudettaessa krematoriosta on tarvittaessa esitettävä todistus siitä, mihin tuhka ns loppusijoitetaan - siihen taas tarvitaan maanomistajan kirjallinen lupa.
_________________
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Pepi
30.11.2017 20:11


Viestejä: 6574
http://www.metsa.fi/suostumus-vainajan-tuhkansirotteluun
_________________
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
honkamukka
30.11.2017 21:09


Viestejä: 3759
Yhteisten vesialueiden osakaskunnan vuosikokouksissa on pari kertaa tullut vastaan lupapyynti vainajan tuhkan sirottelusta vesistöön. En muista varasiko vakavasti sairas henkilö itselleen tuon mahdollisuuden, mutta toisessa ainakin kyseessä oli lähiomaiset vainajan tahdosta. Asian käsittelyssä ei tullut ongelmia, mutta suostumus on pyydettävä.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
dailymail
02.12.2017 11:35


Viestejä: 2547
Mitä arvoa vaelluksilla olisi ellei niistä joutuisi luopumaan jokaisesta erikseen ja ajallaan. Lopulta on luovuttava myös siitä seuraavasta reissusta ja ymmärtää jo tehneensä sen viimeisen. Niukkuus lisää arvoa, kuten sanotaan.

Sillä ei ole väliä maatuuko maaksi vai palaako tuhkaksi, lopulta päätyy kuitenkin kiertämään luonnon suureen kiertoon. Ehkä se onkin viimeinen ja paras vaellus.
_________________
Mikään ei ole niin varmaa kuin minä
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
tst
02.12.2017 20:12


Viestejä: 4861
Pelästyin kun luin pari päivää takaperin kaptun säikeen otsikon, mutta onneksi ei ollut sen vakavammasta kyse. Tämä kappale tuli kuitenkin heti mieleen: "Aurinko laskee länteen on Viktor Klimenkon esittämä kappale, jolla hän edusti Suomea vuoden 1965 Eurovision laulukilpailussa.[1] Kappaleen sävelsi Toivo Kärki ja sanoitti Reino Helismaa.[2] Sanoitus jäi Helismaan viimeiseksi sanoitukseksi, eikä hän ehtinyt kuulla Klimenkon esitystä, sillä hän kuoli tammikuussa 1965." https://www.youtube.com/watch?v=ae2GriFd1hI
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
honkamukka
02.12.2017 22:44


Viestejä: 3759
Juttu menee hiukan herkälle alueelle, mutta me kaikki lopetamme jossain vaiheessa maallisen vaelluksemme. Onko se sitten jossain hoivalaitoksessa, vaiko muualla, niin minulle ei ainakaan tuo laitostuminen ole hakusessa. Käskystä suu auki kuin linnunpojalla, niin ei kiitos. Vaipoissa kääntely, toivottavasti ei. Pitkä ikä ei ole tavoitteeni, vaan niin kauan kuin uni ja ruoka maittaa liikunnan ohella, niin järjenkin voi olettaa toimivan ja elämällä on tarkoituksensa. Mikä sitten on elämän tarkoitus. Rolling Eyes

Läheisille olen kertonut, jos häviän näillä vaatimattomilla Lapin reisuillani, älkööt olkoon murheissanne, koska onnellisena vääjäämätön on kohdannut kulkijan. Olen ottanut tavan ilmoittaa kotiväelle päivittäisen kulkumaani ja todennäköisen paluun kuuluvuus alueelle. Tähän saavat toistaiseksi tyytyä ja hyväksyä tahtoni.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Patikoitsija
02.12.2017 23:37


Viestejä: 1552
Tähtäimessäni ei ole saavuttaa vaippaikä toistamiseen. Täyttä elämää vanhukseksi asti, voiko tässä enempää toivoa. Erikoista, kun ikäluokallani ei ole minkäänlaista kosketusta sotaan eikä sellaista ole näköpiirissäkään. Poikkeuksellinen ikäluokka, nälkäkin näkemättä. Näin ei varmasti tule loputtomiin jatkumaan. Luonnonmullistukset ovat sangen harvassa täällä vanhan ja paksun peruskallion alueella, mutta koputetaan nyt puuta kuitenkin. Joitakin kivenmurusia lensi Vätsäriin, enpä tiennyt että kurpitsan kokoisesta lohkareesta lähtee sellaiset jyrinät ja paineaallot että talo vapisee... Tämä tieto median välittämänä, en siis itse kokenut tuota luonnonilmiötä.
_________________
Pakinoitsija
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
kaptu
03.12.2017 7:23


Viestejä: 1605
Olin pitkään ajatellut, että viimeinen vaellukseni olisi yöttömän yön vaellus Rovaniemeltä pohjoiseen aina ison suolaisen meren äärelle, mutta jotta se enää ylipäätänsäkään olisi mahdollista, minun täytyisi sitä ennen tehdä viimeinen ONNISTUNUT erämaavaellus jossain päin pohjoista maatamme Wink
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Tonic
21.12.2017 10:53


Viestejä: 11
Entäpä sillon jos omaiset haluavatkin tuhkauksen jonnekkin yleiseen muistolehtoon?
Tietenkin jos testamentti on jätetty, niin sen mukaan mennään. Entäpä jos ei ole?
Vainajan mahdollinen toive tulla tuhkatuksi luontoon. Mahdollisesti vaikkapa kaikkiin Suomen kansallipuistoihin, ripaus tuhkaa jokaiseen.
Tuhkan sirottelija joutuu käsittelemään aikamoisia eettisiä ja moraalisia kysymyksiä... esim. Vainajan toive vai kunnioitus?
Ajatuksia?
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Siirry sivulle 1, 2, 3  Seuraava

 
Tutustu muihin vastaavaan asiaan liittyviin keskusteluihin (Hakee kaikki keskustelut joiden otsikoissa esiintyy sama sana)
Aihe Kirjoittaja Foorumi Vastaukset Lähetetty
Paljon vaellus ja retkeilyvarusteita erailija Ostetaan ja Myydään 2 17.06.2018 21:13 Katso viimeisin viesti
Kungsledenin vaellus JN Norja, Ruotsi, Venäjä ja muut lähialueet 14 26.05.2018 16:11 Katso viimeisin viesti
Vaellus junailija Lappi 6 19.11.2017 14:20 Katso viimeisin viesti
Retkeily, vaellus ym. englanniksi? Jouni Yleisiä retkeilyyn liittyviä sekalaisia asioita 25 20.09.2017 9:31 Katso viimeisin viesti
M: Vaellus/Lappi-aiheisia kirjoja (MY... taival Ostetaan ja Myydään 0 15.07.2017 18:02 Katso viimeisin viesti
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


      Sivun alkuun  

Sivu 1 Yht. 3
Siirry sivulle 1, 2, 3  Seuraava
Siirry: