Vaellusturinat II

[kaptu]

Lienenkö ainoa savusilmä, jota syystä tahi toisesta kiinnostaisi omistaa oma piskuinen erämaapalsta jossakin lapinmaan kairassa.? Jonne ei välttämättä haluaisikaan pystyttää omaa pikku kömmänää, vaan istuttaa laadukkaan telttakodan ja sitten kyhätä vaikkapa kiintolaavun ulkona tulistelua ja maiseman ihainnointia varten?

[sahamies]

Mikäpä jottei, hienoahan olisi omalla maalla tulia pidellä. Ei tarvitsisi kysellä keneltäkään mistä saisi polttopuut, ja tiipiikin saisi olla könöttää paikoillaan vaikka kuinka kauan.
Lapissa parahin paikka, mutta toiseksi parahin täällä etelässä, omassa pihassa kotikuusen katveessa. Pääsee näet yöksi kotoiseen petiin peiton alle kuorsaamaan.

Nuorena haaveilin juuri tuollaisesta pikku tontista Inarijärven tai muun vesistön ääreltä. Sitten hankinkin sellaisen Simojokivarresta jossa kävin muutamana kesänä katsomassa miten vesi virtasi ja koski kuohui. Mulla oli siina tulipaikka ja laavun viritin aina mennessäni paikalle.
Kuitenkin mieli teki vaihtaa tulistelupaikkaa, eikä tuntunut mukavalta kun aina oli puolittainen pakko mennä omalle tontille lomalla poikkeamaan.
Myin sen sittemmin pois.

[dailymail]

Onhan tuo käynyt mielessä kerran jos toisenkin....
_________________
Mikään ei ole niin varmaa kuin minä

[Inari74]

Sitten kun joku kerta menet paikalle, niin on hävinneet kodat ja kaikki irtotavara sen siliän tien. Eikä auta välttämättä vaikka olisi joku kanootinrahjus ollut ihan ketjulla puussa kiinni, pois on

[Ursus]

^.... ja moottorikelkan jäljet ovat jo sulaneet näkymätömiin.
Kerrassaan surullista, että tähän on tultu. Ennenvanhaan Lapissa ei pidetty pakottavan tarpeen tullen niin pahana toisen poroelon verottamista, kuin elottoman tavaran varastamista.
Talojen ovien lukkonakin oli vain luuta merkkinä siitä, että talonväki oli poissa. Eikä kenelläkään tullut mieleen asukkaista tyhjän kodin ryöväämistä.
Onkohan nykyajan ihminen oikeasti ymmärtänyt kymmenestä käskystä sitä, joka kieltää toisen omaisuuteen kajoamisen, kun pitää varastaa, luvatta lainata tai peräti särkeä toisen omaa?
Tuollaisen paikan laittamisesta haaveilee itse kukin, mutta ym syistä lienee parempi, että ainakin minulla leirivarusteet kulkevat mukana joko rinkassa, ahkiossa, erä- tai peräti peräkärryssä.
_________________
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...

[TREKKING]

[kaptu]

Ideoin tätä ajatuksessa lähinnä sen tähden, että iän myötä on alkanut tuo rinkka jo painaa ja telttailu etenkin kosteissa olosuhteissa ahdistaa. Eli jonkinlaista hidasta laskeutumista retkipoluilta pysyvälle eräpaikalle, jossa yhä elettäisiin vielä retkeilyn ehdoilla. Mutta jossa olohuoneen makoisan pehmeä tv-nojatuoli ei täysin vielä hallitsisi elon kulkuani..

[TREKKING]

[Patikoitsija]

https://www.metsatilat.fi/kohdehaku?a=30

Vaikuttaisi siltä että hiihtokeskuksen tai kylpylän läheltä tontti irtoaa sata kertaa kalliimmalla kuin takamailta. Luulisin että puskaradio tms. "kuulin tutulta" tyyppinen kauppa voisi johtaa haluttuun lopputulokseen. Moni haluaa myydä paikan vain semmoiselle josta joku tietää edes sen verran että elää siististi eikä tuo seudulle ryyppyporukoita ammuskelemaan haulikolla kaljapäissään. Myös välityspalkkio jää maksamatta kun käyttää diilerin sijaan Radio Pusikkoa.
_________________
Pakinoitsija

[Hanu]

Minulla on myös vähän niin kuin Trekkingillä, että retkellä pitää olla uusia maisemia. Puolitoista mökkiä kyllä omistan, mutta toista käytän metsätöiden tukikohtana ja puolikkaalla käyn joskus saunomassa ja uimassa. Omassa metsässäkään en ole ollut kankaan alla yhtään yötä. Yhteismetsässä, josta omistan osuuksia sitä vastoin olen yöpynyt lukuisia öitä. Yöpymättömyyden syy ei ole se, että omat metsät ovat intensiivisesti hoidettuja, vaan se, etteivät ne sisällä retkeilyllisesti mielenkiintoista. Ei vesistöjä eikä kallioita. Ei suotakaan. Ja missä saattaisi muuten olla kiva paikka, niin sitten asutusta on ihan vieressä. Ja tutussa ei ole oikeaa seikkailun makua.

Ymmärrän kyllä ajatuksen omasta maasta ja omasta luvasta, jos haluaa kiinteämpää tukikohtaa. Minä mieluummin etsin ennen näkemättömiä retkikohteita.
_________________
Epäsosiaalisen median kaipuu....

[Veljmies]

Minulla on pari vuotta ollut osuus kimppakämppään Vätsärin alueella Inarijärven rannalla. En tuntenut seutua ennestään juuri yhtään, mutta kyllä siihen tottuu. Tänä vuonna olen ollut kämpällä kolme viikkoa: pilkkireissulla pääsiäisenä, kesäkuussa jäiden lähdettyä ja syyskuussa ruska-aikaan.

Hyvät kalavedet houkuttelivat minut tuolle perälle. Kalastuksen lisäksi aika on kulunut retkeilyyn lähialueella. Jatkossa aion tehdä kämpältä myös pitempiä retkiä ja yöpyä maastossa. Jotenkin tuohon alueeseen on tykästynyt enemmän, kun ympäristö on tullut tutuksi.

Kolmekin viikkoa työssä käyvän ihmisen vapaa-ajasta on niin paljon, että aika on pois muista harrastuksista. Itselläni ainakin lohenkalastusreissut Tenolle ja Norjaan ovat jääneet nyt tekemättä. En näe eräkämppäilyä vaihtoehtona vaellusreissuille, niin erilaisesta toiminnasta on kyse.

Pidän kimppakämppää järkevänä vaihtoehtona erästelyyn. Tuommoisessa autiotuvan tasoisessa kämpässä ei tarvitse paljoa omia tavaroita pärjätäkseen ja viihtyäkseen. Vähät mitä tarvitsee kulkevat helposti veneellä tai kelkalla. Hyvä puoli on tietenkin myös se, että kustannukset jakaantuvat usealle osakkaalle. Ei myöskään tarvitse kärsiä huonoa omaatuntoa siitä, että kämpällä tulee käytyä vain harvoin. Kaverit auttavat siinäkin suhteessa.
_________________
Pilvien yläpuolella paistaa aina aurinko!

[Harhailija]

Itse kun haeskelin erämaan rauhaan paikkaa, kriteereinä ykkönen oli nimenomaan oma rauha ja tiettömän taipaleen takana, max paljon valtion maata ympärillä, elikkä saa käyttää valtion metsäautoteitä, mielellään ei asutusta 10-20km säteellä. On tärkeää huomioida kulkuoikeudet, teiden käyttöoikeudet, ilman niitä kun täräytät esim kelkalla tai mönkkärillä ilman kulkuoikeuksia tulee lapinmiehiltä äkkiä sanomista, soittavat virkavallan paikalle ja napsahtaa äkkiä sakot. Muutenkin itse pidin oman metsätilani kohdalla tärkeänä ns. kantatilan mukana siirtyviä kylän yhteisiä maa ja vesioikeuksia, kalastusluvat, venepaikat järville, maanottopaikat, kivenottopaikat, yms. maa-alueita ja vesialueita on rajavyöhykkeelläkin, saan aina vyöhykkeellä liikkumisluvan aina anoessani määräajalle, vakiasukas saisi pysyvän luvan, saan liikkua aika vapaasti kelkalla ja mönkkärillä laajalla alueella luvallisesti ilman narinoita. Lisäksi mukana tuli muutaman tuhatosaa sallan yhteismetsää, elikkä nautinto-oikeudet aika laajalle alueelle hyvänä lisänä, plus kaikki vuokra ja palvelut osakashintaan.

Paikallisilta on tullut hyvä vastaanotto, arvostus, neuvoja, apua, naisystäväni sanookin, että paikalliset pitävät minua jo paikallisena. Syksyllä saattaa muutama karhun, hirven, lintujen metsästäjä eksyä ihmettelemään erakon leiriä.

15ha tilani on vaaran huipulla, tieltä 3km mönkkärillä, en ole väsynyt tai kyllästynyt ihailemaan sieltä avautuvia maisemia, pohjoisessa tuntsan tunturit, idässä puttinin tunturit, eteläänkin näkee riittävästi. Tilus on maastopohjaltaan ja kasvustoltaan monimuotoista, pari suota, pääosin mäntykangasta, 70-80v männikköä, 15v mäntytaimikkoa, paljon hienoja luontaisia kynttiläkuusikoita. Rajanaapurina: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/AatsinkiOnkamo(6275) Etu kun se on oma, metsä ja leirin ympäristö, näkymä pysyy juuri haluamansalaisena. Asuin siellä savotan kympissä viimekesäkuusta lokakuuhun, saunana toimi savotan telttasauna, lämpiää melki joka päivä, marraskuussa sain jo kämpän valmiiksi. Nautin lähilenkeistä leirin ympäristössä koirien kanssa, ihailen komeita kynttilä tai korpikuusia, yms. Haaveissa olisi rakennella kiintolaavuja ympäri tilusta viihtyisiin maisemiin ja paikkoihin. Tilus on aidattu kokonaan 2m hirviaidalla, porot pysyy poissa ja koirat poissa poroja häiritsemästä, karhut ja hirvet kulkee kyllä aidoista läpi, tai yli, se kuuluu asiaan.

Olen kulkenut pitkin suomen, ruotsin, norjan lappia, jotenkin olen retkeillessä ja patikoidessa aina kaivannut pysyvyyttä, ikuista onnea, en ole rekkamies tyyppiä, pääasia että maisema vaihtuu.

Jos ostaa ns halvan, muutaman tonnin tontin, palstan, metsätilan, kannattaa huomioida määräaloissa lohkomiskulut ja tieoikeuskulut, jos niitä ei ole, molemmat maksaa noin pari tonnia, riippuu maanmittauspiiristä. Selkein on kokonainen tontti kulkuoikeuksilla, eikä huomattavia lisäkuluja pitäisi tulla.
_________________
Maastossa on mukavaa!

[Hanu]

Lohkomiskulut ovat samat ympäri Suomea ja riippuvat pinta-alasta. Millään muulla ei vaikutusta. Lohkottaessa muodostetaan myös tarvittava tieoikeus. Siitä saattaa joutua jotain korvaamaan, jos naapuri vaatii. Samoin kuluja saattaa tulla, jos liittyy alle 15v tiehen. Yksityisteiden osakkaana osallistuu tietenkin tien kunnossapitoon. Tässä olisi parempi olla tie, jota ei talvikunnossapidetä.

Vanhastaan on paljon kiinteistöjä, joille ei ole tieoikeutta. Tällöin edullisinta on tehdä naapurien kanssa kirjallinen sopimus tieoikeudesta ja hakea sille sopimukselle tietoimitus. Jos sopiminen ei onnistu, niin sitten hakee toimituksen ja maamittari sitten hoitaa asiat. Kaikkein typerintä on sopia ja mahdollisesti jopa maksaakin, mutta jättää tietoimitus hakematta. Tällöin omistajan vaihdoksessa saattaa menettää kaiken sovitun.
_________________
Epäsosiaalisen median kaipuu....