Vaellusturinat II

[Pihkasilmä Kaarnakorva]

Eli kirjoitin tuoreimmassa blogipostauksessani muutamia vinkkejä ja neuvoja miten parantaa todennäköisyyksiä tartuttaa kalaa siiman päähän erämaassa. Blogitekstin löytää täältä.
_________________
Blogini: http://vakisinluontoon.blogspot.fi/

[tst]

Paljon samoja aatoksia mm. suunnitteluun kannattaa panostaa jo ajoissa ja jos sää on turhan märkää ykkösvaihtoehdossa niin on sitten h-hetkellä valmiiksi mietityt plan-b ja -c, jotka ovat eri puolilla lappia. Aurinko mieluummin etupuolella kuin selän takana, pyynnön uinti ei kannata olla liian monotonista, pohjaakin kannattaa yrittää ronkkia, elokuussa kun yöllä alkaa olla jo hämärää niin kannattaa olla se pimein hetki kalassa tosin jos kalaa on jo tarpeeksi niin mitäpä sinne koskelle suotta silloin menee, nautiskelee vaan nuotiosta. Yksi seikka jolla saalisvarmuus paranee huomattavasti on se kun muistaa että lapin läntinen raja ei lopu Väylään, lappia löytyy useamman valtakunnan alueelta. Koskikalastus on myös mieluisin kalastusmuoto.

[tst]

Terävät koukut on myös tärkeää. Kerran meni suunnitelma täysin nappiin.Kalaan tuli lähdettyä hämärimmällä hetkellä ja kun tulin sitten niskalta takaisin kohti leiripaikkaa niin jaksoin vielä koittaa yhtä hyvännäköistä, mutta hankalaa paikkaa. Luikertelin kalliota alas hiljaa ja matalana kuin kärmes koska taivas oli kuitenkin pilvetön ja kirkas. Eka heitolla nappasikin rannan läheltä hieno taimen ja pyydön koukut oli tuolla kertaa terävät koska se oli otettu paketista juuri tuota hämäränhetkeä varten ja muutenkin siinä oli yölle sopiva väritys. Viime kesänä menetin elämäni taimenen ehkä kun valkkasin kahdesta täysin samanlaisesta luottouistimesta tylsempi koukkuisen. Saituuttani säästelin täysin uutta ties mitä varten. Niskaa oli pommitettu pitkään ilman mitään havaintoja ja oli taas sellaisessa puolivalve tilassa. Yht'äkkiä parin kovan potkun jälkeen kampi irtosi otteesta ja tuo isomus meni menojaan, luulen että se olisi tarttunut kiinni tuolla pakasta vedetyllä lusikalla. Kela oli uusi ja tuo kahvan liukkaus yllätti, kampi on nyt vaihdettu vanhasta kelasta.

[Pihkasilmä Kaarnakorva]

Hyviä vinkkejä. Ajattelin kuitenkin noihin tekniikka- ja varustepuolen asioihin pureutua aivan omassa blogitekstissään, koska niistä riittää tekstiä varsin runsaasti kirjoitettavaksi.

Pitäisi kyllä alkaa opettelemaan tuo koukkujen teroitus ja saada tehtyä siitä rutiini ennen vaellusreissuja varsinkin. Tai edes ostaa uudet koukut vieheisiin.

Tuosta sun taimenesta olen ehkä sinällään eri mieltä, että vaikka koukkujen terävyydellä toki on väliä, niin uskoisin, että tuo kammen irtoaminen otteesta oli ratkaisevampi tekijä, kun ottaa huomioon millainen taistelija ja voimapesä taimenen kaltainen kala on.

Itsellänihän on vielä mitallinen taimen täysin saamatta. Pari kesää sitten kävi melko varmasti perhon päässä mitallinen, mutta omasta amatöörimäisyydestä perhokalastuksen suhteen johtueen se pääsi karkuun. Taimen nappasi kiinni aivan lähellä rantaa, kun olin hilaamassa mustaa leechiä takaisin päin. Nostin vavan pystyyn ja pian taimen suuntasi keskivirtaan ja lähti vetämään alavirtaa kohti, jolloin kartioperuke katkesi, koska siinä oli useita tuulisolmuja heittotreenien jäljiltä. Näin kalasta selän ja jos se ei ollut mitallinen, niin ainakin hyvin lähellä. Pieni se ei missään tapauksessa ollut.
_________________
Blogini: http://vakisinluontoon.blogspot.fi/

[tst]

[Aaro]

[Pihkasilmä Kaarnakorva]

[tst]

Pohjois Ruotsissa on tullut pyörittyä. Samoilta jalansijoilta helpommin paikallistettava, mutta koska ei ole kuva-arvoitus niin pidetään omana tietona vaikka olisikin tuttu paikka niin ei tule markkinameininkiä. https://aijaa.com/zIAAI2

[Pihkasilmä Kaarnakorva]

[weijoesso]

Oma ihmetykseni on noita youtuben kalavideoita katsellessa ollut kelausnopeus. Itse tulee tuntsassa vipattua pääasiassa beteä ja 4-koon mepsiä. Etenkin tuota jälkimmäistä syvillä montuilla ja penkoilla. Tyylinä se,että lippa niin pitkälle monttuun kuin suinkaan lentää ja niin hitaasti kelaamalla sisään että lippa juuri ja juuri pyörii. Aina lipan tavoittaessa pohjaan pieni nyky ylös päin. Monesti kala ottaa heti kun lippa uppoamisen jälkeen lähtee liikkeelle ja vettä saattaa lipan päällä tuolloin olla kymmeniä metrejä. Noita videoita kun katsoo,nii tuntuu monella tyyli syvässäkin olevan että kun viehe låpsähtää pintaan se vispataan sisään minkä ranteesta irtoaa.

[Pihkasilmä Kaarnakorva]

[tst]

Kannattaa usein tosiaan lukea mielessään Isä meidän rukous ennen kuin alkaa heiton jälkeen kelaamaan. Itse en ole käyttänyt koskaan muuta kuin kirkasta siimaa mikä on ainakin kirkkaissa jalokalavesissä parempi vaihtoehto kuin keltainen, perukettakaan ei kannata käyttää noilla vesillä. Offiset sormet tuskin parantaa kalansaantia.

[Pihkasilmä Kaarnakorva]

[Jouni]

Itsehän en ole ollenkaan kalastaja, mutta joskus lupa ja vapa on vaelluksella matkassa. Minun kokemukseni on, että jos yrittää uittaa viehettä pohjan tuntumassa, niin se on heti kiinni jossain pohjakivessä ja sinne jää. Miten te vältätte tämän?

Käsivarressa yksi syksy koeteltiin enemmältikin kalastella. Vaeltaminen kyllä sikäli tärkeimpänä toimintona, että joka päivä haluttiin edetä, mutta useampi tunti pyhitettiin joka päivä kalastukseenkin. Kolmen hengen viikon ponnistelujen yhteissaalis oli kaksi puukonmittaista rautua. Järvet ja joet jäivät vahvasti plussan puolelle, sillä ne saivat laskea saaliikseen kahdeksan viehettä. Lisäksi toistakymmentä kertaa viehe oli tiukasti pohjassa kiinni, mutta irtosi pitkällisen eri suuntiin kiskomisenj jälkeen.

Parin ekan päivän jälkeen mieli oppi jo pelästymään, jos tuntuu "tärppi". Se kun aina tarkoitti sitä, että viehe oli järven pohjassa kiinni.
_________________
scricfinia.wordpress.com / Finnish Way of Hiking

[Pihkasilmä Kaarnakorva]