|
|
|
|
Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
|
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
mettäantero 31.05.2019 17:36
Viestejä: 2522 |
Ensimmäinen joku maailmanmatkaaja... veikkaan Sakari P. lonkalta (tuntuu jotenkin tutulta), toisesta ei hajuakaan |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
Jouni 31.05.2019 19:14
Viestejä: 1008 |
Ja papukaijamerkit Mikolle ja mettäanterolle. Eli:
Sakari Pälsi: Pohjankävijän päiväkirjasta
Edward Abbey: Desert Solitaire _________________ scricfinia.wordpress.com / Finnish Way of Hiking |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
Mikko Kallionsivu 31.05.2019 19:34
 Viestejä: 136 |
^ Nice.
Abbeyn läpimurtoteos löytyy muuten myös Jussi Hirven suomennoksena:
https://kiiltomato.net/edward-abbey-kesa-autiomaassa/
Teos on kirjoitettu ennen vankkaa asemaa luontokirjailijana eräänlaisena ulkopuolisen havainnointina. Abbey oli töissä puistonvartijana ja perusti tekstinsä näihin kokemuksiin. Mielenkiintoisesti hän jatkoi näitä hommia pitkään myös sen jälkeen, kun rahasta ei menestyksen myötä tehnyt enää tiukkaa. Tykkäsi kuulemma karskista menosta ja skenestä ja työporukoiden mutkattomasta asenteesta.
Itse arvostan Abbeyssa montaakin juttua, mutta myös sitä että hän osaa kuvata luontoa tavoilla, joissa ei-inhimillinen perspektiivi, kuten muiden eläinten mahdollinen tapa kokea ympäristöään, on retorisesti uskottavaa. No mikään ekologi Abbey ei ollut, ja se luontokuvauskin on aika subjektiivista ja kokeilevaakin. Mutta vangitsevaa. Yhdessä anekdootissa kertoo, kuinka kiipeili sadeveden uurtamissa kanjoneissa ja jäi jumiin kielekkeelle -- luullen sinne pikkuhiljaa kuolevansa, kun poiskaan ei päässyt. Itkuhan siinä kuulemma pääsi. Ja poiskin pääsi, lopulta. Kuitenkin.
Suomessa on mukava vaelleskella, ei pakkanenkaan pelota yhtä paljon kuin nämä kuvattu lounais-yhdysvaltojen rutikuivat, tulikuumat ja myrkkykäärmeiden sekä juomakelvottomien lähteiden täplittämät kivierämaat -- joita Abbey rakasti. On kyljiltään hiottuja tunturintynkiä -- ei putoamisvaaraa -- ja käärmeetkin aikuisille aika vaarattomia. Pedotkin jokamiesluokkaa.
Abbeyllä on muuten hyvä sanonta talousajattelusta nykypäivään: kasvu kasvun itsensä vuoksi on syöpäsolun ideologia. Allekirjoitan.
Abbeyn omakuva oli kuulemma westernien lännenmiehistä lainattu eli karski ja hiukan punaniskainen cowboy. Todellisen elämän auringonlaskuun rastastava Lucky Luke. ...v aikka oikeasti herkkä kirjallisuusihminen ja luonnonhavisija olikin. Jostain elämäkerrasta lunttasin.
Ehkä jotain tähän tapaan:
https://www.youtube.com/watch?v=XSbnrPSuwQY _________________ https://kallionsivu.blogspot.com/
Viimeinen muokkaaja, Mikko Kallionsivu pvm 31.05.2019 19:44, muokattu 1 kertaa |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
sahamies 31.05.2019 19:43
Viestejä: 4455 |
"On ne koneita" on usein tapana sanoa kun petankkikuulia heittelemme. Eilsissä kisoissa sain itsellenikin tuon kunniamaininnan kun asetin kaikki kolme kuulaa 3 sentin etäisyydelle snadista, matkaa liki 10 metriä.
Ai niin, mitä pitikään sanoa...On ne koneita nuo mettäantero ja Mikko  |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
OS 31.05.2019 20:32
 Viestejä: 7694 |
Mikko Kallionsivu kirjoitti: |
^ Ei ole offtopiccia vaan nimenomaan intopiccia. Väitän.
Kerro ihmeessä vaikutelmat lukukokemuksesta jälkikäteen. Itse pidän Kokosta kovasti, mutta Pessistä ja Illusiasta en erityisesti. Pidän enemmän niistä lapinkuvauksista, toipuva lapinhullu kun olen (nykyisin jo onneksi enemmän lähiretkeilijä). |
Oikein viehättävää satuahan Pessi ja Illusia on ja tuleehan siinä sadun sivussa myös ihan oikeaa luontotietouttakin. Myös muutamia hauskoja anekdootteja on tullut vastaan:
- Herrasväki Sepelkyyhkyset olivat niin onnellisia, niin onnellisia. Rouva Sepelkyyhky oli siksi viisas, ettei hän paljastamalla tyytymättömyyttään rikkonut pohjaa tältä onnelta. Rouva Sepelkyyhky tiesi miten paljon sepelkyyhkyneitosia jäi vanhoiksipiioiksi ja hän oli iloinen, että oli onnistunut pääsemään naimisiin. Sitäkin suuremmalla syyllä hän oli kiitollinen kohtalolleen. Hän oli ollut aina mukavuutta ja laiskuutta harrastava, vaikka hän olikin haaveillut suuria. Mutta kun herra Sepelkyyhky käveli pellolla päätään nyökytellen, ihmetteli hän, miten tuollainen mies, jolla on voimakkaat rintalihakset kuin muuttohaukalla, ei pyrkinyt korkeammalle maailmassa. Tosin hän oli kuullut, että upeimmat urheilijasepelkyyhkysetkin olivat henkiseltä tasoltaan kaksi viikkoa haudotun munan tasolla.
Mikko Kallionsivu kirjoitti: |
Toisaalta se esikoisteos kyllä tavoitti jotain.Kun kerran iski ajan hermoon niin kovasti aikoinaan. Taisi olla -- tietty -- jonkinlaista kivuliaiden sotakokemuksien terapiaa koko kansalle. Siitähän se koko kerronta muistaakseni alkaa, kranaattien rikki repimästä tantereesta ja muusta traumaattisesta kuvastosta. Kuolemanvaaran tunteesta, ja myös pelosta että maailmasta katoaa lapsenusko. Vai?
Jos oikein muistan Parkkisen elämäkerran pohjalta niin Kokko alkoi tuon teoksen hahmottelun jo jatkosodan aikana korsussa -- aluksi aika pienimuotoisesti. Siitä sitten kasvoi tämä kansallinen pullataikina. Ja oliko siinä vielä taustalla vaikutatmassa se asemasodan aikana rintaman läheisyydessä harrastettu luontokuvausharrastus, jota Kokko vähän häpesikin kun samalla ympärillä tapettiin ihmisiä. |
Yrjö Kokolta on ilmestynyt myös kirja Sota ja satu, jossa kerrotaan sekä eläinlääkärin toimiin liittyviä sotajuttuja, että myös Pessi ja Illusia-tarinan syntyvaiheista. |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
Mikko Kallionsivu 31.05.2019 20:46
 Viestejä: 136 |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
kaamos 31.05.2019 21:02
Viestejä: 189 |
Tämä kirja ei löydy kirjastosta luontokirjojen alta, mutta luonnossa siinä eletään vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Lienee jokunen palstalainenkin kyseisen opuksen lukenut.
Tekstiote _________________ https://www.vuosiluonnossa.fi |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
sahamies 01.06.2019 18:07
Viestejä: 4455 |
Arvaan: Jaakko Peltomaan Inarilaisia. |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
kaamos 01.06.2019 20:24
Viestejä: 189 |
sahamies kirjoitti: |
Arvaan: Jaakko Peltomaan Inarilaisia. |
Paikannus on oikein eli Inarissa liikutaan, mutta muuten vielä huti.
Vihje: Kirjoittajatar mainitaan nimeltä myös herrojen Laaksonen ja Ahola opuksessa. _________________ https://www.vuosiluonnossa.fi |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
sahamies 01.06.2019 20:32
Viestejä: 4455 |
Monta vihjettä jo käytettävissä, siksi pitää vielä kerran yrittää. Katekeetta . |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
kaamos 01.06.2019 20:42
Viestejä: 189 |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
OS 01.06.2019 21:17
 Viestejä: 7694 |
Kyllä, suosittelen, myöskin itselleni uudelleen luettavaksi. |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
mettäantero 01.06.2019 21:20
Viestejä: 2522 |
Totta mooses, kannattaa ehdottomasti lukea, jos hyvät menneet ajat vähänkin kiinnostaa. Aamulla selasin Katekeetan läpi mutta en tuollaista sivua huomannut... nyt löytyi... 178
Sahamiehestä tuli nyt "kone" tälläkin saralla...  |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
sahamies 01.06.2019 21:38
Viestejä: 4455 |
Kone se on arvontakonekin
Täytyy laittaa kirjastolle varaus heti tuosta kirjasta.
Tämänkin kirjoittaja on tuntenut huolta, vähän edellisen kirjoittajan tapaan, Lapin metsistä ja luonnosta.
"Näihin Lapin luontoa koskeviin kysymyksiin on monen monta mielipidettä ja näkökantaa. Monesti ristiriitaisiakin. Se, mihin itse kiinnitän tärkeimmän huomion, on halu, että ne maastot ja maisemat, joita olen saanut katsella ja omin nokkineni kulkea, säilyisivät jälkipolvillekin ja että jokaista uutta suunnitelmaa tehtäessä harkittaisiin tarkasti kaikki osatekijät, jotta kokonaisuudesta tulisi mahdollisimman hyvä.
Se luonnon raiskaus, jota tehdään vain rahallisten tulosten saamiseksi, tuntuu kovin lyhytnäköiseltä.
Olisi ehkä viisainta viimeinkin lopettaa kaikki hakkuut tunturiselänteen pohjoispuolelta ja palkata ne muutamat metsurit, joita siellä vielä on, tekemään hakkuualueille jääneet oksat ja latvukset polttopuuksi, jolloin nekin tulisivat hyötykäyttöön ja samalla maastot siistiytyisivät.Tällä tarkoitan riisto-hankintahakkualueita."
Ken on hän?
- - - - - - - - -
Ei tuosta välttämättä saa kiinni, joten tarina jatkuu.
"Ehkäpä vielä enemmän kuin metsien raiskauksesta on viime vuosien aikana puhuttu koneellisesta kullankaivuusta ja sen aiheuttamista vahingoista luonnolle.
Ja kuitenkin: metsien hakkuut ja ojitukset tehdään neliökilometrien alueilla, kullankaivuu neliöaarien alueelle. Kullankaivuuta on Lapissa harjoitettu jo toistasataa vuotta, enimmäkseen tietysti miesvoimin, eikä voida väittää etteikö kullankaivuu näinkin tehtynä jättäisi jälkiä purojen varsiin. Mutta niin kuin muutkin työt, se on antanut ansiota isolle joukolle miehiä. On myös muistettava, että kullankaivajien työtä valvovat sekä kaivoslain määräykset että metsähallituksen säädökset. Kun itse olen touhunnut myös kultamiesten mukana yli kolmenkymmenen vuoden aikana ja kuulun ammattijäsenenä Lapin Kullankaivajain Liittoon, olen ilmeiseti jäävi arvioimaan minkä verran ja minkälaisia haavoja tämä toiminta aiheuttaa luonnolle."
Kirjailijana olisi silti voinut sanoa mielipiteensä siitä, miltä hänen omissa silmissään näyttivät koneellisen kullankaivuun jättämät haavat, vaikka asiassa jäävi olikin.  |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
mettäantero 02.06.2019 7:57
Viestejä: 2522 |
^
Olisko Vesa Luhta kirjoitellut jossain noin? |
|
Sivun alkuun |
|
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa
|
|
|