Vaellusturinat II

[mettäantero]

Ensimmäinen joku maailmanmatkaaja... veikkaan Sakari P. lonkalta (tuntuu jotenkin tutulta), toisesta ei hajuakaan

[Jouni]

Ja papukaijamerkit Mikolle ja mettäanterolle. Eli:

Sakari Pälsi: Pohjankävijän päiväkirjasta

Edward Abbey: Desert Solitaire
_________________
scricfinia.wordpress.com / Finnish Way of Hiking

[Mikko Kallionsivu]

^ Nice.

Abbeyn läpimurtoteos löytyy muuten myös Jussi Hirven suomennoksena:

https://kiiltomato.net/edward-abbey-kesa-autiomaassa/

Teos on kirjoitettu ennen vankkaa asemaa luontokirjailijana eräänlaisena ulkopuolisen havainnointina. Abbey oli töissä puistonvartijana ja perusti tekstinsä näihin kokemuksiin. Mielenkiintoisesti hän jatkoi näitä hommia pitkään myös sen jälkeen, kun rahasta ei menestyksen myötä tehnyt enää tiukkaa. Tykkäsi kuulemma karskista menosta ja skenestä ja työporukoiden mutkattomasta asenteesta.

Itse arvostan Abbeyssa montaakin juttua, mutta myös sitä että hän osaa kuvata luontoa tavoilla, joissa ei-inhimillinen perspektiivi, kuten muiden eläinten mahdollinen tapa kokea ympäristöään, on retorisesti uskottavaa. No mikään ekologi Abbey ei ollut, ja se luontokuvauskin on aika subjektiivista ja kokeilevaakin. Mutta vangitsevaa. Yhdessä anekdootissa kertoo, kuinka kiipeili sadeveden uurtamissa kanjoneissa ja jäi jumiin kielekkeelle -- luullen sinne pikkuhiljaa kuolevansa, kun poiskaan ei päässyt. Itkuhan siinä kuulemma pääsi. Ja poiskin pääsi, lopulta. Kuitenkin.

Suomessa on mukava vaelleskella, ei pakkanenkaan pelota yhtä paljon kuin nämä kuvattu lounais-yhdysvaltojen rutikuivat, tulikuumat ja myrkkykäärmeiden sekä juomakelvottomien lähteiden täplittämät kivierämaat -- joita Abbey rakasti. On kyljiltään hiottuja tunturintynkiä -- ei putoamisvaaraa -- ja käärmeetkin aikuisille aika vaarattomia. Pedotkin jokamiesluokkaa.

Abbeyllä on muuten hyvä sanonta talousajattelusta nykypäivään: kasvu kasvun itsensä vuoksi on syöpäsolun ideologia. Allekirjoitan.

Abbeyn omakuva oli kuulemma westernien lännenmiehistä lainattu eli karski ja hiukan punaniskainen cowboy. Todellisen elämän auringonlaskuun rastastava Lucky Luke. ...v aikka oikeasti herkkä kirjallisuusihminen ja luonnonhavisija olikin. Jostain elämäkerrasta lunttasin.

Ehkä jotain tähän tapaan:

https://www.youtube.com/watch?v=XSbnrPSuwQY
_________________
https://kallionsivu.blogspot.com/

[sahamies]

"On ne koneita" on usein tapana sanoa kun petankkikuulia heittelemme. Eilsissä kisoissa sain itsellenikin tuon kunniamaininnan kun asetin kaikki kolme kuulaa 3 sentin etäisyydelle snadista, matkaa liki 10 metriä.
Ai niin, mitä pitikään sanoa...On ne koneita nuo mettäantero ja Mikko

[OS]

[Mikko Kallionsivu]

^ Tiesin että ketjun perustaminen kannattaa -- tuo opus menee hankintaan asap! Kiitti!
_________________
https://kallionsivu.blogspot.com/

[kaamos]

Tämä kirja ei löydy kirjastosta luontokirjojen alta, mutta luonnossa siinä eletään vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Lienee jokunen palstalainenkin kyseisen opuksen lukenut.

Tekstiote
_________________
https://www.vuosiluonnossa.fi

[sahamies]

Arvaan: Jaakko Peltomaan Inarilaisia.

[kaamos]

[sahamies]

Monta vihjettä jo käytettävissä, siksi pitää vielä kerran yrittää. Katekeetta .

[kaamos]

^Ja siinä tuli oikea vastaus! Laura Lehtola: Viimeinen katekeetta

Vahva lukusuositus, kaikin puolin hieno kirja.
_________________
https://www.vuosiluonnossa.fi

[OS]

[mettäantero]

[sahamies]

Kone se on arvontakonekin
Täytyy laittaa kirjastolle varaus heti tuosta kirjasta.

Tämänkin kirjoittaja on tuntenut huolta, vähän edellisen kirjoittajan tapaan, Lapin metsistä ja luonnosta.

"Näihin Lapin luontoa koskeviin kysymyksiin on monen monta mielipidettä ja näkökantaa. Monesti ristiriitaisiakin. Se, mihin itse kiinnitän tärkeimmän huomion, on halu, että ne maastot ja maisemat, joita olen saanut katsella ja omin nokkineni kulkea, säilyisivät jälkipolvillekin ja että jokaista uutta suunnitelmaa tehtäessä harkittaisiin tarkasti kaikki osatekijät, jotta kokonaisuudesta tulisi mahdollisimman hyvä.
Se luonnon raiskaus, jota tehdään vain rahallisten tulosten saamiseksi, tuntuu kovin lyhytnäköiseltä.
Olisi ehkä viisainta viimeinkin lopettaa kaikki hakkuut tunturiselänteen pohjoispuolelta ja palkata ne muutamat metsurit, joita siellä vielä on, tekemään hakkuualueille jääneet oksat ja latvukset polttopuuksi, jolloin nekin tulisivat hyötykäyttöön ja samalla maastot siistiytyisivät.Tällä tarkoitan riisto-hankintahakkualueita."

Ken on hän?
- - - - - - - - -
Ei tuosta välttämättä saa kiinni, joten tarina jatkuu.

"Ehkäpä vielä enemmän kuin metsien raiskauksesta on viime vuosien aikana puhuttu koneellisesta kullankaivuusta ja sen aiheuttamista vahingoista luonnolle.
Ja kuitenkin: metsien hakkuut ja ojitukset tehdään neliökilometrien alueilla, kullankaivuu neliöaarien alueelle. Kullankaivuuta on Lapissa harjoitettu jo toistasataa vuotta, enimmäkseen tietysti miesvoimin, eikä voida väittää etteikö kullankaivuu näinkin tehtynä jättäisi jälkiä purojen varsiin. Mutta niin kuin muutkin työt, se on antanut ansiota isolle joukolle miehiä. On myös muistettava, että kullankaivajien työtä valvovat sekä kaivoslain määräykset että metsähallituksen säädökset. Kun itse olen touhunnut myös kultamiesten mukana yli kolmenkymmenen vuoden aikana ja kuulun ammattijäsenenä Lapin Kullankaivajain Liittoon, olen ilmeiseti jäävi arvioimaan minkä verran ja minkälaisia haavoja tämä toiminta aiheuttaa luonnolle."

Kirjailijana olisi silti voinut sanoa mielipiteensä siitä, miltä hänen omissa silmissään näyttivät koneellisen kullankaivuun jättämät haavat, vaikka asiassa jäävi olikin.

[mettäantero]

^
Olisko Vesa Luhta kirjoitellut jossain noin?