|
|
|
|
Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
|
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
Huokailija 26.07.2009 16:56
Viestejä: 245 |
Pidän karhua suurempana uhkana kuin kyytä, jonka kanssa voi elellä sopuisasti, vaikka käärme lötkättäisi parin kymmenen sentin etäisyydellä. Se näet vähät välittää ihmisestä. Kyy on uhka ainoastaan silloin, jos sen päälle vahingossa astuu tai sohaisee sitä kädellään, mutta onnistuneenkin puremisen jälkeen terveen aikuisen mahdollisuus jäädä henkiin on erinomainen, lähes varma.
Kyy pyrkii välttelemään ihmistä, mutta karhu saattaa tulla päälle. Ennustankin, että seuraava suuremman luonnonvaraisen eläimen (vrt. punkki ja muut pienet tappajat) tappama aikuinen on karhun uhri.
Matelijoiden bongauksesta voi tehdä harrastuksen. Se auttanee pelkoon.
http://herppi.net/keskustelu?func=view&catid=13&id=269748 _________________ En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen. |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
Metsän Omena 26.07.2009 17:07
Viestejä: 2031 |
Huokailija kirjoitti: |
Ennustankin, että seuraava suuremman luonnonvaraisen eläimen (vrt. punkki ja muut pienet tappajat) tappama aikuinen on karhun uhri. |
Veikkaan hirveä elikkä poroa. |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
Mr_C 26.07.2009 17:20
 Viestejä: 2939 |
En veikannut. Lottosin, 2 oikein
Olisi kyllä ollut käyttöä sille 7 oikein tulokselle...
Karhu pyrkii välttelemään ihmistä ja kyy saattaa tulla päälle, ei niissä ole eroa kuin koossa ja siinä että päälle tullessa karhu on vaarallisempi.
Seuraavaa kuollutta arvatessa sanoisin että se on rattijuopon uhri tai juopporemmissä tapahtuva puukotus. |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
omat polut 26.07.2009 19:46
Viestejä: 3514 |
Hirvi ja rattijuoppo ovat ulkopuolisille lähes yhtä vaarallisia, molemmat tappavat 5-10 viatonta ulkopuolista vuodessa, rattikset kuolevat yleensä aina itse/kyytiläiset. Kyllä se seuraava tappaja on hirvi ja nimenomaan liikenteessä. |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
Pekka 26.07.2009 20:32
 Viestejä: 4206 |
omat polut kirjoitti: |
Hirvi ja rattijuoppo ovat ulkopuolisille lähes yhtä vaarallisia, molemmat tappavat 5-10 viatonta ulkopuolista vuodessa, rattikset kuolevat yleensä aina itse/kyytiläiset. Kyllä se seuraava tappaja on hirvi ja nimenomaan liikenteessä. |
Eikös rattikset tapa paljon enemmän? Ja aika harvoin kuolevat itse.
En tietenkään toivo sitäkään, mutta jos jonkun on kuoltava, niin olisi oikeudenmukaisempaa että se rattis. _________________ Kun eksyn, lähden kotiin. |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
omat polut 26.07.2009 21:49
Viestejä: 3514 |
Pekka kirjoitti: |
omat polut kirjoitti: |
Hirvi ja rattijuoppo ovat ulkopuolisille lähes yhtä vaarallisia, molemmat tappavat 5-10 viatonta ulkopuolista vuodessa, rattikset kuolevat yleensä aina itse/kyytiläiset. Kyllä se seuraava tappaja on hirvi ja nimenomaan liikenteessä. |
Eikös rattikset tapa paljon enemmän? Ja aika harvoin kuolevat itse.
En tietenkään toivo sitäkään, mutta jos jonkun on kuoltava, niin olisi oikeudenmukaisempaa että se rattis. |
Ei vaan asia on juuri niinkuin tuossa yllä esitin, kannattaa ottaa selvää tosiasioista eikä luulla. |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
Mr_C 27.07.2009 1:29
 Viestejä: 2939 |
Rattijuopumusselvitys vuodelta 2004.
Lainaus kirjoitti: |
Sivu 8
1 Johdanto
Rattijuopumus on vakava tieliikenteen ongelma. Kaikkien tielläliikkujien onnettomuusriski lisääntyy
alkoholin vaikutuksesta, mutta moottoriajoneuvon kuljettajilla se on erityisen kohtalokasta.
Rattijuopumusonnettomuuksissa kuolemantapaukset ja vammautumiset ovat tavallisempia kuin muissa
onnettomuuksissa. Vuosittain tieliikenteessä menehtyy noin 400 henkeä. Joka neljäs kuolemantapaus on
seurausta onnettomuudesta, jossa joku osapuolista on ollut alkoholin vaikutuksen alainen. Joka
viidennessä kuolonkolarissa kuljettaja on ollut rattijuoppo. |
Keskimäärin siis 400 kuollutta joista joka neljäs tekee 100 henkeä. Kuolleita onnettomuuksissa joissa joku osapuolista on alkoholin vaikutuksen alainen.
Ja niistä 400:sta joka viides, eli 80 henkeä, kun on rattijuoppo.
Eli 20 kuollutta onnettomuuksissa joissa joku osapuoli on alkoholin vaikutuksen alainen, mutta alle rattijuopumusrajan.
Rattijuoppojen aiheuttamista kuolemista on uhrina rattijuoppo 60 tapauksessa ja rattijuopon matkustajista kuolee noin 20 henkeä. Sivullisten kuolemia on 10.
Yhteensä siis 90 (v 2002 ja 80 v 2001).
Liikenteessä kokonaiskuolleisuusmäärä on laskenut ja samalla rattijuoppojen aiheuttamien kuolemien määrä noussut. Sivullisten osuus onneksi laskenut aiemmasta 20:stä 10:een.
Kuolleet ei kuitenkaan kerro koko riskiä.
Loukkaantuneita keskimäärin ~ 950. Jostain syystä ei kerrota osuuksia tilastoluvusta. Jos oletetaan että se olisi vain 10 %, niin sekin on liikaa. Varsinkin kun muistetaan että osa uhreista loukkaantuu parantumattomasti. Halvaantumisia, raaja-amputaatioita tai pysyviä vikoja murtumien laadun vuoksi jne.
Samaan aikaan rattijuoppojen riski kuolla on vähentynyt, kun ensihoito on tehostunut ja hoitomuodot parantuneet. Pahemmin loukkaantuneita saadaan pelastettua. Että pääsee taas kännissä rattiin. Tuon selvityksenkin mukaan rattijuoppojen henkilövahinkoriski on laskenut (vertailuajankohtana) 34 %, samaan aikaan kaikkien kuljettajien riski on laskenut "vain" 30 %. Rattijuoppo ei siis kuole läheskään aina.
Sivullisten kuolleiden määrä ja loukkaantumismäärä mielestäni tekevät rattijuoposta vaarallisemman kuin hirvi.
Hirvi ei käy jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden, lastenvaunujen tai liikenteenjakajien kimppuun, siksi että ne on maantiellä. Rattijuoppo käy.
Tuossa tutkimuksessa oli (s 18 ) mielenkiintoinen vertailutaulukko.
Kuolleista onnettomuuksissa joissa joku osapuoli oli alkoholinvaikutuksen alaisena.
Luvut väkiluvun 100 000 asukasta kohden.
Suomessa 1,8
Ruotsissa 0,6 !! vain kolmasosa suomesta.
Italia 0,2 eli vain 1/9 osa suomesta !!
Saksa 1,2 eli olutmaana jää vielä suomen alle.
Sveitsi 1,6 lähes suomen tasossa, molemmat entisiä liittoutumattomia maita.
Ja hännänhuippuna Usa 6,1 !!!
Eli kun näkee jenkeissä auton niin kannattaa varoa, ettei jää rattijuopon alle...
Hieman olen pessimistinen uskomaan että lakeja kiristettäisiin. Poliitikoilla on liian monta sukulaista jotka on rattijuoppoja. Liian monta vaalitukea antanutta jotka on rattijuoppoja. Liian monta poliitikkoa jotka ajaa alkoholin vaikutuksen alaisena.
Liian monta yleensäkin jotka ajaa alkoholin vaikutuksen alaisena. Uudellamaalla oli noin 0,95 % !! Eli lähes joka sadas autoilija on vetässyit stressioluet tms ennen kuin lähdetään ajamaan ruuhkaliikenteeseen...
Rattijuopumusrajaa pitäisi laskea johonkin 0,3 promilleen. Vaikka ei se mitään auta jos ei rangaistuksia anneta. Nyt saa törkeän rajan ylittäneet pään silitystä ja torumista, että miksi jäit kiinni... |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
omat polut 27.07.2009 17:42
Viestejä: 3514 |
Tuo on useimmille aikamoinen yllätys että rattikset tappavat vain 5-10 ulkopuolista/vuosi. Johtunee liikennekuolemien uutisoinnista tyyliin "kolmasosassa osallisena rattijuoppo", jätetaan kertomatta että uhri lähes aina itse rattis/kyytiläinen. Täällä kaikista kuolonkolareista raportit,
http://plaza.fi/moottori/kuolemankolarit/2008/5/ |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
Pekka 29.07.2009 11:29
 Viestejä: 4206 |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
phad 29.07.2009 12:29
Viestejä: 80 |
Walker kirjoitti: |
Kyy on arka eläin. Se kaikkoaa heti kun ihminen sitä häiritsee. Olen kuullut kertomuksia makuupusseihin luikerrelleitä kyistä, mutta taitaa olla satua. Hiljaa etenevä kulkija, kuten marjastaja, parhaiten kyyn yhdyttää. |
Tästä itselläni on useita varsin eriäviä kokemuksia.
Juoksen varsin paljon (50-80km vko normaalisti), myös metsäpoluilla, metsäautoteillä, pururadoilla, jne. Joka kesä näen useamman kyyn lenkeilläni.
Useimmiten ne eivät lähde siitä polulta yhtään mihinkään vaikka juokseen vierestä (tai liki päältä) ohi. Kerran olen vauhdikkaasti tullessani en huomannut kyyn kuin noin 1-1.5m ennen sitä ja viime hetkellä jalat levälleen ja jarrua... melkein juoksin päälle.
Toki selitys voi olla että moninkertainen määrä kyitä lähtee ja pakenee ennen kuin ne huomaan. Tai sitten olen juostessani hiljaisesti etenevä. ;-D
Suurin osa on kohtuu pieniä 30-40cm pitkiä, mutta kerran olen nähnyt aikamoisen lotjakkeen, arviolta 60+cm (en käyny mittailemaan tarkemmin). |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
Huokailija 29.07.2009 12:45
Viestejä: 245 |
phad kirjoitti: |
Tai sitten olen juostessani hiljaisesti etenevä. ;-D |
Eivät ne kuule, aistivat ainoastaan värähtelyn. Mene metrin päähän ja hyppää nasevasti tasajalkaa - ja katso mitä tapahtuu.
Matelijoilla tosin taitaa lämpötila vaikuttaa varsin merkitsevästi käyttäytymiseen. _________________ En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen. |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
Mr_C 30.07.2009 0:46
 Viestejä: 2939 |
Huokailija kirjoitti: |
phad kirjoitti: |
Tai sitten olen juostessani hiljaisesti etenevä. ;-D |
Eivät ne kuule, aistivat ainoastaan värähtelyn. Mene metrin päähän ja hyppää nasevasti tasajalkaa - ja katso mitä tapahtuu.
Matelijoilla tosin taitaa lämpötila vaikuttaa varsin merkitsevästi käyttäytymiseen. |
Ja nopeasti liikkuen (juosten) eivät ehdi väistää, kun eivät havaitse ajoissa että tulee kohti. Harvemmin kait nuo polut on viivasuoria. Eikä toisaalta ole mitään etua alkaa väistelemään parin metrin päästä ohi menevää, joten vasta kun on tarpeeksi lähellä alkaa (tarvittaessa) ns väistäminen. Juostessa eivät sitten enää ehdi.
Toisaalta juuri lämpötila vaikuttaa paljonkin, vaikka ei paljoa taida siinä polulla kylmässä loikoilla. Kun hakeutuvat lämpöisempään. Viileässä liikkeet hidastuu. |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
Ainoa 20.08.2009 11:23
Viestejä: 66 |
phad kirjoitti: |
Walker kirjoitti: |
Kyy on arka eläin. Se kaikkoaa heti kun ihminen sitä häiritsee. Olen kuullut kertomuksia makuupusseihin luikerrelleitä kyistä, mutta taitaa olla satua. Hiljaa etenevä kulkija, kuten marjastaja, parhaiten kyyn yhdyttää. |
Tästä itselläni on useita varsin eriäviä kokemuksia.
Juoksen varsin paljon (50-80km vko normaalisti), myös metsäpoluilla, metsäautoteillä, pururadoilla, jne. Joka kesä näen useamman kyyn lenkeilläni.
Useimmiten ne eivät lähde siitä polulta yhtään mihinkään vaikka juokseen vierestä (tai liki päältä) ohi. Kerran olen vauhdikkaasti tullessani en huomannut kyyn kuin noin 1-1.5m ennen sitä ja viime hetkellä jalat levälleen ja jarrua... melkein juoksin päälle.
Toki selitys voi olla että moninkertainen määrä kyitä lähtee ja pakenee ennen kuin ne huomaan. Tai sitten olen juostessani hiljaisesti etenevä. ;-D
Suurin osa on kohtuu pieniä 30-40cm pitkiä, mutta kerran olen nähnyt aikamoisen lotjakkeen, arviolta 60+cm (en käyny mittailemaan tarkemmin). |
Samaa mieltä minäkin. Arkuudesta ei tietoakaan. Mökki on hyvin kyisellä alueella ja kyllähän noihin on tullut törmättyä. Värähtelyn aistiminen on sitten joillakin yksilöillä ollut tosi pielessä, kun mölkkyä pelatessa on joskus se mölkkykapula lähes osunut kyyn päälle. Ollaan siis jo kauemmin pelattu ja äkkiä siihen heittopaikalle on jostain luikerrellut kyy.
Samoin hevosten kanssa touhutessani kyitä sai välillä väistellä tieltä. Ja luulisi hevosten kokoisista otuksista sen verran tärähtelyä lähtevän, että osaisivat kyytkin halutessaan varoa. |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
tmustak 21.08.2009 0:46
 Viestejä: 1827 |
Sen jälkeen, kun meidän mökin vanha kyy (iso paksu lutjake, n.80 sm ja ranteen paksuinen, päästi 50 cm päähän ennen kuin sihisi; auringossa kivijalassa köllötellessään) kuoli, pihan valtasi joukko naaraskyitä.
Vanerilevy oli maassa navetan päädyssä. Nostin se ja laskin nopeasti. Kutsuin lapset paikalle. Nostin uudestaan ja osoitin: tuo on kyy, tuo on vaskitsa ja tuo on hiirimyyrä. Kaikki lämpimässä levyn alla.
Yhden kyistä tein jauhelihaksi ruohonleikkurilla.
Yhden pään irroitin ja lopun avasin lasten kanssa ja kaivoin esiin kuusi ruskuaispussia joissa oli valmiita pikku kyitä.
Yhden päälle kävelin paljain jaloin, tai melkein; 5 cm ennen huomasin ja sain jalan siirrtettyä eteenpäin. Kyy vain jatkoi matkaansa.
Kaksi kyytä tappoi meidän koira. Ja turposi Pittbullin näköiseksi sen jälkeen.
Yhdeltä katkoin pään kirveellä ja kun tulin takaisin kameran kanssa joku oli vien sen pään.
Muutama muukin pääsi hengestään.
Siis kyy.
Kun tämä blood feast päättyi ei kyitä ole ollut. Ruoho toki leikataan lyhyeksi. 3 vuotiaat lapsen lapset saavat juosta paljain jaloin.
Ensiapuun on 30 min matka.
Mutta elämä on. aloita jälkiruuasta, sano _________________ kaikki matkat alkavat ensimmäisestä askeleesta. |
|
Sivun alkuun |
|
Kirjoittaja |
Viesti Viestin aihe: |
Nilakka 21.08.2009 17:39
Viestejä: 427 |
Tänä kesänä kodallani oleskellessa olin pari päivää pois sieltä ja palatessa tapasin isoimman koskaan näkemäni kyyn.
Mitannut en,mutta tuhti pötikkä.
Ajatuksissani kävelin ja seuraava askel olisi vienyt sen viereen,noin 15cm päähän ja siitä se olisi kyllä vaivatta iskenyt...
Kameran kaivoin oitis esille,mutta huonoa on saada kuvaa osin heinikon peittämästä otuksesta...Pikkukameralla.
Kaikki kuvat hieman epäteräviä...
Päivä oli viileähkö,joten ei se kovin hyökkäävä ollut. Kuvatessani nimittäin kumarruin sen päälle.
Mutta kovasti pullisti itseään ja piti hiljaista sihinää. Aikani siinä sitä ihailin,kunnes se päätti häipyä.
Tuolla kaikki kyyt ovat näköjään tummahkoja.
Viime kesänä samoilla seuduilla näkemäni kyy oli myös tumma,joten siitä johtopäätös.
Metsän harvennus näyttää lisänneen niiden esiintymistä tuolla alueella.
Ja kun paikka on kauan sitten ollut sarkaojin varustettua peltoa,niin hyviä paikkoja niille siellä riittää.
Uskon niitä olevan aika paljon tuolla,vaan piilossahan ne minulta pysyvät suurimmaksi osaksi.
Isäni oli vanhan kansan miehiä ja tappoi kyyn aina sellaisen tavatessaan.
Minä en tapa. Onpahan kodallani vähemmän hiiriä ja myyriä kyiden hoitaessa hommansa.
Kun en kesäkissaakaan aio hankkia.
Ruohonleikkuu kannattaa,auttaa havaitsemaan kyyt paremmin.
Siksi myös leikkaan polun kodalle. Mikä onkin kova homma,melkein puoli kilsaa pikku sirpillä...
Ensimmäinen tuolla näkemäni kyy olikin ihan lähellä kotaa.
Siellä on maan alla kivikkoa ja sellaisia koloja maassa,eli mainiot pesät.
Kun tulen leiriin,ei niitä sitten enää näy.
Kun liikkuu,ne aistivat värinän ja pysyvät poissa. _________________ Luonto pitää minut järjissäni. |
|
Sivun alkuun |
|
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa Et voi äänestää tässä foorumissa
|
|
|