Vaellusturinat II
- Osta ja työllistä yh-äitejä Vietnamissa
 
Etusivu Rekisteröidy Ohje Vaellusnet Kuva MMS-Blog Vaellusturinat I Tilastot Avatarit  
Asentopaikkani Phoogle                      

Kantotulen lieskan leikintää Hammastunturin syksyisessä erämaassa.... Kulpakkojokea Hammastunturin kupeessa....... Kuoppajärvi Hammasjärven pohjoispuolella ja ruskainen haavikko........ Pyhä-Nattasen huipulta heinäkuun 2005 helteillä... Idyllinen Riestojoki Sompion luonnonpuistossa..... Anterin huipulta itäänpäin kevättalvella 1993.....
 

Vaellusturinat II Foorumin päävalikko Lappi Lappihulluus
Näytä edelliset viestit:   
      Kaikki ajat ovat GMT + 2 tuntia  
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Siirry sivulle 1, 2, 3  Seuraava

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe: Lappihulluus
kairaaja
25.08.2006 23:41


Viestejä: 300
Mikä jesus se tuossa lapissa niin kiehtoo, että ihmisen lapsi on monta viikkoa sekaisin ennen reissua? Koko ajan mielessä pyörii ja mihinkään muuhun ei pysty kunnolla keskittymään. Mihin tahansa muualle maailmassa onkin menossa, niin mikään ei laita niin levottomaksi kuin vaellukselle lähtö!

Onko meidän siemen niin pohjolan periltä lähtöisin vai mikä sen tekee, kun veri sinne tuntuu vetävän?

Onneksi tänne voi purkaa! Tulee halvemmaksi kuin että olisi kamala ostovimma ja kaikenlaista turhaa varustetta pitäis roudata ylihinnoitelluista retkeilyliikkeistä! Nii-in, sitäkin on joskus ollut!

Otetaan sille Laughing Siis Lapille....tai sen erämaille.. ja ihmisille... ja kaikille muillekin erämaille....
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Korvapuoli
26.08.2006 4:27


Viestejä: 2600
Tätä aihetta on sivuttu useasti aikaisemminkin. En tunne ketään joka olisi jättänyt lapin retket siihen ensimmäiseen kokeilukertaan.
Minua lapissa asia numero yksi on hiljaisuus, kun työelämässä saan melusta kärsiä joka päivä. Muualta ei juuri tästä maasta löydy paikkaa jossa ei joku aparaatti pärise. Sen huomaa kun menee marjametsään ja ryhtyy kuuntelemaan luonnon ääniä ja huomaa, että ihmisen aiheuttama taustakohu (liikenne, teollisuus) sotkee sitä.
Minua kiinnostaa tietää miten te jotka olette suunnilleen joka paikassa vaeltaneet koette vaelluksenne? Te joilla ei tunnu olevan mitään rajoituksia reissujen määrälle ja ajankohdalle. Onko tunne yhä sama jonka koitte ensimmäisillä vaelluksillanne, vai onko se vain paikannimien keräilyä vaellusten muistikirjaan?
Itselle vuosittainen vaellusten määrä on varsin rajoitettu. Keskimäärin kerran vuodessa voin työn puolesta kuvitella lähteväni. Ehkä senkin vuoksi minulle vaellus on juhlaa. Ehkä siksi siihen liittyy turhankin suuria odotuksia, vaikka yksikään reissu ei ole tuonut pettymystä. Joka kerta olen lapin poluilla ja niiden sivussa kiitellyt itseäni, että tuli lähdetyksi matkaan. Ennen lähtöä olen epäillyt tekoni viisautta. Tämä on kai sitä lapin hulluutta sitten.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Blog Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
OS
26.08.2006 8:27


Viestejä: 7355
Kaarlo Hännisen kirjassa: Suomen samoilijat I, kuvataan asiaa näin:

"Heidän joukossaan on niitäkin, jotka jo varhemmin ovat joutuneet Lapin lumoihin. He ovat siellä monesti ennenkin kulkeneet ja "juoneet silmillään" kesäyön auringon taikajuomaa ja tulleet tenhotuiksi. Heitä voidaan verrata muuttolintuihin, joita ei mikään voima voi pidättää silloin, kun tietävät kesän tulleen Lappiin. Silloin he kuten laululintuset ovat valmiit vaihtamaan etelän herkkupöydät Lapin kuivaan kannikkaan, silloin rientävät he juomaan sen lähteistä "elämän eliksiiriä", hankkimaan pitkiltä taipaleilta tarmoa ja kirkkaasta ilmasta verensä puhdistusta. Reippaina palaavat he retkiltään. Niin he uskovat, ja niin tapahtuukin.
Vuorivaeltajien joukossa näet myös nuoria partiolaisia: reippaita, terästahtoisia poikia ja siroja, tulisilmäisiä tyttöjä johtajineen. He ovat saaneet nuorekkaisiin sieluihinsa kaipauksen kirkkauden maille, ja siksi eivät heitä esteet pidätä."

Teksti on vuodelta 1926, mutta jos sen ihanteellisen tyylin muokkaa nykykielelle, niin eiköhän asia kuitenkin ole niin, kuten tekstissä mainitaan.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Pepi
26.08.2006 10:09


Viestejä: 6793
Korvapuoli kirjoitti:
En tunne ketään joka olisi jättänyt lapin retket siihen ensimmäiseen kokeilukertaan.

Minä tunnen. Sukulaispoikani. Kuulin hänen lapinreissustaan vasta jälkikäteen, kun oli myöhäistä neuvoa ja lainata varusteita.

Teini-ikäisenä liftasi kaverinsa kanssa Kutturan tienhaaraan. Kävelivät tietä pitkin joelle virvelivapoineen ilman hyttyskarkotteita, sadevaatteita tai kahluuvarusteita. Kalaa ei tullut, hyttysiä riitti ja satoi eikä halpistelttakaan oikein pitänyt vettä. Taisi jäädä sateessa nuotiokin sytyttämättä. Kävelivät ja liftasivat takaisin. Sen jälkeen ovat vuosikymmenet kuluneet, mutta ei ole Suomessa napapiiriä ylittänyt.

Ensimmäisen reissun pitänee palkita jokin sopiva, riittävän realistinen odotus tai tarjota hieno, odottamaton yllätys. Minusta tuli kaamoshullu ensimmäisellä joulureissullani, jonne lähdin lähes ilman ennakko-odotuksia. Kuu ei laskenut koko viikon aikana päivisinkään, mutta ei silti estänyt revontulia näkymästä öisin. Sää oli niin sees, ettei maisemavalokuvissani erotu mainittavaa sävyjen muuttumista, ilmaperspektiiviä, 160 kilometrin etäisyydelläkään. Pilvistä ei ollut juuri tietoakaan, mutta Maan varjon eri sävyt kulkemassa päivän mittaan taivaankannen yli. Lunta sopivasti hiihtämiseen tunturissakin. Pakkasta vuoman pohjalla -38 - -46 astetta, tunturissa tasainen -18. Kylmä ilma valui pitkin tunturin kylkeä niin selvärajaisena kerroksena, että kangastus kahdensi horisontin. Lähes kaikki ilman ennakkovaroitusta.

Yhä uudelleen etsin juuri sitä valoa, mutta sen puutteessakin tulen löytäneeksi jotakin muuta ja mielikuvani Tunturi-Lapin kaamoksesta monipuolistuu. Aina valmistelen uutta reissua ajatellen "joskus vielä kerran" kuin Haakana ikään.
_________________
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Siskeli
28.08.2006 13:15


Viestejä: 401
Korvapuolen kanssa samaa mieltä. Hiljaisuus on pääasia. Runsas viikko sitten tultiin pojan kanssa Hammaskairasta. Tavattiin koko matkalla kaksi mukavaa miestä Taimenjärvellä ja juhannuksesta asti vaelluksella ollut nainen Kultalassa (aikoi vielä neljä viikkoa jatkaa!). Jossakin Hammas- ja Appistunturin välissä katselimme kilometreittäin aukenevaa maisemaa, jossa ei näkynyt mitään erikoista: suota, kitukasvuisia puita, mitättömän korkuisia vaaroja ja tuntureita, muutamia lintuja ja totesimme kuin yhteen ääneen: "onneksi tämä on olemassa".
Jos jollakin reissulla häiriötekijöitä onkin, niin sisimmässä elää aina illuusio alueesta, jossa kulkee niinkuin olisi ainoa ihminen koko seudulla, riippumattomana ilman aikatauluja.
Luultavasti en niille seuduille koskaan palaa, mutta onneksi se on olemassa, eikä pelkästään muistoisssa, niinkuin moni entinen erämainen vaelluskohde.
_________________
Liikkeet luonnossa on kuin ympyröitä, niinkö syklejä ja sillä mallilla kookhaita ettei tämmönen ihminen niitä osaa tuntea (Juhani Koskinen, kokoelmassa Äijä)
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
IkiHonka
03.09.2006 22:46


Viestejä: 5811
Eihän tässä kerennytkään olla kotona kuin viikon, kun Jukkis kyseli kaveria reissuun. Minähän lupauduin hetimmiten, kun sain tarkistettua tilanteen. Vähiinpäin olivat lomapäivät käyneet, mutta loput laitetaan likoon. Kotiin tullessa edelliseltä reissulta kyllä ajattelin, jotta jätän tämän syksyreissun väliin, sillä olihan tuolla jo hieman ruskan merkkejä näkyvissä
...mutta näin vain sitä taas käännnettiin kelkka. Viikko vielä ja sitten kohti yliperää... Very Happy

Tämä tuntuu nyt hieman samalta kuin ottaisi lisää viinaa krapulaan Confused
_________________
"Mies menee ja mies tulee ja mies vastaa itse kulkemisistansa"
Ikis the I
ikihonka koiranhäntä hotmail piste com ikihonka koiranhäntä hotmail piste com ikihonka koiranhäntä hotmail piste
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Blog Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe: ja otetaankin
Jukkis
04.09.2006 19:44


Viestejä: 905
taas niin, että saadaan "uus känni" Razz Kartat repaleisina tutkin maastoa, ylityksiä, polkuja. Perillä kaikki on kuitenkin taas ihan ylläriä, ja sehän on just kivaa. Tuo peukalohangan kolkka on jäänyt aika tutkimattomaksi mulle. Ei tahdo ajatukset pysyä työasioissa, kun pakkaan ajatuksissani täällä iltavuorossa koko ajan rinkkaa Very Happy
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Savolainen
04.09.2006 20:24
Vieras

Elokuun alussa olin kebnellä ja ylihuomenna suuntana Enontekiö.
Jos kaikki menee hyvin niin sitten seuraava reissu suksilla kaamosaikaan.
 Sivun alkuun
Personal Photo Album Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Rin-tin-tin
05.09.2006 8:31


Viestejä: 1162
Kun tuosta hiljaisuudesta tuli puhe, niin suosittelen alla olevaa kirjaa. En ole lukenut siitä vasta kuin reilun kolmanneksen, mutta ainakin alku oli suorastaan mukaansa tempaava. En näet aikaisemmin ole tullut ajatelleeksi, että ihmisen ammatti voi olla tai on voinut olla majakanvartija.

Bengskärissä, joka on pienen pieni saari, heitä oli useita. Lapsia syntyi liuta ja paikalle hankittiin opettajakin. Elämä on ollut mielenkiintoista.

http://www.bengtskar.fi/kirja.htm
_________________
Kaikkea aikansa.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Blog Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Savolainen
21.09.2006 9:23
Vieras

Kalevan liitteenä tulevassa Peto-lehdessä juttu Kauko Röyhkän ja hänen ystävättären Olgan Kevon vaelluksesta.

Röyhkä on harrastanut erävaellusta vuodesta 1975 ja Olga vuodesta 1980 alkaen.

Etelän rokkaripiireissa ihmetellään pariskunnan eräretki-innostusta.
”Ainoa joka on ymmärtänyt tämän puuhan hienouden on Joni Nikula, mutta hän tekeekin pitkiä eräreissuja”, Röyhkä kertoo.

Mutta entä lapinhulluus, mitä se on?
”On ehkä hullua tulla tänne vuodesta toiseen. On toisaalta myös hullua maata kotona koko elämänsä ja katsella telkkaria”
 Sivun alkuun
Personal Photo Album Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Vekarus
21.09.2006 10:20


Viestejä: 210
Vähän ohi topikista, mutta.... menin perheeni kanssa juhannusaattona Raja-Joosepista Kiertämäojan vartta Kiertämäjärven suuntaan. Röyhkän seurue oli samanaikaisesti liikenteessä ja vaihdoinkin pari sanaa päivän etenemistavoitteesta Kaukon kanssa. Eli todistetusti harrastetta on Smile .
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
abumatic
21.09.2006 10:37


Viestejä: 3109
Välimaa on hyvin perillä juuristaan. Vilkaiskaapa vaikka Maa on voimaa lätyn kansien kääntöpuolta. Sillä topolla vm. 1953 on meikäläisen juuret. Röykän vanhemmilla oli kämppä Kuivalaen alla, poronkusema Mukan torpasta. Rattorissa (rauha Hänen muistolleen) tuli kerran rupateltua Röyhkän kanssa niistä maisemista, mukava heppu.
_________________
Kom och ät konserverad gröt!
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Savolainen
21.09.2006 14:42
Vieras

abumatic kirjoitti:
Rattorissa (rauha Hänen muistolleen) tuli kerran rupateltua Röyhkän kanssa niistä maisemista, mukava heppu.


Ja Rattorihan oli opiskelijoiden kantakuppila Oulussa
 Sivun alkuun
Personal Photo Album Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Jukkis
21.09.2006 22:17


Viestejä: 905
Vaikka kuumeisesti pakkailee ja suunnittelee reissua, niin kyllä siinä pitkän körötyksen aikana joka kerta ihmettelee, että onko tässä mitään järkeä! Matka tuntuu niin toivottoman pitkältä, ja rahaa palaa bensaan ja kehviin, takapuoli puutuu ja olo on nuutunut. Usein lähtö tapahtuu vielä yövuoroputken jälkeen, kun on valmiiksi väsynyt. Kaikenlisäksi on huono omatunto, kun kotona olisi niin paljon tehtävää, ja eukko jää pahantuulisena ja rahattomana valmistelemaan paluun jälkeistä saarnaa!
Mutta kaikki tuo huoli ja vaiva haihtuu kuin taikaiskusta heti, kun astuu kulkupelistä "Pyhän Maan" kamaralle. Niinkuin sanotaan, sitä on perillä kun astuu autosta ulos! Kyllä siinä jonkinasteiseta hulluudesta on kysymys! Jossain aivojen takasopukoissa on vielä luolamiesgeenejä, jotka lähettävät euforisia tuntemuksia kun aistivat ympärillään oikeaa luontoa, kun jalan askellus ei olekaan tasaista kopinaa betoniin! Ja tämä euforia on kuin huume, olemme "huume"-hörhöjä jotka käyvät jopa väkivaltaisiksi jos eivät saa annostaan! Wink
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
hannes
22.09.2006 13:45


Viestejä: 8719
Ei se Röyhkä ainakaan varustelukierteeseen ole sortunut.Farkut päällä ja mustat kumpparit jalassa sekä selässä ikivanha itseparanneltu rinkka.(PeTo-lehden mukaan) Very Happy
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Siirry sivulle 1, 2, 3  Seuraava

 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


      Sivun alkuun  

Sivu 1 Yht. 3
Siirry sivulle 1, 2, 3  Seuraava
Siirry: