Vaellusturinat II
Osta ja työllistä yh-äitejä Vietnamissa
 
Etusivu Rekisteröidy VaellusWiki Ohje Vaellusnet Kuva MMS-Blog Vaellusturinat I Tilastot Avatarit Valokuvakilpailu WAP  
Asentopaikkani Phoogle | Retkeilijän kiintopisteet                      

Kantotulen lieskan leikintää Hammastunturin syksyisessä erämaassa.... Kulpakkojokea Hammastunturin kupeessa....... Kuoppajärvi Hammasjärven pohjoispuolella ja ruskainen haavikko........ Pyhä-Nattasen huipulta heinäkuun 2005 helteillä... Idyllinen Riestojoki Sompion luonnonpuistossa..... Anterin huipulta itäänpäin kevättalvella 1993.....
 

Vaellusturinat II Foorumin päävalikko Yleisiä retkeilyyn liittyviä sekalaisia asioita Vaivaako kulkemisen tylsyys?
Näytä edelliset viestit:   
      Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia  
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Siirry sivulle 1, 2, 3, 4, 5, 6  Seuraava

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe: Vaivaako kulkemisen tylsyys?
PKT
12.12.2012 14:19


Viestejä: 581
Vaivaako teitä joskus kulkemisen tylsyys? Sama tunturimaisema säilyy silmien edessä tunti toisensa perään. Matka etenee, mutta hitaasti. Päässä on päämäärä, mutta silläkään ei ole motiivia, jota tunteet vakaasti tukisivat. Kunhan nyt johonkin on mentävä, ettei ympyrään huku.

Askel toisensa perään, ryyppy pullosta, jotain pientä syötävää. Ruokatauolla nyppy mielialaan, sitten taas tallustamaan. Talvella ei ruokailukaan välttämättä tylsyyttä tauota. Sen tilalla on kylmyys.

Sama vaiva vesineuvolla selkää ylitettäessä. Lapa piirtää, mutta valmista ei tule.

Onko tylsyys persoonan ominaisuus? Voiko siitä päästä eroon?
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
TREKKING
12.12.2012 14:41


Viestejä: 3940
Väärä vaellusalue, tylsä seutu, kannattaa vaihtaa maisemat parempaan!
_________________
Kyllä Siperia opettaa!
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Blog Käy lähettäjän sivustolla Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
varg62
12.12.2012 15:27


Viestejä: 5702
Väärä alue juu.En ymmärrä mikä noissa avotuntureissa joitakin viehättää vai johtuuko se pelosta metsää kohtaan.Itäkairaan pois poluilta niin ei tylsisty ikinä.Kesällä taas suunta vaihteeksi sinne sillä Norjaa sain jo tarpeeksi tältä erää.Siellä ei pysty suunnistaan edes niin helposti,joten tulee jännitystä,kun jättää sen gepsinkin kotiin.Karhuja ja susiakin riittää samoin äkäisiä hirviä joskus.
Talvi on kyllä persiistä minunkin mielestä.Lunta,kylmää,märkää ja tylsä luminen maasto.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
myrskylintu
12.12.2012 15:58


Viestejä: 217
En tiedä ihan , vaivaako tylsyys. Joskus kyllä vituttaa kun paskat kelit päivästä päivään ja koko ajan märkänä vedestä,rännästä tai lumisateesta. Hanki ei kanna ja suunnistus menee persilleen jatkuvasti, on tullu mieleen,mikä helvetti vetää Lappiin.

Sitten kun kelit suosii ja suunnistaa kuin juna paikasta toiseen ja on maisemia nähtävissä. Se sitten kai palkitsee että lähtee vuodesta toiseen reissuun.
Kun välillä on hieman rankempaa niin osaa sitten arvostaa sitä hyvää keliä ja näkyvyyttä.

Jälkeenpäin ne paskat kelitkin ovat muuttuneet hyviksi muistoiksi,niistä tosin on vähemmän kuvia, miksiköhän ? Very Happy
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Eräkulkuri
12.12.2012 16:00


Viestejä: 2372
Taitaa olla myös luonnekysymys tuo kyllästyminen. Itse olen vuosikymmenet tehnyt yksinäisiä vaellusreissuja Lapin kairoille. Liekö luonnevika tai vanhuus, kun en ole kaivannut kavereita jokavuotisilla kaamosreissuillakaan. Nytkin on suunnitteilla Joulun jälkeen parin viikon kaamosvaellus Itäkairan ikimetsiin katselemaan pimeyttä ja kuuntelemaan hiljaisuutta. Siellä yksinäisyys on ylellisyyttä ja aika antaa sijaa ajatuksille. Homman mielekkyyttä olen lakannut pohtimasta jo aikoja sitten.

Vargille tuli täyteen viisikymmentä, onnittelut siitä. Minulla pian 70-kymppiset lähenee, joten pojaksi voisin vielä puhutella, joskaan en vähätellen. Työelämästäkään en ole malttanut kokonaan luopua.
_________________
Elämä opettaa, nimittäin eräelämä
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
TREKKING
12.12.2012 16:07


Viestejä: 3940
Luonnekysymys myös tottakai, suurin osa ihmisistä kun ei ole kiinnostunut vaeltamisesta pätkääkään.
Mutta jos puhutaan pelkästään vaellusihmisistä, niin kaikki vaellukseen liittyvät osa-alueet eivät ole silloin kohdallaan jos tympii.
_________________
Kyllä Siperia opettaa!
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Blog Käy lähettäjän sivustolla Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Louestaja
12.12.2012 16:50


Viestejä: 4303
Elämässä on parempia ja huonompia päiviä. Vaelluskin on elämää, joten se pätee myös siellä. En oleta, että vaelluksella jokainen hetki olisi onnea ja riemua. Sitä en ole huomannut, että jokin tietty maasto aiheuttaisi ahdistusta. Ehkä jos vaelluksen lopussa on jokin tie/polkusiirtymä, jonka on kulkenut jo kertaalleen alussa. Muttei hirveästi silloinkaan.
_________________
"Antakaa minun vielä kerran katsoa tämän maailman hulluutta."
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Blog Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
sepeteus
12.12.2012 17:11


Viestejä: 1177
Avotunturi on minulle mielimaisemaa, tosin tykkään, jos on vesistöjä sen lomassa. Jylhyys ja avaruus, helppo hengittää, näkee kauas, tuuli menee läpi pään. Kulkeminen itsessään saattaa joskus lievästi harmittaa, kun maisema ei paljoa vaihdu ja keli/maasto ei ole suosiollista, rinkkakin painaa tai ahkio junnaa.

Mutta jokin yllättävä havainto, jonkin pienenkin jutun löytäminen ja uuden etapin saavuttaminen pyyhkii nuo hetkelliset harmit pois. Joskus on mukava tavata muita ja verrata kokemuksia. Olen oppinut myös päivämatkoja lyhentämään ja olemaan välillä paikallaan. Se lisää mukavasti reissun nautittavuutta, jos huono keli ei ole syynä juromiseen.
_________________
Lappi on vapautta kalenterin ja kellon orjuudesta.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä Vaellusnetin käyttäjät kartalla

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Timo Ylhäinen
12.12.2012 17:46


Viestejä: 454
Tä?

Mitä täällä on juotu.

Avotunturi näyttää tunnista tuntiin samalta vain jos kulkee silmät kiinni.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
8xkg
12.12.2012 17:54


Viestejä: 251
Niinpä. Ehkä olisi tylsää jos aina liikkuisi samoilla seuduilla ja tietäisi mitä joka kukkulan toisella puolella odottaa.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
pesala
12.12.2012 18:04


Viestejä: 2455
Eräkulkuri kirjoitti:
Taitaa olla myös luonnekysymys tuo kyllästyminen. Itse olen vuosikymmenet tehnyt yksinäisiä vaellusreissuja Lapin kairoille. Liekö luonnevika tai vanhuus, kun en ole kaivannut kavereita jokavuotisilla kaamosreissuillakaan. Nytkin on suunnitteilla Joulun jälkeen parin viikon kaamosvaellus Itäkairan ikimetsiin katselemaan pimeyttä ja kuuntelemaan hiljaisuutta. Siellä yksinäisyys on ylellisyyttä ja aika antaa sijaa ajatuksille. Homman mielekkyyttä olen lakannut pohtimasta jo aikoja sitten.

Vargille tuli täyteen viisikymmentä, onnittelut siitä. Minulla pian 70-kymppiset lähenee, joten pojaksi voisin vielä puhutella, joskaan en vähätellen. Työelämästäkään en ole malttanut kokonaan luopua.


Komppaan Sinua tässä . En ole itse mikään paljon kulkenut vaeltaja , mutta sen , minkä olen kulkenut yksin , on ollut todella mukavaa . Yksinäisyys on todella ylellisyyttä , johon ei näköjään ole monellakaan varaa. Kaverien (hyvienkin) kanssa tulee helposti suorituspaineita .

Jos on Itsensä kanssa sovinnossa, maailma on myös avoin , ja on ihan mukava elää.


Ja Sepeteus sanoi tärkeimän : NÄKEE KAUAS:
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Eräpentti
12.12.2012 18:17
Vieras

Kaikkein pahin vaellusreitti kiertää tuota työn, kodin ja ruokakaupan muodostaman Bermudan kolmion reunoja pitkin. Sinne kuiluun se elämä horistaa huimaa kyytiä. Tähän verrattuna Lapin avaruuksien purjehtiminen on kuin toisesta maailmasta. Sellaisesta eeppisestä. Ehkä technicoloria.
 Sivun alkuun
Personal Photo Album Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Timo Ylhäinen
12.12.2012 18:35


Viestejä: 454
8xkg kirjoitti:
Niinpä. Ehkä olisi tylsää jos aina liikkuisi samoilla seuduilla ja tietäisi mitä joka kukkulan toisella puolella odottaa.


Ei, ei, ei!

Vaeltajan maisema ei ole koskaan samanlainen.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
Pepi
12.12.2012 18:42


Viestejä: 7015
Timo Ylhäinen kirjoitti:
Vaeltajan maisema ei ole koskaan samanlainen.

Ei niin. Joskus yritin jatkaa (tai uusia) kesken jäänyttä panoraaman kuvausta toisella reissulla täsmälleen samaan vuodenaikaan (vuodenvaihde). Saman jalustansijan löysin helposti, samaa maisemaa en.
_________________
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä

Kirjoittaja Viesti           Viestin aihe:
varg62
12.12.2012 18:55


Viestejä: 5702
Se on katsojan silmässä,mutta kyllä ihmetyttää ihmiset jotka kymeniä vuosia kulkee Haltiin pikatietä ja kun kysyin eräiltä tutuilta ne sanoi ei eksy kun tuntee paikat.Muualle eivät lähde kuulemma.Kyllä minulla pitää olla muutakin virikettä,kuin kipeät paikat eli paikka jossa ei ole käynyt ja mieluiten tietää ei ole moni muukaan ikinä ilahduttaa kummasti.Samoin voi iskeä itsensä vaikka isoillekkin kyykkypaskoille ilman että tarvitsee edes vilkaista onko muita näkyvillä.
Valokuvaajat on erikseen sillä ne löytää aina jotain.Itse jätän kameratkin pois kokonaan reissuilta ensikesästä sillä ei kukana tuttu ole kiinnostunut minun kuvistani ja itse kyllä muistan ne kun suljen silmäni. Cool
 Sivun alkuun
Personal Photo AlbumNäytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Vastaa lainaamalla viestiä
Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin Siirry sivulle 1, 2, 3, 4, 5, 6  Seuraava

 
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


      Sivun alkuun  

Sivu 1 Yht. 6
Siirry sivulle 1, 2, 3, 4, 5, 6  Seuraava
Siirry: