Kiitos Nuuksiolle
29.10.2009 8:59
Vaikka olen asunut lähes koko elämäni pääkaupunkiseudulla, niin meni pitkään, ennen kuin kävin ensimmäisen kerran Nuuksiossa. Viime vuosina alueesta on tullut hyvin tärkeä paikka ja olen huomannut näkeväni sen myös eri silmin. En suurena erämaana, vaan henkireikänä ja mahdollisuutena päästä hienoon metsämaisemaan helposti.
Syysviikonloppuna parkkipaikat ja polut saattavat hirvittää auto- ja ihmismäärällään. Jos pääsee paikalle arkisin tai talvella, niin tilanne on kuitenkin aivan toinen. Olen ollut Nuuksiossa pari kertaa uudenvuodenaattona ja silloin en muistaakseni nähnyt siellä yhtään ihmistä. Samat, hienot paikat sekä harmoninen rauha kyllä olivat paikalla.
Yksinäisiä hetkiä on elämässäni riittänyt paljon yli tilausmäärän, joten näen mielelläni vastaantulevia retkeilijöitä.. Ja tervehdin jokaista. Jos kansallispuistoissa ei kävisi ihmisiä, niin kansallispuistoja ei varmaan kovin kauan olisi.
Olen liikkunut Nuuksiossa pääosin merkatuilla reiteillä, tietysti välillä poluilta sinne tänne poiketen. Haukkalammen parkkipaikalta lähtevät reitit kulkevat kauniissa maisemassa, vanhaa metsää ja puroja riittää. Käpylintujen kilkattavat parvet, energiset tiaiset, ahkerat tikat ja aina kiehtovat ”korpinkellot” kuuluvat Nuuksion rikkaaseen äänimaisemaan.
Olen ollut Nuuksion poluilla monenlaisten tunteiden pitäessä valtakauttaan sisälläni. Lähes aina sieltä on löytynyt ainakin hetkellinen rauha sekä tunne siitä, että täällä riittää sellaisena kuin on. Sen lampien äärellä olen pohtinut ihmissuhteiden koukeroita ja katsellut kaakkurin vastustamatonta silhuettia, sen purojen äärellä olen kuvannut poski kiveä vasten ja sen poluilla ovat kainalosauvani uponneet liejuun polven kuntoa testatessani. Tuota ei sitten kerrota ortopedille:)
Kiitos, Nuuksio. Nähdään taas!