Vaellusturinat II Foorumin päävalikko -> Blogit -> Harhailian blogi

Käyttäjät selaamassa tätä blogia: Ei kukaan

Norjan matka Altan länsipuolelle 02.07-18.07.2010


10.09.2010 9:36


Merikalastus painotteinen matka, mutta leirielämä erittäin erähenkistä ja pitää aina sisällään lyhyempiä tai pitempiä lenkkejä, retkiä, vaelluksia...

Ensimmäisen kerran otimme mukaan veneen jäämerelle, pääasiallinen tarkoitus olisi veneellä päästä automatkailuturistien ulottumiin ja saada perusleiripaikka mahdollisimman rauhalliselta ja erähenkiseltä paikalta.

Reissuun lähdettiin hiluxilla kolme päällä... Laughing Jyväskylästä ajettiin läpi yön yhtäkyytiä Altaan, muutaman kymmenen kilometrin päässä Altassa huomattiin, että peräkärryn vetokita on murtunut melkein irti vetoaisan päästä, meillä oli kuitenkin uudehko peräkärry ja painoa hyvin maltillisesti. Evil or Very Mad Oli todella lähellä ettei meidän vene kaikkine tavaroineen olisi päätynyt jonnekkin rotkon pohjalle! Shocked (Nyt rupesin ymmärtämään konkreettisesti serkkupoikani tuskaa, kun se etsi itselleen täysin uutta, turvallista ja KESTÄVÄÄ peräkärryä. Sellaista ei muuten hevillä löydä, vähimmäisvaatimuksena kärryn pitää olla kuitenkin täysrunkoinen upposinkitty ja vetoaisan kunnon rautaputkea. Pultti-ja jopa popniitti kasattuja "pommikärryjä" peltisellä U-profiili vetoaisalla on tarjolla pilvin pimein, kyllä pelottaa liikenteessä kun sellaisia siellä kiskotaan perässä... Shocked ) Laitettiin lankut aisan ylä ja alapuolelle, käärittiin paksulla kuormaliinalla vetokoukun ja aisan ympärille kunnon paketti ja liinoilla vielä varmistuksen aisasta auton vetokoukuun ja puskuriin. Lauantai aamuyöstä Altasta ei löytynyt oikeen pultteja... Laughing Päätettiin leiriytyä Altan itäpuolelle tuttuun autoleiripaikkaan aikaisemmilta vuosilta oottelemaan maanantaita, josko löydettäis jostais hitsauskone tai pultteja ja akkuporakone... Laakso minne leiri perustettiin kuhisee yleensä asuntoautoilioita-ja vaunuilioita lomakaudella. Niin sinne nytkin ilmestyi suomalaisia, tulivat leiriimme kylään, tietty kun kuului varmaan ärräpäitä kohtuu kauas, heidän leiriin oli tulossa lisää suomalaisia, jotka osasivat auttavasti norjaa, no eikun oottelemaan... No seuraavana päivänä tulikin "akkuporakoneellisia" suomalaisia, saatiin porattua sunnuntaina reijät peltisen rihveli vetokidan lävitte kaksi pystysuunnassa ja kaksi reikää poikittain, kakkoskakkonen hakattiin holkiksi aisan sisään, maanantaiaamulla haettiin pultit altasta ja kyllä rupes muuten kestämään... Wink Suomalaisilla oli elementtisauna mukana, kutsuivat vielä illalla saunomaankin... Very Happy

No kun kärry saatiin kuntoon päästiin veneilemään vihdoin jäämerelle, lähdettiin katsastamaan yhtä saarta, löytyisikö sieltä rauhallista leiripaikkaa. Ensiksi lähti veneen pohjatappi irti! Katsottiin huuli pyöreenä toisiamme, OHO! Shocked sitten joku keksi työntää jotain reiän eteen ja ruvettiin metsästämään veneenpohjalta tappia... Laughing Yhdellä kaverilla oli jo pohjilla hyvä meriveneilykammo, se nousi hethessä tappiin... No sitten vähän ajan kuluttua laukes toinen moottori, joku kymmeniä vuosia vanha "mehupilli" se oli, mutta ennakoiden tämmöistä mahdollisuutta varten, niitä oli pari perässä kiinni, taas matka jatkui. Sitten nousu ukkosmyrsky, niin kuin ilmanala norjassa nopeesti vaihtuu, oltiin aika kaukana rannasta ja saaresta, saarta kohti, sinnehän me kerran oltiin lähdettykkin... Yritin luodata syvyyttä pari kertaa virvelillä, mutta molemmilla kerroilla 300g punttiin iski turska kiinni ennen pohjaa... Very Happy Sitten tää veneilykammoinen kaveri oli vielä vahvasti sitä mieltä, että 3.60m hiilikuituvavan kanssa heiluminen kannattaa lopettaa ukkosella... Confused No päästiin saareen, se oli helvetin jyrkkä rantainen, ei näyttänyt mantereelle siltä, ei leiripaikaksi... Mutta oli mieliinpainuva ja koomisen hauska neitsytmatka omalla veneellä jäämerellä... Very Happy Kylältä yksi Norjalainen tuli meidän leiriin selittämään heti palattuamme, että he olivat jo huolissaan meistä ukkosmyrskyn noustessa ja kun hävisimme saaren edustalta näköpiiristä... Laughing Ei saatu paikalta "kisufisuja", mitä kuumeisesti kaikki meistä haluaisivat... (paitsi kuulema yksi, mikä tieto veti kummasti montut auki kymmenkunnalta kuulialta... Shocked ) Toiset Suomalaiset saivat, näyttivät sen näyttävää ja vakuuttavaa purukalustoa.

Vaihdoimme leiripaikkaa Altasta länteen päin, tuulensuojaisan J-muotoisen vuonon varrelle rauhaan muulta maailmalta. Vuonon leveys on parisen kilometriä, tiettömien lumihuippusten tunturien juurelle, jyrkkäreunaiset rannat, muutama vähän tasaisempi niemeke, yhdelle näistä, sielläkin on asuttu joskus ainakin satakunta vuotta sitten, turvetta on kelkottu laitumeksi jostakin yms... kammin näköiset perustukset luonnonkivestä löytyivät, purosta oli ohjattu juokseva vesi tupaan, tai ainakin aivan vierestä, torpassahan on ollut mukavuuksia... Very Happy

Lähettänyt: Harhailija    Elää luonnossa, luonnosta, arvostaen sitä...    Haaveilua...

Trackbackit (0) Pysyvä linkki

Kevät meni taas liian nopeasti...


08.06.2010 11:31


Kevät meni taas ohi humahtaen, ötökät ja helteet ovat vallanneet ilmatilan, maapohjan heinikko ja pusikot... Sad

Parhaan pälviretkeilyajan olin rajussa flunssassa ja siitä toipumisen jälkeen olivatkin lumet jo sulaneet. No muutaman mukavan vkl. yöreissun sain heitettyä kuitenkin vasta sulaneen maan aikaan tutuissa ja uusissakin lähimaastoissa koirani kanssa, fiilikset oli tapissa. Oikeestaan omaa kevät retkeilyäni rajoittaa eniten oman torpan kevätpuuhat, joista olisi mukava nauttia kiirettömästi viileäässä työilmassa ja ilman ötököitä, kiva niitä on tehdä ja mukava sitten ihastella aikaansaannoksiaan... Oi kumpa kevät ois ainainen... Joudun vähän tasapainoilemaan kahden hyvän välillä, retkeily ja kotosalla piha-ja polttopuu yms... askareet.

Olin varannut pari viikkoa lomaakin toukokuun loppuun retkeilyä ja kotipuuhasteluja varten. Tarkoitus oli pyörähtää lenkillä joissakin itä-suomen kansallispuistoissa, mutta kaikkee mukavaa menoa rupes kertyy pikkuhiljaa, joten päädyin ratkaisuun ekaviikolla keski-suomessa retkeilyä ja toinen viikko mökkeilyä vanhempien (Hankasalmi) ja serkun (Joensuu) mökeillä. Kerkis siinä kahteenotteeseen välipäivän "soittelee" raivaus-ja moottorisahaa kotosallakin.

Muutamana keväänä metsäautoteiden kuivuttua ja kovetuttua, on tullut tavaksi käydä Haukanmaan maisemissa retkeilemässä, hienoa metsäpohjaa ja vaihtelevat maastot, muutamia pikku lampia ja järviäkin löytyy, metsäautotieverkosto on tiheä, mutta liikennettä ja yleensäkkin ihmisiä olen nähnyt harvoin. Piiloleiri tukikohdaksi maisemapaikalle ja siitä sitten muutamien tuntien retkiä lähiympäristöön, iltanuotiolla vierähtää hyvin aikaa avotuliruuanlaittoon antaumuksella paneutuen, yleensäkkin rentoutuen kiirettömyydestä ja maisemista nauttien...

Haukanmaa 3-4pv.

Helvetillinen helle oli koko reissun ajan ja vihaan hellettä! No ekapäivänä tuli vaelleltua crocseissa ja shortseissa koko päivä, koiralle kahtelin tiuhaan vesi paikkoja vilvoitteluun ja juomiseen, mahtavaa harvaa aluskasvutonta mäntymetsää enimmäkseen, vähän tuli kessin männiköt mieleen, no ehkä puuta oli tiuhempaan ja se oli nopeempikasvuista ja hiukka pidempää, mutta fiilikset oli tapissa Very Happy . Leiripaikan kattelin tietty tälläisestä männikkö kalliolta, näköala sektori oli n.270 astetta, oli muuten kiva illalla katella kivenpäältä ja ootella näkyiskö metsäneläviä... Kaatui siinä illalla ihastellessa muutama kylmä "sotapäälikkökin", nestetasapainon korjaamiseksi ja loimulohen kyytipojaksi... Wink Koira oli helteestä ihan puhki koko illan, yön viilennettyä edes vähän se virkos, tosin vahtimaan, ei tullut yöllä hälytyksiä, ei ilmeisesti ollut liikkunut ketään...

Aamulla kynsitulilla pekonit ja munat, nokipannukahvit kyytipojaksi. Pari mukavaa muutaman tunnin maastolenkkiä, kukkuloille ja lammille, helle oli kova, koira arvosti kosteikkoja. Eräällä suolla sattui ihmeellinen tapaus, tultiin koiran kanssa tuulen yläpuolelta päin, lähti 10-20m päästä useampi hirvi, en osannut varautua, että joku eläin päästäis lähelle, pakkohan niiden on ollut haistaa meidät... Shocked Juttelin yhden metsästäjän kanssa, muuten ei luulis olevan laumaa, mutta jos joku lehmä ei oo tullu kantavaksi, sillä saattaa kulkea edellisvuoteiset mullit kuulema mukana, pikkusen kyllä säikäytti, kun ne ohitti tosi läheltä tiheessä pusikossa eestä ja takaa, onneksi koira pysyy komentamassa hyvin minun ja hirvien välissä. Illalla serkku tuli käymään leirissä kylässä, eli istuu tulille, ihmetteli missä mun koira on kun tulin tielle vastaan, koira oli helteesssä vaeltelusta niin puhki, ettei lähtenyt edes leiriltä mukaan, kun tultiin leiriin, se ei edes tehnyt hälytystä, jossain vaiheessa nousi mättäältä hyvin unisena, hei on tullut vierailioita leiriin... Laughing Serkku toi taas tuliaisina muutaman kylmän kaljan, maistuivat kohtuu hyvälle... Very Happy

Seuraavina päinä eväät ja päivän ohjelma pysyivät melko samoina, uudet maisemat ja maastot viehättivät suurimmaksi osaksi, mukavan lepposaa meininkiä, ei mieleenpainuvia törmäämisiä eläimiin tms... Paitsi että koira löysi hirvimiesten teurasjäte paikan, ei kannattane syksyllä leiriytyä kovin lähelle, meinaan oli sen verran isoa tavaraa levinnyt ympäristöön, että siellä on pakko käydä kunnioitettavan kokoisia ruokailioita...


Vaarunvuoren seutu: Päivän kerkesinkin kotona olemaan haukanmaan reissun jälkeen... 2-3pv

Norjan reissuilta tuttu houkutteli pikalähdöllä mukaan vaaruvuoreen ja ympäristöön tutustumaan. Komia leiripaikka järven rannalla, lämmintä oli edelleen pari yötä oltiin, mukavan rentoa retkielämää ja ympäristöön tutustuen pikku retkiä. Molempina iltoina kävi kavereitamme koirineen iltatulilla pikkusen iltaa istumassa, tuliaisena pari kylmän huurteista, helteisen päivän jälkeen niitä osasi arvostaa...

Hankasalmi: Vanhempien kesämökki. 3pv.

Tarkoitus oli käydä Rautalammenreitin lähistöllä tutustumassa kallioisiin ja kumpuileviin maastoihin, mutta velipoika oli kummityttöni kanssa myös mökillä, niin päivät vierähtivät ihan mökkielellen, mutta lähimaastoissa tuli jokapäivä pari 2-3 tunnin reissua heitettyä koiran kanssa.

Joensuu: Serkkupojan ja sen emännän mökillä 4pv.

Serkkupojan emäntä pääsi yövuorosta torstaina aamukuudelta, tarkoitus oli heti lähteä matkaan, kertoi nukkuvansa mielellään mun farmarin takaosassa koirani kanssa, farkkuni on tietty pienellä dieselverolla, kaksipaikkainen, takapenkit on lentäneet leppään... Sielä on tilaa ja hyvä nukkua, tietty riippuu paljon sinne tulee tavaraa... Laughing Hevoskoppikärry perään, oli niin paljon tavaraa, mönkijä, hevoskarhi, harkkoja, mattoa, yms... Oli muuten painoa. Matkantekoa vaan hidasti kissalanpojat, kotonta olin vasta menossa hakemaan toisia, kun yhden rautatiesillan alla tuli poliisimopomies vastaan, ehän mää nähny heti sitä ja jarrutus myöhästyi, meillä oli näkemys eroa siitä oltiinko 50 vai 80 alueella, vauhtia oli kuulemma jarrutuksesta huolimatta vielä 103, siitä ei ollut näkemyseroa... Cool serkkupoika soitteli jo, että missä mää kuhnaan... Shocked No lähellä Joensuuta oli taas kaveri lapanen pystyssä, ja vielä vaakaus ratsia, serkku nauroi, että nythän se kuorman paino selviää, kun koko matka ollaan sitä pohdittu... Very Happy No onneksi niillä ei ollut ollut tutkaa, eikä ne ajauttaneet meidän yhistelmää vaakaankaan, eikä ne tarkastaneet autoakaan, täti vaan työnti pillin suuhun ja tuumas, että on sulla aika tulisen tuntuinen koira kyydissä, sillä vähän napsahti, kun puhalluslaitetta työnnettiin autoon sisälle, serkun emäntä takatilassa jäi näin ollen myös poliisilta huomaamatta, kiiteltiin siitä hyvästä takalasin tummennuksia ja mun koiraa... Kyllä pikkusen oli lottovoittajan fiilis, kun poliisi toivotti hyvää matkaa... Cool

Mukavan letkeää puuhastelua koko ajan, siivottiin vanhoja peltoja puista ja siimattiin ne vielä raivaussahoilla, sitten mönkkärin perään vanha hevoskarhi, minkä kunnostukseen riitti pelkät vaseliinit pesiin ja rullat lähti pyörimään, hyvin kesti koneen perässä, tosin pehmeetä suopeltoa, mutta kuitenkin kyntämättä. Ennen vanhaan tavarat tehtiin kestämään, karhi on ollut taivasalla muutaman vuosikymmenen, eikä varmaan suuniteltu "mökkärillä" vedettäväksi... Laughing

Paimenkoiran paimennus tai siis lauman kasassa pitämisen vietti taisi ruveta tressaa koiraani, kun se ravas levottomasti välillä serkun emännän luona, kun se karhis mönkkärillä peltoa, kuulemma muutaman välin lompsi mönkkärin perässä peltosarkaa päästä päähän ja pysähtyi sitten laiskasti ja tylsistyneesti katsomaan, että täähän nyt on ihan umpitylsää touhua, myö serkun kanssa soiteltiin sahoilla erillään toisistaan, koira kävi aina säännöllisin väliajoin tarkistaa, että ovat tallessa, mutta kun tauoilla kokoonnuttiin nuotiolle yhteen, se oli taas levollinen ja tyytyväinen

Elämä on yleensä meidän mökkiretkillä hyvin paljon maastossa retkeilyn kaltaista. Avotulet on koko ajan, ruoka valmistetaan avotulella ja kaikki taukoilu toiminta tapahtuu ja porukka kokoontuu pitkin päivää tulen äärelle. Iltaa istutaan aina tulilla saunan jälkeen...

No tuli vietettyä kaksiviikkoa lomasta nyt näin, ilman lapin reissua. Parina vuonna kun on viettänyt kaikki lomansa lapissa, ei ole kerennyt retkeilemään lähimaastoissa kuin vkl. reissuja, samoin mökkireissujen jäädesssä vkl. pituisiksia, jään usein kaipaamaan pitempää jaksoa, että kerkee rauhoittumaan ja nauttimaan kunnolla. Jälkikäteen tää oli onnistunut valinta, hyvä niin... Very Happy

Heinäkuun alkupuolella sitten pariksi viikoksi Norjaan jäämerenrannalle ja tarkoitus olisi päästä ekakerran ihan merellekkin, otetaan busteri auton perään... Shocked Perusleiri venematkan taakse suojaan ja sieltä vaellus-ja kalamatkoja. On jo melkosta matkakuumetta... Very Happy

Lähettänyt: Harhailija    Elää luonnossa, luonnosta, arvostaen sitä...    Haaveilua...

Trackbackit (0) Pysyvä linkki

Perusleiri.


19.04.2010 10:09


Perusleiri, tai ainakin perusleiri varusteet, niitä olisi aikaisempina vuosina usein tarvittu ja niistä haaveilin pitkään... Nyt varusteet rupeavat olemaan pikkuhiljaa hankittuna ja niitten tarjoamasta hyödyistä ja mukavuuksistakin on päässyt jo muutamina vuosina nauttimaan. Kokemuksien myötä varusteisiin on myös pikkuhiljaa tullut täydennyksiä, hillitysti ja järkevästi kuitenkin omasta ja kavereidenkin mielestä, retkielämisen hengessä, ei mitään liian luxusta... Confused

Elikkä:
-Puolijoukkueteltta (hurriarmyn talviversio)
-Saunateltta
-Kaasulämmitin (sopii 5 ja 11kg pulloille)
-Kaasuvalo 200W (sopii 5 ja 11kg pulloille)
-Retkisängyt
-Rengaspoltin ja muurikka (sopii 5 ja 11kg pulloille)

Puukaminalla pääasiallinen lämmitys teltassa, kaasulämmitin yöksi tarvittaessa. Ruokaa valmistellaan pääasiassa avotulella. Jääkaapiksi kaivetaan maakuoppa. Ihmisten ilmoilla ei mukavuuksien perässä ainakaan tarvitse juosta... Confused Ihmisten ilmoilla käyntejä ja kaupassa käyntejäkin vieroksutaan muutenkin aika pitkälle, varsinkin minä itse. Laughing

Perusleirin idea minun mielestä on olla tukena vaelluksille lähdettäessä ja sieltä palatessa, varsinkin jos patikointikamppeet ovat kastuneet reissulla ja olis tarkoitus lähteä vielä uudelle vaellukselle samalla matkalla. Mukava siellä on myös viettää pitemmällä reissulla välillä lepposaa leirielämääkin, vaellusvarusteita kuivatellen ja itsekkin huilaten, yleensä nautin leirielämästä pikku lenkeillä lähiympäristöön tarkemmin tutustuen, tai vaikka kalastellen, meloen, yms. mikä hyvältä milloinkin tuntuu, fiiliksen mukaan...

Itse en koe kovin erähenkiseksi yöpymisiä majoitepalveluiden varassa matkan aikana, leirintäalueet, retkimajat, hotellit... Jotenkin koen niiden varassa matkailun rajoitteena, satunnaiseenkaan käyttöön en oikeen syty. Erämatkailuun kuuluu omalta osaltani olennaisena osana eräänlainen riippumattomuus muusta maailmasta myös ihmistenilmoilla liikuttaessa, itsenäisyyden tuoma vapaus käytännöllisyyden, kellonajattomuuden, fiilikseen mukaan pohjautuva leiripaikan valinnan vapaus katoaa, jos joutuu turvautumaan majoitepalveluihin tai tms...

Lähettänyt: Harhailija    Elää luonnossa, luonnosta, arvostaen sitä...    Haaveilua...

Trackbackit (0) Pysyvä linkki

Paras vuodenaika retkeilyyn...


12.04.2010 6:38


Paras vuodenaika retkeilyyn?

Siihen vaikuttaa monet asiat yksilöllisten mieltymysten mukaan ja on monen kohdalla varmaan ihan perusteltuja käytännön syitäkin...

Omalla kohdallani ehdottomasti paras aika on KEVÄT, heti lumien lähdettyä, siihen löytyy tietty minultakin sekä käytännön syitä, että ihan fiilispohjaisia mieltymyksellisiä asioita...

Ensimmäinen asia minkä pistin itsessäni merkille jo pienenä, mä oon tosissaan "kevätihminen", saattaapi olla jopa tärkeinkin asia, vaikka ei tässä nyt ole tärkeintä pistää asioita tärkeysjärjestykseen, vaan nostaa erilaisia omia tuntemuksia esille. Kevään tulon riemuun saattaa vaikuttaa myös se, että en ole oikeen talvi-ihminen, enempi muistutan talvi-unista tyyppiä... Smile Tykkään kyllä tehdä nuotiopäiväretkiä ja liikun kyllä innokkaasti talvisessa luonnossa, mutta yöpymiset menee mun maun mukaan liikaa extremeksi, talvi ja lumi on kyllä aina mukavaa vaihtelua, niin kuin yleensäkkin vuodenaikojen vaihtelu.

Luonto on keväällä jotenkin niin alastoman avoin, aluskasvillisuuden puutteen ansiosta huomaat varsinkin maapohjassa paljon sellaisia asioita, mitä ei muulloin päääse näkemään, liikkuminen on mukavaa ja helppoa kun näkee mihin astuu, tämä korostuu epätasaisessa ja hankalakulkuisessa maastopohjassa. Pusikkoisissa vieraissa maastoissa pystyt näkemään suuremmalta alueelta itselle mielenkiintoiset asiat ja hahmottamaan maaston pienipiirteisimmätkin muodot.

Jos tykkäät liikkua vesikulkuneuvolla, kanootti, kajakki, yms... Vedenkorkeus on keväällä huippu korkeudella, eikä vesikasvillisuus ole riesana. Ymmärtääkseni pohjanmaalla pääsee meloskelemaan joskus paikotellen vaikka toisten pelloilla ja pihoilla Laughing , tosin itse kyllä viihdyn paremmin erämaisemissa omassa rauhassa, sielläkin, varsinkin jokivesistöissä melontapinta-alan kasvu tarjoaa ainutkertaisia nähtävyyksiä.

Luonnon herääminen ja kevään eteneminen on tietty mukavaa seurattavaa, itse kun oon eläinrakas, viihdyn yhdenpaikanpäällä pitkiä aikoja seuraten eläinten hyvinkin yksinkertaisia puuhasteluja, parasta viihdettä... Cool .

Minkäänlaisia ötököitä ei oo aikaisin keväällä kiusana Very Happy .

Metsästäjät ei oo häiritsemässä Confused .

Lähettänyt: Harhailija    Elää luonnossa, luonnosta, arvostaen sitä...    Haaveilua...

Trackbackit (0) Pysyvä linkki

Ilves!


29.03.2010 9:45


Näin ison uros ilveksen n.50m päästä ja keskellä päivää, komea näky, liikkui ylväästi kuin metsän valtias ja päästeli kosintahuutoja tasaisin väliajoin, ei välittänyt minusta, eikä koirastani juuri mitään, vaikka kahtelivat toisiaan silmästä silmään 30m päässä toisistaan. Ilves eteni lumikenkäuraani pitkin meidän etupuolella kilometrin verran reilun vartin ajankosintakutsuja huudellen, rauhallisesti ja itsevarsmasti edeten, koirani haukahti pari kertaa aina kun ääni kuului tosi läheltä, mutta ei sännännyt sen luokse, eikä ilveksen jälkijanan pituus vaihdellut, rauhallista käyntiä, kaippa ilveksen itsevarma käytös sai koiraltanikin kunnioituksen, tietty kokokin saattoi tehdä vaikutuksen, ainakin minuun ilves ja koko kokemus teki todella suuren vaikutuksen, mahtavat fiilikset.

Susi ja ilves on tullut nyt suurpedoista nähtyä, veikkaisin että nallen nään seuraavaksi, vaikken edes yritäkkään... Liikun kuitenkin ja yövyn paljon "nallemaastoissa"...

Lähettänyt: Harhailija    Elää luonnossa, luonnosta, arvostaen sitä...    Haaveilua...

Trackbackit (0) Pysyvä linkki

Rentoa eräelämistä, töhöttämistä, vai mautonta hölmöilyä...


10.03.2010 16:20


Taas tulilla usein pohdittua... Laughing

Missähän raja kulkee, omasta ja muiden mielestä...

Osaatko nauraa omille pikkusille hölmöilyille ja nauttiakkin jopa niistä, vai pitääkö niiden mahdollisuus sulkea minimiin ja ne vaikuttaa negatiivisesti mielialaan...

Kuusamo:Karhunkierros (joskus ehkä-85)

Oikeestaan eka patikka tai eräreissu velipojan kanssa keskenään, ilman vanhempia mukana, olin saanut just ajokortin, lähettiin Kuusamoon karhunkierrokselle. Varusteet oli mitä sattui löytymään, sadeasut painoi tonnin, eikä esim. telttakaan tainnut olla retkeilymallia. Prismasta käytiin ostaa säilykepurkeissa ruokaa, yms... Lähdimme liikkeelle jyrävän kohdilta, niin että voisi käydä kääntymässä etelä ja pohjoislenkin päätepisteissä, niin ei tarvitsisi turvautua kyytiapuihin.

No emmää oikeestaan reissusta muista muuta kuin lähdön, rinkkoihin pakattiin mukaan kaikki mitä matkalle oli mukaan otettu, muovikassillinen säilykepurkkeja, yms.. Kyllähän ihmiset parkkiksella katto ihmeissään, kun me ei saatu rinkkoja selkään, tai jos rinkan sai selkään, pystyssä pysymisen kanssa oli vaikeuksia, no me päästiin matkaan, ei muistaakseni päästy päivässä edes harrisuvannolle Laughing , me oltiin niin puhki seuraavana aamunakin, että päätettiin huilailla ja viettää leiripäivä, no seuraavana päivä palattiin autolle ja karsittiin järjen kanssa rinkoista varmaan 2/3 kuormasta ja hyvin pärjättiin patikkareissut lopuillakin tavaroilla... Wink

Kessi:Nammijärvi (saattas olla -86-87)

Oiskohan ollu seuraava reissu, kun mietittiin mihin päin lähettäisiin, Suomen kartta esille ja teittömin isoin alue... Inarin ja Venäjän rajan väliltä näytti lupaavalta, siellä ei näyttänyt olevan mitään, minkä takia joku siellä liikkuisi. Paatsjoen ylitystä varten otettiin puhallettava muovivene mukaan...

Kajaanin prismasta eväät, ei tällä kertaa purkkiruokaa Wink Muistan kun siellä oli tarjouksessa jotain jälkiuunileipiä viimeisellä päiväyksellä ostoskärryssä, me syödään tosi paljon ruisleipää, velipoika heitti tarjouskyltin leipäkärrystä leppään ja työnteli kärryn kassalle... Cool Ivalossa oli aamuyöstä 02-05 sähköt poikki jonkun asennuksen takia, ei saatu tankattua autoa, eikä maltettu jäädä oottelee sähköjä, haluttiin ajella lähemmäs Paatsjokea. Tie rupes muuttuu aika kärrypoluksi, jossain korkeella se kulki pätkän avokalliota pitkin... Nellimissä näytti olevan polttoainetta onneksi, mutta puhelinta ei löydetty yöllä, oli luvattu soittaa vanhemmille ennen maastoon lähtöä... Nellimin jälkeen ajeltiin paatsjoen alulle päin, hämmästykseksemme joen yli oli rakennettu maantiesilta! Shocked Fiiliksemme erämaasta saivat kolauksen... Laughing No aikamme ajeltuamme uutta metsäautotietä, se loppui kuin veitsellä leikattuna, (no jälkeenpäin selvis, että "kahlekuninkaita ja varmaan kuningattaria" oli sattunut olemaan kiipeilemässä just tielinjalla olevissa puissa yms... Wink Aiheestakin...) Saimme survottu ladan jonnekkin penkalle ja eiku kamat kantoon. Muovivene toisen rinkkaan ja toisen rinkkaan kaikki muut tavarat, teltta, makuupussit, ruuat, yms.. Oli taas rinkoilla painoa. Jänskätti aikalailla kulkea, kun ei me tiedetty oikeen miten pitkälle ja mihin suuntaan metsäautotie meidät toi, no sitten tultiin kessijärvelle ja paikansimme siantimme järven ja rakennusten avulla, oli aika tutkimusmatkailufiilikset... Cool Vanhan puhelin linjan pylväät oli silloin vielä pystyssä, linja oli vedetty elävistä puista latva katkasten ja pylväs oli siinä, ne oli kelottunu ja varmaan säilyvät pitkään... Cool Olimme yötä puolivälissä, muistaakseni kuivalompolon rannalla, sitten suuntasimme Nammijärvelle, oltiin muuten ennen Nammijärven löytymistä "hiukka" eksyksissä, mutta suhtauduimme asiaa huumorilla, joko löytyy Venäjän, Norjan raja, tai inarinjärvi, tosin mistä myö olis joku inarin järven lahti helposti karttaan paikannettu... Rolling Eyes Puhaltilimme veneeseen ilmat ja mentiin saareen pystyttää leiri, syötiin ja susi rupes ulvomaan.. Eräfiilikset oli tapissa! Cool

Olimme siellä 10-11 päivää, kalaa tuli helposti aina kun tarvis ruokakalat, 300-500g siikaa, harjusta, tammukkaa puronsuulta, ketään ei tavattu, eikä edes nähty jälkiäkään, muuta kuin talvisia kelkkamiesten aikaan saannoksia, mahtava reissu, me oltiin niin tappiin, että ruokaa ei olis ollut enään kuin kalaa järvestä... Very Happy Lähettiin pois ja polttoaine riitti Nellimin kaupalle, sanoin ajatuksissani, että tankki täyteen, hintelä nätti nuori tyttö rupes käsipumpulla pumppaa tankkiin, me velipojan kanssa katottiin toisiamme monttu auki... Shocked Joo, kyllä kymppi riittää sittenkin... Very Happy Äitiltä tuli vähän noottia, kun se ei ollut kuullut meistä 13 päivään mitään ja yhet hortoilee jossain, ku ei oikeen osattu edes etukäteen kertoa, mihin me päädytään... Laughing Nykyään kännykkäaikakaudella siltä tulee noottia, jos ei pariin päivään oo yhteyksissä... Laughing

Lähettänyt: Harhailija    Elää luonnossa, luonnosta, arvostaen sitä...    Haaveilua...

Trackbackit (0) Pysyvä linkki

Elää päivänvalon rytmissä...


09.03.2010 12:28


Ennen vanhaan elettiin vallan päivänvalon rytmissä, sitäkin kauemman aikaa sitten on varmaan ollut pakko elellä, jos vaikka miettii kun pohjois-eurooppaan ruvettiin levittäytymään, on aika synkkää ollu vaelella pimeissä ja vieraissa läpipääsemättömissä metsissä, leirissä puuhailla nuotion ja päreen, tai jonkun soihdun valossa. Tutkimus-ja erämatkailun kulta aikaa... Cool

Jotenkin itsestä tuntuu luonnolliselta elellä päivänvalon mukaan, sitä on jotenkin virkeempi ja energisempi heti herättyään ja koko päivän, nukkumisestakin nauttii suorastaan ja se tosiaan lataa koko tyypin henkisesti ja fyysisesti. Tai sitten tää kaikki johtuu siitä, että mää oon hurahtanu kaikkeen luonnollisesti luonnon mukaan toimivaan... Very Happy

Torppaan ei verhoja, kun tulee pimee, rupee nukuttaa, aurinko nousee, nousee heppukin... Talviunet tahtoopi olla vähän pitkiä ja kesällä jää unet aika vähiin... Wink No ei nyt ihan tälleen, mutta kyllä synkimmäm pimeänajan ja keskikesän vuorokautinen nukkumiskeskiarvo on eroltaan 1-2 tuntia...

Maastossa vaellellessa ja leireiltäessä valoisanajan merkitys itselläni korostuu, tuntuupi järjenvastaiselta hääläillä pimeessä lamppujen valossa ja yrittää nukkua päivänvalossa... Shocked

Lähettänyt: Harhailija    Elää luonnossa, luonnosta, arvostaen sitä...    Haaveilua...

Trackbackit (0) Pysyvä linkki

Näkee ja kokee enemmän, pysähtymällä vai liikkumalla...


08.03.2010 10:30


Tätä asiaa on tullut pohdittua tulilla kerran jos toisenkin, yksin ja porukalla...

Mitään oikeaa kaikkiin pätevää vastaustahan ei tähän asiaan ole olemassa, ei ole löytynyt yhteistä vastausta, enkä ole löytänyt itsellenikään sopivaa tapaa, se on hyvin yksilöllistä, itselläni hyvin fiilispohjaista, eikä siitä kenenkään varmaan kannata ruveta tressiä ottamaan... Jos etukäteen päättäisi, että nyt ja tuolla pysähdyn ja nautiskelen yhdenpaikanpäällä olemisesta, ei toimi omalla kohdallani... Aina en edes onnistu tulkkaamaan omia tuntemuksi, illalla mukavan tuntuiselle leiripaikalle tullessa tuntuu, että tässä olis kiva fiilistellä muutama päivä, mutta päivänmittaan rupee tuntumaankin, että ei tää ookkaa sellanen paikka, eikä irtookkaan fiiliksiä... No mikäs siinä, kamat kasaan ja kohti uusia löytöjä... Wink

Monasti jokin aikaraja painaa päälle, jolloin ei aivan fiilispohjalta voi jäädä mieleisiinkään paikkoihin "näkemään ja kokemaan" yhdenpaikanpäällä olemisen tarjoamia antimia. Porukalla liikuttaessa tämmöiset yhteiset ihmettely hetket ovat varmaan kyllä aika utopiaa... vaikka olisi kuinka samanhenkistä retkiseuraa.

Yksi itselle huomaamattakin tullut tyyli on, että vaelluksella ja vaelluksen jälkeen ajattelemattaankin miettii matkanvarrelle osuneita mukavia paikkoja, oispa mukava mennä käymään siellä ajan kanssa uudestaan. Kaupuu johonkin paikkaan saattaapi tulla mieleen ykskaks yllättäen missä tahansa, tai jossain tulilla haaveillessa ja muistellessa mukavia menneitä reissuja, varsinkin valokuvia jälkikäteen katsellessa...

Lähettänyt: Harhailija    Elää luonnossa, luonnosta, arvostaen sitä...    Haaveilua...

Trackbackit (0) Pysyvä linkki

Mieluisa retkimaasto


04.03.2010 14:29


Itselle mieluisan retkimaaston pohdintaa...

Itsellä se vaihtelee mielialan, vuodenajan, säätyypin mukaan paljonkin, mutta kyllähän vesistöt, vuoret, aukeikot, metsät, yms... tarjoavat jo yksistään joskus kaiken haluaman, mutta jos maasto on niin vaihtelevaa, että sieltä löytyy mahdollisimman paljon näitä kaikkea ja tiuhaan maastotyyppi vaihtuen, voidaan puhua jo retkeiliän unelmamaastosta monen mielestä varmaankin...

Sittenhän tullaan tähän tuttuun asiaan, maastossahan olisi kiva saada olla rauhassa, mutta itse en vierasta törmäämistä retkeilyhenkisiin kulkijoihin, samaan paikkaan leiriytymiseen tarvitaan jo, että ajatusten täytyy synkata aika hyvin, tietty jos haluaa olla takuulla rauhassa, se täytyy ottaa huomioon maastoa ja leiripaikkaa valittaessa.

Polttopuuta ja vettä olisi kiva olla saatavilla...

Maaston ei välttämättä tarvitse olla kaukana olevaa erämaata, itse olen huomannut, että viihdyn rauhallisissa lähimaastoissakin hyvin, tutuista maastoista tietää saavansa haluamansa, mutta kyllähän uusien maastojen ihmetteleminen ja ihasteleminen usein on se retkeilyn tärkein pointti.

Avotunturissa varsinkin tuulella rupee taas kummasti arvostamaan keskisen kotimaan pusikoita. Avotunturi on avara ja niin erinlainen muuhun kotimaan maastoihin nähden, se kai siinä viehättää, mutta loppujen lopuksihan sielä näkee maiseman kerralla, tosin sitä on tarjolla niin paljon, ettei siihen kerkee kyllästyy vähän pidemmälläkään silmäyksellä... Wink Peitteisemmässä maastossa näkee useammin aivan uutta, jos vaan on näkyvyyttä riittävästi, ettei mene ihan pusikoksi. Ötökkä aikaan avotunturiin pääsee niitä pakoon. Itse olen aina vierastanut pidempiä pelkästään avotunturiin suuntautuvia retkiä, viihdyn avotunturissa hyvällä kelillä lyhyitä aikoja ja arvostan sen avaruutta, mutta joltakin tuulensuojaisalta ja puustoiselta solalta tms. leiristä käsin ilmojen ja oman fiiliksen mukaan toimimalla se sopii itselleni parhaiten.

Lähettänyt: Harhailija    Elää luonnossa, luonnosta, arvostaen sitä...    Haaveilua...

Trackbackit (0) Pysyvä linkki
Blogin omistaja: Harhailija
Sisäpiiri: (Ei mitään)
Blog: Katso kaikki päiväkirjamerkinnät
Ystävät
Siirry: Takaisin/Eteenpäin

Kalenteri

 «   <   »   >  Joulukuu 2017
1 2
3 4 5 6 7 8 9
10 11 12 13 14 15 16
17 18 19 20 21 22 23
24 25 26 27 28 29 30
31

Lisätietoja: Harhailija

Liittynyt
12.12.2008 11:31

Paikkakunta
Keskisessä Suomessa
Ammatti
Logistiikka-alan raataja
Harrastukset
Retkeily, yleensä koira mukana, luonnosta nauttiminen, melonta, kalastus, marjastus, umpihanki hiihtely, lumikenkäily, sähly, kaukalopallo, surffaus

Blog

Blogi perustettu
03.12.2009 14:52
Päiväkirjamerkintöjä yhteensä
9
Blogin ikä
2932 päivää
Vastauksia yhteensä
0
Vierailuja
44586

RSS

RSS