Mukana Louestajan retkillä

Blogin omistaja: [ Louestaja ]
Sisäpiiri: [ (Ei mitään) ]
Blog: [ Katso kaikki päiväkirjamerkinnät ]
[ Ystävät ]
Siirry: [ Takaisin/Eteenpäin ]
Kalenteri
« < » > Elokuu 2017
1 2 3 4 5
6 7 8 9 10 11 12
13 14 15 16 17 18 19
20 21 22 23 24 25 26
27 28 29 30 31
Ota yhteyttä Louestaja

Sähköpostiosoite



Yksityisviesti

Lähetä yksityinen viesti

MSN Messenger



Yahoo Messenger



AIM Osoite



ICQ Numero



Lisätietoja: Louestaja

Liittynyt

12.12.2006 12:48

Paikkakunta

Vesivehmaa

Ammatti



Harrastukset



Blog

Blogi perustettu

16.02.2007 1:07

Päiväkirjamerkintöjä yhteensä

54

Blogin ikä

3840 päivää

Vastauksia yhteensä

30

Vierailuja

144828
RSS
RSS

Vaellusturinat II Foorumin päävalikko -> Blogit

Käyttäjät selaamassa tätä blogia: Ei kukaan

Valtionkärjessä 16.-17.5.09

03.06.2009 20:51

Lähdön teko oli jotenkin sitkasta ja pääsinkin liikkeelle vasta yhdentoista aikoihin. Ajoin valtionkärkeen toiveena, ettei siellä olisi veneilijöitä parkissa. Varovainen lähestyminen pimenevässä yössä antoi toivotun tuloksen: tyhjää oli.

Laavu oli hieman siivoton, joten ensimmäiseksi tein jonkun vandaalin kaatamasta nuoresta kuusesta luudan ja siistin pohjan. Keräsin roskat ja tyhjät pullot yhteen kassiin aamulla pois kuljetettavaksi. Laavu oli viimein asumiskelpoinen. Vaikka puoliyö olikin jo ylitetty, keittelin vielä pikakahvit ja vähän teetäkin. Pohjoinen taivaanranta kajasteli valoa vielä yön pimeimpänäkin hetkenä ja kuikat huuteli Kymenvirralla. Tunnelma oli taianomainen.

Kevätyö Kymenvirralla:


Jossain louskutti koira. Louskutti ja louskutti. Sitä kesti. Mietin, etteikö se luontokappale tajua, että jos sillä louskuttamisella ei ensimmäiseen varttiin ole mitään vaikutusta, niin eikö jo kannattaisi lopettaa?

Joskus kahden kolmen välissä annoin viimein unelle periksi. Yö oli lämmin, mutta nukuin levottomasti. Aamulla aurinko alkoi paistaa suoraan laavun perille lisäten unen katkeilua. Joskus yhdeksän jälkeen lahdelle ilmestyi kalamiehiä soutelemaan ja veneen äänet saivat minutkin lopullisesti hereille. Nautin aamueväät ja poistuin ajelemaan maakuntakierrokselle Kalkkisiin ja Pulkkilanharjulle.

Aamukuvia Valtionkärjestä:


Yö Ala-Keltalammilla 9.-10.5.09

28.05.2009 21:52

Edellisviikon retkiyön innostamana oli hinku päästä maastoon taas. Tällä kertaa retkelle pääsisi Pena. Tutkin taas lähiseutujen karttoja ja päätin vihdoin lähteä käymään Keltalammilla. Tuo kangasylänkö oli viehättänyt jo kauan, eikä lammilla näyttänyt olevan kesämökkejä, joten sinne siis. Löysin autolle levikkeen vanhan polun päästä. Kintut oli taas hetkellisesti kipeänä, joten eteneminen oli hieman vaivalloista ja päätinkin käydä parkkiin ensimmäiseen kelvolliseen paikkaan.

Asento:


Asento löytyi pienen nyppylän päältä Ala-Keltalammin rannasta. Pohja nyt ei ollut kaksinen, mutta kai siinä yksi yö menisi, kun alustaa hieman vaatteilla fyllaisi. En sitten lopulta jaksanut edes kokkailla mitään. Natustelin vähän eväitä ja join mehua. Ilta pimeni ja lintujen konsertti oli juhlavaa.

Aamuyöstä luonnon kutsuessa huomasin, että etanat olivat vallanneet laavuni. Ainakin kymmenkunta niitä kiipeili laavukankaan sisäpintaa kurkihirttä kohden. Aamulla ne olivat sitten enimmäkseen jo poistuneet kankaan taas lämmittyä? Aamuyöstä kukkui myös käki pari kertaa. Ei makeaa mahan täydeltä tuumasin.

Näkymää laavusta:


Aamu oli kerennyt jo kymmeneen, kun viimein raaskin nousta loukostani. Paikat oli hieman kankeana, oli se sen verran kupinen makuupaikka kuitenkin. Leiri kokoon ja rahjustamaan takaisin autolle ja äitienpäivää juhlistamaan. Very Happy

Vappuyö Multamättäänmaalla

25.05.2009 22:30

Pitkän synkeän talven jälkeen oli oikein hyvä fiilis ja hinku päästä maastoon suuri. Kevätyön taikaa ja lintujen laulua. Ajattelin ensimmäiseksi ulkoiluttaa Gossameria. Siinä olisi mukava maata putkessa ja oviaukosta seurata yön elämää. Varsinkin kun olin ajatellut mennä ihan vaan johonkin vapaaseen järvenrantaan, joten tulia ei pääsisi tekemään. Päädyin valinnassa Multamättäänmaalle, jota olin jo joskus aiemminkin silmäillyt.

Kävelin ensin autolta läheiselle kalliolle ihailemaan auringonlaskua. Sitten rantaan ennen pimeää kiskomaan teltta pystyyn. Kun leiri oli valmis, keittelin vielä kaakaota ja kahvia lintujen konserttia kuunnellen. Pullo olutta vapun kunniaksi. Järvellä oli yllättävän rauhallista, vaikka olikin vappuaatto. Yhdeltä mökiltä kuului ajoittain puhetta tyynen järven yli, mutta muuten oli hiljaista. Napsin kuvia kuolevasta valosta ja pohjoisesta taivaasta.

Aurinko...


...laskee...



...Urajärvellä:


Yötä leiripaikalla:



Yö meni mukavasti nukkuen, mitä nyt välillä uneen tunkeutui kuikkien huhuilu järvellä. Vappuaamu valkeni kauniin aurinkoisena. Keitin aamukahvit ja söin särpimet. Pakkailin leirin ja kiertelin vielä hieman rantamaisemia ihaillen, kunnes poistuin ihmisten ilmoille munkin kiilto silmissä.

Lisää retkikuvia Kuvablogissa.

Asento:


Leiripaikkaa aamulla:

Kymppilaavu 15.-16.1.09

22.05.2009 6:06

Vaihteeksi koivet kipeänä sairaslomalla. Torstaihin mennessä oli kivut kuitenkin sen verran hellittäneet, että iski hinku testaamaan makuupussin laajenninta laavuun. Varsinkin kun yöksi oli luvattu kylmän kirpeää pakkasyötä, -15 °C tai jotain. Kohteeksi keksin Kymppi-laavun Evolta, siihen pääsisi autolla aika lähelle, ei tarvitsisi kinttuja kiusata. Lumestahan ei juuri kiusaa ollut, kuten kuvistakin näkee.

Sydäntalven ilta oli jo pimennyt, kun pääsin paikalle. Vähän aikaa meni taas, ennen kuin paikallistin liiterin kaukana laavusta. Ilma oli tuulinen ja tohautteli nuotion savua vuorotellen kumpaankin laavuun, joten oli vaikea yrittää valita, kumpaan sitä lopulta kellistyisi maate. Keittelin ilta-aterian ja päälle teetä ja kaakaota. Puolikas kuu valaisi harvaa kuusimetsää jylhällä tavalla.

Kymppilaavu:


Lopulta maate. Testauksessa oli kesäpussin ja välimallin pussin yhdistelmä, joista ulompaan kesäpussiin oli laitettu laajennin antamaan 18 cm lisätilavuutta. Homma toimikin hyvin, nyt ei olo ollut kuin maksamakkaralla, kun ulompi pussi oli riittävän väljä. Ainoa miinuspuoli oli se, että väljänä ulompi pussi pyöri vieläkin herkemmin eri kulmaan sisemmän suhteen, joten ulkonakäynnit vaati enemmän asettelua ja kärsivällisyyttä.

Muuten yö oli aika surkea. Kintut ei tykänneet ulkoilusta ja kipuilivat koko yön niin, että uni oli katkonaista epätoivoista horretta. Aamu armahti viimein kauniin aurinkoisena pakkaspäivänä ja tuulikin oli yön aikana tyyntynyt. Virittelin tulet ja keittelin aamuteet. Näpsin pari pakkaskuvaa ja rahjustin takaisin autolle.

Kymppilaavu:


Siihen talven retkeilyt sitten jäikin, jos ei paria yötä Penassa talvileirillä noteerata?

Pena talvileirillä:

Itäkairan kaamosvaellus 7.-12.11.08

03.04.2009 20:55

Sain vihdoin riittävästi tarmoa kirjoittaa marraskuun reissusta. Laitoin sen kolmeen osaan.

Kesästä jäi yksi lomaviikko yli, jolle piti keksiä käyttöä. Päivien lyhetessä ajatus kaamosvaelluksesta alkoi kasvaa mielessä. Jalat olivat reistailleet koko syksyn , mutta nyt juuri sopivasti ne tervehtyivät sen verran, että uskalsi lähteä reissuun. Torstai-iltana lähdin matkaan ja ajoin niin myöhään yöhön, kun hyvältä tuntui. Nukuin muutaman tunnin autossa Iin Shellin pihalla, join aamukahvit ja matka jatkui. Marraskuun lyhyt päivä pimeni jo, kun lopulta saavuin Kemihaaran parkkipaikalle. Yksi matkailuauto oli paikalla oman kotteroni lisäksi.

Reissu oli monellakin tapaa uusi. Mukana oli ensimmäisen kerran Pena-laavu. Samoin pulkan veto kävellen oli kokeilussa. Hommasin myös ennen reissua elämäni ekat vaellussaappaat, jotka pääsivät näin testiin. Ekan kerran oli myös mukana sauvat kävelyn apuna.

Perjantai 7.11.
Edeltänyt työviikko, pitkä ajaminen ja edellisen yön surkeat unet vaativat veroaan. Halusin vain nopeasti päästä leiriin ja lepäämään. Korvat luimussa hiippailin Kemihaaran Loman pihan poikki ja kohti Keskiharjun tulipaikkaa. Matka taittui hitaasti, mutta varmasti. Kartassani tuo tulipaikka oli merkitty harjun eteläpuolelle. Kun pääsin paikalle, mitään tulipaikkaa ei näkynyt. Jäljellä oli vain tasanne, jossa se olisi saattanut olla. Kuljin vielä pätkän matkaa polkua eteenpäin, mutta kun se alkoi selvästi kaartaa joen mutkan mukana, niin luovutin ja palasin takaisin pulkalle. Olihan tuosta ollut juttua, että osa puiston tulipaikoista puretaan pois.

Hätäkös tuossa, tein leirin joen rannan kankaalle. Polulle kaatuneesta kelosta sain sen verran oksia, että sain tehtyä kynsitulet. Laavu pystyyn, nopea ruokailu ja uni sai viimein tulla. Automatkalla kipuilleet polvetkaan ei kiusanneet, vaan uni oli hyvää ja syvää. Smile

Lauantai 8.11.
Aamun valjetessa alkoi kahvihammasta kolottaa, ja kun ne sauvat olivat lähtötohinassa jääneet auton kylkeen nojaamaan, sain hyvän syyn talsia takaisin Kemihaaraan kahville ja pullalle. Uuden startin myötä lähdinkin sitten kohti Manto-ojaa. Lunta oli juuri nilkkaan asti, helppoa kävellä ja riittävästi pulkalle. Alkumatkan pitkospuilla tosin pulkka oli aika hankala, se oli jatkuvasti putoilemassa puiden väliseen rakoon tai reunalta ulos. Mantoseljänvuotsolla hirvimies viritteli nuotiotaan ja kun pidin ruokataukoa Kuus-Mantoselällä toinen metsämies tuli kelkalla ja kertoi käyneensä Vieriharjun kämpällä.

Kaamosmaisemaa:


Manto-ojan ja Vieriharjun urien risteyksessä totesin, että ensimmäisen suuntaan oli umpista ja ylämäkeä, jälkimmäisen suuntaan valmista kelkkauraa ja tasamaata. Kun lisäksi niin kelkkamies ja Kemihaaran Loman isäntä olivat hehkuttaneet Vieriharjun saunan löylyjä, niin mieli antoi periksi. Vieriharjuun; onhan lauantai ja saunapäivä. Cool

Poroaidalla ennen Vieriharjua tajusin, että juominen oli jäänyt vähälle ja keho huusi nestettä. Oli tullut salakavalasti hikoiltua ja kylmässä ei osannut juoda niin usein, kuin olisi pitänyt. Laapotin loppumatkan kämpälle ja tankkasin kyttyrän täyteen Vierihaaran raikasta vettä. Lämmittelin kämpän ja saunan, nautin kaamoksen hämärästä ja lepäilin. Päivän parhaat hymyt aiheutti jonkun retkeilijän sydämistynyt vuodatus MH:lle siitä, miten ”ensin houkutellaan tänne suurin lupauksin retkeilemään ja sitten puutkin on niin märkiä, ettei saa kämpää lämpimäksi ja saa palella jne” Very Happy

Itäkairan kaamosvaellus 7.-12.11.08

03.04.2009 17:58

Sunnuntai 9.11.
Keli oli lämmennyt ja oli jo hieman nuoskainen. Lähdin kiertämään Vieriharjun päätä joen rantaa pitkin, mutta kulman takana tulikin jyrkänne vastaan. Ei auttanut kuin kiskoa pulkka ylös harjun jyrkkää rinnettä. Seurailin aika lähellä poroaitaa sen itäpuolella ja suunnistin ruokatauolle Mantoselän kämpälle. Kokkailin Turmatit pakkasenhuuruisessa kämpässä.

Jatkoin poroaidan lähistöllä eteenpäin. Keskipaloilla näin, kun kaksi vaeltajaa kulki päinvastaiseen suuntaan poroaidan toisella puolella. Matkaa oli sen verran, etteivät he huomanneet minua ja kun minäkin olin yllättävästä käänteestä aikani typertynyt, en sitten alkanut enää perään huutelemaan. Mutta siitä hoksasin, että kuljin aidan väärää puolta ja siirryin sinne väljemmälle väylälle.

Keskihaaran Latva-aapaa ylittäessä päivä hämärti taas. Jatkoin eteenpäin hieman epätietoisena siitä, löytyisikö Keskipakkojen laavua pimeässä. Kartan merkinnät kun oli hieman epämääräiset. No hyvin löytyi ja asetuin laavuksi. Löysin kuuluisan vesipaikankin, mutta vetisenä syksynä koko suo ui veden vallassa, joten siitä ei ollut pulaa. Iltapuhteeksi lueskelin taas muiden vaeltajien edesottamuksia seudulla.

Jussinmurustan laavulla:


Maanantai 10.11.
Haaveena oli ollut päästä Jaurun kanjonin reunalle, tai jopa sen pohjalle käymään. Aamu kuitenkin valkeni ränräsateisena, joten mitään tunturimaisemia ei pääsisi näkemään. Tein tylyn päätöksen tehdä lyhyt siirtymä Peskihaaran kämpälle lepäilemään ja viihtymään. Jussinmurustan laavulta lähtiessä hukkasin oikean polun pian ja ajauduin liikaa länteen. Suunnistusvirheestä turhautuneena laitoin gepsin päälle ja annoin sen vetää kulkijan kämpälle.
Kämpällä olin niin intoa piukassa, että ryntäsin hakemaan vettä ämpärillä Peskihaarasta sen kummemmin paikkoihin tutustumatta. No olihan se parempikin vesipaikka aivan siinä vieressä. Kulutin pitkää iltapäivää valokuvaamalla, juomalla teetä ja tietenkin makaamalla.

Itäkairan kaamosvaellus 7.-12.11.08

03.04.2009 17:55

Tiistai 11.11.
Viimeinen täysi päivä oli keleiltään hieman edellisiä viileämpi. Nyt oli selvä polku alla ja kiskoin kohti Keskiharjua ajatuksena hyödyntää samaa leiripaikkaa, kuin ensimmäisenäkin yönä. Muutoin väylä ei ihmeitä tarjonnut. Pari jälkijonoa meni koko matkan samaa reittiä, ilmeisesti koiria. Erotuksena edellisiin päiviin kuljin niukemmalla vaatetuksella, mikä olikin parempi ratkaisu.
Pimeyden lähestyessä saavuin Keskiharjulle ja suuri oli typertyneisyyden aste, kun huomasin, että se tulipaikka oli sittenkin olemassa. Se oli vain paljon pohjoisemmassa, mitä kartta antoi olettaa. Tutkin lumessa perjantaisia jälkiäni ja olin luovuttanut 50 – 100 metriä ennen paikkaa! Shocked

No, Pena pystyyn ja iltatoimiin. Ärsytti hieman, sillä yrityksistä huolimatta seuraavan päivän lähtö tunki jo ajatuksiin. Samasta syystä kait ilta tuntui jotenkin pidemmälle, kuin aiemmat.

Pena Keskiharjun tulipaikalla:


Keskiviikko 12.11.
Jäljellä oli enää loppumatka Kemihaaraan. Reittikin oli lauantaiaamulta tuttu. Kemihaarassa suihku ja kahvit ja sitten kotimatkalle. Tällä kertaa ei valitettavasti ollut enempään aikaa...

Kokemuksista
Pulkka oli mainio lisä rinkalle. Otin sen mukaan, koska pelkäsin polvien rasituksen puolesta, mutta oli se muutenkin hyvä apu. Liian leveä se on umpiseen ja tiuhaan metsään, mutta tuollaisella marraskuun pikkuhangella vielä meni. Pena-laavun nyt tiesikin toimivaksi ja itse tekemäni salkosarjakin oli ok. Saappaat Nokian Trek+ olivat hyvät jalkineet ja pääsevät varmasti uusillekin reissuille. Kesätunturissa silti edelleen vaelluskengät. Sauvat menee myös harkintaan myös jatkossa, vaikka tässä olikin ajatuksena olla pulkan vedon tukena, mutta oli niistä enenmän hyötyä kuin haittaa.

Itse reissusta: edellisestä kaamosreissusta ehti kulua 20 vuotta, mutta seuraava tulee varmasti nopeammin. Tuollaisessa lyhyiden päivien levollisessa rytmissä on jotain niin rauhoittavan tenhoavaa, että se kyllä jäi mielen pohjalle mukavasti surisemaan... Wink

Reissun kuvia on täällä: http://kuvablogi.com/blog/4344/18/

Vuorokausi Päijänteellä 26.-27.3.09

27.03.2009 20:23

Kävin kiskomassa Pulkkaa Virmailansaaren ympäri. Kokeilin samalla lähettää kuvia ja viestejä suoraan nettiin. Nyt kotiin päästyä kävin lisäämässä juttua kommentteihin. Tulokset löytyy tuolta:

http://henkraaf.vox.com/

Edit

Kaupinsaaren laavu 17. - 18.10.08

13.03.2009 15:03

Tallennetaan tämäkin.

Yli kuukauden jalkavaivojen jälkeen tuntui vihdoinkin hyvälle, joten perjantai-iltana laavuun yöksi. Mitään suurempia yksityiskohtia ei tuosta mieleen jäänyt. Kuvatkin oli niin suttuisia, ettei niistä juuri selvää saanut. Smile Pieni hetki rauhaa ja hiljaisuutta puron solinassa.

Lauantai valkeni upean aurinkoisena syyspäivänä, joten lähdin geokätköjä kiertämään. Kävin Pulkkilanharjulla ja Aurinkovuorella. Hieno päivä. Sunnuntaina jalat alkoi oireilla uudelleen ja taas sai retkeily jäädä. Confused

Hih hih hih

12.12.2008 2:01

Täytynee tänne lisätä, kun ei enää Ölliäisen blogia viitsi täysin tukkia. Wink

http://uk.youtube.com/watch?v=ZYf7qO9_MV8

http://uk.youtube.com/watch?v=yXopRuongM4

http://uk.youtube.com/watch?v=JbB1s7TZUQk

http://uk.youtube.com/watch?v=cFVT__zEMS4

Smile

Övre Anarjohka 1.-6.9.08; Su - Ke

30.10.2008 23:10

[  Mieliala: Happy ]

Lähtö su - Keskiviikko

Reitti

Övre Anarjohka oli ollut suunnitelmissa jo useamman vuoden; karttoja oli tilailtu ja reittejä pohdittu, mutta aina se oli jäänyt sille asteelle. Nyt sitten päätettiin tehdä jutusta totta. Pitkään suunnittelin reittiä Kalmankaltiosta käsin, mutta jokien ylittämisen arvaamattomuus ja toisaalta pidempi siirtymäreitti ohjasivat reitin aloitukseen Karigasniemen puolelta.

Eri syiden vuoksi matkaan päästiin vasta su aamupäivällä. Joskus puolilta öin oltiin Karigasniemen tiellä Kevon reitin parkkipaikalla, johon sitten vedettiin teltat yöksi pystyyn. Sataa tihuutteli. Aamulla jatkettiin rajan yli ja jokivartta pitkin takaisin etelään. Karigasniemeltä Basevuovdin parkkipaikalle on matkaa 70 km ja aikaa tuohon palaa pari tuntia. Varsinkin viimeiset neljä kilometriä on sellaista, että tavallisella henkilöautolla saa tosissaan varoa pohjakosketusta.

Maanantaina puolilta päivin saatiin rinkat pykälään ja lähdettiin talsimaan hyvän sään vallitessa. Parkkipaikalta kansallipuiston rajalle on viitisen kilometriä. Parkkipaikalta johtaa selvä mönkijäura Andreas Nilsen’s Hyttalle, tosin ura mutkittelee aika paljon mönkijämiesten ehdoilla. Maasto on mukavaa mäntykangasta, toisin kuin itse kansallispuistossa.

Hyttalla pidettiin ruokatauko sateen ripautellessa. Edellisistä kävijöistä oli jo viikko, joten paljoa liikennettä ei ollut ja siitäkin kait enemmistö melojia. Mökin jälkeen aika pian törmäsimme ensimmäiseen alueen yllätykseen. Basevuoc’con suon rannassa todettiin, ettei alueen monista ja laajoista soista kävelläkkään yli mistä sattuu, vaan reittiä joutuu etsimään. Ja sittenkin suolla kulku on upottavaa ja raskasta ihan eri tyyliin, mitä Suomen Lapin soilla on tottunut.

Suolla tarpomassa:


Vihdoin päästiin kansallispuistoon ja reitti lähti kulkemaan kahden Giellasanjåkkan välistä kaistaletta, joka kartasta näytti kuivimmalle. Jossain vaiheessa pidettiin kahvitauko ja lähdin etsimään vettä. Alkoi valjeta toinen erikoisuus. ÖA:n alueella sataa aika vähän vuoden mittaan. Ilmeisesti tästä syystä alueella ei juurikaan ole Suomen tapaan solisevia tunturipuroja, vaan vesi on soihin sitoutuneina. Harvat purot kulkee soiden keskellä ja veden saaminen voi olla työn takana. Tälläkään vaatimattomalla vedenhakumatkalla vettä ei ensin tahtonut löytyä pulloon asti, mutta sitten lopulta niin paljon, että upposin suohon vesirajaa myöten.

Tarvottiin vielä vähän matkaa ensimmäiselle Manbajjavrelle. Telttapaikkoja ei tahtonut löytyä, mutta jotenkin leiri pystyyn saatiin. Tyytyväisenä ensimmäisen päivän reittiin kokkailtiin iltasafkat ja nautittiin konjakit. Itikoistakaan ei ollut haittaa. Kelikin oli siedettävä, pieniä sateita.

Tiistai:

Aamu valkeni tihutellen. Matka jatkui kohti Gurbesia, joka on tämän kulman näkyvin tunturi. Suunnistaminen vaati ponnistelua, että pysyi poissa upottavilta suokaistaleilta. Gepsiin tuli turvauduttua useaan otteeseen tarkistusmielessä kiintopisteiden puuttuessa. Hitaasti ja varmasti maasto nousi ja sen mukana puusto muuttui. Jo eilen oli mäntymetsä vaihtunut tunturikoivikkoon yksittäisine jyhkeinen petäjineen. Suurin osa tästä päivästä kuljettiin tunturikoivikon kätköissä, ympärille juurikaan näkemättä. Pohja oli koivikossakin pehmeää, kuin olisi vaahtomuovipatjassa kävellyt.

Väliin oli komeita aihkeja, pieniä mäntyjä ei näkynyt:


Päiväruoka syötiin davit Manabajsuor’gin varrella. Ilma tuntui kirkastuvan ja ilmassa oli jo ruskan sävyjä. Talsiminen jatkui ja aina silloin tällöin yksittäisillä kumpareilla Gurbes vilkahteli näkyviin. Päivä päättyi aivan Gurbesin juurelle, puurajan tuntumaan, davit Manabajsuor’gin latvoille. Tuuli puhalsi kylmän hyytävästi lännestä.

Keskiviikko:

Aamu valkeni kauniina; juuri parhaaksi, sillä tänään matka taittuisi avotunturissa. Kuljimme pätkän matkaa puron vartta ylöspäin ja jätimme rinkat tantereelle. Sitten Gurbesin laelle (590m). Näkyvyyttä riitti joka suuntaan; loivaa tunturia ja suolaukeuksia. Ei ihme, että tästä oli tehty kansallispuisto: mitä muutakaan tällä jumalanhylkäämällä maalla tekisi? Laughing

Kohti Gål'levarria:


Gurbesilta reissu kääntyi etelään. Haer’gevarrin juurella oli ruokatauko, jossa ihmeteltiin vihreäraidallista kiveä. Haer’gevarrin laelle ei noustu, vaan ohitettiin se lännen puolelta ja laskeuduttiin soiden kautta kohti Gål’levarria. Täällä siskon jalat alkoi tehdä tenän, joten jäimme leiriin jo iltapäiväkahvin jälkeen huippujen välisille lammille. Telttapaikat oli hakusessaan, mutta juuri löytyi pari makuusijaa. Veden joitui myös hakemaan liki kilometrin päästä, mutta onneksi vesikassilla sai koko yön vedet kerralla. Päivä oli kaunis, mutta yötä kohden pilvet alkoi kasaantua. Lämmin ja aurinkoinen päivä oli herättänyt myös ötökät, joita hieman parveili leirissä kiusana.