Vaellusturinat II Foorumin päävalikko -> Blogit -> Kvaldurin blogi

Käyttäjät selaamassa tätä blogia: Ei kukaan

26.5.2013 - Patikointia Itävallassa


06.12.2013 12:08

[  Mieliala: Hypnotized ]
26.5.2013 - Saapuminen Salzburgiin

Saavuimme Salzburgiin ajallaan parin vaihdon jälkeen ja kaikki tavaratkin tulivat samassa kuljetuksessa. Kenttä oli aika pieni, joten bussin löytäminen keskustaan oli helppoa ja pääsimme etsimään majoituspaikkaa joka oli löytynyt hyvin edulliseen 57e hintaan hotels.comin listoilta kun varauksen oli tehnyt riittävän ajoissa. Keskustasta lähdimme kävelemään kohti hotellia kaputzinerbergin reunaa myöten ihmetellen jyrkkiä rinteitä. Myöhemminhän selvisi, että kyseessä ei ollut oikeasti jyrkkä eikä korkea mäki. Pilvien ja sadetta ennustavien pilvien vuoksi ei näkyvyydessä ollut paljon kehumista ja vuoret pysyivät piilossa. Hotelli löytyi 1,5km päästä keskustasta, mutta kellon ollessa vasta 11 aamulla, ei sisään päässyt ihan vielä. Saimme kuitenkin jättää tavarat hotelliin ja pääsimme ihmettelemään ruokaa ja kaupunkia.

Kävelimme kohti vanhaa kaupunkia lounaspaikkaa etsien ja löysimmekin beer stugan jossa saimme nauttia lounaan perinneasuihin pukeutuneiden ihmisten seurassa. Sunnuntain ollessa kyseessä, ei Itävallan kaupungeissa ihan hirveästi tapahdu ja suurimmalle ostoshimole sai heittää hyvästit. Vanhassa kaupungissa oli kuitenkin jonkin verran nähtävää ja pienellä eksymisellä löysimme linnan sekä vanhat korttelit, mikä nosti tunnelmaa varsin mukavasti. Pienten kujien lomasta pääsimme Mozartin aukiolle ihmettelemään patsasta ja massiivista kirkkoa sekä tutustumaan paikalliseen Lederhosen-valikoimaan, valitettavasti kaikki sopivat koot olivat jo loppu, joten niiden hankinta jäi toiseen kertaan.

Kaupungin ihmettelyn jälkeen olikin aika palata hotellille lataamaan akkuja sekä valmistautumaan hieman seuraavaan päivään karttojen ja aikataulujen parissa. Illallinen löytyi läheisestä pizzeriasta noutoruoan muodossa ja sitten päivä alkoikin jo olemaan paketissa.

Tämä on ensimmäinen osa 11-osaisesta matkakertomuksesta.

Lähettänyt: Kvaldur    0 kpl Kommentteja    (kerro ajatukset)

Trackbackit (0) Pysyvä linkki

Kesäm reissut


10.09.2013 8:32


Kesä on mennyt vauhdikkaasti, eikä vähiten siksi, että olin koko kesän töissä reissujen välissä. Odottavan aika on pitkä sanotaan, mutta sitten kun reissu rupeaa lähenemään, sitä huomaa, että kaikkea mahdollista on vielä tekemättä ja hoitamatta. Kiirehän siinä meinaa sitten monesti tulla tavaroiden pakkaamisen ja haalimisen kanssa.

Touko-kesäkuun taitteessa kävimme tekemässä parin viikon mittaisen reissun Itävaltaan, ensimmäinen viikko patikoinnin merkeissä ja toinen viikko kului fillarin selässä. Säät eivät varsinaisesti suosineet, mutta kohtuullisen oikealla varustuksella hommasta sai tehtyä mielekästä.

Olen tuon reissun päiväkirjat kirjoitellut jo lähes puhtaaksi ja ajattelin teidän iloksenne tai suruksenne niitä täällä julkaista yhden päivässä. Selkeästi patikointipäiviltä tuli enemmän kirjoitettavaa, mutta fillarireissullekin mahtui kaikkea pientä.

Ja kuten edellisessä postauksessani kirjoittelin, niin tulimme joitain päiviä sitten takaisin Sarekista, tai oikeastaan Stora Sjöfalletista jossa vietimme eniten aikaa. Maisemat olivat hulppeat ja kelit varsin kohdillaan, hieno reissu ja hienoa seuraa. Sellainen olo jäi, että heti takaisin.

-Kvald

Lähettänyt: Kvaldur    0 kpl Kommentteja    (kerro ajatukset)

Trackbackit (0) Pysyvä linkki

Mitäs tänään syötäisiin?


08.09.2013 13:58


Tulimme juuri Sarekista takaisin ja koska ruokamäärät ja maut onnistuivat todella hyvin, tuli mieleen kirjoittaa pieni muistiinpano ruoasta teille muillekin ihmeteltäväksi.

Hyvälaatuisen ruoan merkitys on suuri pitkällä matkalla ja suuressa rasituksessa. Paha virhe on säästää painossa ja ottaa mukaan samallla liian vähän ruokaa tai sellaista laatua joka ei palvele tarkoitusta. Perus pussikeittojen ja patojen ottaminen on helppoa, mutta maku alkaa äkkiä tulemaan vastaan jos mukana ei ole muita mausteita kuin valmistajan omat mausteet, joista tietyt maut nousevat esille toistuvasti ja lopulta kaikki maistuvat samalta, luki pussin päällä mitä hyvänsä. Hyvä tapa on jo kotona valmistella ruokaa niin, että reissun päällä sen voi vain kipata kattilaan ja antaa valmistua. Mitoittaminen on aina hieman henkilökohtainen asia, mutta pääsääntöisesti voidaan sanoa, että aamupalan paino on. 200g . Mysli tai puuro on hyvä aamustartteri kahvi-/teekupin kera. Allekirjoittanut on mieltynyt yhdistelmään jossa 150g muodostuu hedelmä-pähkinämyslistä ja siihen valmiiksi sekoitetusta marjakiisselistä joka tuo energiaa sekä makua mysliin. Aamupalan jälkiruoaksi olen ottanyt välipalapatukan joka sisältää suklaata, loistavaa seuraa kahvikupin nauttimisen ohessa, tarjoaa myös nälkään apua pitkäksi aikaa.

Lounaan kohdalla suosin nestepitoista ruokaa joka kuitenkin tarjoaa energiaa kohtuullisen paljon, muttei hyydytä aivan täysin. Yleensä pohjana toimii knorrin/maggin/tms. valmistama keittopussi, 70g. Tähän lisätään mausteita oman maun mukaan, mielummin enemmän kuin vähemmän. Jauhelihaa/linssejä 30g, täysjyväpastaa/-riisiä 40g. Sekaan voi vielä maastossa lorauttaa kylmäpuristettua oliviiöljyä(906kcal/100ml) tuomaan lisäenergiaa.

300g kuiva-ainesta riittää kahdelle hengelle vaelluksella illalliseksi. Tästä n.170g muodostuu valmiista pussiaineksesta jonka päälle lisätään kuivattua jauhelihaa/linssejä 50g, pastaa/riisiä 50g ja mausteita sekä lisäjuttuja kuten sieniä loput 30g. Tällä saadaan kohtuullisen proteiinipitoinen ateria joka tarjoaa myös energiaa seuraavaan päivään. Sekaan vielä sopivasti oliiviöljyä, niin jaksaa hyvin aamupalaan saakka ja pystyy palautumaan päivän rasituksista.

Myös luonnon antimiin kannattaa tutustua, maastosta löytyy paljon sellaista mitä voi suoraan maasta laittaa suuhun, kuten marjoja joita on suuri valikoima tarjolla. Sieniä on tarjolla myös, mutta niiden kohdalla pitää noudattaa varovaisuutta ja syödä vain sellaisia jotka tunnistaa varmasti ruokasieniksi.

Tarinaa ruoasta ja sen valinnasta on paljon internetissä, suosittelen etsimään myös muista lähteistä tietoa kokonaiskuvan saamiseksi.

Lähettänyt: Kvaldur    0 kpl Kommentteja    (kerro ajatukset)

Trackbackit (0) Pysyvä linkki

Madeiran patikointitarinat


17.05.2012 20:25


3.5.2012 Funchal – Camara de Lobos
Kuljettu reitti: http://www.sports-tracker.com/#/workout/keppi/58rml106332k630i

Saavuimme viimein yöllä Madeiran kentälle, matka oli aika pitkä kun vaihdoimme Lissabonissa jatkolennolle. Matkatavarat tulivat kaikki perille vaikka jo hetken näytti epätoivoiselta. Antin reppu oli nostettu erikseen hihnalta siitä törröttäneen kävelysauvan vuoksi. Saimme itsemme ulos terminaalista viimeisten joukossa ja kuskimme olikin jo odottamassa meitä aulassa nimikyltin kanssa. Heitimme kamat auton takaosaan ja matka kohti hotellia saattoi alkaa. Funchal on varsin hienon näköinen kaupunki pimeällä ja pääsimme ihastelemaan sitä useita satoja metrejä korkeammalta. Hotellilla oli pientä säätöä kielen kanssa, mutta siitäkin selvittiin ongelmitta. Saimme huoneiden avaimet ja pääsimme vihdoin nukkumaan sänkyyn.

Aamulla nousimme ylös ja pääsimme ihmettelemään ympäristöä sekä kaupunkia ja etsimään tärkeimpiä kohteita kuten bussiasemia, kauppoja ja muita oleellisia sijainteja. Aloituspäivän ohjelmassa oli kävelyretki rantapromenadeja pitkin Camara de Lobosin kylään Funchalista länteen. Koko kävelykatu oli valmis loppuun saakka, joten sen seurailu oli todella helppoa ja matka sujui joutuisasti verkkaisesta tahdista huolimatta. Paluumatkan bussia jouduimme hieman ihmettelemään kun olimme hommanneet paikallisbussin kortit(GIRO) ja lähin meni jonkin matkan päästä takaisinpäin. Kävelimme rantapromenadia ja lähdimme seurailemaan löytämäämme levadaa rannasta ylöspäin ja pölähdimmekin juuri sopivasti bussipysäkille odottamaan seuraavaa tulevaa vuoroa.

Illalliseksi Espadaa ja viiniä sisäänheitettynä, turistit..
Ravintola: Restaurante Jardins Do Infante
http://www.tripadvisor.com/Restaurant_Review-g189167-d2178050-Reviews-Jardins_Do_Infante-Funchal_Madeira_Madeira_Islands.html

Ensimmäinen päivä oli takana ja kaikki sujunut oikein kivasti.

4.5.2012 Monte - Bom Sucesso
Kuljettu reitti: http://www.sports-tracker.com/#/workout/keppi/cmo4j6d4tm07ctcl

Aamu alkoi hieman epämääräisissä tunnelmissa, kala ei joko sopinut minulle lainkaan tai sitten bakteerikanta on vain niin erilainen. Vatsa aivan sekaisin heti viidestä aamulla lähtien, lähdön piti tapahtua kahdeksan aikaan, mutta en ollut mitenkään lähtökunnossa. Päätimme lykätä lähtöä seuraavaan bussivuoroon tunnin verran ja katsoa mikä olotila olisi siinä vaiheessa. Olo parani sen verran, että päätimme lähteä liikkeelle, mutta paikaksi vaihtui Monte jonne ajattelimme mennä ihailemaan maisemia. Bussimatka oli varsin mielenkiintoinen ja jonotustaktiikka bussin kyytiin vähintäänkin eriskummallinen, mutta ilmeisesti edellinen vuoro oli jäänyt ajamatta ja ihmiset olivat hieman kireinä sen vuoksi jonottamassa kyytiin.

Kävelimme Monten läpi ja katselimme sen nähtävyydet, jatkoimme telefericojen ohi Bom Sucesson levadaa kohti. Päätimme kuitenkin käydä katsastamassa Levada dos Tornosin vesiputouksen. Koska saarella oli kuivaa, ei vesiputouksessakaan hirveästi vettä virrannut. Vesiputouksen puutteen vuoksi ”päätimme” kävellä Levada dos tornosin aina Romeirosin kylään saakka. Pudotukset reunan yli tuntuivat hurjilta ja korkeanpaikan kammosta jossain määrin kärsivälle ne olivat aika hieno kokemus saada käveltyä läpi. Jäi kyllä mieleen aikalailla pysyvästi.

Romeirosin kylästä palasimme hieman taaksepäin ja laskeuduimme Levada do Bom Sucessolle jota seurailimme aina Bom Sucessoon saakka. Loppureitti ei tuntunut enää hirveän pahalta, joskin siinäkin oli muutama jännittävä kohta. Söimme hieman leipää Bom Sucesson bussipysäkin kohdalla olevassa kahvilassa ja katselimme ohi kulkevaa liikennettä jyrkässä mutkassa. Kävelimme vielä vähän ylämäkeen ja kävimme katsomassa Jardim Orquideaa, mutta emme päätyneet sisään saakka kuitenkaan. Bussilla takaisin kaupunkiin ja kaupan kautta kotiin ihmettelemään iltaruokaa.

Iltaruoka on kyllä mainitsemisen arvoinen Prince Albert Pubissa.
Sisäänheittäjä oli yllättynyt kun menimme sisään, tarjoilija sääti kanavia, ei ajatellut tarjota pöytää ollenkaan, ruokalistoja oli vain 3 kpl, kokilta oli pasta loppu jonka hän tajusi vasta kun oli tehnyt jo yhden annoksen, vaihtorahoja ei osattu laskea. Surullista, mutta omalla tavallaan hupaisaa.

Suomalaiset typerykset englantilaiseen pubiin syömään, kuinka tyhmä voi olla..
Ravintola: Sir Albert Pub
http://www.tripadvisor.com/Restaurant_Review-g189167-d1751904-Reviews-Prince_albert-Funchal_Madeira_Madeira_Islands.html

Toinen päivä takana ja elossa vielä.

5.5.2012 Santana da Serra – Portela
reitti: http://www.sports-tracker.com/#/workout/keppi/55lfhdjg4kmfoi11

Aika perinteinen levadakävely jos niin voi sanoa. Kaunista metsää, mutta pilvisyyden vuoksi näkymät ylempää jäivät hieman heikoiksi. Edellisen päivän seikkailuun verrattuna hyvää vastapainoa. Bussilla pääsimme helposti lähtöpisteeseen, mutta bussimatka itsessään oli aika hurjaa kyytiä, välillä kaiteiden ollessa puisia risuja ja vauhdin ollessa todella kova. Osalla ryhmästä ilmeni matkapahoinvointia hieman mutkaisella tiellä, mutta pääsimme ilman isompia vaurioita lähtöpaikkaan. Bussiliikenne kyllä toimi saarella hyvin, täytyy antaa kiitokset. Kipusimme pienen mäen päälle katselemaan maisemia jotka olivat peittyneet pilviharsoon, joten tyydyimme evästaukoon. Muuten matka oli aika reipasta tallustamista kohti Portelaa jossa pääsimme taksikuskien kiusaamiksi. Taksimatka olisi maksanu 10 senttiä enemmän kuin bussilla ja aikaa olisi leikkaantunut pois reilusti. Pidimme kuitenkin päämme ja teimme bussilla sightseeing-reissun pitkin itärantaa. Tältä pätkältä tuli hauskoja kamera-ajoja useita kappaleita ja muutenkin aikaa kuvaamiselle oli ehkä aiempaa enemmän.

Illalla kävimme syömässä Istanbul-nimisessä turkkilaisessa ravintolassa jossa palvelu ja ruoka olivat hyviä. 
Ravintola: Istanbul Turkish Restaurant
http://www.tripadvisor.com/Restaurant_Review-g189167-d2305506-Reviews-Istanbul_Turkish_Restaurant-Funchal_Madeira_Madeira_Islands.html

6.5.2012 Vapaapäivä, teleferico ja Monte

Vapaapäivä meni kävellessä kaupungin ja hotellin väliä. Aamupäivällä kävimme etsimässä jotain ostettavaa ja löysimme hieman isomman kauppakeskuksen joka oli auki. Ruokakauppa oli tässä vaiheessa hyvä löytö, niin saimme täydennettyä jääkaapin ja ostettua eväitä tuleville reissuille. Iltapäivällä lähdimme käymään Montessa telefericolla maisemareittiä, kopin kyydistä kyllä näkyi hyvin ja saimme muutamia hienoja kuvia. Auringonpaisteen ongelma peruspokkareilla on se, että kuvat palavat herkästi läpi taivaan kohdalta tai värit jäävät hailakoiksi. Montessa katselimme puistoja hieman tarkemmin kuin aiemmin ja ostimme kovasti metsästetyn kangasmerkin reppuun laitettavaksi. Tuuli oli ylhäällä hieman viileä ja kova, mutta ainakin ilma oli kirkas.

7.5.2012 Barreiros
Reitti: http://www.sports-tracker.com/#/workout/keppi/2bfrdt0j1g291dh1

Lähtö tapahtui aamulla n. 9:n aikaan kohti Levada dos Piornaisia joka kulkee Funchalin länsiosassa. Kävelymatkaa kertyi Levadan alkuun hotellilta reilun kilometrin verran jonka jälkeen arvoimme kulkusuunnan levadan vastavirtaan. Seurailimme levadaa banaanipeltojen takana ja katselimme avautuvaa merta kunnes pääsimme kaupungin alueelta pois. Levada jatkoi teollisuusalueen yläpuolella ja kauhakuormaajat oli ajettu hurjiin paikkoihin odottamaan seuraavan päivän hommia. Teollisuusalueen jälkeen tuli tunneli jossa pääsimme konttaamaan korkealla hienojen maisemien avautuessa. Tämän jälkeen alkoi portaiden kapuaminen ylös ja niitä riittikin hetkeksi aikaa. Kuljimme pienen kylän läpi Levadaa seuraillen poispäin asutuksesta. Ajoittain oli aika huimaavia kohtia, mutta levada oli helppokulkuinen, joten se ei siinä mielessä tuottanut ongelmia. Jonkin aikaa kuljettuamme tuli vastaan levadan kunnostajia jotka valoivat uusia seiniä levadaan. Viinitarhan jälkeen emme päässeet oikeastaan etenemään edes portille saakka joka estää kulun eteenpäin johtuen metrin pitkästä märästä valusta jonka he olivat juuri tehneet. Pidimme evästauon viinitarhan kulmalla ja ihmettelimme maisemia. Paluumatkalla tuli viinitarhan mies vastaan ja kyseli olimmeko Curral das Freirasista saakka, jouduimme valitettavasti vastaamaan että olimme vain käyneet portilla ja sitten palanneet takaisin. Kävelimme Madeira Shopping centreen laittamaan ajatukset muihin juttuihin ja palasimme bussilla nro. 8 takaisin Funchaliin.

Illalla söimme itse tehtyä ruokaa, valitettavasti siitä ei ole arvostelua, mutta hyvää oli. 

8.5.2012 Ponta de Sao Laurenco
Reitti: http://www.sports-tracker.com/#/workout/keppi/bo7e8487bu8qcg8o

Tämä lenksureitti oli omalla tavallaan varsin viihdyttävä lyhykäisyydestään huolimatta. Alkumatkasta kävimme laskuveden aikaan uimassa meressä hiekkarannalta, paluumatkalla koko ranta oli peittynyt nousuveden alle. Niemen kärjestä oli hienot maisemat merelle ja pitkin itärannikkoa. Bussimatka meni todella vaivattomasti, ainoa säätö oli kotona kun kissanhoitajamme oli unohtanut avaimet kotiin ja asiaa piti selvitellä taloyhtiön kanssa eikä niemen kärjessä tietenkään ollut kuuluvuuksia puhelimessa.. Koko päivän auringonpaiste vei aika tehokkaasti mehut kaikista ja
päädyimme syömään illla kevyesti leipää ja hedelmiä.

9.5.2012 Porto Santo
Reitti: http://www.sports-tracker.com/#/workout/keppi/8ks539nltrvddc3b

Kolumbuksen tukikohtana toiminut saari jossa hän asusteli muutamia vuosia miettiessään Intian valloitusta. Pyöräilimme 22km päivän aikana pitkin saaren rantaa, kävimme meressä uimassa ja nautimme loistavasta ilmasta.

Retken uuvuttavin päivä jatkuvan auringonpaisteen vuoksi, mutta tulipahan nähtyä Kolumbuksen entinen koti ja nykyinen museo.

10.5.2012 Pico Arieiro
Reitti: http://www.sports-tracker.com/#/workout/keppi/9nkjh8arpdsr3g6l

Edellisten päivien raskaus tuntui vielä hieman jaloissa, mutta jännitys reissun huipennusta kohtaan oli kova. Päässä vain mietti, että miltä suuret korkeuserot tuntuisivat polkuja tallatessa. Olimme tehneet suunnitelman, että menisimme Arieirolle taksilla, siitä tunnelireittiä Pico Ruivolle ennen pilvien saapumista ja takaisinpäin pidempää ulkoseinän reittiä. Siitä matka jatkuisi jääluolan vierestä alaspäin kohti Barreiraa Funchalin luoteiskulmassa.

Lähdimme aamulla siten, että olimme 8:n aikaan jo liikkeellä ja etsimässä taksia. Löysimmekin sopivan kulkupelin 3:lle hengelle kohtuulliseen 35e hintaan ylös Arieirolle. Kuski ajoi poikkeuksellisen rauhallisesti ja matka taittui mukavasti puolessa tunnissa. Olimme selvitelleet josko Pico Ruivon majassa olisi pystynyt yöpymään, mutta vastaukset olivat kielteisiä, joten luovuimme siitä ajatuksesta ja päätimme kävellä reitin edestakaisin ja muuten pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Alkuperäinen reitti olisi noussut Santanasta ylös ja ollut muuten sama, mutta se olisi vaatinut yöpymisen majalla. Jossain kirjassa mainittiin, että maja on koulujen ja hallituksen käytössä, ei turistien.

Korkeuserot vuorien rinteillä olivat niin suuria, ettei niitä pieni mieli meinannut oikein käsittää, 100m jälkeen on vaikea arvioida onko korkeutta 200 vai 300 metriä seuraavasta tasanteesta. Paikoin käveltiin ohuita harjanteita joissa molemmilla puolilla oli useita satoja metrejä pudotusta. Onneksi kyseinen reitti on hyvin ylläpidetty ja kaiteistettu lähes koko matkalta. Reitti tunnelien läpi tarjosi myös mielenkiintoisia maisemia ja muutaman hurjan kohdan joissa sykettä sai hieman kerättyä. Tunnelit olivat pisimmillään aika pitkiä, 300m tuntuu kävellen jo jonkinlaiselta matkalta pimeydessä. Matkaan saimme kulutettua Ruivolle mennessä n. 3h kuvaushetkineen, ja tämä oli se nopeampi reitti.. Pidimme pienen tauon tuvalla ja jatkoimme huipulle. Kuvien ottamisen jälkeen oli aika lähteä jolkottelemaan takaisinpäin. Paluumatka pidempää reittiä mentiin aika haipakkaa koska siihen kului aikaa hieman vajaa 2h kuvineen. Tauon paikka oli sitten Arieirolla leivän ja limun merkeissä. Tälläkin reissulla tuli vastaan ihmisiä joilla ei ollut hajua minne olivat lähteneet ja missä varustuksessa…

Arieirolta lähdimme laskemaan polkua pitkin alaspäin kohti Funchalia seuraillen levadoita, hetkellisesti saimme itsemme hukkaan kun polku ei sivunnutkaan jäämajaa lainkaan ja entiset hiekkatiet oli päällystetty asfaltilla. Hetken pohdinnan ja tutkimisen jälkeen päätimme seurailla GPS:n lukemia alaspäin koska näytti että olimme kuitenkin oikeassa paikassa. Loppumatka sujuikin sitten leppoisasti, muutamassa kohdassa piti vähän taiteilla, että pääsimme teenpäin, mutta pääsääntöisesti polku oli todella hyvässä kunnossa.

Saavuimme oikoreittiä eukalyptusmetsän läpi Barreiraan vievälle ”polulle” joka sekin oli päällystetty asfaltilla tien levyiseksi. Barreiran mäet olivat aika vakuuttavia ja bussitkin oli rakennettu Scanian nupin perään, hieno näky. Bussilla kotiin ja ruokapöytään altaan kautta. Hieno päivä, onnistunut kaikkiaan.

11.5.2012 Pinheirinho – Jardim Botanico
Reitti: http://www.sports-tracker.com/#/workout/keppi/52d04cf8r1di8hg5

Tämän reitin alussa oli pitkä vesitunneli, useita satoja metrejä ja kohtuullisen märkä. Ilmeisesti sitä ei myöskään ollut hetkeen kuljettu koska sieltä löytyi hämähäkin seittiä päähän sotkettavaksi. Muuten reitti oli aika tavanomainen eikä tarjonnut kovinkaan kummoisia maisemia(toim. huom. verrattuna aiemmin nähtyihin). Poikkesimme teetalossa käymään kahvilla ja oluella ja seurailimme levadaa jonkin aikaa. Koska energiaa ei oikein tuntunut olevan Monteen asti kävelemiseen, niin hyppäsimme pois ennen Romeirosin kylää ja kävelimme tietä pitkin alas Jardim Botanicoon. Aika moni taksikuski tarjosi kyytiä alas, mutta tämän reissun tarkoitus oli kävellä, ei istua takapenkillä.

Takaisin hotellille ja syömään illalla.
Ravintola: Istanbul Turkish Restaurant
http://www.tripadvisor.com/Restaurant_Review-g189167-d2305506-Reviews-Istanbul_Turkish_Restaurant-Funchal_Madeira_Madeira_Islands.html

Lähettänyt: Kvaldur    0 kpl Kommentteja    (kerro ajatukset)

Trackbackit (0) Pysyvä linkki

Teneriffan muistelot


17.05.2012 16:39


Löysin reissuvihkostani vuoden takaisen reissun muistiinpanot. Jotta ne eivät katoaisi niin helposti, niin naputtelin ne digitaaliseen muotoon reissun muisteloa varten. Videoitahan reissusta löytyy youtubesta muutama kappale tarinan tueksi. Smile

Tuosta pääsee ainakin alkuun: http://youtu.be/TMTnO6lO7wY

Teneriffa, Kanarian saaret

10.5.2011 Saapuminen

Lentomatka meni kohtuullisen nopeasti matkasuunnitelmia tarkistaessa ja nukkuessa. Silti 6,5 tunnin lento tuntuu pitkältä koneessa istuessa. Laskeutuminen tapahtui n. 12:sta aikaan päivällä, heti kun olimme päässeet koneesta ulos ja odottelimme laukkuja, soi puhelimeni ja autovuokraamosta soitettiin, että auto löytyy parkkipaikalta ja avaimetkin oli jätetty saataville. Marssimme tavaroiden kanssa ulos ja sieltä uskollinen C3 ratsumme löytyikin. Pienen askartelun jälkeen saimme matkatavarat konttiin mahtumaan ja pääsimme matkaan kohti saaren pohjois-osia. Päätimme kiertää saaren moottoriteitä pitkin myötäpäivään samalla maisemia tarkastellen. Saimme kulutettua aika kiitettvästi tunteja hommaan ja pääsimme hotellille n. viiden aikaan purkamaan laukkuja.

11.5.2011 Cruz de carmen - Santa Cruz

Jätimme auton La Lagunaan ja lähdimme etsimään sopivaa bussia Cruz de Carmeniin, karttaan oli merkitty selvästi bussiaseman sijainti kaupungissa, mutta siinä nimenomaisessa sijainnissa oli enää rahtiasema ja paikka joka selkeästi oli joskus toiminut bussiasemana, mutta kylttejä uudelle ei ollut missään.. Tallustimme keskustaan ja löysimme turisti-infon joka ystävällisesti opasti meidät oikeaan paikkaan odottamaan linja-autoa. Bussimatka oli kohtuullisen jännittävä sen kivutessa ylös mutkaisia teitä pilvien peittäessä näkyvyyden pidemmälle. Kävelimme bussilta reitin aloituspaikalle, eli Pico Inglesin näköalapaikalle tiheässä sumussa näkyvyden jäädessä alle 50 metrin. Lähdimme etenemään reittiä pitkin harjun päällä kulkevaa polkua josta näköalat avautuivat hitaasti sekä itään, että länteen. Pilvien liike on aika maagista katsottavaa kun ne lipuvat vuoren seinää alaspäin ja nousevat taas seuraavasta ylöspäin. Reittimerkinnät olivat hieman haastavat heti alkumatkasta ja ollessamme liikkeellä ilman GPS:ää, joutui omaa sijaintiin aina välillä hieman epäilemään, erityisesti pilvien peittäessä näkyvyyttä. Seuraavaksi vastaan tuli enemmän tai vähemmän hylätty talo jonka pihassa nähtiin erikoinen episodi kun Antilta lipsahti vastavalosuoja aidan päältä rinteessä olleeseen pusikkoon. Rohkeasti risukon läpi sitä rämmittiin hakemaan ja tuliaisena oli tuore sitruuna sekä pari naarmua.

Talon jälkeen olikin aika ihmetellä, olimme aiemmin nähneet padon viereisen rinteen takana lännessä ja ohjeissa puhuttiin padosta joka piti ohittaa. Koska polku oli hävinnyt kuivaan maastoon ja alhaalla näytti olevan taloja sekä viljelyksiä, päätimme ottaa rinteen vähän ylempää ja etsiä polkua jolla pääsisimme padolle. Jonkin ajan kulkemisen jälkeen päädyimme siihen, että reitti ei voi olla oikea koska polku rupesi loppumaan ja ainoa piikkipusikoissa liikkumaan kykenevät olennot olivat vuohia. Pato ei voinut olla meidän etsimämme pato, vaan kyseessä oli oltava jokin muu. Otimme rinnettä alaspäin sen verran että saimme itsemme takaisin polulle. Kartan ihmettelyn jälkeen katsoimme, että myös valitsemaamme solaa pitkin pääsee haluttuun kohteeseen. Hetken kulkemisen jälkeen alkoivat ohjeet ja näkemämme maisemat ja maamerkit taas osua kohdalleen, joten pienen harhailun jälkeen olimme jälleen reitillä. Loppumatka sujui aika suoraviivaisesti, ainoastaan juuri ennen tietä vastaan tullut mies kahden hevosen kanssa todella kivisessä maastossa ilman satulaa ihmetytti kovasti. Ilmeisesti hän oli ollut täydennysreissulla kylässä. Erityisesti mieleen jäi kostea ja viileä ilma, paljon kasveja, nopeasti katoavat maisemat sekä laaksot. Kasveja olisi ollut kivat tunnistaa tällä retkellä enemmän.

12.5.2011 Mascan laakso ja inkapolku

Mascaan vievä tie on ikimuistoinen, myös pienemmällä autolla puhumattakaan isolla linja-autolla matkustamisesta. Itse kuljimme ensimmäisellä ja seurailimme mutkissa bussien kolmipistekäännöksiä jotta he saivat laitteensa taittumaan jyrkissä mutkissa.

Ajoimme autolla näköalapaikalle josta reitti lähtisi etemään harjun päällä kohti merta. Reitti kulki aika tasaisesti mutkitellen eteenpäin ja maisemat olivat todella huikeat. Välillä polku sivusi rinteen reunoja aika läheltä tuoden jännitystä hieman lisää. Saimme kavereiksemme lauman vuohia jotka selvästi olivat hyvän perässä, mutta todettuaan, että meiltä ei löydy mitään syötäväksi kelpaavaa, päättivät poistua rinteen puolelle ruohikkoon. Saimme jatkettua matkaa vuohiportin jälkeen vielä hetken aikaa, mutta sitten iski uskonpuute omaan tekemiseen ja jouduimme jättämään matkan kesken. Maisemat olisivat varmasti hienot reitin loppupuolellakin, mutta valitettavasti tällä kertaa homma jäi tähän.

Paluumatkalla ajoimme Teiden juurelta ja törmäsimme isoon elokuvaproduktioon joka näytti keskiaikaiselta ja mielenkiintoiselta. Pohdimme, että kyseessä olisi saattanut olla apinoiden planeetta 2 tai jokin muu klassikko jo syntyessään(myöhemmin selvisi, että kyseessä olisi Wrath Of The Titans). Paluumatkalla saimme kokea uutta jännitystä kun Orotavan laaksoon iski sade ja sumu ja tiellä näkyvyys putosi muutamiin metreihin. Vastaan tulleet autot vain ilmestyivät pimeydestä. Pelotti ehkä jopa enemmän kuin koko päivänä.

13.5.2011 Arona

Lähdimme ajamaan kohti saaren lounaiskärkeä kohtuullisen aikaisin koska matkaan oli varattava aikaa. Saavuimme hieman ennen lounasta Aronan kylään jonne jätimme automme. Lähdimme kävelemään kohti Roque del Condea, ensimmäisenä piti käydä läpi pieni Barranco-jumppa joka tulee kyllä Teneriffalla tutuksi. Barranco del Reyn jälkeen pääsimme aloittaman kohti Conden huippua kohti kiipeämisen. Korkeuden lisääntyessä alkoivat tutut pilvet kerääntyä jälleen ympärillemme peittäen jonkin verran näkyvyyttä. Rinne jyrkkeni ylöspäin mennessä kokoajan hieman ja maisemat avautuivat Los Cristianosiin ja Americasin suuntaan. Jatkoimme kävelemistä ylöspäin ja muutaman hetken äherryksen jälkeen olimme ylhäällä katsomassa mäen päältä joka suuntaan. Soitto kotiin kertoi, että Aronassa oli hakattu joltain naiselta pää irti, hieman jännitti kävellä takaisin alas kun ei tiennyt oliko tekijä saatu kiinni. Nukuimme kuitenkin päikkärit ylhäällä ja söimme hieman välipalaa. Laskeutuminen onnistui aika vaivatta ja kuvia tarttui eri kasveista sekä maisemista mukaan aika kasa.

14.5.2011 Lepopäivä

Otimme rauhallisesti ja kävelimme ympäri kaupunkia ja teimme ostoksia. Ohjelmassa oli myös meressä uimista sekä tuliaisten ostelua.

15.5.2011 Teiden rinteet

Nousu ylös kukonlaulun aikaan 05:30, autolla Orotavan kylään ja siitä aamun ensinmäinen bussivuoro kohti Palo Blancoa josta nousu kohti Risco del Miguelia. Tämän päivän voi tiivistää sanoihin ”ei näin”. Harjoitukset oli tehty etukäteen reitin osalta ja kulkureitti selvitelty, mutta hommaan tehtiin viimehetken muutoksia joiden mukaan ei sitten kuitenkaan kyetty menemään. Aloitimme tosiaan bussipysäkiltä ja kartan mukaan reitti näytti hyvinkin selvältä. Lähdimme tallustamaan kohti aiottua polkua, mutta muutaman kilometrin liikkumisen jälkeen olimme saaneet itsemme kartalla sellaiseen paikkaan, ettemme enää olleet varmoja tarkasta sijainnistamme. Into oli kuitenkin kova päästä eteenpäin ja ylöspäinhän on myös eteenpäin. Näin luulimme kun kiipesimme hiekkamäkeä ylös jossa satoi kiviä ja puunrunkoja kunnes vastaan tuli seinä jonka kiipeäminen mukana olleilla varusteilla ei ollut enää mahdollista. Jouduimme kääntymään takaisin ja palaamaan lähtöpisteeseen monta tuntia hukanneena ja vesivarastoja kuluttaneena. Pitkän keskustelun jälkeen päätimme, että otamme bussin, palaamme Orotavaan ja ajamme autolla Teiden juurelle 2300mpy korkeuteen josta kiipeämme sitten loppumatkan ylös Refugioon yöksi. Ainoa mikä unohtui Orotavassa ollessa, oli vesivarastojen täydentäminen, mutta se ei onneksi menoa niin hirveästi haitannut, vähän kuitenkin. Muutaman tunnin kiipeämisen jälkeen olimme Refugio de Altavistassa (3300mpy) josta olin varannut meille sängyt paria päivää aikaisemmin. Olotila oli hieman rähjäinen ja rikkinäinen päivän seikkailun jäljiltä, mutta ruoka ja uni auttavat yleensä tämänkaltaisiin tilanteisiin. Korkea ilmanala kuitenkin vaikutti selkeästi kaikkien olotilaan ja päänsärky teki tuloaan tässä korkeudessa. Vuoristotauti on mahdollista saavuttaa näinkin ”helposti” saavutettavissa olevissa paikoissa, joten sen oireisiin ja hoitoon kannattaa tutustua etukäteen huolella.

16.5.2011 Pico del Teide

Herätyksen säädimme 05:30 aikaan, jotta pääsisimme ylös ennen aamun ensimmäistä telefericoa joka lähtee 09:00 alhaalta koska silloin olisimme olleet ruuhkassa ylhäällä. Tuuli rupesi puhaltamaan yöllä aika kovaa ja talon kulmat vain ujelsivat ja ikkunat helisivät sen piiskatessa koko voimallaan. Allekirjoittaneella uni tuli kohtuullisen helposti silmään kun saimme samassa tilassa nukkuneen ranskalaisryhmän hiljenemään. Ensimmäiset heräsivät huoneessa jo 04:00 aloittamaan aamun kiipeämisen jatkaessamme vielä unia. Söimme rauhallisen aamupalan ja varustauduimme ylös lähtemiseen. Matkaa oli aamulle jäljellä 500m ylöspäin, mutta kukaan ei arvannut kuinka kova tuuli ylhäällä olisi kun pistimme oven takanamme kiinni. Ilma oli muutaman asteen lämmintä tuulen suojassa joten vaatteita sai olla päällä aika kiitettävästi. Pääsimme muutaman sataa metriä ylöspäin kun aurinko alkoi näyttämään merkkejä itsestään. On lumoavaa katsoa sitä niin korkealta, että näkee kun se valaisee laakson alla ja nousee meren takaa, ihan kuin elokuvissa. Jatkoimme kapuamista ylöspäin ja telefericon yläasema alkoi siintämään edessä. Hieman aiemmin vastaan oli tullut aamun aamun ensimmäisiä lähtijöitä jo takaisinpäin todeten ”impossible” tuulen vuoksi.

Mutta koska olemme Suomalaisia, niin ei se voi niin hurjaa olla, luulimme.. Eteenpäin kulkiessamme vastaan tuli enemmän ihmisiä joista osalla oli niin kevyet varusteet, että ilman paleltumia he eivät reissusta varmasti selvinneet, puhumattakaan henkisistä kolhuista. Tuuli rupesi telefericon asemalle päästessä hakkaamaan aika lujaa jo ja pystyssä pysymisen kanssa sai tehdä töitä. Pitkät vaatteet ja kylmään ilmaan varautuminen oli kuitenkin puolellamme kun jatkoimme matkaamme ylöspäin. Totesin, että tuuli ei voi tästä enää paljon koventua, mutta olin valitettavan väärässä. Tuuli rupesi kovenemaan kun suoja väheni ja pystyssä pysymisen kanssa sai oikeasti tehdä töitä ja ottaa tukea kivistä. Mitä ylemmäs nousimme, sitä rankemmaksi kiipeäminen muuttui, 10m matka oli jo saavutus ilman ollessa ohutta ja tuulen viedessä ilman suusta ja keuhkoista. Hengähdystauot tapahtuivat puoliympyrässä polvillaan siten, että muuta sai tehtyä tuulensuojan kehollaan. Vastaan tuli muutama sitkeä jotka olivat painaneet myös ylös saakka, joten kyllähän mekin jos siellä jo joku oli kerta tänään käynyt. Välillä etenemistä joutui harjoittamaan kaikkien neljän raajan voimin jotta pysyi edes paikallaan. Ja kun huippua lähestyttiin, niin olisi ollut liian helppoa jos tuuli olisi ollut yhdestä suunnasta, hetkessä se saattoi vaihtaa suuntaan ja viedä alta kaiken ilman horjuttaen tasapainoa reilusti tuoden pelon pintaan. Tuulen voima oli Suomessa syntyneelle ja eläneelle todella hurja, meillä tuollaista ehkä näkyy syysmyrskyssä meren rannalla tai merellä, mutta maalla harvoin. Tätä taistelua kesti tunnin verran jonka jälkeen huippu alkoi jo oikeasti näkyä. Polku tietysti vielä taittui tuulen puolelle viimemetreillä tuskan maksimoimiseksi, mutta taittui sitten onneksi aika nopeasti kivien taakse piiloon. Saimme ihastella koko saaren yli yksin. Espanjan korkein piste omin jaloin kiivenneenä tuntui todella hyvältä. Nestehukka oli syönyt porukan jaksamista kiivetessä, mutta ainakin vieno hymy oli löydettävissä kaikkien naamalta.

Laskeutuminen tapahtui hieman nousua nopeammin tuulen ollessa edelleen todella kova, siihen pystyi 80kg mies nojaamaan haluamassa kulmassa tuulen kannatellessa. Päästyämme telefericolle, lähti osa porukasta laskeutumaan tuloreittiä ja osa katsastamaan josko Pico Viejon puolelta pääsisi laskeutumaan alas polkuja pitkin maisemareittiä. Valitettavasti reitti oli suljettu lumen ja jään vuoksi emmekä lähteneet kokeilemaan onneamme vähillä ruoka ja juomavarannoilla. Pahimmallaan olisimme päässeet alas hankalan kohdan, mutta jääneet sitten jumiin rinteen keskivaiheille odottamaan avuttomina apua. Reitti on ainakin oppaiden mukaan merkattu hieman heikosti, joten jään keskeltä tolppien löytäminen olisi voinut olla kovinkin hankalaa. Alaspäin kulkiessamme tuli vastaan paljon uusia yrittäjiä, osa todella kevyillä varusteilla. Telefericokaan ei kulkenut kovan tuulen vuoksi lainkaan, joten ylhäällä ei ruuhkaa kerennyt muodostumaan.

Vauriot laskettiin seuraavasti:
Hajonneet housut, katkennut vaellussauva, naarmuja ja muutama mustelma.

Refugion varusteet:
Sähköä, Astioita ruoan tekemiseen, WC, kerrossängyt ja lakanat nukkumiseen, kahviautomaatti(2e/kuppi) ja juoma-automaatti(4e/0,5l pullo). Yöpymisen hinta oli 20e/hlö vuonna 2011 ja se piti varata soittamalla(Telf. 922 010 440), mutta tänään kun katsoin, niin sen voi tehdä myös internetistä suoraan ja näkee vapaiden nukkumapaikkojen tilanteen: http://www.telefericoteide.com/en/procesocompra/refugio

Jälkisanat

Allekirjoittaneelle jäi tästä reissusta paljon taskuun, kokemusta ja hienoja muistoja. Viikko on joskus hieman lyhyt aika tehdä reissua ja siinä ei ehkä ehdi nähdä ihan kaikkea mitä haluaisi. Hyvällä suunnittelulla pääsee pitkälle ja etukäteen asioiden selvittämisellä vielä pidemmälle. Suunnitelmassa pysyminen on hyvä keino tehdä reissusta onnistunut, matkan varrella säätäminen vaikeuttaa turhaan onnistumista. Muutokset kannattaa miettiä ajoissa ja tehdä mahdollisuuksien mukaan varavaihtoehtoja jo valmiiksi, ettei niitä tarvitse alkaa tekemään kesken reissua jolloin se on huomattavasti hankalampaa. Koin reissun onnistuneeksi ja kaikki järjestelyt toimivat niin kuin pitikin. Näimme uskomattoman kauniita paikkoja ja maisemia sekä saimme liikkua vapaasti minne halusimme ilman rajoitteita. Kiitän matkaseuraani suuresti mukanaolosta ja viisaista ajatuksista väsymyksen hetkillä kun oma mielikuvitus oli jo loppunut.

Kiitokset myös Pentti Korpelalle joka ansiokkaasti on kirjoittanut kirjoja reiteistä eri puolilla Eurooppaa.

17.5.2011 Lennolla DK955 Teneriffa – Helsinki
Toni Koski

Lähettänyt: Kvaldur    0 kpl Kommentteja    (kerro ajatukset)

Trackbackit (0) Pysyvä linkki

Madeiran valmistelua ja Stabbursdalenkin edessä


15.04.2012 11:41


Aika menee ja niin on mennyt talvikin tässä. Tammikuussa saatiin hiihtokelit eteläänkin aikaiseksi ja kilometrejä on jokunen kertynyt suksien päällä. On aika mukava kun voi käydä paljaalla maalla juoksemassa lenkin tai valita ladut ja auringonpaisteen.

Yksi lyhyt talviretki tehtiin Nuuksioon laavulle istuskelemaan, mutta muuten retkeilypuolella ei ole ollut hirveän aktiivista. Enemmän on aika mennyt urheiluharrastusten parissa salilla ja ladulla. Smile

Ohjelmassa on reissu Madeiralla heti vapun jälkeen ja sitten juhannusviikolla lähtö Stabbursdaleniin viikoksi. Eiköhän noilla taas alkuun päästä. Smile

Jos jollakulla on ollut mielessä, että olisi kiva kerätä retkien GPS-kartat yhteen paikkaan, niin ole ihmeessä yhteydessä, olen asiaa jonkin verran pohtinut ja olisi ajatus kyllä miten sen voisi tehdä.

http://g.co/maps/gzwra

-Kvald

Lähettänyt: Kvaldur    0 kpl Kommentteja    (kerro ajatukset)

Trackbackit (0) Pysyvä linkki

Teneriffan videot


28.11.2011 22:35


Meni aika kauan kasaan saamisessa, mutta kyllä noita ihan mielellään katselee näin jälkikäteen. Yritin saada aika lyhyeen aikaan tungettua kokonaisia päiviä, mutta toivottavasti saatte jotain irti.

1. video
http://www.youtube.com/watch?v=7mWc45nIcyI

2. video
http://www.youtube.com/watch?v=XOiJQFZWSWs

3. video
http://www.youtube.com/watch?v=TMTnO6lO7wY

4. video
http://www.youtube.com/watch?v=EVejSz5VbJg

5. video
http://www.youtube.com/watch?v=Snb3hlbHWgA


- Kvald

Lähettänyt: Kvaldur    0 kpl Kommentteja    (kerro ajatukset)

Trackbackit (0) Pysyvä linkki

Kesän edetessä


12.07.2011 22:47


Kesä etenee ja kevät meni aika haipakkaa. Hiihtelyä oli paljon ohjelmassa ja kun lumet sulivat, niin sitten jonkin verran lenkkeilyä. Tuntui kuitenkin jäävän kun piti Teneriffalla käydä reissúilemassa viikon verran. Sieltä on videota sen verran kasassa, että voisi jotain koostaakin. Sieltä kun pääsimme takaisin, niin alkoi synttäreiden suunnittelu ja siinä sivutuotteena Reisan vaelluksen pohdinta.

Teneriffan keikka oli kyllä loistava, joskin kuluttava. Melkein pitäisi olla 2 viikkoa matkalla, ensimmäinen aktiivilomailua ja toinen palautumista. Smile

Reisan keikka saatiin päätökseen viikonloppuna, viikko meni maisemia ihaillessa. Joskin itse joesta jäimme itikoiden vuoksi aika kauas ja ainoastaan Mollisfossen tuli tarkastettua muutaman sadan metrin päästä. Hieman eri vuodenaikaan tuonne voisi vallan mainiosti lähteä uudestaan, nyt itikkaa oli niin paljon että ahdistus meinasi kasvaa suureksi.

Päädyimme pois Reisan puiston alueelta koillispuolelle ylemmille tuntureille joilla oli odotettavissa hieman enemmän tuulta ajamaan itikat pois. Olipahan hieno kokemus jäädä ensin ukkospilven yliajamaksi ja heti perään itikkapilven piirittämäksi, tuntui kovasti aktivoivan tovereita.. Smile

Jos saan internetiin koostettua jotain, niin laittelen linkkiä tänne tulemaan.
Automatkoista olinkin koonnut pienen videon kasaan: http://www.youtube.com/watch?v=4X0hm9OqdHg


Reisan kuvia: http://picasaweb.google.com/Tonkosk/ReisaNationalpark2011

Lähettänyt: Kvaldur    0 kpl Kommentteja    (kerro ajatukset)

Trackbackit (0) Pysyvä linkki

Valkmusa ja karttojen rakentelua


21.03.2011 18:14


2 projektia on vaiheessa, Teneriffan reissun päivien suunnittelun lukkoon lyöminen ja Reisan karttojen tulostaminen.

Teneriffa on kohtuullisen kasassa, mielestäni siellä ei ole mitään suurta tekemättä, mutta joitain asioita pitää vielä varmistella kuten auton vuokraus ja bussikuviot. Sain Kompassin valmistaman maastokartan pari viikkoa sitten ja olenkin sitä vähän vilkuillut jo alustavasti.

Reisan kartat ovat aika hyvällä mallilla myös. Vähän pitää suomen puolen karttojen kanssa harrastaa leikkaa & liimaa taktiikkaa, niin pääsen tulostamaan loputkin palat. Ensimmäinen 2-puoleinen tuli tulostettua HP:n tough-paperille jonka väittävät kestävän vettä ja olevan käytännössä repeytymätön.
Ensimmäisen testin jälkeen väite pitää varsin hyvin paikkansa, mutta tositesti tulee sitten viimeistään heinäkuussa kun viikko pusikoissa könytään.

Kuinoma ja kirves

Muistin vihdoin lisäillä hieman tavaraa kuinoma.fi-palveluun, laitoin retkikirveeni vuokralle huokeaan hintaan kun joku oli sellaista siellä pyydellyt. Katsotaan nyt että onko sille markkinoita sitten oikeasti. Muitakin tavaroita olisi paljon, mutta jos ottaisi tavoitteeksi laittaa vaikka tavaran viikossa, niin ennenpitkää siellä olisi hyvä kavalkadi tavaraa lainattavana. Loistava palvelu, käykää vilkaisemassa: www.kuinoma.fi

Lähettänyt: Kvaldur    0 kpl Kommentteja    (kerro ajatukset)

Trackbackit (0) Pysyvä linkki

Retkumessut 2011


13.03.2011 22:16


Messupäivitys omalta osaltani. Ihan kiitettävästi kaikkea mielenkiintoista, sopivasti myyjiä ja tuntui että löytyi erilaisia juttuja joita jaksoi ihmetellä.
Ostoskassiin tarttui urheiluvälineitä lähinnä, mutta retkeilyyn liittyen tuli ostettua silkkimakuupussi:
http://tanhminh.kaapeli.fi/?page_id=12 sekä muutama kirja.

Kyllä siellä koko päivä vierähti, mutta valitettavasti jotenkin retkeilyn osuus jäi ainakin itselle harvinaisen vähäiseksi. Karttakeskuksen vahakankaalle tulostetut kartat ovat kyllä erittäin mielenkiintoisia. Pitää laittaa harkintaan josko jotain karttoja hommaisi sieltä.

Kuinomaankin sain lisättyä tuossa viikolla yhden tuotteen, joten pikkuhiljaa niitäkin kertyy.

Matkamessuilta pari kuvaa ja video jonka työnsin youtubeen.

https://picasaweb.google.com/Tonkosk/GoExpo2011?feat=directlink
http://www.youtube.com/watch?v=143H45giHMI

Lähettänyt: Kvaldur    0 kpl Kommentteja    (kerro ajatukset)

Trackbackit (0) Pysyvä linkki

Aika rientää


08.03.2011 22:13


Joulukuussa viimeksi kirjoitellut, johan on..
Vaelluspuolella on tainnut olla hiljaista mutta sitten ei kuitenkaan. Aktiviteettien määrä on lisääntynyt aika paljon viimeaikoina ja kesän vaellusreissukin on tarkentunut aika paljon. Reisan puistoon suuntautuu se, katsotaan jos Haltia lähtisi tällä kertaa tavoittelemaan toisesta suunnasta ja hieman myöhempään aikaan kuin viimeksi.

Enemmän aikaa on kyllä nyt kulunut Teneriffalle suuntautuvan reissun suunnitteluun, viikon verran päiväreissuja ja huipennuksena Teiden valloitus meren rannasta kävelyn aloittaen, 2pv olisi tuohon tarkoitus käyttää. Jos ihmisillä on kiinnostusta, niin tokihan tuosta reissusta jonkun mobiiliblogin voisi rakentaa.

Parin viikon päästä on ohjelmassa Levin juurelle suuntautuva reissu hiihtoineen, laskuineen, lumikenkineen ja lautapeleineen. Sounds like a fun.

Lenkkeily ja hiihnto on jatkunut aktiivisesti, enemmän ehkä hiihtoa koska se ei niin pahasti polvien päälle käy. Oikean polven kanssa ollut hieman kränää, mutta eiköhän se tuosta.
Ja sitten nille jotka tykkäävät seurata miten ihmisest liikkuvat: http://www.sports-tracker.com/#/workout/keppi/brf6g42b5a37022v
Täytyy kyllä suositella, varsin hauska sovellus.

Nyt takaisin saunaan nauttimaan Jaffaa. =)

Palailen taas uusien juttujen kera pikapuoliin.

Lähettänyt: Kvaldur    0 kpl Kommentteja    (kerro ajatukset)

Trackbackit (0) Pysyvä linkki


Blogin omistaja: Kvaldur
Sisäpiiri: (Ei mitään)
Blog: Katso kaikki päiväkirjamerkinnät
Ystävät
Siirry: Takaisin/Eteenpäin

Kalenteri

 «   <   »   >  Tou 2017
1 2 3 4 5 6
7 8 9 10 11 12 13
14 15 16 17 18 19 20
21 22 23 24 25 26 27
28 29 30 31

Ota yhteyttä Kvaldur

Email
Send Email
Yksityisviesti
Lähetä yksityinen viesti
MSN Messenger


Yahoo Messenger

AIM Osoite

ICQ Numero

Lisätietoja: Kvaldur

Liittynyt
18.05.2007 12:06

Paikkakunta
Espoo
Ammatti

Harrastukset

Blog

Blogi perustettu
21.05.2007 14:24
Päiväkirjamerkintöjä yhteensä
45
Blogin ikä
3662 päivää
Vastauksia yhteensä
6
Vierailuja
63785

RSS

RSS