Tervetuloa blogiini

Blogin omistaja: [ Tuntureiden Tuula ]
Sisäpiiri: [ (Ei mitään) ]
Blog: [ Katso kaikki päiväkirjamerkinnät ]
[ Ystävät ]
Siirry: [ Takaisin/Eteenpäin ]
RSS
RSS

Vaellusturinat II Foorumin päävalikko -> Blogit

Käyttäjät selaamassa tätä blogia: Ei kukaan

Mustikkareissua ja muuta reissua

20.08.2008 19:48

Voi ei kun nuo roskapostit kommentoi kirjoituksia. Auttaiskohan se jos muuttais blogin asetuksia, niin että vain kirjautuneet pääsee lukemaan?

Mustikoita en oo löytänyt mistään. Viimeksi kävin kattomassa metsän ,josta pari vuotta sitten löysin 3 ämpärillistä ihan pikku alueelta. Nyt ei ollut enää edes koko metsää, iso kasa tukkeja tein varressa ja maa metsäkoneen mylläämä. Sad
No puolukoita tulee, ehkä niillä pärjää yli talven. Ja onneksi vanhemmilla on paljon viinimarjapensaita ja omenapuita, sieltä riittää minullekin. Ja vadelmia on tullut hyvin. Vadelmahillo on oikeen herkkua lettujen kanssa.

Vanhempi tytär ( 22v opiskelee ja asuu omillaan) soitti muutama tunti sitten ja sanoi lähtevänsä viikoksi Nykiin !!! Ei ollut uskaltanut aiemmin kertoa mulle, kun ajatteli ,että alan saarnata. No, itepähän on kesätöillään matkarahat kerännyt. Aika likka, on tainnut ton reissun jälkeen käydä joka maanosassa. Ensin Australiassa pari vuotta sitten, edelliskesänä kierteli ympäri Eurooppaa, viime jouluna Egyptissä ja nyt piipahtaa Ameriikkaan. Kyllä äidin reissut lappiin tuntuu niin mitättömiltä.
Nuorempi tyttö 20v allekirjoitti maanantaina oman asunnon vuokrasopimuksen ja muuttaa omilleen tämän kuun lopussa Laughing Laughing Laughing
Tässä alkaa olla yksi aika pitkä työurakka ohi eli lasten huoltaminen. Kyllä tuntuu helpottavalta, suorastaan taivaalliselta. On aika napanuorien katketa.

Ensi viikonloppuna on tiedossa reissu Helvetinjärven kansallispuistoon. Kivaa ilmaa ovat ennustaneet. Toivottavasti siellä ei ole väkeä ihan kauheesti, kun en niin sellaisesta tykkää. Menen kokeilemaan miten yhen kaverin kanssa kengät sopii samalle polulle Very Happy

Kuvia Kullaa-Merikarvia reissustani

26.07.2008 19:25

Tein taas picasaan kuvakertomuksen retkestäni.
http://picasaweb.google.fi/Tuulantie/KullaaMerikarvia91472008

Miten sitä onkin niin itsestä reissuhalu pois. Ehkä liian lämmintä täällä Turussa. Eilenkin tais olla 28 astetta ja tänäänkin on hyvin tarjennut.

Mustikoita olen ajatellut, muistellut viime vuotisia hyviä marjamaita, mistähän lähtis katsomaan. Ja tietty miettinyt ja yrittänyt muilta udella, missä mustikoita mahdollisesti vois olla. Huonoa mustikkavuotta ovat povanneet. Löytyis nyt jostain kun vanhat on kaikki syöty.

Taas yksi päähänpisto toteutettu

15.07.2008 18:51

Joutsijärvi- Sälttöö väli tuli käveltyä. Huh, huh aika tavoitteen itselleni otin, mutta selvisin. Tuollainen liian tavoitteellinen kulkeminen ei oikeastaan ole hyvä juttu, siinä menee luonnosta nauttimisen ja lomailun maku hikiseen puurtamiseen. Kyllä kait sitä pitää omia rajojaan ja jaksamistaan testata. GPS oli päällä koko matkan ja kilometrejä kertyi 90. Ei tullut rakkoja, ei murtunut luita, ei hajonnut varusteita, pohkeet vaan on ihan sairaan kipeet.

Ke 9.7. (6,2km)
Töitten jälkeen ajoin Kullaan Retkikeskus Sataseitin pihaan, jonne jätin auton. Siellä ystävällinen Pe'ter Volford antoi hyviä reittineuvoja ja pyysi lähettämään viestejä matkan varrelta. Kun metsäpalovaroitus oli voimassa Satakunnassa, hän voi tiedottaa, koska saa tehdä avotulet.
Ensimmäinen määränpää oli Tuurunkankaan autiotupa Joutsijärven rannalla. Sinne yön hämärässä piti vielä kahdella vaijeriveneelläkin ylittää pienet suntit. Yllättävän valoisaa on täälläkin vielä puolenyön tietämissä.
Yön olin tuvassa ja aamulla siivosin edellisten "sotkuja", kassillinen tyhjiä pulloja ja muuta törkyä, tein puita seuraaville tupaan tulijoille.

To 10.7. (14,7km)
Kustaan savupirtillä otin rinkan pois selästä ja lepäilin vähän, jotenkin tuntui kulku niin raskaalta. Maasto on siellä kulmilla todella kivistä, joten saa tarkkaan katsoa mihin polulla astuu. Lämmintäkin ihan riittävästi.
Kourijärven uimarannalla kävin uimassa ja oleilin. (Päivän 1:nen ihmispongaus) Polku kulki suurimmaksi osaksi pitkin metsiä, välillä vanhaa metsätietä pitkin.
Kalajärven tulentekopaikkaa suunnittelin ensin yökohteeksi, mutta kun sinne saavuin ei se miellyttänyt. Paljon muurahaisia, epätasaista, ranta ruohottunut ja matala. Joten jatkoin matkaa Keidaslammin rannalle. (2:nen ihmispongaus, isäntä ruokki karjaansa navetan edustalla) Se olikin hieno ranta, pieni kaunis järvi ja tasaista maata mihin sain teltan hyvin pystytettyä.

Pe 11.7 (16,4km)
Sitten kulkuni jatkui vuorotellen pitkin polkua ja pitkin metsäteitä Inhottujärvelle ja siellä kiipesin lintutorniin ihailemaan maisemia. Järvi on oikea lintujen paratiisi, ainakin sellaiselta se minusta näytti. Ukkonen jyristeli jossain kaukana. Hyvin merkitty reitti johdatti minut joenvarsipolulle, jota riitti Noormarkkuun asti. Oravasaari, jota ei olisi saareksi tiennyt ilman karttaa, kivaa lehtomaista polkua. Pidin taukoa Kokinnokan tulipaikalla ja eikös ukkonen tullut kohdalle. Onneksi siinä oli katoksellinen puusuoja ja siellä puiden päällä makoillen odottelin ukkosen ohi menoa, katselin kun rakeet ropisivat maahan. Sakalammin tulipaikalla en käynyt, vaan oikaisin tietä myöden ja siellä bongasin tämän päivän ekan ihmisen. Nuori tyttö tuli talon pihalta ulkoiluttamaan koiraansa, käveli hetken samaan suuntaan ja juteltiin kaikenlaista. Sauvakosken tulipaikka tuli seuraavana ja siinä piti olla uimarantakin. Olihan siinä, mutta jonkun yksityistalon pihanurmikko ulottui rantaan asti ja tulipaikkakin oli ränsistynyt rantalepikkoon. Kuuskoskenlahden laavulle jäin yöksi telttaan. Hieno paikka, laavu aivan joen rannalla. Yöllä satoi ja vesi ropisi teltan kattoon, niin ettei unesta meinannut tulla mitään. Sitten muistin, että mullahan on mukana korvatulpat (lapinreissulta, jos joku kuorsaa kovaa tuvassa) ja johan hiljeni. Aamulla huomasin ruisleivän kyljestä, että rapinaa oli pitänyt myös hiiri, joka oli nakertanut leipääni.

La 12.7. (20,4km)

Matka jatkui pitkin Noormarkunjoen rantaa, hienoa lehtomaista maisemaa. Monessa kohtaa majavat olivat jyrsineet puita poikki, mutta yhtään lättähäntää en nähnyt. Polku siirtyi joen eteläpuolelle Mustalahden sillalta ja siellä oli varaustupakin, Mustalahden riihi ja kaivo pihalla. Täytin siitä vesipulloni, vaikkei mitään vesitutkimuslappua näkynytkään lähettyvillä. Hienoa polkua senkun jatkuu vaan kohti Noormarkkua. Seuraavana rannalla Torajärven tulipaikka. Siinä olivat tuhopolttajat iskeneet ja polttaneet jonkin rakennuksen, olisikohan ollut katoksellinen tulipaikka?
Noormarkussa kävin katsomassa Havulinnaa ja hienoa Kartanomiljöötä, vähän kulttuuriakin, etten vallan metsity Smile Ja paikallisessa ravitsemusliikkeessä pizzalla ja lähikaupasta jäätelöt jälkkäriksi ja muutama omena rinkkaan ja uutta leipää ja Koskenlaskijaa ja tietty suklaata. Ja eikun takaisin metsään ja etsimään seuraavaa telttapaikkaa. Matalakosken tulipaikka ei ollutkaan joen rannalla vaan näytti kuin se olisi siirretty sinne sivummalle metsätien varteen. Ei kiva paikka yöpyä, joten eikun eteenpäin. Poikeljärven tulipaikalle pystytin teltan. Oli lauantai-ilta ja järvenrannan tietä kävellessäni kesämökeillä lämmitettiin saunaa, grillattiin makkaraa, paistettiin lettuja kaikki tuoksut tulivat houkuttelevana vastaani, väsyneenä ja hikisenä iltamyöhään kulkeissani. Sad
Tällä paikalle kuului ärsyttävästi 8 tien liikenteen melu koko yön, tiehän kulkee ihan järven toisella puolella.

Su 13.7. (12,8km)
Polkua pitkin metsätielle ja sitten olinkin jo ylittämässä 8 tietä Lampinkosken kohdalla. Harmi kun kahvikioski oli kiinni, tarjoavat siinä kuulemma ruokaakin. Aurinko paistaa aika kuumasti kun tallustelen pitkin metsätietä eteenpäin. Pahamäen kotaa suunnittelin yökohteeksi, mutta minulla oli vesi niin vähissä, että jatkan matkaa Uksjärven tulipaikalle. Täällä olikin hyvä uusi laituri portaineen, josta pääsi kivasti uimaan. Rannassa oli katoksellinen pöytä/penkki systeemi ja kaikenlaista "roinaa" vanhaa pakastinta, peltikaton palasia, rikkinäinen hella, saunan vesipata ym. En edes ole varma olinko oikeassa paikassa, mutta teltalle löysin mukavan tasaisen kohdan.

Ma 14.7. (19km)
Viimeinen rutistus kohti määränpäätä. Loppumatka olikin lähes kokonaan metsätietä ,eikä matkalla ollut "virallisia" levähdyspaikkoja. Lammelan koulun pihalla pidin lepotaukoa. Aurinko paistoi kuumasti ja pohkeet olivat jo tosi kipeet. Köörtilästä alkoi 4 km asfalttitie ja siinä kävely olikin "kivaa" kipeillä pohkeilla. Laavulla olin hiukan jälkeen viiden ja kohta noutajat saapuivatkin hakemaan. Sälttöön laavulla oli talvella riehunut myrsky ja kaatuneita kuusia oli hujan hajan laavun lähistöllä. Odotin, että siinä olisi ollut hieno merenranta, jossa olisi voinut käydä uimassa, mutta ranta olikin matalaa kaislikkoa.
Retkeilykeskuksessa odotti sauna lämpimänä.

Mitä opin? Ei kannata tehdä noin tiukkaa suunnitelmaa ja tavoitetta. Yksi päivä lisää, sen olisi voinut käyttää tutustumalla ilman rinkkaa Noormarkun keskustaan, museoon taidenäyttelyihin Villa Maireaan ja vaan oleilla. Varata sieltä jostain yöpaikka ja sauna.

Yhtään toista retkeilijää ei vastaani tullut, kaikilla yöpaikoilla olin yksin, mutta vieraskirjoihin oli kuitenkin merkintöjä tehty, joten kyllä tulipaikoilla kävijöitä oli ollut.

Etsinkö jotain, pakenenko jotain....

03.07.2008 12:01

...vai onko tämä vaan yksi versio 50-villityksestä?
Tutuille kun kerron kulkemisistani tai niiden suunnittelusta, sanovat " olek sää iha hull, menes sin ehron tahroi karhuitte ja sureitte syätiks"
Taas pitäis päästä jonnekin metsään römyämään. Seuraavan viikonlopun tietämissä olisi 6 vapaapäivää. Suunnittelen tässä reissua Joutsijärveltä Merikarvialle. www.reitti.org sivuilta löytyy karttakin, johon on merkattu polku, tulipaikkoja, keittokatoksia, laavuja ja kotiakin. Mutta matkaa kertyy sellaiset 100km, minulle vähän liian pitkä matka 5 päivän ajalle. Toisaalta siellä osan matkaa polku kulkee metsäteillä, jolloin matka etenee joutuisammin.
Porilainen tuttavapariskunta on luvannut hakea pois Merikarvialta, jos sinne asti kävelen. Varmasti hakisivat matkaltakin, jollen päätepisteeseen ehdi/jaksa.
Rinkan painoa pitäis saada kevyemmäksi. Lapin reissulla painoa 26kg. Nyt tietty ruokaa pikkasen vähemmän, mutta vettä täytyy kantaa mukana enemmän.
Teltta 2h Akka painaa melkein 4kg, Jos siitä lähtis "grammaamaan" Very Happy

Kuvapäiväkirja UKK-puiston vaelluksestani

29.06.2008 18:42

Valmis. Picasan kuva matkakertomus. Kuvia tuli näpsittyä aika paljon, eikä niitä sitten malta tuhotakaan. Mielenkiintoista vaellusta kanssani...http://picasaweb.google.com/Tuulantie/UKKPuisto152362008

Tautitartunnat lapinhulluuteen ja lainkuumeeseen saatu

27.06.2008 12:03

Reissu tehty ja nyt totuttelen tähän arkeen kotona. Vaikeaa on. Ajatukset ja mieli pyörivät edelleen tuntureilla. Suunnittelen jo mielessäni uutta vaellusta. niin pahat tautitartunnat sain Lapin vaellukseltani.
Antoisa ja onnistunut reissu kaikenkaikkiaan.
Su15.6.
Herätyskello soi klo3 aamulla ja siitä heti kassit autoon ja menoksi kohti Poria, josta otin pari kimppakyytiläistä mukaani. Ajettiin vuorotellen yhtäsoittoa Saariselälle ja sieltä lähdin yksin ajelemaan Aittajärvelle. Tie oli ajokunnossa, piti vaan hiljalleen ajaa, ei kolahtanut kertaakaan pohja kiviin. Illalla klo22 aikaan nostin rinkan selkään ja lähdin. Teltta mukana, joten ajattelin käveleväni jonkin matkaa ja sitten telttaudun kun väsyttää. Aittajärven laavulla pari miestä aikoi viettää yönsä ja suunnittelivat aamulla ylittävänsä Suomujoen. Itselläni ei silloin ollut rohkeutta ja taitoa hakea kahlauskohtaa vaan lähdin Porttikosken sillalle. Ihmeellisen valoisaa yöllä, tottumatta minulle.

Ma 16.6
Siellä jossain Suomujoen rantapolulla vaihtui vuorokausi. Kävelin hiljakseen, välillä torkahdin hetkeksi kivelle, söin ja taas jatkoin matkaa. Aamulla viiden aikaan olin Porttikoskella, ruokatauko ja pienet nokoset nuotiopiirillä. Aurinkoista, valoisaa, lämmintä joten jatkoin matkaa Peurapään rinnettä kohti Sotavaaranojaa, jonka ylitin nuotiopaikalla olevalta sillalta. Sitten kiipeäminen kauniissa maastossa ylös Kaarnepäälle ja ensimmäiset mahtavat maisemat avautuivat silmieni eteen. Vielä alas rinnettä ja telttauduin Sarviojan pihalle. Kyllä uni maittoi tämän alkuspurtin jälkeen. Ihmeellistä miten jaksoin.
Ti 17.6.
Nukuin 12 tuntia putkeen. Iltapäivällä lähdin kohti Paratiisikurua. Aurinko paistoi kuumasti, mutta välillä tuli pieniä sadekuuroja. Paratiisikuru oli nimensä veroinen, toki kevät ei ollut vielä vihreimmillään. Nousin ylös Ukselmapäälle ja sieltä vasta hienot näköalat olivatkin. Sitten tuli kunnon sadekuuro tuulen kanssa. Kiireesti alas kummelin takaa kohti Pirunporttia. Lunta oli monin paikoin vielä paljon, kuten myös Pirunportissa. Sain tarkkaan katsoa minne astun siinä kivikossa, ettei nilkka nyrjähdä. Hitaasti kulkien selvisin alas Muorravaarakan majalle. Perillä siinä 11 aikaan illalla. Telttailin taas tuvan pihalla, kun toiset jo nukkuivat sisällä.

Ke18.6
Toiset kulkijat olivat jo lähteneet joten puuhastelin tuvalla kaikessa rauhassa. Paistoin lettuja ulkonuotiolla ja rinkan nostin selkääni joskus 3 aikaan iltapäivällä ja suuntasin kulkuni kohti Akanhäränkurua. Kiva puronvarsipolku johdatteli minut sinne. Vesipään rinteillä maleksin, istuskelin joka kivellä, valokuvasin, ihailin maisemia, sain pahan lapinhulluustartunnan jne.

To19.6.
Vuorokausi vaihtui siellä jossakin Vesipään rinteellä auringonpaistetta ihaillen. Yöksi hakeuduin Hammaskurun tuvalle. Tyhjä oli mökki kahden aikaan aamulla, joten levitin patjani lavitsalle ja nukuin sisällä. Rauhallisten aamuaskareiden jälkeen suuntasin kohti Anterinmukkaa. Ilma oli pilvinen, kylmä tuulinen, joten odottelin tuvalla iltapäivään ennenkuin suljin oven haan. Menin pitkin valtatietä, puron vartta, koska sää oli huono, kivampi kulkea alhaalla. Ja väsyttikin senverran, että tuntureille kiipeäminen ei oikeen innostanut. Eikä sieltä olisi mitään nähnytkään, kun pilvet roikkuivat huippujen päällä. Saavuin iltaseitsemän maissa Anteriin, jossa 3 muuta vaeltajaa. Majoituin sisälle, olihan siellä tarjolla patjatkin. Ja sauna, ihanaa, kyllä sitä kroppa keveni varmaan kilolla, niin paljon irtosi vanhaa ihoa.

Pe 20.6. juhannusaatto
Kaunis ilma, joten lähdin ilma rinkkaa Kuikkapäälle. Ensin Rovapään rinnettä ylös ja siellä ylhäällä kulku on helppoa. kuikkapäältä avautivat todella mahtavat maisemat kauas Venäjän puolella. Hiljakseen kulkien, kuvaillen, kuunnellen, katsellen tulin alas putoukselle, jota oli tupakirjassa kovasti kehuttu, eikä suotta. Taas omaa polkua tunturin rinnettä kohti Anteria. Tupa oli reissuni aikana tyhjentynyt, aloin lämmittää juhannussaunaa ja yksi pariskunta ilmestyi illan aikana tuvalle.

La 21.6.Juhannuspäivä
Matka takaisin Muorravaarakkaan pitkin puronvartta. Ehdin kävellä noin 3km kun huomasin, että olin unohtanut kävelysauvat Anteriin. Jätin rinkan polunvarteen ja lähdin hakemaan sauvoja. Palatessani rinkalle jatkoin kulkua ja sadekin alkoi vähän kiusata. Kiipesin ylös Purnuvaaralle toiveissani saada puhelimella viestiä, mutta eipä elisa siellä toiminut. Satoi ja tuuli, ikävää ilmaa. Ja sitten kun saavuin tunturikoivikkoon ystävät sääsket olivat heräänneet. Toivottivat tervetulleeksi matkalaisen oikein sankoin joukoin ja iloisesti inisten.
Iltanuotiolla vietin juhannusiltaa ystävällisen nuorenherran seurassa.

Su 22.6.
Ja nyt jo liikkeellä aamuyhdeksältä alkupäivien yöharhailujen jälkeen. Lumikurun kautta ylös Lumipäälle ja sääsket saattelivat koivikossa matkaamme, jota yhdessä nuorenherran kanssa tein. Ylhäällä lähdimme eri tunturille. minä Lumipäälle koettamaan taas puh. onneani ja täältä sainkin kotiväelle viestiä. Ja taas tuulinen sadekuuro piiskasi ylhäällä. Sarviojan yläjuoksun kurun reunaa myöden tallustelin kohti tupaa. Sarviojalla nukuin viimeisen yöni.

Ma 23.6. Viimeinen päivä alkaa. Nousin ylös Kaarnepäälle ja jäähyväiset tuntureille, viimeiset kauniit maisemat vielä ylhäältä. En olisi millään halunnut lähteä alas Suomujoelle, mutta joskushan sen vaelluksen on loputtava. Sääsket hyökkäsivät oikein porukalla toivottamaan minut tervetulleeksi koivikkoon ja männikköön. Onneksi autossa odotti 400g suklaata, tieto siitä houkutti jatkamaan reissun loppuun. Yöksi menin Kiilopäälle saunaan oikeaan sänkyyn.

Kotimatkalla kävin Ranuan eläinpuistossa katsomassa karhuja, susia, ilveksiä, ahmoja, saukkoja, hirviä , kun en niitä vaelluksellani nähnyt.

Tästä tautitartunnasta en kyllä selviä enää koskaan. Tuntureille on päästävä uudellen.
Teen matkakuva-albumin picasaan kunhan ehdin.

Aamukammassa yksi piikki

14.06.2008 21:23

Rinkka pakattuna tuossa olohuoneen sohvalla, kauhee torni, tarviinko ihan oikeesti kaiken tuon, mitä olen rinkkaani sullonut? Ehkä tarviin, ehkä en. Smile
Painoa kaikki romppeet mukaan lukien 26kg.
8 vuorokauden ruoat + extrapussi. Romppeita ovat kiikari, GPS, kamera, kännykkä, varapattereita, trangia, kaasupullo, ym. Teltta, makuupussi, makuualusta, fleesetakki+fleesekerrasto, toiset sateenkestävät housut, jne.

Täällä Turussa sataa, toivottavasti sade jää tänne, eikä raahaudu vetokoukun mukana Koilliskairaan. Porista koukkaan hakemaan kimppakyytiläiset. Kivaa, on juttuseuraa.
Tuleekohan uni ensi yönä? Näenkö unta valkeista poroista, kuukkelin ystävällisestä uteliaisuudesta, suden ulvonnasta tunturin takaa, auringon kierron aluttomuudesta ja loputtomuudesta. Jospa näkis kevään ensi kukkien aukeamisen, kalan uimassa kirkasvetisen puron pyörteissä, riekon vartioimassa pesäänsä, sopulin kirskutuksen kiven kolossa. Tarvitsenko tuota enempää? Ehkä aurinkoisen päivän makoilua tunturilla, laskien pilvilampaita. Yötön yö, osaanko siitä tunnistaa lapin mystisen salaisuuden?

Valmistautumista vaellukselle

29.05.2008 7:27

Eihän tässä tulee enää arjesta mitään, kun yhtenään suunnittelen tulevaa reissua. Tuttu olotila varmaan monelle.
Lähtöpäivä on sunnuntai 15.6 aikaisin aamulla. Ajan Porin kautta ja otan sieltä kaksi kimppakyytiläistä mukaan. Kahdella kuskilla on tarkoitus jaksaa ajaa Saariselälle saman päivän aikana.
Aittajärvellä aion olla ekan yön, ei kait sitä jaksa minnekään pitkän ajomatkan päätteeksi lähteä kävelemään. Turvallisempaakin aloittaa reissu nukutun yön jälkeen.
Vielä epäilyttää tuo tie Aittajärvelle. Onko se pikkuautolla ajokuntoinen tuohon aikaan, viikkoa ennen juhannusta. Toisaalla Turinoissa kirjoitetaan, että siellä vielä lomailijat hiihtelee Saariselällä. Eikö kelirikko voi "tuohota" tien ajokelvottomaksi. Asia pitää selvittää sitten lähempänä lähtöaikaa.
GPS:n olen syöttänyt tupakoordinaatteja. Että pitääkin olla monenlaista koordinaattijärjestelmää, oikein sain tarkkana olla että osuu samat systeemit. Garmin kartallinen GPS, eipä se näytä pohjoisesta juurikaan muuta kuin valtavasti korkeuskäyriä ja järviä, teitä. Paperikartassa näkyvät tunturipurot eivät GPS:ssä näy ollenkaan.
Kauhistuttaa tulevan kantamuksen paino. Hankkiessani retkivarusteita, en ole kiinnittänyt paljoakaan huomiota niiden painoon. Ahtaanpaikankammossani teltaksi hankin aikoinaan 2hengen Akan. Tosi hyvä, tilava teltta, mutta yksin kannettavaksi painava. Makuualusta ja ilmatäytteisen alustan haluan raahata mukanani mukavuussyistä. Trangia, sellanen isompi koko, sekin tarpeettoman suuri yhdelle hengelle, mutta kun sekin tuli aikoinaan ostettua senenempää kokoa ja painoa ajattelematta. Rinkkana Haltin 65litrainen, sekin painaa. Painoa näillä varusteilla kertyy rutkasti yli 20 kiloa.
Seuraava projekti tän reissun jälkeen onkin sitten aloittaa grammanviilaus, tai pitää itseni kohdalla puhua kilojen viilauksesta.

Uudet kartat

24.05.2008 6:28

Eilen posti toi tilaamani kartat. Uusi painos Koilliskara, Hammastunturi, Lemmenjoki. Tilasin samalla postimaksulla kaikki kolme. Nyt taitaa mammalla olla käveltävää, kun nuokin kartat läpi kävelee. Olisi pitänyt aloittaa urakka 30 vuotta aikaisemmin. Laughing
Heti ensimmäiseksi pisti silmään kartan suhde. Kun aikaisemmin oon tottunut 1:10 000 1:30 000 karttoihin nää onkin 1:100 000. Joten pikkasen vaatii skarppaamista, että oppii tulkitsemaan etäisyyksiä edes vähänkin oikein. Onhan mulla GPS apuna.
Tämänhetkisen matkasuunnitelmani määränpää on Koilliskairan kartalla ja alustava matkasuunnitelma:
Lähtö Turusta su 15.6. iltapäivällä ja yö Seinäjoella veljen tytön luona.
Jaksaako yksin ajaa Saariselälle yhtenä päivänä, se vielä auki. Jos, niin tosi myöhään ma iltana olisin perillä.
Parempi vaihtoehto vois olla yöpyä jossain puolivälissä ja olla perillä tiistaina iltapäivällä. Ehtisi ja jaksaisi kävelläkin ekana päivänä jo jonnekin.
Sitten ke, to, ja perjantaina jossain aattosaunaan. La, su, ma, ti ja sitten oliskin jo hyvä olla aika lähellä autoa. Kotiin on vielä pitkä matka ajettavana.
Pitkään haaveilemani reissu on nyt aika lähellä toteutumistaan Very Happy

Supi ja ilves

17.05.2008 16:56

Joo, selailin nettiä ja siellä uskottavasti kerrottiin, että supin jälki näyttää isolta kissan jäljeltä, joten supi oli kävellyt hiekkatielle kuivineen lammikon pinnalla. Pidempää jälkijonoa ei näkynyt, koska jäljet näkyivät vain pienen lammikon kohdalla.

Eli oisko näissä kuvissa sitten ilveksen jäljet? Näyttävät aika samanlaisilta kuin Joonaksen linkissä.
http://picasaweb.google.fi/Tuulantie/LHiseudunPIvRetki/photo#5201292047338177490

Tunnistatko eläimen tassunjäljistä?

16.05.2008 9:22

Evokuvissani viimeisenä on kolme kuvaa hiekkatielle jääneistä tassunjäljistä. Itse tulkitsen ne kissaeläimen jäljiksi. Tulitikku on mittakaavana kuvissa.
Itse innoissani ajattelin kuvanneeni ilveksen jäljet, kun en ole mikään jälkiekspertti.
Lunkentus arveli ne vähän pieniksi ollakseen ilveksen.

Onko netissä jotain luontosivua, mihin kyseisiä kuvia voi lähettää tulkittavaksi?