Vaellusturinat II Foorumin päävalikko -> Blogit -> eeron blogi

Käyttäjät selaamassa tätä blogia: Ei kukaan

Saunoja ja saunomisia


20.04.2009 22:19


Keskustelusivuilla sattui silmiin näkemyksiä saunoista vaelluksilla. Joku suhtautui vähän niin että puiden haaskausta koko touhu – jos nyt vähän kärjistän. Minä olen tainnut syyllistyä moiseen haaskaukseen. Minulle saunominen on retken kohokohtia.

Oikeastaan ainoa ikävänä mieleen jäänyt saunakokemus oli muuan ilta Luirolla ystäväni Lassin kanssa eräänä kesäkuuna. Olimme tulleet Luirolle hyvissä ajoin. Pilkoimme puut, kannoimme vedet ja lämmitimme saunan huolellisesti ja hartaasti. Kun sauna alkoi olla kypsä, kuului selän takaa iloinen kiljahdus: Hei täällä on sauna lämpimänä!
Alta kymmenen aikayksikön sauna oli täyttynyt rippikoululeiriläisistä. Uimapuvut ja joillakin shortsit päällä.
Ja niitä tuli ja meni. Emme oikein sekaan osanneet mennä.
Parin tunnin kuluttua näytti sauna tyhjenevän. Tapasimme siellä viimeiset rippilapset ja hiipuvan hiilloksen mutta emme ainuttakaan klapia tai vettä edes löylynheiton verran.
Arkaan kyselyymme mahdollisesta puu- ja vesitäydennyksestä saimme arastelevan vastauksen: Emmävaantiä.
Luirolla olen sitä ennen ja sen jälkeen saunonut monet kerrat. Se on muuten ainoa paikka jossa saunassa on ollut niin tungosta että joskus on saunominen jäänyt väliinkin.

Porttikosken sauna oli pieni ja pienen autiotuvan yhteydessä. Siinä tunsi olevansa vähän niin kuin pahanteossa. Jotenkin oli tunne että pilallehan tässä koko rakennus menee. Vettä roiski kovin varoen ja ainakin saunan kuivatuksesta piti huolen. No, sittemminhän sitä saunaa ei enää ole. Mutta mukavia muistoja jäi.

Lämminsydäminen muisto on mielessä myös Tahvontuvan saunalta. Tulin Tahvolle parin naispuolisen retkikumppanini kanssa Hammaskurusta. Meidän edellämme oli samaa reittiä tullut ystävällinen Antero Lappeenrannasta. Mieli oli sangen ilahtunut kun vaelluspäivän jälkeen tulimme Tahvolle ja Antero oli siellä vastassa. Tervehti iloisesti ja sanoi arvelleensa oikein saapumisaikamme. Sauna oli parhaimmillaan valmiina, vedet ja puut kannettuina.
Saunoimme ensin Anteron kanssa, naiset halusivat järjestää tavaroitaan.
Sitten tuli naisten vuoro saunoa. Paikalle kertyi lisää miespuolista väkeä. Seisoskelimme sitten siinä majan terassilla juttelemassa ja ihailemassa maisemaa kun naiset tulivat saunasta uimaan. Huvitti oikein kun satuin huomaamaan miten miesten päät kääntyivät salamannopeasti poispäin ja täsmälleen yhtä aikaa ihan kuin vanhassa neuvostoaikaisessa vappuparaatissa. Herrasmiehiä Kairassa.

Miellyttävin saunamiljöö UK-puistossa on kuitenkin mielestäni Anterinmukka. Olen saunonut siellä yksin, kaksin, tutussa ja vieraassa seurassa. Löylyt eivät välttämättä ole parhaat – ainakaan ennen viimeistä remonttia - mutta kokonaisuus on huikea.

Ensimmäisen kerran kävin Anterissa saunaretkellä Muorravaarakasta. Alun perin reittisuunnitelmaan oli kuulunut Anterinmukka, mutta retkikumppanini oli sen verran väsynyt, että halusi pitää lepopäivän. – No, hän oli hoitanut uintiosuuden kaatumalla Muorravaarakkajoen ylityksessä. – Niinpä minä sitten lähdin päiväretkelle Anteriin saunomaan ja uimaan.
Siellä oli paikalla eräs nilkkaansa hoivaava nainen, joka kertoi tehneensä niin paljon puita ettei minun olisi tarvinnut. Saunaan vain. No, tottahan minä osuuteni klapeista väsäsin.
Nainen neuvoi minulle myös uimapaikan – sen muutama metri oikealle siitä saunan kohdalta. En heti osannut hahmottaa joten sain hyvän tekosyyn välttää kunnon uimisen. Kunhan plutasin siinä saunan edessä.
Mutta paikasta olin ihan otettu. Saunan jälkeen istuin terassilla kauniina aurinkoisena iltapäivänä ja söin lounasta. Ihan uskomaton tunnelma. Enkä muuten koskaan ole sattunut Anteriin niin että siellä olisi ollut kovasti tungosta, kuten joillekin vaellusturinoitten kirjoittajalle tuntuu käyneen. Olen ollut siellä kesäkuussa, elo-syyskuun vaihteessa ja ihan syyskuun lopulla.

En ollut ennen kovin innostunut uimaan kovin kylmässä vedessä, mutta poikani Janne joskus muutama vuosi sitten teki selväksi että tottakai tällaisesta saunasta käydään uimassa. Ja minähän kävin, tosin vain kahdesti, Janne ui useammin. Mutta sen jälkeen olen uinut joka kerta Lapissa saunoessani.

Anterissa saunoin kerran parin miehen kanssa. Toisen ääni kuulosti jotensakin tutulta mutta en osannut yhdistää mihinkään. No, miesten lähdettyä katsoin vieraskirjasta ja kovin tuttu nimi Yle Radio ykkösen musiikkiohjelmista siinä näkyi olevan. – Ei kuitenkaan vaellusnetissäkin aktiivinen Kare Eskola, jonka vankkumaton ihailija olen.

Mutta muista UK-puiston saunoista minulla ei ole kokemusta. Vieriharju, Uittipekka, Tikkasen vieriharju, Karhuoja, Härkävaara odottavat vielä tapaamistamme. – Onkohan niitä vielä muitakin? – Kemihaara on muutenkin kokematta.

Muista Lapin saunoista kokemusta on Pallas-Ounaksen Hannukurusta, sekä vanhasta että uudesta. Uudessa saunassa tapasin aika pian sen valmistumisen jälkeen erään nuoren miehen joka oli lähtenyt oppaaksi vaellukselle tyttöystävänsä ja tämän parin kaverin kanssa. Kaveri oli kovin vaatimaton kuultuaan vanhemman miehen vaelluskokemuksista mutta ihan turhaan. Minulle tuli kuitenkin sellainen tunne että olen sentään aika paljon kulkenut ja turhamaisuuttani helli sen nuoren miehen arvostava suhtautuminen. Hyvä kotikasvatus… Smile

En nyt malta olla samalla kommentoimatta paria hotellisaunaa. Minulla on tapana vaellusten päätteeksi elää yksi yö herroiksi hotelleissa.
Inarin kultahovissa on mukava rantasauna, jossa olen kylpenyt monta kertaa. Nyttemmin tosin sen taakse on rakennettu hotellin lisärakennus. Sinänsä tyylikäs. Sen huoneissa on omat saunat, mutta… No, kommentoin niitä jo tuossa edellisessä kirjoituksessani.
Uskomattoman vähän on panostettu ainakin Hetan majatalon ja Saariselällä Riekonkiepin saunoihin. Puuttuu se kunnon kontakti ulkoilmaan. Joku pieni aidattu piha… Höh.
Tunturikeskus Kiilopään saunassa en ole ollut vuosikausiin. Jotain armeijamaista siinä silloin takavuosina oli… Mutta sangen kelpo. Kiva tunnelma.

Kyllä minä aina reittejä miettiessäni otan saunat huomioon. Mukavia kohtaamisia niissä on ollut. Mutta todella upeita fiiliksiä on syntynyt silloinkin kun olen ollut majalla yksin, saunonut yksin ja herännyt aamulla yksin.

Lähettänyt: eero    0 Kommentteja    (Lähetä komentti)

Trackbackit (0) Pysyvä linkki

LEPPOISA KIERROS KOILLISKAIRASSA


19.09.2008 20:34


No aloitin sitten minäkin tän tarinoinnin. Kerron kierroksesta UK-puistossa la 30.8. – su 7.9.2008. Osanottajia retkellä oli kaksi kaksvitosta naista ja minä keski-ikäinen mies. Kyseessä eivät olleet sokkotreffit. Yhteistä vaelluskokemusta minulla oli parin retken verran toisen kanssa ja kahdella muulla vähän enemmän keskenään.

Reitti oli leppoisa, keskimäärin lyhyet päivämatkat ja ylellisyytenä varaustupamajoitukset missä se vain oli mahdollista. Panimme auton junaan Helsingissä ja ajoimme Rovaniemeltä Aittajärvelle. Sieltä kuljettiin reittiä Sarvioja – Luiro – Hammaskuru – Tahvontupa – Vongoivan kammi – Anterinmukka – Muorravaarakka – Sarvioja – Aittajärvi.

Aittajärvi – Sarvioja 30.8.

Aittajärvellä olimme vasta klo 16. Järvi oli helppo ylitettävä saarekkeen kautta. Poroaidan jälkeen suuntasimme Kuotmuttipään itärinteelle, tosin suurpiirteisen suunnistamisen takia vähän turhan aikaisin. Kaarnepäällä yllätti räntäsade, tosin kovin kevyt. Sateesta, tihkusta, rännästä johtuen ei varsinaisesta tunturinäkymästä juuri päässyt nauttimaan.
Hitaasta etenemisestä huolimatta laskeuduimme valoisaan aikaan Sarviojan kämpän pihaan. Tyhjä tupa tuntui siinä vaiheessa mukavalta.

Sarvioja – Luiro 31.8.

Sarviojalta matka jatkui Vaulopään itärinnettä Vaulopään satulaan. Lounas vähän ennen satulaa ja vielä välipala porokämpän tienoilla. Reitti on todella kaunis kuten useimmat vaeltajat varmaan tietävät.
Pälkimäojan varressa positiivinen yllätys oli Raappanan kammin hyvä kunto. Pari vuotta sitten siellä seisoi vesi lattialla ja sisääntulon kohdalla, sotkua ja repsottavaa rakennetta. Mutta nyt siis ihan majoittumiskunnossa tällaisen hienohelmankin mittakaavassa.
Myöhäisen liikkeellelähdön takia päädyimme Luirolle niin myöhään, että saunominen jäi. Yö Kuuselassa sujui mukavasti. Pienessä kämpässä on hohtoa.

Luiro – Hammaskuru 1.9.

Vaikka olen UK-puistossa kulkenut kai parikymmentä kertaa, edessä oli minulle uusia reittejä. Jostain syytä olin kuvitellut että Luirolta kaakkoon mennessä maisema olisi tylsää mäntykangasta. Vaan eipä ollut. Kaunista, vaihtelevaa – ja helppokulkuista. Muutamat sinnikkään pihlajariu´ut ja pari haapahavaintoa palkitsivat maaston tarkkailun.
Lumisade toi vaihtelua vetisen tihkun jälkeen, ja maakin oli vähän aikaa valkoisena. Lumiselta näytti myös Sokosti. Mutta kyllä aurinkokin pilkahteli, mm. lounaalla Kärppäjärven nuotiopaikalla.
Hammaskurussa olimme ensimmäistä kertaa retken aikana perillä hyvissä ajoin eli illasta ehti nauttia muutenkin kuin pikaisen illallisen verran. Varaustuvassa oli valmiina väkeä. Kun lisäksi kuivuvat vaateet ja kengät – myös matkaansa jo jatkaneet – olivat tuvassa kovin intensiivisesti läsnä, päätimme yöpyä autiotuvan puolella, missä oli selvästi väljempää. Ilta meni leppoisasti paitsi keskenämme myös kanssakulkija Aarren kanssa kokemuksia vaihdellessa.

Hammakuru – Tahvontupa 2.9.

Hammaskurusta matka vei lounaalle Siulanruoktuun. Polku katosi Vuomapään ja Viepperhautapalon välisessä satulassa mutta ei haitannut matkantekoa. Maisemat edelleen upeita ja tupa hienolla paikalla. Pari hyvinvoivaa raitaa toivat vaihtelua puulajistoon. Vettä ja tihkua piisasi. Neljäs päivä yhteen menoon sadeviitta päällä. Rupesin vähitellen katsomaan himokkaasti matkaseuran goretex-vaatteita.
Vongoivanjoki oli retken toinen ylitys jossa jouduin riisumaan vaelluskenkäni. Vongoivanjoen jälkeen löytyi kaikenlaisia polunpätkiä, mutta kaikki tuntuivat päätyvän Jaurujokeen. Kun kolmatta tai viidettä kertaa kiipesimme alas päätyneen polun jälkeen tiukkaa rinnettä ylös tuli mieleen että polut onkin ehkä kehitetty vaeltajien kiusaksi. Mutta Tahvontuvalle oli helppo löytää.
Ja taas upea paikka. Hammaskurussa tapaamamme Aarre siellä meitä jo odotteli sauna puolivalmiina. Sympaattinen neljän hengen varaustupa oli meidän kolmen käytössä, mutta autiotuvassa oli kai lähes ahdasta. Sauna tuntui hyvältä, varsinkin kun Luirolla se oli jäänyt väliin. Vettä joessa oli sen verran että kyllä siinä kastautumaan mahtui vaikkei uimisesta voi puhua. Vesi neljäasteista.

Tahvontupa – Vongoiva 3.9.

Seuraavana aamuna lähdimme Tyyrojan itäpuolta pitkin kohti Vongoivaa. Ilman tihkua tai vesisadetta. Lounas puronvarressa jonka jälkeen nousimme Vongoivan räystäälle idästä päin jo ihan kirkkaassa säässä.
Nousu oli melko leppoisa ja maisemat todella palkitsivat. Sieltä sitten suoraan Vongoivan huipulle. Maisemat sen kun paranivat ja sääkin suosi. Sieltä sitten länteen ja luoteeseen ja Vongoivanjokea pitkin ylöspäin kohti Vongoivan kammia. Upea reitti edelleen.
Kammi on todella hienolla paikalla juuri puurajan tuntumassa. Lyhyt päivämatka ja ajoissa perillä. Hammaskurussa ja Tahvolla tapaamamme Aarre oli kulkenut siitä ennen meitä ohi ja jättänyt tervehdyslapun kammille. Kaunis ajatus. Kammi sinänsä on kokemisen arvoinen kuten kaikki siellä käyneet tietävät. Hieno ilta.

Vongoiva – Anterinmukka 4.9.

Sitten kohti Anterinmukkaa. Tarkoitus oli mennä Kielitunturin huipun yli mutta tosi raaka kova tuuli sai meidät pysymään itärinteellä. Lounas puronvarressa. Pikku Reutupään pohjoispuolinen jyrkänne on vaikuttavan näköinen. Päädyimme Anterinjoelle aivan kämpän tai siis saunan kohdalle.
Oli kuin kotiin olisi tullut: kolmas vuosi peräkkäin käyn Anterissa. Hieno sää, kaunis iltapäivä. Välipala ja sauna päälle. Väkeä tuli kolme meidän lisäksemme eli tilaa oli. Uusittu sauna antoi kunnon löylyt. Vesi oli lämpimämpää kuin Tahvolla, muistaakseni noin kymmenasteista. Ja uimapaikkakin selvästi syvempi.

Anterinmukka – Muorravaarakka 5.9.

Ja taas edessä leppoisan lempeä päivämatka Muorravaarakkaan. Reitti on kaunis ja sää suosi. Polulla muistin että viimeksi päätin kulkea tämän välin etelämpää tuntureita pitkin, mutta se nyt jäi odottamaan seuraavaa kertaa.
Muorravaarakka on myös vakiokohteitani. Joskus vielä haluaisin päästä siihen kammiin mutta se tuntuu olevan aina varattu, yrittipä sinne kesä-, syys- tai jopa lokakuussa. Muorravaarakassa iskivät hyttyset joista ei juuri aiemmin matkalla ollut havaintoja.
Väkeä kohtuullisesti. Jälkeemme varaustupaan tullut viiden hengen seurue päätti ottaa patjat ja siirtyä tyhjään autiotupaan.

Muorravaarakka – Sarvioja 6.9.

Muorravaarakan joen ylitti kaksi meistä vaelluskengissä kuivin jaloin. Nousu Pirunportille sujui todella yllättävän nopeasti, eikä louhikko enää vastannut ensimmäisten kertojen kokemuksia. Edellisen kerran olin kulkenut portin läpi viime vuoden kesäkuussa. Silloin siellä oli vielä paljon lunta ja paikoin piti kulkea tavallista ylempänä rinteessä. Pirunportilta Ukselmapään huipulle. Muistelin sitä edellistä käyntiä siellä; silloin poikani laski mäkeä rinkan päällä Ukselmapään rinnettä alas. Rinkan sadesuojus liukui aika hyvin lumista rinnettä pitkin.
Nyt lounas Paratiisikurussa ja siitä sitten Sarviojan kämpälle. Perillä hyvissä ajoin, kämpällä pari muuta.
Illan jo pimetessä Aittajärveltä tuli samaan tupaan kolmen hengen seurue. Oli todella mielenkiintoista huomata, että kolme urosmiestä täyttää kämpän paljon tehokkaammin kuin viisi perusvaeltajaa. Päätimme tehdä heille tilaa ja siirsimme patjamme tyhjään autiotupaan. Tosin yöllä autiotupaankin tuli viiden hengen seurue.
Urosmiehet kertoivat kukin kantavansa yli 30 kilon rinkkaa, joku valitti krapulaa, joku korkkasi oluttölkin – ei kuulemma ensimmäistä – söivät kokolihapihvejä, joivat toisenkin oluen… Eivätkä aamulla heränneet kun teimme aamiaista heidän levällään olevien, likaisiksi jättämiensä astioitten ja ruokien keskellä.

Sarvioja – Aittajärvi 7.9.

Sitten Sudenpesän kautta Aittajärvelle. Poislähtijöitä sinä aamuna siihen suuntaan oli havaintojemme ja tietojemme mukaan me mukaan lukien kahdeksan. Mutta vastaantulijoita sitten muistaakseni lähes viisikymmentä. Aittajärveä ylittämässä oli samaan aikaan parisenkymmentä henkeä. Suuri Ruskaviikko oli alkamassa.
Aittajärvi oli yhtä helppo kuin reilua viikkoa aikaisemmin. Vastaantulijat tuntuivat kovin varovaisilta – ensimmäisessä ylityksessään.

Aittajärvi – Inari – Rovaniemi

Sitten auton keula kohti Inaria ja Hotelli Inarin Kultahovia. Hotellin uudenosan huoneitten omat saunat olivat kyllä pieni pettymys. Ei oikein löyly riittänyt, liekö liian pienet kiukaat. Mutta paikka on kiva ja ruoka hyvää. Aamulla Siidaan joka oli matkaseuralaisilleni uusi kokemus. Siellä vierähtikin sitten neljä tuntia. Lounas Ivalossa. Sodankylässä perinteinen käynti kirjakaupassa jäi väliin, se kun oli mennyt kiinni jo klo 17. Kaupasta eväät junamatkaa varten ja kohti Rovaniemeä.

Hienon reissu. Ei kovin rankka millään tavalla – paitsi alussa yhdelle, joka oli vielä toipumassa elokuussa sairastamastaan myyräkuumeesta. Sopu säilyi, leppoisa tunnelma, säät monipuoliset, uusia upeita maisemia ja vanhoja tuttuja. Ajankohta vähän siinä ja siinä. Ruska miten kuten alkamassa. Väkeä enemmän kuin tavallisilla matkoillani kesäkuussa tai syys-lokakuun vaihteessa, mutta ei niin paljon kuin pelkäsin. Selvisi että ero syyskuun ensimmäisen ja toisaalta toisen ja kolmannen viikon välillä on huikea. Syyskuun lopussa taas väki vähenee.

Olen tehynyt suunnilleen puolet retkistäni yksin, puolet seuramatkoina, ja molemmissa on puolensa ja molempia aion jatkaa. Kenenkään kanssa ei ole tullut riitaa tai edes oikein sanomista. Työnjako on aina sujunut, vuorotellen on laitettu ruokaa, tiskattu, tehty puita, siivottu. Aamiaisen teko tuntuu yleensä lankeavan minun osakseni. Kiehisen veistäjänä en ole kaksinen, mutta parempi kuin kukaan tähänastisista matkaseuroistani.

Seuraavan matkan haaveilen tekeväni kesäkuussa.

Lähettänyt: eero    1 Kommentteja    (Lähetä komentti)

Trackbackit (0) Pysyvä linkki
Blogin omistaja: eero
Sisäpiiri: (Ei mitään)
Blog: Katso kaikki päiväkirjamerkinnät
Ystävät
Siirry: Takaisin/Eteenpäin

Kalenteri

 «   <   »   >  Tou 2017
1 2 3 4 5 6
7 8 9 10 11 12 13
14 15 16 17 18 19 20
21 22 23 24 25 26 27
28 29 30 31

Ota yhteyttä eero

Email
Send Email
Yksityisviesti
Lähetä yksityinen viesti
MSN Messenger


Yahoo Messenger

AIM Osoite

ICQ Numero

Lisätietoja: eero

Liittynyt
11.10.2007 19:51

Paikkakunta

Ammatti

Harrastukset

Blog

Blogi perustettu
15.09.2008 10:13
Päiväkirjamerkintöjä yhteensä
2
Blogin ikä
3179 päivää
Vastauksia yhteensä
1
Vierailuja
35583

RSS

RSS