Taas yksi päähänpisto toteutettu

15.07.2008 18:51

Joutsijärvi- Sälttöö väli tuli käveltyä. Huh, huh aika tavoitteen itselleni otin, mutta selvisin. Tuollainen liian tavoitteellinen kulkeminen ei oikeastaan ole hyvä juttu, siinä menee luonnosta nauttimisen ja lomailun maku hikiseen puurtamiseen. Kyllä kait sitä pitää omia rajojaan ja jaksamistaan testata. GPS oli päällä koko matkan ja kilometrejä kertyi 90. Ei tullut rakkoja, ei murtunut luita, ei hajonnut varusteita, pohkeet vaan on ihan sairaan kipeet.

Ke 9.7. (6,2km)
Töitten jälkeen ajoin Kullaan Retkikeskus Sataseitin pihaan, jonne jätin auton. Siellä ystävällinen Pe'ter Volford antoi hyviä reittineuvoja ja pyysi lähettämään viestejä matkan varrelta. Kun metsäpalovaroitus oli voimassa Satakunnassa, hän voi tiedottaa, koska saa tehdä avotulet.
Ensimmäinen määränpää oli Tuurunkankaan autiotupa Joutsijärven rannalla. Sinne yön hämärässä piti vielä kahdella vaijeriveneelläkin ylittää pienet suntit. Yllättävän valoisaa on täälläkin vielä puolenyön tietämissä.
Yön olin tuvassa ja aamulla siivosin edellisten "sotkuja", kassillinen tyhjiä pulloja ja muuta törkyä, tein puita seuraaville tupaan tulijoille.

To 10.7. (14,7km)
Kustaan savupirtillä otin rinkan pois selästä ja lepäilin vähän, jotenkin tuntui kulku niin raskaalta. Maasto on siellä kulmilla todella kivistä, joten saa tarkkaan katsoa mihin polulla astuu. Lämmintäkin ihan riittävästi.
Kourijärven uimarannalla kävin uimassa ja oleilin. (Päivän 1:nen ihmispongaus) Polku kulki suurimmaksi osaksi pitkin metsiä, välillä vanhaa metsätietä pitkin.
Kalajärven tulentekopaikkaa suunnittelin ensin yökohteeksi, mutta kun sinne saavuin ei se miellyttänyt. Paljon muurahaisia, epätasaista, ranta ruohottunut ja matala. Joten jatkoin matkaa Keidaslammin rannalle. (2:nen ihmispongaus, isäntä ruokki karjaansa navetan edustalla) Se olikin hieno ranta, pieni kaunis järvi ja tasaista maata mihin sain teltan hyvin pystytettyä.

Pe 11.7 (16,4km)
Sitten kulkuni jatkui vuorotellen pitkin polkua ja pitkin metsäteitä Inhottujärvelle ja siellä kiipesin lintutorniin ihailemaan maisemia. Järvi on oikea lintujen paratiisi, ainakin sellaiselta se minusta näytti. Ukkonen jyristeli jossain kaukana. Hyvin merkitty reitti johdatti minut joenvarsipolulle, jota riitti Noormarkkuun asti. Oravasaari, jota ei olisi saareksi tiennyt ilman karttaa, kivaa lehtomaista polkua. Pidin taukoa Kokinnokan tulipaikalla ja eikös ukkonen tullut kohdalle. Onneksi siinä oli katoksellinen puusuoja ja siellä puiden päällä makoillen odottelin ukkosen ohi menoa, katselin kun rakeet ropisivat maahan. Sakalammin tulipaikalla en käynyt, vaan oikaisin tietä myöden ja siellä bongasin tämän päivän ekan ihmisen. Nuori tyttö tuli talon pihalta ulkoiluttamaan koiraansa, käveli hetken samaan suuntaan ja juteltiin kaikenlaista. Sauvakosken tulipaikka tuli seuraavana ja siinä piti olla uimarantakin. Olihan siinä, mutta jonkun yksityistalon pihanurmikko ulottui rantaan asti ja tulipaikkakin oli ränsistynyt rantalepikkoon. Kuuskoskenlahden laavulle jäin yöksi telttaan. Hieno paikka, laavu aivan joen rannalla. Yöllä satoi ja vesi ropisi teltan kattoon, niin ettei unesta meinannut tulla mitään. Sitten muistin, että mullahan on mukana korvatulpat (lapinreissulta, jos joku kuorsaa kovaa tuvassa) ja johan hiljeni. Aamulla huomasin ruisleivän kyljestä, että rapinaa oli pitänyt myös hiiri, joka oli nakertanut leipääni.

La 12.7. (20,4km)

Matka jatkui pitkin Noormarkunjoen rantaa, hienoa lehtomaista maisemaa. Monessa kohtaa majavat olivat jyrsineet puita poikki, mutta yhtään lättähäntää en nähnyt. Polku siirtyi joen eteläpuolelle Mustalahden sillalta ja siellä oli varaustupakin, Mustalahden riihi ja kaivo pihalla. Täytin siitä vesipulloni, vaikkei mitään vesitutkimuslappua näkynytkään lähettyvillä. Hienoa polkua senkun jatkuu vaan kohti Noormarkkua. Seuraavana rannalla Torajärven tulipaikka. Siinä olivat tuhopolttajat iskeneet ja polttaneet jonkin rakennuksen, olisikohan ollut katoksellinen tulipaikka?
Noormarkussa kävin katsomassa Havulinnaa ja hienoa Kartanomiljöötä, vähän kulttuuriakin, etten vallan metsity Smile Ja paikallisessa ravitsemusliikkeessä pizzalla ja lähikaupasta jäätelöt jälkkäriksi ja muutama omena rinkkaan ja uutta leipää ja Koskenlaskijaa ja tietty suklaata. Ja eikun takaisin metsään ja etsimään seuraavaa telttapaikkaa. Matalakosken tulipaikka ei ollutkaan joen rannalla vaan näytti kuin se olisi siirretty sinne sivummalle metsätien varteen. Ei kiva paikka yöpyä, joten eikun eteenpäin. Poikeljärven tulipaikalle pystytin teltan. Oli lauantai-ilta ja järvenrannan tietä kävellessäni kesämökeillä lämmitettiin saunaa, grillattiin makkaraa, paistettiin lettuja kaikki tuoksut tulivat houkuttelevana vastaani, väsyneenä ja hikisenä iltamyöhään kulkeissani. Sad
Tällä paikalle kuului ärsyttävästi 8 tien liikenteen melu koko yön, tiehän kulkee ihan järven toisella puolella.

Su 13.7. (12,8km)
Polkua pitkin metsätielle ja sitten olinkin jo ylittämässä 8 tietä Lampinkosken kohdalla. Harmi kun kahvikioski oli kiinni, tarjoavat siinä kuulemma ruokaakin. Aurinko paistaa aika kuumasti kun tallustelen pitkin metsätietä eteenpäin. Pahamäen kotaa suunnittelin yökohteeksi, mutta minulla oli vesi niin vähissä, että jatkan matkaa Uksjärven tulipaikalle. Täällä olikin hyvä uusi laituri portaineen, josta pääsi kivasti uimaan. Rannassa oli katoksellinen pöytä/penkki systeemi ja kaikenlaista "roinaa" vanhaa pakastinta, peltikaton palasia, rikkinäinen hella, saunan vesipata ym. En edes ole varma olinko oikeassa paikassa, mutta teltalle löysin mukavan tasaisen kohdan.

Ma 14.7. (19km)
Viimeinen rutistus kohti määränpäätä. Loppumatka olikin lähes kokonaan metsätietä ,eikä matkalla ollut "virallisia" levähdyspaikkoja. Lammelan koulun pihalla pidin lepotaukoa. Aurinko paistoi kuumasti ja pohkeet olivat jo tosi kipeet. Köörtilästä alkoi 4 km asfalttitie ja siinä kävely olikin "kivaa" kipeillä pohkeilla. Laavulla olin hiukan jälkeen viiden ja kohta noutajat saapuivatkin hakemaan. Sälttöön laavulla oli talvella riehunut myrsky ja kaatuneita kuusia oli hujan hajan laavun lähistöllä. Odotin, että siinä olisi ollut hieno merenranta, jossa olisi voinut käydä uimassa, mutta ranta olikin matalaa kaislikkoa.
Retkeilykeskuksessa odotti sauna lämpimänä.

Mitä opin? Ei kannata tehdä noin tiukkaa suunnitelmaa ja tavoitetta. Yksi päivä lisää, sen olisi voinut käyttää tutustumalla ilman rinkkaa Noormarkun keskustaan, museoon taidenäyttelyihin Villa Maireaan ja vaan oleilla. Varata sieltä jostain yöpaikka ja sauna.

Yhtään toista retkeilijää ei vastaani tullut, kaikilla yöpaikoilla olin yksin, mutta vieraskirjoihin oli kuitenkin merkintöjä tehty, joten kyllä tulipaikoilla kävijöitä oli ollut.

Trackback URL-osoite tähän päiväkirjamerkintään on:

http://www.vaellusnet.com/turinat/trackback.php?e=1119

Sivu 1 Yht. 1
Kirjoittaja Viesti
Lonely Rider

Liittynyt: 02 Kes 2006
Viestejä: 161
Paikkakunta: Pirkanmaa

LähetäLähetetty: 25.08.2008 17:31    Viestin aihe:
Vastaa lainaamalla viestiä

Hyvä päähänpisto Very Happy Mielenkiintoinen reissukertomus; Sudettarella on sana hallussaan Smile Smile

Takaisin alkuun Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit: