eeron blogi

LEPPOISA KIERROS KOILLISKAIRASSA

19.09.2008 20:34



No aloitin sitten minäkin tän tarinoinnin. Kerron kierroksesta UK-puistossa la 30.8. – su 7.9.2008. Osanottajia retkellä oli kaksi kaksvitosta naista ja minä keski-ikäinen mies. Kyseessä eivät olleet sokkotreffit. Yhteistä vaelluskokemusta minulla oli parin retken verran toisen kanssa ja kahdella muulla vähän enemmän keskenään.

Reitti oli leppoisa, keskimäärin lyhyet päivämatkat ja ylellisyytenä varaustupamajoitukset missä se vain oli mahdollista. Panimme auton junaan Helsingissä ja ajoimme Rovaniemeltä Aittajärvelle. Sieltä kuljettiin reittiä Sarvioja – Luiro – Hammaskuru – Tahvontupa – Vongoivan kammi – Anterinmukka – Muorravaarakka – Sarvioja – Aittajärvi.

Aittajärvi – Sarvioja 30.8.

Aittajärvellä olimme vasta klo 16. Järvi oli helppo ylitettävä saarekkeen kautta. Poroaidan jälkeen suuntasimme Kuotmuttipään itärinteelle, tosin suurpiirteisen suunnistamisen takia vähän turhan aikaisin. Kaarnepäällä yllätti räntäsade, tosin kovin kevyt. Sateesta, tihkusta, rännästä johtuen ei varsinaisesta tunturinäkymästä juuri päässyt nauttimaan.
Hitaasta etenemisestä huolimatta laskeuduimme valoisaan aikaan Sarviojan kämpän pihaan. Tyhjä tupa tuntui siinä vaiheessa mukavalta.

Sarvioja – Luiro 31.8.

Sarviojalta matka jatkui Vaulopään itärinnettä Vaulopään satulaan. Lounas vähän ennen satulaa ja vielä välipala porokämpän tienoilla. Reitti on todella kaunis kuten useimmat vaeltajat varmaan tietävät.
Pälkimäojan varressa positiivinen yllätys oli Raappanan kammin hyvä kunto. Pari vuotta sitten siellä seisoi vesi lattialla ja sisääntulon kohdalla, sotkua ja repsottavaa rakennetta. Mutta nyt siis ihan majoittumiskunnossa tällaisen hienohelmankin mittakaavassa.
Myöhäisen liikkeellelähdön takia päädyimme Luirolle niin myöhään, että saunominen jäi. Yö Kuuselassa sujui mukavasti. Pienessä kämpässä on hohtoa.

Luiro – Hammaskuru 1.9.

Vaikka olen UK-puistossa kulkenut kai parikymmentä kertaa, edessä oli minulle uusia reittejä. Jostain syytä olin kuvitellut että Luirolta kaakkoon mennessä maisema olisi tylsää mäntykangasta. Vaan eipä ollut. Kaunista, vaihtelevaa – ja helppokulkuista. Muutamat sinnikkään pihlajariu´ut ja pari haapahavaintoa palkitsivat maaston tarkkailun.
Lumisade toi vaihtelua vetisen tihkun jälkeen, ja maakin oli vähän aikaa valkoisena. Lumiselta näytti myös Sokosti. Mutta kyllä aurinkokin pilkahteli, mm. lounaalla Kärppäjärven nuotiopaikalla.
Hammaskurussa olimme ensimmäistä kertaa retken aikana perillä hyvissä ajoin eli illasta ehti nauttia muutenkin kuin pikaisen illallisen verran. Varaustuvassa oli valmiina väkeä. Kun lisäksi kuivuvat vaateet ja kengät – myös matkaansa jo jatkaneet – olivat tuvassa kovin intensiivisesti läsnä, päätimme yöpyä autiotuvan puolella, missä oli selvästi väljempää. Ilta meni leppoisasti paitsi keskenämme myös kanssakulkija Aarren kanssa kokemuksia vaihdellessa.

Hammakuru – Tahvontupa 2.9.

Hammaskurusta matka vei lounaalle Siulanruoktuun. Polku katosi Vuomapään ja Viepperhautapalon välisessä satulassa mutta ei haitannut matkantekoa. Maisemat edelleen upeita ja tupa hienolla paikalla. Pari hyvinvoivaa raitaa toivat vaihtelua puulajistoon. Vettä ja tihkua piisasi. Neljäs päivä yhteen menoon sadeviitta päällä. Rupesin vähitellen katsomaan himokkaasti matkaseuran goretex-vaatteita.
Vongoivanjoki oli retken toinen ylitys jossa jouduin riisumaan vaelluskenkäni. Vongoivanjoen jälkeen löytyi kaikenlaisia polunpätkiä, mutta kaikki tuntuivat päätyvän Jaurujokeen. Kun kolmatta tai viidettä kertaa kiipesimme alas päätyneen polun jälkeen tiukkaa rinnettä ylös tuli mieleen että polut onkin ehkä kehitetty vaeltajien kiusaksi. Mutta Tahvontuvalle oli helppo löytää.
Ja taas upea paikka. Hammaskurussa tapaamamme Aarre siellä meitä jo odotteli sauna puolivalmiina. Sympaattinen neljän hengen varaustupa oli meidän kolmen käytössä, mutta autiotuvassa oli kai lähes ahdasta. Sauna tuntui hyvältä, varsinkin kun Luirolla se oli jäänyt väliin. Vettä joessa oli sen verran että kyllä siinä kastautumaan mahtui vaikkei uimisesta voi puhua. Vesi neljäasteista.

Tahvontupa – Vongoiva 3.9.

Seuraavana aamuna lähdimme Tyyrojan itäpuolta pitkin kohti Vongoivaa. Ilman tihkua tai vesisadetta. Lounas puronvarressa jonka jälkeen nousimme Vongoivan räystäälle idästä päin jo ihan kirkkaassa säässä.
Nousu oli melko leppoisa ja maisemat todella palkitsivat. Sieltä sitten suoraan Vongoivan huipulle. Maisemat sen kun paranivat ja sääkin suosi. Sieltä sitten länteen ja luoteeseen ja Vongoivanjokea pitkin ylöspäin kohti Vongoivan kammia. Upea reitti edelleen.
Kammi on todella hienolla paikalla juuri puurajan tuntumassa. Lyhyt päivämatka ja ajoissa perillä. Hammaskurussa ja Tahvolla tapaamamme Aarre oli kulkenut siitä ennen meitä ohi ja jättänyt tervehdyslapun kammille. Kaunis ajatus. Kammi sinänsä on kokemisen arvoinen kuten kaikki siellä käyneet tietävät. Hieno ilta.

Vongoiva – Anterinmukka 4.9.

Sitten kohti Anterinmukkaa. Tarkoitus oli mennä Kielitunturin huipun yli mutta tosi raaka kova tuuli sai meidät pysymään itärinteellä. Lounas puronvarressa. Pikku Reutupään pohjoispuolinen jyrkänne on vaikuttavan näköinen. Päädyimme Anterinjoelle aivan kämpän tai siis saunan kohdalle.
Oli kuin kotiin olisi tullut: kolmas vuosi peräkkäin käyn Anterissa. Hieno sää, kaunis iltapäivä. Välipala ja sauna päälle. Väkeä tuli kolme meidän lisäksemme eli tilaa oli. Uusittu sauna antoi kunnon löylyt. Vesi oli lämpimämpää kuin Tahvolla, muistaakseni noin kymmenasteista. Ja uimapaikkakin selvästi syvempi.

Anterinmukka – Muorravaarakka 5.9.

Ja taas edessä leppoisan lempeä päivämatka Muorravaarakkaan. Reitti on kaunis ja sää suosi. Polulla muistin että viimeksi päätin kulkea tämän välin etelämpää tuntureita pitkin, mutta se nyt jäi odottamaan seuraavaa kertaa.
Muorravaarakka on myös vakiokohteitani. Joskus vielä haluaisin päästä siihen kammiin mutta se tuntuu olevan aina varattu, yrittipä sinne kesä-, syys- tai jopa lokakuussa. Muorravaarakassa iskivät hyttyset joista ei juuri aiemmin matkalla ollut havaintoja.
Väkeä kohtuullisesti. Jälkeemme varaustupaan tullut viiden hengen seurue päätti ottaa patjat ja siirtyä tyhjään autiotupaan.

Muorravaarakka – Sarvioja 6.9.

Muorravaarakan joen ylitti kaksi meistä vaelluskengissä kuivin jaloin. Nousu Pirunportille sujui todella yllättävän nopeasti, eikä louhikko enää vastannut ensimmäisten kertojen kokemuksia. Edellisen kerran olin kulkenut portin läpi viime vuoden kesäkuussa. Silloin siellä oli vielä paljon lunta ja paikoin piti kulkea tavallista ylempänä rinteessä. Pirunportilta Ukselmapään huipulle. Muistelin sitä edellistä käyntiä siellä; silloin poikani laski mäkeä rinkan päällä Ukselmapään rinnettä alas. Rinkan sadesuojus liukui aika hyvin lumista rinnettä pitkin.
Nyt lounas Paratiisikurussa ja siitä sitten Sarviojan kämpälle. Perillä hyvissä ajoin, kämpällä pari muuta.
Illan jo pimetessä Aittajärveltä tuli samaan tupaan kolmen hengen seurue. Oli todella mielenkiintoista huomata, että kolme urosmiestä täyttää kämpän paljon tehokkaammin kuin viisi perusvaeltajaa. Päätimme tehdä heille tilaa ja siirsimme patjamme tyhjään autiotupaan. Tosin yöllä autiotupaankin tuli viiden hengen seurue.
Urosmiehet kertoivat kukin kantavansa yli 30 kilon rinkkaa, joku valitti krapulaa, joku korkkasi oluttölkin – ei kuulemma ensimmäistä – söivät kokolihapihvejä, joivat toisenkin oluen… Eivätkä aamulla heränneet kun teimme aamiaista heidän levällään olevien, likaisiksi jättämiensä astioitten ja ruokien keskellä.

Sarvioja – Aittajärvi 7.9.

Sitten Sudenpesän kautta Aittajärvelle. Poislähtijöitä sinä aamuna siihen suuntaan oli havaintojemme ja tietojemme mukaan me mukaan lukien kahdeksan. Mutta vastaantulijoita sitten muistaakseni lähes viisikymmentä. Aittajärveä ylittämässä oli samaan aikaan parisenkymmentä henkeä. Suuri Ruskaviikko oli alkamassa.
Aittajärvi oli yhtä helppo kuin reilua viikkoa aikaisemmin. Vastaantulijat tuntuivat kovin varovaisilta – ensimmäisessä ylityksessään.

Aittajärvi – Inari – Rovaniemi

Sitten auton keula kohti Inaria ja Hotelli Inarin Kultahovia. Hotellin uudenosan huoneitten omat saunat olivat kyllä pieni pettymys. Ei oikein löyly riittänyt, liekö liian pienet kiukaat. Mutta paikka on kiva ja ruoka hyvää. Aamulla Siidaan joka oli matkaseuralaisilleni uusi kokemus. Siellä vierähtikin sitten neljä tuntia. Lounas Ivalossa. Sodankylässä perinteinen käynti kirjakaupassa jäi väliin, se kun oli mennyt kiinni jo klo 17. Kaupasta eväät junamatkaa varten ja kohti Rovaniemeä.

Hienon reissu. Ei kovin rankka millään tavalla – paitsi alussa yhdelle, joka oli vielä toipumassa elokuussa sairastamastaan myyräkuumeesta. Sopu säilyi, leppoisa tunnelma, säät monipuoliset, uusia upeita maisemia ja vanhoja tuttuja. Ajankohta vähän siinä ja siinä. Ruska miten kuten alkamassa. Väkeä enemmän kuin tavallisilla matkoillani kesäkuussa tai syys-lokakuun vaihteessa, mutta ei niin paljon kuin pelkäsin. Selvisi että ero syyskuun ensimmäisen ja toisaalta toisen ja kolmannen viikon välillä on huikea. Syyskuun lopussa taas väki vähenee.

Olen tehynyt suunnilleen puolet retkistäni yksin, puolet seuramatkoina, ja molemmissa on puolensa ja molempia aion jatkaa. Kenenkään kanssa ei ole tullut riitaa tai edes oikein sanomista. Työnjako on aina sujunut, vuorotellen on laitettu ruokaa, tiskattu, tehty puita, siivottu. Aamiaisen teko tuntuu yleensä lankeavan minun osakseni. Kiehisen veistäjänä en ole kaksinen, mutta parempi kuin kukaan tähänastisista matkaseuroistani.

Seuraavan matkan haaveilen tekeväni kesäkuussa.

Trackback URL-osoite tähän päiväkirjamerkintään on:

http://www.vaellusnet.com/turinat/trackback.php?e=1192

   

Kirjoittaja Viesti
Kaarnikka


Liittynyt: 23 Tam 2006
Viestejä: 131
Paikkakunta: Vaasanseutu
Näytä Blogi

LähetäLähetetty: 19.09.2008 21:15    Viestin aihe:    

Tervehdys Eero ja kiitos kertomuksestasi, oli mukava vaellella viertuaalisesti kertomuksesi mukana tutuilla mailla.

Mukavaa kun tulee lisää kirjoittajia.

t. Kaarnikka
Takaisin alkuun Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Käy lähettäjän sivustolla
Näytä edelliset viestit:   

Vaellusturinat II Foorumin päävalikko -> Blogit -> eeron blogi -> LEPPOISA KIERROS KOILLISKAIRASSA