Övre Anarjohka 1.-6.9.08; Su - Ke

30.10.2008 23:10

[  Mieliala: Happy ]

Lähtö su - Keskiviikko

Reitti

Övre Anarjohka oli ollut suunnitelmissa jo useamman vuoden; karttoja oli tilailtu ja reittejä pohdittu, mutta aina se oli jäänyt sille asteelle. Nyt sitten päätettiin tehdä jutusta totta. Pitkään suunnittelin reittiä Kalmankaltiosta käsin, mutta jokien ylittämisen arvaamattomuus ja toisaalta pidempi siirtymäreitti ohjasivat reitin aloitukseen Karigasniemen puolelta.

Eri syiden vuoksi matkaan päästiin vasta su aamupäivällä. Joskus puolilta öin oltiin Karigasniemen tiellä Kevon reitin parkkipaikalla, johon sitten vedettiin teltat yöksi pystyyn. Sataa tihuutteli. Aamulla jatkettiin rajan yli ja jokivartta pitkin takaisin etelään. Karigasniemeltä Basevuovdin parkkipaikalle on matkaa 70 km ja aikaa tuohon palaa pari tuntia. Varsinkin viimeiset neljä kilometriä on sellaista, että tavallisella henkilöautolla saa tosissaan varoa pohjakosketusta.

Maanantaina puolilta päivin saatiin rinkat pykälään ja lähdettiin talsimaan hyvän sään vallitessa. Parkkipaikalta kansallipuiston rajalle on viitisen kilometriä. Parkkipaikalta johtaa selvä mönkijäura Andreas Nilsen’s Hyttalle, tosin ura mutkittelee aika paljon mönkijämiesten ehdoilla. Maasto on mukavaa mäntykangasta, toisin kuin itse kansallispuistossa.

Hyttalla pidettiin ruokatauko sateen ripautellessa. Edellisistä kävijöistä oli jo viikko, joten paljoa liikennettä ei ollut ja siitäkin kait enemmistö melojia. Mökin jälkeen aika pian törmäsimme ensimmäiseen alueen yllätykseen. Basevuoc’con suon rannassa todettiin, ettei alueen monista ja laajoista soista kävelläkkään yli mistä sattuu, vaan reittiä joutuu etsimään. Ja sittenkin suolla kulku on upottavaa ja raskasta ihan eri tyyliin, mitä Suomen Lapin soilla on tottunut.

Suolla tarpomassa:


Vihdoin päästiin kansallispuistoon ja reitti lähti kulkemaan kahden Giellasanjåkkan välistä kaistaletta, joka kartasta näytti kuivimmalle. Jossain vaiheessa pidettiin kahvitauko ja lähdin etsimään vettä. Alkoi valjeta toinen erikoisuus. ÖA:n alueella sataa aika vähän vuoden mittaan. Ilmeisesti tästä syystä alueella ei juurikaan ole Suomen tapaan solisevia tunturipuroja, vaan vesi on soihin sitoutuneina. Harvat purot kulkee soiden keskellä ja veden saaminen voi olla työn takana. Tälläkään vaatimattomalla vedenhakumatkalla vettä ei ensin tahtonut löytyä pulloon asti, mutta sitten lopulta niin paljon, että upposin suohon vesirajaa myöten.

Tarvottiin vielä vähän matkaa ensimmäiselle Manbajjavrelle. Telttapaikkoja ei tahtonut löytyä, mutta jotenkin leiri pystyyn saatiin. Tyytyväisenä ensimmäisen päivän reittiin kokkailtiin iltasafkat ja nautittiin konjakit. Itikoistakaan ei ollut haittaa. Kelikin oli siedettävä, pieniä sateita.

Tiistai:

Aamu valkeni tihutellen. Matka jatkui kohti Gurbesia, joka on tämän kulman näkyvin tunturi. Suunnistaminen vaati ponnistelua, että pysyi poissa upottavilta suokaistaleilta. Gepsiin tuli turvauduttua useaan otteeseen tarkistusmielessä kiintopisteiden puuttuessa. Hitaasti ja varmasti maasto nousi ja sen mukana puusto muuttui. Jo eilen oli mäntymetsä vaihtunut tunturikoivikkoon yksittäisine jyhkeinen petäjineen. Suurin osa tästä päivästä kuljettiin tunturikoivikon kätköissä, ympärille juurikaan näkemättä. Pohja oli koivikossakin pehmeää, kuin olisi vaahtomuovipatjassa kävellyt.

Väliin oli komeita aihkeja, pieniä mäntyjä ei näkynyt:


Päiväruoka syötiin davit Manabajsuor’gin varrella. Ilma tuntui kirkastuvan ja ilmassa oli jo ruskan sävyjä. Talsiminen jatkui ja aina silloin tällöin yksittäisillä kumpareilla Gurbes vilkahteli näkyviin. Päivä päättyi aivan Gurbesin juurelle, puurajan tuntumaan, davit Manabajsuor’gin latvoille. Tuuli puhalsi kylmän hyytävästi lännestä.

Keskiviikko:

Aamu valkeni kauniina; juuri parhaaksi, sillä tänään matka taittuisi avotunturissa. Kuljimme pätkän matkaa puron vartta ylöspäin ja jätimme rinkat tantereelle. Sitten Gurbesin laelle (590m). Näkyvyyttä riitti joka suuntaan; loivaa tunturia ja suolaukeuksia. Ei ihme, että tästä oli tehty kansallispuisto: mitä muutakaan tällä jumalanhylkäämällä maalla tekisi? Laughing

Kohti Gål'levarria:


Gurbesilta reissu kääntyi etelään. Haer’gevarrin juurella oli ruokatauko, jossa ihmeteltiin vihreäraidallista kiveä. Haer’gevarrin laelle ei noustu, vaan ohitettiin se lännen puolelta ja laskeuduttiin soiden kautta kohti Gål’levarria. Täällä siskon jalat alkoi tehdä tenän, joten jäimme leiriin jo iltapäiväkahvin jälkeen huippujen välisille lammille. Telttapaikat oli hakusessaan, mutta juuri löytyi pari makuusijaa. Veden joitui myös hakemaan liki kilometrin päästä, mutta onneksi vesikassilla sai koko yön vedet kerralla. Päivä oli kaunis, mutta yötä kohden pilvet alkoi kasaantua. Lämmin ja aurinkoinen päivä oli herättänyt myös ötökät, joita hieman parveili leirissä kiusana.

Trackback URL-osoite tähän päiväkirjamerkintään on:

http://www.vaellusnet.com/turinat/trackback.php?e=1231

Kirjoittaja Viesti
Tähän päiväkirjamerkintääsi ei ole yhtään vastausta / kommmenttia.
Näytä edelliset viestit: