tarpeettoman ihmisen blogi

Ei lunta maassa mutta silti pirteänä...

17.11.2009 14:14

[  Mieliala: Happy ]

Lumikin häipyi maasta ja sää on sangen syksyinen vaikka eletään jo marraskuuta. Sain Luottokunnan kanssa sovittua Visa-laskunkin, kalliiksi tuli sopimus mutta minkäs sille teet, maksettavahan se on. Täytyy vaan monesta muusta asiasta tinkiä ja kiristää vyötä, vuoden päästä on jo helpompaa eli siihen asti roikun ”löyhässä hirressä” Evil or Very Mad

Yhtään yön yli reissua ei ole nyt tullut tehtyä. Säät ei ole olleet oikein suostuisia:oops: (älä valehtele). Niin, laiskuus kai, vetämättömyys, peruslaiska, masennus iskee välillä. On toki ollut ja tullut ilonhetkiäkin, yksi suurimmista tuli kun minuun otti yhteyttä eräs ihminen, jonka kanssa on todella kiva vaihtaa mielipiteitä. Koen toisaalta olevani etuoikeutettu kun saan sähköpostin välityksellä keskustella asioista, jotka yllätyksekseni eivät olekaan vain ja ainoastaan minun murheitani, vaan muillakin on ollut ihan samoja murheita. Minä ”terapoidun”, en saa terapiaa vaan ”olen tullut etäterapoituneeksi”.
Kiitokset eräälle tärkeälle ihmiselle. Välittäkää tekin toisistanne.

Ihan mökkihöperö en sentään ole. Käyn kaupungilla lähes päivittäin ja lauantaina oli seuran hirvipeijaisetkin. Kävin siellä syömässä ja jutustelemassa tuttujen kanssa.

Exäkin sai talvirenkaansa autoonsa. Minä jopa vaihdoin ne alle. Cool
Palkaksi on luvattu joulupäivä ja Tapaninpäivä lasten kanssa, ans kattoo sitte. Epäilen tulleeni kusetetuksi, jo tälleen etäisesti Mr. Green Mutta kun olen niin peruskiltti luonteeltani etten oikein tahdo osata kiristää tai vedättää, niin jos exä saa nautinnon siitäkin kun pissii silmääni, niin olkoon sitten. Ehkäpä joskus opin, tai sitten en.
Ehkä otin tai sitten en. Näin kai muuan suomalainen suuruus on sanonut.
Olen iloisesti yllättynyt, että korkkini on pysynyt tallessa Wink
Ei siis kiinni mutta itse olen pystynyt ja kyennyt määräämään, missä korkki kulloinkin on. Siis hallitsen juomiseni. Mitenkähän tuo lienee kun minua on kehoitettu jo vaihtamaan nimimerkkiä. Itse en ehkä ihan vielä ole siihen valmis, kaiken kokemani jälkeen olo on kuitenkin.....epävarma.

Nyt sitten tyttö muutti viime viikonloppuna toistaiseksi luokseni, ei oikein tule juttuun exän uuden miehen kanssa. Voi kun osaisin toimia oikein, että en turhaan moittisi exän uutta ja osaisin tehdä tytön olon hyväksi. Olen kuin tulisilla hiilillä, varpaillani kokoajan, kuulostelen tytön mielialaa yms. Ei tytön muutto pysyvää ole, sen tiedän jo mutta onpahan luonani jonkun aikaa. Saa hänkin nyt rauhoittua ja keskittyä lukioonsa eikä tarvitse ”säätää” kokoaikaa, voi olla oma itsensä. Itse hän sitä halusi ja vaikuttaa toistaiseksi tyytyväiseltä.

Naapuri kertoili, että kylällä pojat olivat nähneet suden. Täytyy yrittää viikonloppuna jäljittää sitä. Lunta tosin ei ole yhtään, ei siis pätkääkään mutta jos yöpakkasten mukana tulisi kuuraa. Paikka on tarkoin selvillä, sen verran lähellä kylää, että hirvimiehetkään ei ihan siinä liiku, joten sen puoleen sudella olisi mahdollisuus pysyä paikoillaan. Todennäköisempää kuitenkin on että susi on jo mennyt menojaan. Kyllä sitä kuitenkin voisi ja kannattaisi käydä katsomassa. En ole kuvannutkaan pitkään aikaan. Siis lauantaina suden perään...

Trackback URL-osoite tähän päiväkirjamerkintään on:

http://www.vaellusnet.com/turinat/trackback.php?e=1497

   

Kirjoittaja Viesti
Marjo


Liittynyt: 17 Hel 2007
Viestejä: 298



LähetäLähetetty: 13.08.2010 11:44    Viestin aihe:    

Hei,
löysin sivusi ikään kuin puolivahingossa ja luin läpi.. Miten jakselet? Avoimesti kerroit elämääsi kohdanneesta muutoksesta ja nyt noista ajoista on jo jonkin verran? Oletko päässyt asioiden yli? Tasapainoon itsesi kanssa? Ihailen tyyliäsi ja avoimuuttasi. Itselläni kriisi menossa ja on hyvä huomata, ettei ole ainut tässä maailmassa, jolla on paha olla välillä. Aurinkoista syksyä sinulle!
Takaisin alkuun Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti
Näytä edelliset viestit:   

Vaellusturinat II Foorumin päävalikko -> Blogit -> tarpeettoman ihmisen blogi -> Ei lunta maassa mutta silti pirteänä...