tarpeettoman ihmisen blogi

Tuskaisia unia

16.09.2011 14:55

[  Mieliala: Very Sad ]

Oletko koskaan saanut ”turpaan”? Siis sillälailla että käsi, nyrkki mäjähtää vasten poskeasi. Oletko saanut tuntea sen tunteen kun toisen ihmisen käsi iskeytyy poskeasi vasten, heittäen silmälasit minne sattuu. Joko iskun voimasta tai sitten hämmennyksestä johtuen otat pari hapuilevaa askelta oikealle takaviistoon. Kuitenkin yläkroppa liikkuu taaksepäin nopeammin kuin jalat ja kaiken tämän seurauksena pyllähdät, kaadut selällesi. Nojaudut käsiäsi vasten yhä täysin hämmennyksissä yrittäen selvittää päätäsi. Käsi hapuilee laseja, jostain kumman syystä silmälaseja käyttävien aivot rekisteröivät suunnan, mihin lasit ovat lentäneet.
Suussa tuntuu ensin raudan maku, vasta sen jälkeen tunnet nenästäsi valuvan veren. Varmistaaksesi asian, pyyhkäiset kädellä nenääsi, käteen jää punainen vana. Nenä tuntuu muutenkin tunnottomalta. Asettelet silmälaseja nenällesi. Eihän siitä mitään tule, lasit ovat vääntyneet. Oiot sankoja ja saat kakkulat asettumaan turpoavalle nenällesi. Vihdoin, ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen luot katseesi ylöspäin, ihmiseen, joka juuri löi sinua.
Hän seisoo edessäsi uhmakkaana, voimakkaana täynnä itsevarmuutta kasvoillaan voittajan ilme, ivallinen hymy. Huomaat, kuinka kädet ovat yhä puristuneena nyrkkiin, kuin viritetyt aseet, valmiina iskemään uudelleen.
Nouset varoen, nenääsi pidellen ensin polvilleen, sitten seisomaan. Otat nenäliinan painaen lujasti valuvaa nenääsi, kurkkuun valuu yhä lämmintä verta. Miten tätä verta riittää joka paikkaan, housuille, paidalle, matolle ?
Olet sekaisin, lähinnä hämmennyksestä. Sinua on juuri lyöty, fyysistä koskemattomuuttasi on loukattu pahimmalla mahdollisella tavalla. Pään sisällä ei kulje yhtään järkevää ajatusta, kaikki on yhtä sekamelskaa. Miksi? Miksi kävi näin? Mitä minä tein väärin, että minua lyötiin? Huomaatko, että syytät vain itseäsi.

Fyysinen kipu, kärsimys on pieni vaiva nyt kun katsot ihmistä, joka sinua löi.
Tuo ihminen, on juuri se sama henkilö, johon rakastuit. Ihminen, jonka vuoksi olit valmis tekemään kaikkesi ja jolle annoit kaikkesi. Ihminen, jonka kanssa perustit perheen. Ihminen, jonka kanssa teit lapsia ja olit niitä myös synnyttämässä. Ihminen, jonka kanssa olit valmis ja halukas elämään koko loppuelämäsi.
Nyt, tuo ihminen loukkasi sinua syvästi, hän pyyhki kaiken tuon kauniin pois ja jätti jäljelle vain syyllisyyden tunteen ja arvet. Tuolla yhdellä iskulla hän tuhosi kaiken sen, mitä yhdessä rakennettiin vuosikausien ajan. Sillä hetkellä, kun nyrkki mäjähti kasvoihisi tuhottiin luottamus ja usko toiseen ihmiseen.
Ruumiilliset arvet paranevat, henkiset eivät koskaan. Henkiset arvet revitään auki vielä vuosienkin jälkeen, tuskaisina ne tulevat uniin.
Hän, joka minua löi, on vaimoni.

Trackback URL-osoite tähän päiväkirjamerkintään on:

http://www.vaellusnet.com/turinat/trackback.php?e=1645

   

Kirjoittaja Viesti
Tähän päiväkirjamerkintääsi ei ole yhtään vastausta / kommmenttia.
Näytä edelliset viestit:   

Vaellusturinat II Foorumin päävalikko -> Blogit -> tarpeettoman ihmisen blogi -> Tuskaisia unia