tarpeettoman ihmisen blogi

Jatkoa yksinvaeltamisen ajatuksiin

10.03.2015 15:48



Saavuin tunturinkupeeseen rakennettuun turistirysään iltapäivällä lauantaina 28.2. Majoittauduin huoneistohotellin kaksiooni, purin tavarat paikoilleen ja lähdin hiihtämään.
Sää oli juuri ja juuri plussan puolella, sateli räntää ja luisto oli hyvä mutta pito hieman lipsuva, hiihtelin kuitenkin 7 km:n lenkin. Olipas se sitten mukava laittaa sauna lämpenemään ja sitä odotellessa valmistaa hieman kevyttä iltapalaa.

Myös sunnuntai kului hiihdellessä ja luonnollisesti ympäristöä katsellessa. Paikka suorastaan kuhisi turistia, lomalaista, suurinosa taisi olla lapsiperheitä, seassa jokunen pariskuntakin vaan jotenkin tuntui, että taidan olla ainoa yksinäinen. Juttelin hiihdon tauoilla muiden hiihtäjien kanssa ja vaikka joku hiihtelikin yksin, kuulosti kaveri joko olevan omalla lenkillään, lasten kanssa tai muuten vain odottamassa asentopaikalla.
Sunnuntain saldo oli 18 km, se jäi vajaaksi kun hiihtelin harhaan enkä löytänytkään hakemaani paikkaa, eksyin ladulla Embarassed

Maanantai ja tiistai kului sitten "huume"hommissa, olin alppinisti, siis laskettelin. On se vaan mahtava tunne hikisen, pitkän ja rankan päivän päätteeksi mennä saunaan ja sitten syömään. Illalla ei sitten unta tarvinnut houkutella. Ja muuten After Ski jäi väliin.

Olen tässä jo pidemmän aikaa kärsinyt yksinäisyydestä, siis kavereita on, eli en sillälailla ole yksinäinen mutta sanotaanko sitten "paripuoli", sinkku. Kaikkien näiden epäonnistumisten jälkeen on kuitenkin, silti, yhä kaipaus toisesta ihmisestä rinnalleen.
Kuinka olisikaan mukava jakaa kokemuksia "hänen" kanssaan, tehdä yhteisiä retkiä, matkoja, kun tuossa vierellä olisi joku, "hän". Joku, joka iltaisin käpertyisi viereen, joku, jolle voisi kertoa päivän tapahtumia, joku, jonka kanssa voisi suunnitella tulevaa. Ylipäätänsä, joku johon turvautua.

Kuinka ollakaan, tällä reisulla havahduin iki-ihanaan kinasteluun ja riitelyyn puolisoiden kesken. Milloin asiana oli lastenhoitovuorot, ruokailu, lähtemiset ja tulemiset, kuka saa lasketella ja milloin ja kuinka kauan. Motkotukset miehen oluen juonnista kesken laskettelun jne.
Olin itseasiassa aika onnellinen kun sain tehdä juuri niin kuin itse halusin !! Sain vapaasti tulla ja mennä, hiihtää ja lasketella silloin kun halusin. Eipä tarvinnut kuunnella kiukuttelevaa pikkurouvaa, jonka sukset eivät luistaneet toivotulla tavalla. Edessä hiihtävä puoliso sai kuulla kunniansa.
Myöhemmin toinen pariskunta kinasteli asiasta "syödäänkö vai saunotaanko ensin". Lopputulema jäi minulle arvoitukseksi, sillä naisen ilme oli sen verran haastava kun hän minua vilkaisi, että oli parempi poistua näyttämön takaosaan.

Saavuttuani keskiviikon hiihtoreissulta, kävin Karhunjuomalammella, takaisin huoneistooni istuin hetkeksi miettimään äsken kokemaani. Vasta kun kylmä ravisteli hikistä miestä, havahduin noista ajatuksista, nousin lämmittääkseni saunan ja riisuin hikiset hiihtovaatteet kuivumaan. Märkä hiihtokeli, huono luisto ja pito, (lue: huono voitelija) veivät kyllä miehestä mehut. Siitä huolimatta, ihan nukahtamiseen saakka, mietin nyt ihan toiselta kantilta omaa tilannettani.

Aiemmissa liitoissa olen joutunut/saanut käydä läpi juuri noita keskusteluja, jotka eivät aina olleet niin lastenkorville sopivia sanamuodoiltaan. Kävipä niin, että useimmiten omatkin korvat alkoivat punottaa, jos sanoista niin teoista sitten.
Usean vuoden, läpi vuosikymmenen, jouduin olemaan riidoissa mukana. Olen huonoa juttuseuraa, olen huono keskustelemaan, joten olen myös huono riitelemään ja näin ollen olen aina alakynnessä, eli turpaan tulee. En osaa riidellä koska lapsena ei ole ollut ketään kenen kanssa riidellä.
Loppujen lopuksi kävi aina niin, että minä nielin kiukkuni, ja aika usein sitten huuhtelin sen Kossulla alas. No nyt kun ei tarvi riidellä ei sitä Kossuakaan mene.

Torstai oli taas laskettelupäivä. Ja laskettelupäivistä ehdottomasti paras. Lumi oli hieman kovempaa kuin aiemmin ja niinpä luistokin oli parempi. Ylhäällä huipulla paistoi hetkittäin aurinko ja jotenkin tuntui, että väkeäkin oli hieman vähemmän. En malttanut pitää kovinkaan pitkää taukoa päivällä, vain sen verran, että pikaisesti kävin huoneistossa paistamassa ranskalaiset ja kanaa, sitten takaisin rinteeseen. Päivä oli pitkä, mukava ja nautinnollinen.

Mutta ottaisinko taas Kossua jos riitelisin?
Tuskin, en varmaankaan. Enhän aiemminkaan juonut heti ensimmäisen riidan jälkeen vaan vasta sitten paljon myöhemmin, silloin kun riitely oli jokapäiväistä ja silloin kun sain turpaan. Jos nyt olisi parisuhde ja tulisi riita, ei se narauttaisi korkkia, ehkäpä yrittäisin myöhemmin illalla sitä paljon puhuttua sovintose**iä. Sekin muuten on minulla vielä kokematta kun minun se**i ei enää kelvannut Confused

Perjantain kävin vielä, todella huonossa säässä, hiihtämässä noin 10 km:n lenkin ja myöhemmin illalla vielä kävelyllä. Loppu sujuikin sitten tavaroita pakatessa, pyykkiä pestessä ja valmistautuessa lauantaiseen kotimatkaan. Ravintolassa en muuten käynyt kertaakaan enkä yhtään olutta tai drinksua ostanut, ihan omin, vähin eväin pärjäsin.

Yksin vai kaksin ? Rolling Eyes
Siinäpä hyvä kysymys, joka tällä reissulla sai ihan uusia ulottuvuuksia ja herätti runsaasti mietteitä lyhyttä, jäljellä olevaa tulevaisuuttani ajatellen.
Kumpaakaan en voi poissulkea mutta sen tiedän, että suinpäin en ryntäile enkä kiirehdi, eikä oikeastaan taida olla edes haku päällä. Hän tulee joskus vastaan jos on tullakseen, muuten mennään ihan näin. Ja se peruskysymys lienee kuuluu: Huoliiko minua enää kukaan ?

Tuo hiihtokohteeni, Karhunjuomalampi, lienee paljasti jo kaikille, missä olin. Pyhätunturillapa hyvinkin Wink

Trackback URL-osoite tähän päiväkirjamerkintään on:

http://www.vaellusnet.com/turinat/trackback.php?e=1704

   

Kirjoittaja Viesti
Tähän päiväkirjamerkintääsi ei ole yhtään vastausta / kommmenttia.
Näytä edelliset viestit:   

Vaellusturinat II Foorumin päävalikko -> Blogit -> tarpeettoman ihmisen blogi -> Jatkoa yksinvaeltamisen ajatuksiin