Ideoidaan Suomeen oma pitkänmatkan vaellusreitti

[Jouni]

Ja taas on Jounille kirjaan uutta materiaalia jos joskus Pitkistä vaelluksista tulee päivitetty versio.

Päiville jo Tiduksen videon linkkasinkin. Monia muitakin kiinnostavia pitkiä vaelluksia ovat suomalaiset taas tänä vuonna tehneet, kyllä vain!

[4lbert]

Oma vaellus jäi kesken ja loppui 30km Inarista lähdön jälkeen. Jalat ei enää palautuneet ja en viitsinyt rasitusmurtumaa ottaa.

Tuohon kenkäasiaan kommentoin sen verran, että minä kävelin 23 päivän ajan keskimäärin 30,5km päivässä. Pisin päivä oli 47km. Minulle lenkkari on silloin ainoa vaihtoehto. Minä en tuollaisia matkoja pysty saappailla tai vaelluskengillä kävelemään.

Ihan hieno reissu ja paljon uusia maisemia. Keskeytys toki harmittaa mutta uusia maisemia ei ollut enää tiedossa kun olen aiemmin noissa maisemissa käynyt.

Hatunnosto Tidukselle reissusta.

Omat reissut suuntautuu jatkossa avarampiin (ja vähempi soisiin) maastoihin.

[Tidus]

Harmi että jouduit keskeyttämään! Kova suoritus tuokin on.

Mun tietojen mukaan tänä vuonna oli yhteensä kolme jotka lähtivät reittiä yrittämään. 4lbert, minä ja Muotkatuntureilla tuli vastaan kolmas joka oli juuri keskeyttämässä reissuaan.

Toivottavasti ensi vuonna saadaan lisää reitin läpikävelleitä listalle mukaan.

[Jouni]

4lbert:
Johan sinäkin Tuntsan, Koilliskairan, Tsarmin, Vätsärin, Kaldoaivin, Paistunturien ja Muotkan halki patikoit. Pitkä reissu!

Mukava olisi kuulla sinunkin kommenttejasi eri erämaista, mistä tykkäsit ja mistä ehkä ei, oliko varusteissa kiinnostavia asioita yms.

Viisautta on hoksata keskeyttää, jos tilanne niin vaatii.

[Tunnelivaeltaja]

Onnittelut Tidukselle Likaisen tusinan menestyksellisestä läpivaeltamisesta ja kiitokset videosta! Myös 4lbertin vaellus on pitempi kuin mitä olen itse
koskaan tehnyt.

Rakoista sellainen huomio, että ne ovat vähentyneet oleellisesti sitä mukaa, kun rupesin käyttämään useampia ohuita sukkakerroksia saappaan sisällä (viime vuosina jo yhteensä neljä sukkaa per jalka). Tämä siis kumisaappailla; en tiedä toimisiko ratkaisu vaelluskengillä tai lenkkareilla.

Henk. koht. anekdootti: Aikoinaan (v. 2003 Kanadassa) pidin työkavereille powerpoint-esityksen sen kesän 300+ km vaelluksestani. Johtopäätöskalvolla
esittelin kahta suomalaista sanontaa: "Raskas työ vaatii raskaat huvit" ja "Mitä pidempi matka, sitä tyhmempi jätkä". Sopinee vielä paremmin näihin Likaisen tusinan vaeltajiin?

[omat polut]

Jos kokemuksesta tietää mihin rakot tulevat, niin nämä kohdat kannattaa teipata etukäteen vahvalla urheiluteipillä.

[Tidus]

Kyllä se juurikin noin on että mitä pidempi matka niin sitä tyhmempi ukko

[Micke]

Katselin youtube videon, virkisti mieleen omiakin tuntemuksia omasta muutaman vuoden takaisesta reissusta. Jossain Lätäsenon ja Puussasvaaran välillä oli kyllä NIIN syviä tuntemuksia mielessä, että tunteiden skaala oli varsin laaja, kun Lätäsenon kahlauksessa jalkani olivat vielä jokusen sekunnin irti pohjasta.

Hienoa että reitti on nyt läpikävelty, toivottavasti tulevina vuosina tuo saa vakiintuneen aseman, jolloin useampi kävelisi reitin vuosittain. Jokaisen pala kakkua tämä ei ole, kun pitkälti poluttomasti tai ainakin ilman opasteita saa mennä, mutta PÄÄosin hienoa maisemaa on kuitenkin tarjolla.

[Tidus]

Vähän tilastoja, laitoin myös videon kommentteihin:

1063 kilometriä, 32 päivää, keskimäärin 33,2km.

13 telttayötä, 11 yötä autiotuvalla, 7 yötä hotellissa/motellissa.

Rahaa kului karkeasti arvioiden 2000e.

Suklaata söin 8,4kg.

[4lbert]

17.8 lähdin Sallasta kävelemään. Räkkää ei enää ollut, yksittäisiä hyttysiä kosteimmilla alueilla. Hyttyshuppua en käyttänyt kertaakaan koko reissun aikana.

Tuntsan erämaa oli uusi tuttavuus. Viime vuodet menneet suurtuntureilla niin metsässä vaeltaminen oli vaihtelua. Maasto ei ollut omaan mieleen mutta aloituksena helppo kun seuraili UKK-reittiä. Lähdön jälkeen ensimmäiset ihmiset näin Tulppion baarissa. En ollut selvittänyt asiaa etukäteen laisinkaan ja olikin makea yllätys kun pääsi lounastauolla pizzalle. Mieleen jäi erityisesti Härkätunturin sauna ja pizza Tulppiossa.

Tulppiosta lähdön jälkeen en meinannut pysyä UKK-reitillä ja harhauduin hetkeksi hakkuuaukealla kävelemään. Lopulta metsäautoteitä pitkin Nuorttin alkuun ja siitä vielä Karhuojan tuvalle/saunalle. Kekkospuistossa olen käynyt kymmeniä kertoja, mutta en koskaan Tahvontuvan etälä/itä-puolella. Karhuojalta lähdin seurailemaan vanhaa puista poroaitaa ja siellä olevia pitkoksia. Reilu 40km jälkeen Peuraselän autiotuvalle yöksi. Pitkä päivä mutta nopeaa maastoa. Loppu reissu kekkospuistossa meni ilman karttaa kun oli tuttuja maisemia Raja-Jooseppiin. Nyt on koko puisto tullut käytyä läpi. Pidän jatkossakin rajana Tahvontupaa, maastot sen itä/eteläpuolella ei ole minun makuuni. Mukava kävellä tutuissa maisemissa ja yöpyä tutuilla tuvilla. Erityisesti Anterinmukassa vaikkei saunaa enää olekaan.

Raja-Joosepista lähdön jälkeen bongasin valvontakameran metsässä ja kuten odottelinkin niin rajan partio kävi puhuttamassa suunnitelmista. Artan kämppä oli mukava. Aika paljon metsäautoteitä Raja-Jooseppi Nellim välillä. Nellimin uittorännillä yötä. Vätsäri on ollut listalla paikoista joissa pitää käydä. Etenkin Rajapään ja Routasenkurun alue. Alkupätkä aidan vieressä kävelyä sisälsi melko paljon suon ylityksiä mutta Follvanskoian jälkeen alkoi homma nopeutua. Tuosta Norjan tuvasta jäi myös hyvät muistot. Luin DNT:n jäsenlehtiä vaikken sanaakaan Norjaa osaakaan. Ensimmäinen pakkasyö oli tuolloin. Rajapään tupa oli komealla paikalla ja tuvalta kohti routasenkurua oli mahtavaa maastoa. Näätämössä majoitus hotellissa osui hyvin sadepäivään.

Kaldoaivi oli myös uusi tuttavuus. Alkupätkä Huikkimajoen tuvalle oli nopeaa baanaa. Seuraavana päivänä suokahlausta oli sitten taas ihan riittämiin matkalla junkerssille ja aadolfin kammille. Jatkoin vielä mönkkäribaanalle kammilta. Sen jälkeen tein poikkeaman ns. viralliseen reittiin ja kävelin Mieraslompoloon ja Kevon reitille.

Kevon reitillä maisemat oli kyllä mahtavia ja tuo on ollut listalla pitkään vaan ei ole tultu käytyä kun on niin lyhyt reitti. Nyt kävelin 1,5 päivään koko reitin. Olisi maisemien puolesta ansainnut vähän pidemmän ajan. Karigasniemelle hotelliin jossa kaksi yötä. Sitten Muotkan läpi kohti Inaria. Karigasniemi-Kuorvikozza järvi väli oli kaunista tunturimaisemaa. Sen jälkeen Tirroon olikin taas suota, suota ja suota. Inarissa hotelliyö jonka jälkeen 30km päiväkävely ja keskeytys.

Karigasniemellä jo katselin että jalat on melkoisen turvonneet ja vaihdoin kenkiä. Vaihtokengätkin painoivat koska olivat turvonneille jaloille hieman liian pienet. Tämä aiheutti jatkuvaa kipua joka vaikutti mielialaan. Ruokahalu alkoi myös häviämään ja piti puoliväkisin syödä lämpimät ruoat. Välipaloja jäi syömättä. Tämä on sikäli erikoista että paino putosi 8kg, eli n. 300g/päivä. Tuollaisessa energiavajeessa olisi voinut kuvitella ruoan maistuvan. Energiavaje vaikutti varmasti myös paljon mielialaan. Ja yksi iso tekijä oli se että tuossa vaiheessa keskeyttäminen oli myös äärimmäisen helppoa. Puhelu kotiin ja reilu 2h päästä oli auto tien varressa ja kotimatka alkanut. Vaikea oli perustella itselleen että jatketaan nyt kävelyä ja otetaan riski että jalat kipeytyy pidemmäksi aikaa. Pettymys keskeyttämisestä oli illalla ja seuraavana päivänä melkoinen. Samaan aikaan kun stressitasot laski, huomasin kuitenkin että jaloissa on jonkinsortin tulehdus päällä ja jatkaminen olisi luultavasti johtanut pidempiaikaisiin ongelmiin.

Tämä oli ensimmäinen pitkä vaellus minkä olen koskaan tehnyt. 5-7 päivän reissuja on useita kymmeniä mutta kyllä tuossa monia asia yllätti. Tuskin tuo viimeiseksi pitkäksi jää mutta ehkä pitkä vaellus on minulle jatkossa jotain 400-600km paikkeilla. Sen aikaa homma oli kutakuinkin hauskaa ja kävi lomasta.

Siinä nyt jonkinlaista tajunnanvirtaa omasta reissusta.

[Jouni]

Kiitos, oli mukava lukea. Ja uskon, että seuraava pitempi vaelluksesi toimii paremmin.

Detaljikysymys: oliko Karhuojalla edelleen:
- tupa auki?
- sauna auki?

Luontoon.fi:ssä lukee:
"Seuraavilta tuvilta on loppunut huolto, eikä tupia voi käyttää
-Karhuoja autiotupa, sauna, tulipaikka ja käymälä
-Mantoselkä autio-ja varaustupa ja liiteri-käymälä"

Mutta onko todellisuudessa niin, että noita ei voi käyttää? Onko joku käynyt laittamassa ovet lukkoon?

[Tidus]

Kiitos kertomuksesta! Vai että Tulppiossa olisi päässyt pizzalle!! Voi kun olisin tiennyt niin satavarmasti olisin käynyt, ehkä paritkin pizzat vetänyt naamaan

Mulla on ennen ollut ongelma että vaelluksella katoaa ruokahalu. Nykyään maittaa ruoka hyvin ja osaan sen 1kg syödä päivässä jolloin painonlasku jää maltilliseksi.

[4lbert]

Karhuojan varastupa oli suljettu, rakennus on painunut siltä puolen. Autiotupa ja sauna on edelleen avoimia, huolto on kuitenkin lopetettu. Eli puita/kaasua ei enää viedä eikä huussia varmaankaan tyhjennetä. Manto-ojalla oli poromiehet tekemässä huoltohommia. Vanhaa liiteriä purettiin ja tekivät uuden nuotiokehikon. Heidän kanssa keskustelin tuosta karhuojan tilanteestakin. Mantoselällä en käynyt joten siitä ei ole tietoa. Manto-ojan ja -selän tupien etäisyys on 700m luokkaa joten ymmärrän että pitää priorisoida.

[Jouni]

^Kiitos, näin arvelinkin.

[Tidus]

Tein nyt varustevideonkin kun ne ihmisiä aina kiinnostaa. 27min: