TREKKING kirjoitti:JN kirjoitti:Jouduin sitten kääntymään Nissonjohkan jälkeen takaisin kun vesi tulvi pitkospuiden yli niin voimakkaana virtauksena, etten uskaltanut ottaa riskiä lähteä yksin ylittämään, heh. Tulipa sitten melkein 10 kilometrin turha lenkki vesisateessa, mutta eipä se nyt enää niin harmita ja jotain oppia tästäkin tarttui taas mukaan.
Ei se ole koskaan turha reissu, kun pääsee käymään tunturissa.
Kyllä luonnon edessä on osattava usein nöyrtyäkin, miksi vasiten hommata itselleen vaikeuksia, eipä ainakaan tule ilmaista kopterikyytiä sitten takaisinpäin (muovisäkissä).
Näinhän se on ja se mielessä ajattelinkin, että oppii taas jotakin. Vähintään nöyrtymistä luonnon edessä, mikä menee ainakin omissa kirjoissa sinne oppien kärkeen. Järeämmät vaellussaappaat olisi olleet ja niillä olisi helposti mennyt yli, mutta rinkan paino alkoi olla jo maksimissa niin tietenkin jätin saappaat sitten autolle, heh. Tässä kun vaellusharrastus on vasta aluillaan, tuntuu että harvoin menee suunnitelmien mukaan ja aina tulee jokin juttu vastaan, mitä ei osannut odottaa. No, seuraavana päivänä tuon jälkeen käväisin sitten Njullálla ja se oli oikein hyvä retki. Nyt olen Narvikissa ja viime yönä kävin Rombakstøttalla, jonka lähettyvillä olin leiriytymässä. Rankka reissu, mutta tulipa tehtyä
Nyt ajattelin lepäillä pari päivää ja ehkä sunnuntaina yrittää jotain huiputusta Narvikin seuduilla.
Setämies kirjoitti:Tulimme abiskojavren tuvan takapihalla vietetyn telttayön jälkeen kungsledeniä takaisin pois 2.8. jolloin kyseisellä pitkoksella oli virtaa puoleen sääreen. Hyvin siitä vielä silloin iltapäivällä pääsi yli.
Juuri saman päivän iltana olin itsekin liikkeellä. Vettä satoi melko paljon ja minua vastaan tuli joku kulkija joka sanoi ettei siitä pääse. Kävin katsomassa enkä sitten itsekään halunnut ottaa riskiä mahdollisesti liukkaan pitkospuun kanssa, kun ei tietoa ollut kuinka se menisi. Voi olla että helposti olisi päässytkin yli, mutta turha tietenkin spekuloida tässä vaiheessa.
TREKKING kirjoitti:Mm. Sarekissa olen useampiakin kertoja oppinut, että tulvivan joen yli pääsee hiukan helpommin perskuleen kaukaa yläjuoksulta....
Ehkä jos joskus Sarekiin asti pääsee, alkaa olla tottunut ajatukseen, että joskus kiertoreitti on paras reitti. Tietyssä väsymyksessä kulkiessa, kun kaikkia paikkoja särkee, tuntuu vaikealta tehdä mitään ylimääräisiä matkoja, mutta tiedostan hyvin että ennemminkin tässä on asennemuutoksen paikka ennen mitään muuta. Ehkä lähinnä rajoitetut loma-ajat ja nykymaailman aikataulut pääsevät sinne sanelemaan mielentilaan kun niiden sijasta pitäisi vain kulkea ja mennä omaa tahtia eteenpäin.
