Heitetty reissu (Suomen lähialueet)

[diver]

Jos ovat moottorikelkoin liikkeellä niin ovat"paikallisia"

[Sauvakavelija]

Pari reissua heitetty, eli Kvikkjokk-Tsahtsa-Kvikkjokk ja Nikkaluokta-Mårman huippu 1944 m-Nikkaluokta. Selosteita kuvien kera tuonnempana tulee tunturivaellus.fi sivuille.

Nyt on www.tunturivaellus.fi sivustolle ilmestynyt selostukset ja kuvia noista yllämainituista retkistä. Kolmas reissu syyskuussa jäi kovan tuulen vuoksi kesken.

[Tunnelivaeltaja]

Sain valmiiksi kertomuksen viime kesän jälkimmäisestä vaelluksesta, Vakkotavare-Björkliden 23.7.-4.8.2024. Yhdentoista vuoden tauon jälkeen palasimme Kebnekaisen alueelle. Säät olivat keskimäärin keskinkertaiset, eli pilviraja monena päivänä turhan alhaalla. Seuraavien tunturien päällä kuitenkin kävimme: Azekchokka, Rezebakti, Tolpagorni, Vierranvarri, Drakryggen, Njuikkostak ja Loktacohkka. Siellajohkan kanjonista yritimme päästä läpi, mutta yritykseksi jäi.

-> kertomus ja kuvat löytyvät tavanomaiseen tapaan kuvasivustoltani.

Päivitin myös vaellusten yöpymispaikkoja esittävän karttakuvan.

[tiku]

Huikean reissun olette taas tehneet hienoissa maisemissa. Ja kuilujen partailla...!

[tiku]

Noista kiviportaista Tolpagornin ja Vierranvarrin väliseen satulaan vievässä rinteessä:
Kuvasta tulee ajatus kuin porrasrakennelmaa olisi käsitelty konevoimin. Luulen, että tuo on ollut turvallisuustoimenpide, sillä itse olen molemmilla kerroilla tuosta kulkiessa törmännyt vaaroihin, ja onkohan samaa käynyt muillekin? Eka kerralla laskin pyllymäkeä viereisellä lumella, ja kehnosti olisi voinut käydä, ellei laskurännin loppuun olisi kertynyt tai kasattu lumitönkyrä, estämässä ajautumista vauhdilla kiville jarrutuksesta huolimatta. Toisella kerralla lumenreunaa pitkin noustessa edellä meneviltä lähti pyörimään melkoinen kivenlohkare, joka olisi saattanut ruhjoa jalat, ellen olisi reagoinut heidän akta, akta -huutoihinsa.

[Tunnelivaeltaja]

Kieltämättä nuo porraskivet näyttävät siltä, että niitä on käsitelty jotenkin; luonnosta tuskin löytyy noin paljon tasaisia kivilaattoja(?).

Norjassa noita sherpojen tekemiä kiviportaita on enemmänkin https://www.fjordnorway.com/en/inspirat ... -in-norway,
ja jotkut hyvinkin pitkiä. Viime vuonna näimme (melko lyhyet) kiviportaat Gaustatoppenin yläosissa "juna-aseman" ja tunturituvan väliltä. Kyseessä siis Etelä-Norjan korkein tunturi, jolla turistien/retkeilijöiden määrä on melkoinen, vielä suurempi kuin Kebnekaisen Västra ledenillä. Turvallisuutta tässä varmaan ajatellaan, ja ehkä kustannuksiakin. Saattaa tulla halvemmaksi teettää portaat kuin kuljettaa itseään teloneita retkeilijöitä helikopterilla alas?

[Ursus]

Noista portaiden tekijöistä oli YLEllä ohjelma taannoin. Muistelen että olivat Nepalista ja olivat tyytyväisiä palkkaansa.
Minulle jäi mielikuva, että ihan luonnonkivistä portaita osasivat työstämättä tehdä. Eiköhän kivien muoto ja lohkeaminen riipu kiven laadusta.

[tiku]

Sitkeitä sissejä, niin Tunnelivaeltajat kuin sherpatkin.

[cobbo]

Käytiin hiihtelemässä Mudduksen kansallispuistossa Jällivaaran lähellä muutama päivä. Mudduksessa on isoa suota ja vanhaa metsää, maisemat olivat siis aika lähellä Suomen Lappia. Keli oli yöllä pikkupakkasta mutta iltapäivällä sen verran aurinkoista ja lämmintä, että hankikanto alkoi upottaa enemmän tai vähemmän myös kelkkaurissa joita löytyi suurelle osalle matkaa. Saatiinpa yhtenä iltapäivänä vesisadettakin niskaan.

Reitti oli vähän epätavallinen. Startattiin puiston pohjoispuolelta josta pääsi suoraan suo-alueille, mutta kuultiin vasta myöhemmin että luoteisnurkasta olisi mennyt Hapsasjåhkå -jokea myötäilevä kelkkaura suoraan Arvidsonin tuvalle. Koska kamat siirtyivät ahkioilla, ei kartan perusteella edes harkittu metsäisempään jokiuomaan menoa. Hiihdeltiin mutkitellen kelkkauria hyväksi käyttäen Arvidsonin tuvalle josta järvenselkää pitkin Muttosluoppalin hienolle ja modernille tuvalle jossa yövyttiin.

Törmättiin puistossa ainoastaan yhteen pariskuntaan Arvidssonin tuvalla, muuten vaeltajat olivat luultavasti keskittyneet puiston suositumpaan eteläosaan jossa on retkeilyinfraa reilummin.

Hieno puisto, ehkä tulee käytyä joskus toistekin. Kesällä olisi mukava käydä eteläosassa joka ei ole ihan niin suopitoista. Vanha mäntymetsä näytti hienolta.


https://www.naturkartan.se/sv/norrbotte ... tionalpark

[Micke]

Sarekista selvittiin tänäkin vuonna, ensi vuonna tuskin tulee mentyä (ellei kumppani muuta mieltään), mutta seuraavana ehkä.

Kelit olivat ihan hyvät, yhdelle yölle luvattiin hieman kovempa tuulta, puuskiin ennustettiin 42m/s ja olihan myrsky myös kovin jonka olen teltassa kokenut. Stora Sjöfalletin sääasemalla keskituuli oli ollut 24m/s ja luulen että Skarjassa tuuli oli vähintään samaa tasoa. Yritin mennä keskellä yötä tekemään lumimuuria, mutta tuuli oli niin kovaa, ettei siitä mitään tullut, pitityytyä siihen mitä suojaa luontaisesti on. Onneksi tällä reissulla oli ensimmäisen kerran tuplakaaret käytössä ja jatkossa ne ovat varmasti mukana avotunturiin suuntautuvilla reissuilla.
Keskikokoisille kulkijoille Spitsbergen 4 camp on siitä hyvä, että mahduimme nukkumaan teltassa poikittain, jolloin "keittiössä" on mukava touhuilla, kun se on kokoajan toisessa päädyssä ja sen voi jättää siihen myös yöksi.


Hiihdimme yhteensä 125 kilsaa, jossa on mukana yksi 4,5km päivä, kun en vaan jaksanut vetää ahkiota yhtään ja reilun 5 kilometrin välipäivä, jolloin hiihdimme päiväreppujen kanssa Skarjan lähistöllä. Viimeiseen 3 päivään jaksoin hiihtää kuitenkin helpohkosti yhteensä reilu 60 kilsaa, joten hieman hämäräksi taas jäi miksi pumppu kiusaa alkureissusta, mutta loppu reissut menee ongelmitta.

Mutta hyvässä kelissähän paikka on aivan mahtava...


Ensi talveksi on syytä kyllä keventää ahkiota reilusti, varmaan keinoina on alkuun tylsästi suunnitella pari päivää lyhyempi reissu, joka keventää safkoissa pari kiloa ja polttoaineessa vajaan kilon per henki. Huomasin myös että suklaapatukat alkaa tökkimään jo ekana päivänä, tilalle leipiä vaikka ne painaakin enemmän per kcal. Teltta on mikä on, mutta eipä siitä voi oikein tinkiä, jos haluaa saman elintason leiriin. Lapio voisi olla kevyempi, mutta toisaalta Voilen Telepro kestää mitä vain, eikä parinsadan gramman vuoksi viitsi uutta ostaa.

Keitinlaatikon/-tarjottimen teen uuden, joko hieman suuremman, jolloin tarvittava laskutila on laatikossa, tai sitten pienemmän ja sille kaveriksi tarjottimen laskutilaksi. Nyt olisi kaivannut ehkä pari senttiä kumpaakin suuntaan suurempaa keitintarjotinta, kun välppäsi kahdella kattilalla.

[hannes]

Komia reissu tuo on ollut. Ainahan joitain ongelmia matkaan mahtuu, sitten "oppirahoilla" asiat korjaantuvat seuraavaa matkaa varten.

Tuplakaariin minäkin muutin aikoinaan kokemamme Sarek-reissun myrskyn jälkeen . Telttakin vaihtui merkkiteltaksi!

[diver]

Hyvinkö hanki kantoi ja oliko se uusi pulkka minkälainen vedettävä?

[Eräkulkuri]

Hienolta näyttävät nuo varusteet. Laitahan raporttia retkestä.

[Micke]

Hyvinkö hanki kantoi ja oliko se uusi pulkka minkälainen vedettävä?

Hanki kantoi 5. vaelluspäivästä lähtien mainiosti, ensimmäinen päivä meni järven jäällä, joka oli peittynyt noin sentin paksuiseen lumeen, toisenä päivänä menimme kelkkareittiä Kutjaurelle ja senjälkeen noin 5 km "umpista" joka upotti ehkä vajaa 10 senttiä. Kolmantena päivänä upotti jo enemmän, kun yöllä tuli lunta noin 10 senttiä. KOlmas päivä alkoi käymään jo raskaaksi, ainakin mulle kun uusi lumi oli äärimmäisen kuivaa, mutta silti se ei ollut höttöä. Keskinopeus oli kaiketi jotain 2,3km/h liikkeessä. Tämä päivä imi mehut, vaikka hiihdimmekin vain vajaan 10 km. Neljänneksi päiväksi oli taas tullut lisää todella kitkaista lunta, jaksoin hiihdellä aika parisataa metriä, jonka jälkeen oli pakko levätä. Luovutus tuli parin tunnin jälkeen ja vauhti oli todella surkeaa, noin 2,0km/h liikkeessä.

Kumppanin mukaan ahkio tuli perässä kuin ilmaiseksi, toki hänellä se painoi ehkä 40-45 kiloa lähdössä, kun mulla taisi painaa vajaa55 kiloa. Ihan hirveä ankkuri toi oli umpihankeen, mutta käsittämättömiä sivurinteitä pystyi vetämään ilman kaatumisen pelkoa, kun toi on noin 60 senttiä leveä. Tärkeintä oli että aisat kesti, luultavasti teen kevyemmät aisat ensi talveksi, kun 22mm paksuiset aisat 2,5mm seinällä oli aika jäykät, ehkä vähempikin piisaisi.

Hienolta näyttävät nuo varusteet. Laitahan raporttia retkestä.

Alampa kirjoittamaan päivä kohtaista raporttia lähtien Pasilasta. Menee hetki.... Ehkä voisin sanasen kommentoida myös varusteista...

[Micke]

VIESTI SISÄLTÄÄ TUOTESIJOITTELUA

9.4. Pasila, vihdoin reissu on alkamassa. Viimeiset tuoreet ruoat hain matkalla Nummelan Prismasta, pientä epävarmuutta kuinka pajon tarvitsen päivän aikaisia snakseja ruokatermarissa olevan safkan lisäksi. No ostin 36 suklaapatukkaa, 3 per päivä suunnitellulle ajalle (tämä lyheni 3 päivää). Autojuna-asemalle pummailin urakalla, vaikka tiesin missä se on, onneksi pääsin toisena autona junaan. Siitä sitten sushi-buffaan vetämään taju pihalle, vajaa 30 yksikköä sain vedeltyä sisään, tuloksena hieman täysi fiilis.

Kahden aikoihin makuuvaunuun tuli ravintolavaunusta joku 8 hengen remuremmi, joka jatkoi dokaamista viereisessä hytissä. Heräsin siihen ja kumppani myös. Kävin antamassa palautetta äänekkäästä käytöksestä ja kumppanin mukaan näytti siltä että kohta vastapuoli mottaa, ehkä pitäisi antaa palaute kauniimmin. No remuremmi siirtyi vaunun toiseen päähän dokaamaan, neljältä konnari kävi huutamassa heille, että seuraavalla asemalla on vastassa poliisi. Konnari herätti koko vaunun parkaisullaan.

10.4. Kolarissa, vaikka ajoin toisena auton sisään niin aluksi päästivät Turun vaunuista autot pois ja sitten vielä Helsinginvaunujen alakerran, muutama kuski oli lisäksi odottelemassa lämpimässä, VR:n ukot hakivat ne asemalta. Palelsí ja teki mieli päästä liikkeelle. Pajalan ja Jällivaaran kautta Ritsemiin ajoimme noin neljältä Ruotsin aikaa, liikkeelle kohti Akkastugornaa pääsimme ehkä puoli viisi, ja jään yli olimme suunnilleen kahdeksalta, toki tarkoitus oli olla teltassa riittävän kaukana tunturituvalta. Edellisen yön vuoksi nuutunutta menoa, mutta ihan jees muuten.



11.4. Kohti Kutjaurea, hyvät unet tulivat tarpeeseen. Herätessä fiilis oli hieno, aurinko paistaa ja pikkupakkanen - täydellinen hiihtokeli. Kuitenkin aika veltot aamutoimet, mutta mihinkäänhän ei ole kiire. Kun olimme hiihdelleet puoli kilometriä olin ottamassa kumppanista kuvaa, ajattelin parantaa hieman kuvakulmaa pakittamalla ahkiota pari metriä kamera kädessä ilman sauvoja. Nooh, aluksi ahkio ei meinannut lähteä taakse päin, mutta sitten kun se lähti, lähti myös mies. Ja jokainen arvaa mitä kädet tekee kun kaatuu taaksepäin... no vetää tietysti heilautuksen yläkautta, joka aiheutti sen että kamera tuli optiikka edellä teräshankeen suhteellisen lujalla vauhdilla, jota ohut höttölumi ei juuri pehmentänyt. Pääasiallinen optiikkahan siirtyi tässä "vakuutusyhtiön omaisuudeksi", joka otti aavistuksen verran päähän, kun tiesin että reissusta pitäisi saada julkaisukelpoista kuvaa aikaiseksi... No onneksi jäi viellä telezoomi ja kännykkä.

Hiihtoreitti oli alun 9 kilsaa moottorikelkkapolannetta, joka meni kyllä enemmän Vuojatädnon vartta, kuin varsinaista kelkkareittiä. Päivän lopuksi hiihtelimme Sjnjuvtjudisjåhkån vartta seuraillen, joki oli pieneltä osalta sula, mutta lumisillat kattoivat varmaan 90% joesta.



12.4. Suunta Sarekin sydämeen, yöllä oli tullut noin 10 senttiä uutta lunta, kehossa tuntui velttoillun talven jäljiltä pari ensimmäistä vaelluspäivää. No ei kun suksille, keli on hidas, varmaan hitain Sarekissa tähän mennessä, reissuja on kuitenkin takana tätä ennen 8. Hiihtelimme Sjnjuvtjudisjåhkåå ylävirtaan, riekkoja näkyi joen törmillä, mukavaa mutta raskasta etenemistä. Ruokatauon pidimme 3 hiihtotunnin jälkeen, siihen katosi tarmo tältä päivältä, leiri pystyyn kun löysimme sopivasti 270 astetta suojaa omaavan painanteen.

13.4. Ei kulje ei suju, todella nihkeä fiilis koko aamun, hiihtämään lähtiessä tiesin ettei tästä tule mitään hiihtoretkeilyn juhlaa. Pari nitroa vartin jälkeen, auttoi ehkä 10 minsaa, ottaa kaaliin, harmittaa ja on selvää, ettei kyllä hiihdellä haaveiltua reittiä. Realismia kehiin. Ei nyt varmaan mennä Sierggavaggeen, mutta aika perusreitti oli selvää tämän päivän jälkeen. Hiihtoa vajaa 4,5 kilsaa, pettymys on aika iso, mutta realiteettien kanssa kannattaa elää... Kumppani kävi vielä parin tunnin iltahiihdolla, minä nukuin ja lepäsin.

14.4. Kohti Skarjaa, edellinen lyhyt päivä oli tarpeeseen, nyt kulkee paremmin, toki myös keli on liukkaampi. Alkaa olemaan normaali kevätkeli. Ekan tunnin jälkeen hiihtelemme pelkillä aluspaidoilla, käärin hihat kun meinaa keittää. Ruohtesvarasjin porokämpällä kuulen luoteesta suomenkielistä puhetta mutta vain idässä näkyy ihmisiä, tuotapikaa nousee näkyviin luoteessakin kolmen miehen porukka. Juttelemme hetken idästä vastaantulleiden nuorien kanssa, ensi yöksi on luvassa 150 km/h puuskia, mukava tietää, että pitää varautua kunnon myrskyyn. Aurinko meneekin pilveen alle tunnissa ja alkaa satamaan vettä, no kaikki vesi liukastaa kuivahkoa lunta, ei se yksi vesisateinen iltapäivä haittaa. Saimme tietää myös sen, että Mikkastuganin vieressä on 360 asteen lumimuuri odottamassa, tosin jonkin sortin kusirinkejähän ne tuppaavat olemaan, emme jää rinkeihin vaan palaamme hieman takaisin ja pystytämme teltan joen vireen pieneen tuulensuojaan. Illalla tuuli alkaa yltymään 23 aikoihin ja yöllä myrsky raivoaa, yritän tehdä yöllä tuulimuuria, mutta se ei onnistu. Onneksi on tuplakaaret ja pientä suojaa maastosta, neljän aikoihin puuskat alkavat hiljenemään, arvelen rintaman menneen pahimmaltaan jo ohi, nukahdan liki samantien.



15.4. Heräämme yhdeksältä, liian lyhyiden unien jälkeen. Ehdotan "lepopäivää" ja saan hyväksynnän. Erittäin hitaat aamutoimet ja leirin tarkastus, kaikki on ehjää kuten pitikin olla. Puolilta päivin vajaan 3 tunnin hiihtelylle, hanki kantaa ja keli on loistava. Olisi ehkä kannattanut lähteä kohti Sarvesvaggea, mutta ilmassa oli kuitenkin terveydellisiä kysymyksiä ilman vastauksia.



16.4. Paluumatka alkaa, suuntana on Guohpervagge joka on yksi suosikkini Sarekin laaksoista. Heti aamupäivästä starttaamme aluspaidoilla, takki on turha, lämpöä on varmaan 6 astetta ja tyynessä auringonpaisteessa on mukavan lämmintä. Alkuun nousemme jonnekin 830 mertin käyrälle ja pidämme korkeuden seuraavat 5 kilometriä, vältämme laakson pohjalle menon ja siten myös loppuun tulevan nousun. Kiirunoiden soidin on menossa, näin huikeaa näytöstä en olekaan nähnyt sen osalta aiemmin. Rapadalenin alkulähteellä yksittäiset riekot yrittävät myös soidinta, mutta kyllä tämä on kiirunoiden valtakuntaa. Kerrassaan hienoa, vähemmän hienoa on miettiä ilmastonmuutosta, kun katsoo jäätiköiden reunamoreeneja, jotka ovat kilometrin verran jäätiköiden nykyisestä alapäästä. Olisimpa saanut kulkea täällä 150 vuotta sitten, ennen teollista vallankumousta. Jäätiköt tulisivat liki laaksojen pohjille saakka, mutta on tämä silti mahtavan hienoa vaikka muutosta on tullut paljon ja vieläpä kiihtyen.
Iltaa kohti taivas menee pilveen, mutta samaa tahtia tummuu myös mies. Suojaisa leiripaikka pitäisi löytää, mutta se antaa odottaa itseään. Lopulta pystytämme teltan Gasska Låvdalåvdaruovdasjin viereen, pientä tuulisuojaakin on, mutta enenkaikkea saimme vettä joesta.





17.4. Aamulla olen väsynyt vaikka nukuin hyvin, eilisen päivän 18 kilometriä tuntuu ja tuntuu liikaa. Aamuasialla ollessani näen lumivyöryn vastakkaisella Njahken itäjyrkänteellä. Pitää ymmärtää näköjään välttää rinteiden läheisyyttä, tämä oli ensimmäinen vyöry jonka olen nähnyt kun se tapahtuu. Luultavasti vyöry lähti siitä kun rusautin hieman reilummin tavaraa monttuun...

Alkuun hiihto kulki noin 0%, onneksi kroppa alkoi täyttymään kun pidimme evästaukoja hieman normaalia tiheämpään. PÖikku hiljaa kaarsimme kohti Sierggavaggen länsipäätä ja siitä kohti Sjpietjavjåhkåå. Yritimme havaita joentärmässä Ankarien Avotuntureiden reissun lumiluolien paikkoja, mutta parin päivän takainen myrsky oli pyyhkinyt kaikki jäljet pois. Lopulta nousimme pois jokiuomasta Sjpietjavin koillisrinteelle, yritimme hakea suojaisaa leiripaikkaa, mutta emme kaksista suojaa löytäneet. Matkalla kohtasimme reissun ainoat ahman jäljet, aiemmin niitä on päässyt näkemään useammin.



18.4. Tavoitteena Akkastugorna, lähdimme hiihtelemään alamäkeen kohti Kutjaurea pahaenteisen aikaisin. Laskeskelin että tulemme olemaan "liian aikaisin" tavoitteessa ja pidin mahdollisena, että jatkaisimme Ritsemiin saakka jo tänään. Alkumatkasta näimme yksinäisen kurjen matkalla kohti Sarekin sydäntä, toivottavasti se parka pääsi lentämään riittävän pitkälle, jotta sulat maat löytyisivät. Kutjauren jälkeen kelkkauralla oli todella paljon liikennettä, ilmeisesti tunturissa olevat porokämpät alkoivat täyttymään pääsiäiseksi. Akkastugornilla olimme kahden aikoihin, päätimme jatkaa järven yli Ritsemiin. Jäällä oli paljon vettä pahimmillaan vajaa 10 senttiä, vaikka yritin kierrellä lammikot. Onneksi monot pitivät veden ulkopuolella. Ritsemissa pakkasimme auton nopeasti ja lähdimme ajelemaan kotia kohti puoli seitsemän suomen aikaa. Kolmen pysähdyksen taktiikalla ajelin 1060 kilsaa noin 13,5 tuntiin. Hauskasti ajaessa olo oli kokoajan terävä, mutta perille päästyämme meni ehkä 5 sekuntia kun olo oli rättiväsynyt.

Varustehuomioita:
-teltta on vaihtunut Svalbard 6:sta Spitsbergen 4 camppiin, koska naisystävän kanssa en saa riittävän luotettavasti isoa kupolia pystyyn kovassa tuulessa. Aiemmin reissasin 190 senttisen kaverin kanssa ja hänen kanssaan homma toimi hyvin. Turvallisuus edellä ja onhan tämä iso tunneli todella helppo pystytettävä. Tämä teltta jäänee käyttöön, kun on sen verran sopivan kokoinen. Spitsbergen 3 camp olisi omaan makuuni kelvoton, kuten oli myös Hillen Keron 3 GT....

-sukset, käytössä oli Åsnesin Ouslandit ja Liv BC:t. Kummatkin toimivat 45mm lyhyillä skineillä kuin ajatus. Pito oli täydellinen kummallakin hiihtäjällä, luisto on taas mitä on, mutta helppoa ja kaikin puolin simppeliä hommaa pätkäskineillä.

-ahkiot, omatekoiset pulkat toimi kuten luulinkin. Valitettavasti hiilariset meni hieman pystyyn kun materiaaleiksi hommasin uusia ja polyesterisen epoksille tarkoitetun gelcoatin styreenihöyryt teki kai kuplaa laminaatin ulkopintaan (en tiedä oikeaa syytä, vain arvaus). Niimpä vetäisi hätäpäissäni lasikuituiset sitten reissuun ja ne painoi kyllä liikaa. Aisat toimi hyvin, tosin painovoimaisesti paikallaan olleet keskituet teippasin gorilla-teipillä paikalleen, mutta sinänsä aisat ylitti odotukset. Vetovaljaina oli Acapulkan expeditionit, mutta ne sopii Peak Designin clipin kanssa 0% yhteen, joten ainakin itselleni hommaan Fjellulta valjaat ensi talveksi.

-keitinlaatikko tai oikeammin tarjotin oli hyvä, joskin ehkä liian pieni, tai sitten liian suuri jos olisi laskutilaksi tarjotin. Ensi talvena joku muutos, en tiedä vielä mikä.

Varasauvat olivat turhat, niissä säästää puoli kiloa. Varmaan liki 10000km olen vaellushiihtänyt, ilman sauva vaurioita. Ehkä varasauvat ovat turhat...

Meillä oli mukana Bioliten 4 spotin telttavalo ja sille 30000mah virtapankki ja ihan turhaan. Huhtikuussa sitä ei oikeasti tarvitse, painoa 600g ihan suotta.

Varauduimme 12 päivän reissuun, joka lyheni alkupäivien fyysisten ongelmien vuoksi 2-3 päivää. Liikaa ruokaa ja bensaa, yhteensä noin 5 kg turhaa/ 2 hiihtäjää.

-kamerajalusta oli täysin turha, painoi noin 3 kiloa. Varmaan jalusta tulee mukaan jatkossakin, mutta mukaan lähteen jalustahyllyn kevein versio. Turhaa painoa 2,5 kiloa...

Eipä siinä muuta, parin vuoden päästä varmaan uudestaan jos luoja suo, tai ehkä jo ensi vuonna...