Suomen hienoimmat metsät?

[kossu]

Monet retkeilijät tuntuvat kaipaavan liikkumista juuri luonnontilaisissa, vanhoissa metsissä talousmetsien sijaan. Niinpä kysynkin, että mitkä ovat mielestänne Suomen hienoimmat metsät?

Yksi tapa lähestyä asiaa löytyy Suomen Luonnon artikkelista, jossa Sipoonkorpi
on valittu "Suomen metsäisimmäksi metsäksi":
http://www.suomenluonto.fi/sisalto/arti ... puistosta/

Tähän mennessä itselleni ehkä mieluisin metsäalue on löytynyt Lemmenjoen eteläosista, mutta olisi mukava kuulla muiden kokemuksia.

[Jouni]

Joo, muistankin aikoinani törmänneeni tuohon Suomen Luonnon juttuun. Eli siinä haettiin vähintään 1 km² metsää, jonka runkokuutioluku on suurin. Mielenkiintoista, että tuo lapsuuteni ja nuoruuteni rakas sieni-, marja- ja retkimetsä on tuolla tavalla mitaten metsäisin.

On se ihan hienokin, mutta omassa subjektiivisessa näkemyksessäni moni muu metsä menee vanhuus- ja kauneusarvoilla mitaten ohi. Hienoja ikimetsiä ovat esimerkiksi tunnetut kansallispuistojen
-Multiharju (Seitseminen)
-Mastomäki (Pyhä-Häkki)
-Korteniemestä Pitkäkärkeen (Liesjärvi)
-UK-puistosta melkeinpä koko puisto, mutta esimerkkinä vaikka Härkävaara
-Lemmenjoesta samoin, mutta esimerkkinä vaikka polunvarsi Morgamojan alajuoksulta Nurmikuruun
-Kaikki kansallispuistothan eivät ole ikimetsää, mutta totta kai kansallispuistoissa on paljon muitakin upeita aarniometsiä. Mutta ehkä en nyt enempää luettele tässä.

Kansallispuistojen ulkopuolella on hienoja vanhoja metsiä myös. Tietty esimerkiksi luonnonpuistot, kuten Paljakka, ja sen kupeessa myös Mustakumpu. Omasta kotikunnastani tulee heti ensinnä mieleen esimerkiksi Elimyssalo, Jämäsvaara ja Louhivaara.

Ylipäänsä hyvä työkalu kauniissa metsässä retkeilemiseen on Paikkatietoikkuna. Sieltä kun valitsee ensin Taustakartan sijaan Maastokartan ja sen jälkeen ruksii Suojelluista alueista päälle Naturat, niin löytää esimerkiksi oman kotikuntansa lähes kaikki suojelualueet. Kaikki näistä eivät ole ikimetsää, mutta monet ovat. Kohteen valintaa voi tarkentaa ruksaamalla päälle Maanpeite / Puuston ikä. Esimerkiksi Louhivaara ei ole mikään sinänsä retkikohde, ei ole merkittyä reittiä tai taukopaikkoja, mutta tällä keinolla löytyy.

[kaptu]

Mites tuonne Härkävaaraan - ja tuvallekin - parhaiten: Peskihaaran tuvan kautta joen yli kahlaten länteen vai kuinkas..

[Jouni]

Jaa, niin, enpä olekaan koskaan käynyt Härkävaarassa kesäkelillä. Hiihtäen soiden ylitys on helppoa. Eiväthän ne suot kartan mukaan sentään katkeamattomasti ylipääsemättömiä ole, mutta kieltämättä suolla virtaavan Liittohaaran yli ei alajuoksulla välttämättä helposti kahlata. Peskihaaran tuvan kohdalla oli (talvisen) muistini mukaan jo aika kapoinen puro, joten varmaan aika helposti ylitettävissä.

[kaptu]

Isä kävi lapissa aina keväthangilla, mutta itse olen aina ollut aikaisen kesän lapsia, joten Härkävaara on tähän päivään asti ollut minulle "ulottumattomissa" - siksipä tuota pohdiskelin.
Ja olisihan siellä oikein saunakin

[hannes]

Lemmenjoella ja Härkävaaran alueella on hienoa metsää.
Myös Hammastunturilla olen päässyt nauttimaan jykevistä metsistä. Hammastunturin alueelle mennessä huomaa jo hakkuualueista - tai paremminkin niiden loppumisista, milloin tullaan varsinaiselle erämaa-alueelle.

[Eräkulkuri]

Härkävaaran vantterat ikihongikot ja Auhtiselkien naavaiset korpikuusikot ovat mielimaisemiani.

[Juurakko2]

Mikähän Peurakairan tilanne mahtaa olla nykyään, joko on kone käynyt?

[Patikoitsija]

Kahden meren puolivälinkrouvissa missä itä ja länsi kohtaavat, ovat Euroopan luonnontilaisimmat metsät rapian 13tuhannen hehtaarin alueella jossa yhden puun tarina on vuosituhannen pituinen. Historiallisista syistä, etenkin uittoväylien puuttumisen tai väärän virtaussuunnan ansioista ja myöhemmin 1990-luvulla sitten radikaalien luonnonsuojelijoiden ansiosta nämä metsät saavat jatkaa vuosituhantisten tarinoidensa kehittelyä ilman ihmisen vaikutusta, kunnes alueelle kaavoitetaan parin sukupolven päästä palvelut maksukykyisille mustatukkaisille. Läheistä Hossaa kaavoitetaan parhaillaan ja ensitilassa mm. eurooppalaisia varten mutta ennustettavasti aasialaiset ovat varsin suuri kansoittajaryhmä sitten tulevaisuudessa. Lentokoneella mantereen halki metsiä katsomaan. Alueelle on rakennettava orientaalia mausteista ruokaa valmistavia itämaisia ravintoloita, sillä mustatukkainen asiakas pääsääntöisesti kavahtaa paikallisia ruokiamme ja luultavasti Trangiassa lämmitetty pussikeitto ei tule kysymykseen.

[Hanu]

Hienoin metsä on minulle vähän vaikea käsite. Hienoja metsiä ovat minulle omat talousmetsätkin. Varsinkin ne, joissa on hikeä vuodattanut. Luonnontilaisista tai paremminkin sen kaltaisista metsistä tulee mieleen esim. Isojärven Latokuusikko tai Lortikanvuori, Lainio ja Aakenustunturin välisiä metsiä, jotka ovat hämmentävän reheviä ja järeitäkin pohjoinen sijainti huomioiden. Jaurun laakson metsät. Ympäri maata avosoiden metsäsaarekkeita. Noin äkkiä miettien.

[Aaro]

Mökkimme lähellä 25 km Porvoosta etelään on pieni luonnontilainen suoalue, jolla kasvaa kitukasvuista ikimäntyä ja suopursua. Paikoitellen männyt harvenevat ja pienevät lähes avosuoksi. Tulee aina mahtava olo kun käy katsomassa suota - se on oma täydellinen maailmansa.

[luuppi]

No jos tekisi "vaikuttavasta" hienon synonyymin, niin sanoisin, etta kun lahtee Tuntsa-joelta UKK:ta pitkin etelaan ja kiipeaa ensimmaisen, sakkaran pyramidin oloisen, puuttoman vaaran yli, niin siita jatkuukin sitten tosi hienot metsamaisemat: on korpikuusia, ja tasaisella maalla, laaksojen pohjilla metsa on kuin Keski-Eurooppaa. Ja nakymat tietysti "kauas".
- sitten kun ehtii Pirunkirkon kohdalle (mista voi poiketa tiellekin) alkaa metsamaisema olemaan tavanomaista (siis Lapin skaalassa, joka sekin on vahintaan OK)

[Harhailija]

Moukavaara,salla. 350v männikköä.

[amatööri]

Guivin kierroksella aikoinaan tykästyin ns."omenapuukoivikkoon".Harvakseltaan tunturikoivua väljästi,näkee kauemmas ja silti on välillä varjoa.Silmä lepäsi.

Menneenä kesänä Satihauren rannoilla oli samanlaista koivikkoa.Pitääpä vielä käydä siellä..

[tunturisusi]

Tykkään pohjoisen avarista ja valoisista metsistä enemmän kuin etelän tiheistä kuusikoista.

Sellaisista, joissa on käkkäräisiä mäntyjä ja kelopuita paljon - tällaisia "peikkometsiä" ei tosin suojelualueillakaan aina niin paljon löydy. Ylläksen alueella ja sen eteläpuolella olen nähnyt jopa talousmetsissä harvinaisen paljon kelopuita. Ehkä valtion mailla metsänhoito ei ole ollut niin tehokasta kuin yksityismetsissä.