Suomen hienoimmat metsät?

[Korvapuoli]

Nuo aukkohakatut talousmetsät eivät ole mieleisiä tai kauniita kuin metsänomistajille.
Enpä osaa täysikasvuisesta metsiköstä mieleistä paikkaa kertoa. Varmastikaan en ole parhaita nähnyt. Sellainen se olisi, jossa olisi keloa ja laaja kaunis kelojen takainen maisema. Hieno mieleiseni tunturikoivikkomaisema on poluilla Sarviojalta Paratiisikuruun. Mutkainen kapea polku, kumpuileva maasto jota koivun käkkärät koristavat.

[dailymail]

Hienoimman metsän kysyminen on vähän samanlainen asia kuin kysyisi, kuka on Suomen hienoin ihminen. Makuja on monia.

Ikävästi ajateltuna metsien rankkaaminen enemmän ja vähemmän hienoihin voi johtaa siihenkin, että jos metsä ei ole hienoimpien top ten -ryhmässä, niin ehkä se ei ole niin kovasti suojelun tarpeessa. Paremmin ajateltuna on tärkeä huomata, että monenlaiset metsät monenlaisissa paikoissa ovat ihmisille arvokkaita.

[Korvapuoli]

Arvokkuus taas on vähän eri asia kuin metsän hienous. Luulen, että hienoudella tarkoitetaan aika pitkälti kauneutta. Minulle raiskattu metsä ei ole edes arvokas.

[Harhailija]

Erittäin vanha luonnonmetsä, nykyään on kyllä vaikea löytää "erittäin" vanhoja luonnon metsiä, Luonnonmetsä ei ole taloudellisesti arvokas, niitä hakataan ja raiskataan tuottavuuden perusteella, se ei ole taloudellisesti arvokas, mutta korvaamaton, niitä ei pysty valmistamaan kuin luonto 200-300 vuodessa, kukaan ei yhtään nopeammin.

Yleensä vanhat luonnon metsät ovat hyvin monipuolisia, jokaiselle löytyy jotakin hienoa ja joillekkin kaikki siellä on hienoa. Tietty maastopohjan monimuotoisuuskin edes auttaa metsän monimuotoisuutta.

[PeteBee]

Mä nautin suunnattomasti kun viime kesänä tulin Reposelälle ja näin uskomattoman upeat männyt. Metsää niistä ei saanut eikä ne keloja ollut, mutta siitä huolimatta "ja hattua kelopuulle nostaa" tyylillä mentiin ja joka puulle hattua nostin.

[Hanu]

Nuo aukkohakatut talousmetsät eivät ole mieleisiä tai kauniita kuin metsänomistajille.
Enpä osaa täysikasvuisesta metsiköstä mieleistä paikkaa kertoa. Varmastikaan en ole parhaita nähnyt. Sellainen se olisi, jossa olisi keloa ja laaja kaunis kelojen takainen maisema. Hieno mieleiseni tunturikoivikkomaisema on poluilla Sarviojalta Paratiisikuruun. Mutkainen kapea polku, kumpuileva maasto jota koivun käkkärät koristavat.

Monia minulle kauniita metsiä löytyy kyllä talousmetsistä. Siis sellaisistakin, joista en ole millään tavalla itse taloudellisesti hyötynyt. Aika mieleinen paikka leirille talousmetsissä on aukon tai pienen taimikon laidalla isomman metsän puolella. Avara maisema miellyttää vaikka hakkuulla saatu. Talvella varsinkin. Alle miehenmittaisissa taimikoissa on muutamia väkeviä talvisia kuutamomuistoja. Hienoja luontohetkiä.

Toki vanhat luonnontilaiset metsät ovat myös minusta hienoja keloineen päivineen. Mutta nuoremmat luonnontilaiset metsät miellyttävät vähemmän kuin nuoret hoidetut talousmetsät.

[Metsän Omena]

Meren saaristossa useassa saaressa, Evolla Kotisten alueella, Seitsemisissä Multiharju, Pyhä-Häkissä. Ylempänä Elimys- ja Murhinsalolla, Närängän- ja Romevaaralla sekä Virmajoella. Pohjoisessa Värriössä ja Jaurun eteläpuolella.

[Metsän Omena]

Mutta nuoremmat luonnontilaiset metsät miellyttävät vähemmän kuin nuoret hoidetut talousmetsät.

Pienessä mittakaavassa se voi olla metsän eheytymisen ensioire kun lähtökohta on huono.

Missä Suomessa on paljon nuorta luonnontilaista metsää sisältävä laaja metsäalue, niin että se on syntynyt mahdollisimman luonnontilaisesta metsäalueesta, ei talousmetsästä? -Vertailu on hankalaa jos verrokkiryhmien määrässä on epäsuhta, 100 vs. 0.

Esimerkkejä kohtaamistani nuorista luonnontilaisista vähäistä laajemmista metsistä Suomea vastaavilta ilmastovyöhykkeiltä:

1. Suuri toistakymmentä kilometriä pitkä laakso, jossa on pitkään elänyt majavakanta ja suuri osa vanhoista laajoista patoaltaista on vuorollaan tyhjentynyt. Tyhjien altaiden keloutuneet puut olivat osin pystyssä, mutta uudet puusukupolvet muodostivat laikuttain kuusimetsiköitä aikaisemmin vedenvaivaamille alueille. Lisäksi lähempänä virtavesiä pensasmaista lehtipuustoa, ylempänä haapaa. Paikoin uudemmat majavanpadot pitivät vettä ja niitä pitkin kulkeminen mahdollista. Paljon erilaisia metsävyöhykkeitä omine piirteineen ja eliöstöineen. Erittäin mielenkiintoinen ja hieno metsäalue.

2. Metsäpaloalue kansallispuistossa. Metsä laikuttain mosaiikkimaisesti säilynyt voimakkaammin palaneiden alueiden välissä. Osa suurista puista säilynyt, osa kuollut ja kaatunut maapuiksi. Uudet lehtipuusukupolvet puskivat voimakkaimmin palaneilla alueilla paikoin tiheinä kasvustoina. Eliöstö mielenkiintoinen hyönteisistä aina hirviin asti. Kulkeminen oli helppoa palamattomien metsiköiden kautta ja palaneilla alueilla paikoin maarunkoja pitkin. Avoimmuutta ja peitteisyyttä, tiheää ja väljää, vinoa ja suoraa, ohutta ja paksua, matalaa ja korkeaa, nuorta ja vanhaa. Kuollutta ja elävää. Mielenkiintoinen ja hieno metsäalue.

[Hanu]

Vähemmän noita on, mutta lapissa on jonkin verran. Esim. Jaurun varren myrskytuho on synnyttänyt myös varsin aukeita aloja. Ei hullumpia alueita, mutta ei ne kyllä ihan kärkeenkään nouse omissa mieltymyksissä. Ja pienialaisesti löytyy vaikkapa tuolta itäkairasta riukuuntuneita männiköitä, jotka tuskin ovat hakkuiden jäljiltä.

Varmasti nuo mainitsemasi alueet ulkomailta ovat mielenkiintoisia, mutta eivät välttämättä mielyttävimpiä. Makuasia tietenkin.

Puistomainen tunturikoivikko on hieno, mutta tiheä koivikko ei erityisemmin minua miellytä silmillä eikä kulkijana.

[Metsän Omena]

^Sen sijaan jos talousmetsistä yritettäisiin etsiä useimpia "ei niin miellyttäviä" alueita, niin olisi kyllä varaa mistä valita. Niitä löytyisi jokaisen lähiympäristöstä roppakaupalla. Luonnonmetsistä samasta aiheesta on hankalampi Suomessa keskustella koska niitä ei ihmisten lähiympäristössä ole. Kosketuspintaa asiaan olisi useimmilla enemmän jos otsikkona olisi Suomen "ei-hienoimmat" metsät. - Myrskyjen aikaansaamat alueet saattavat olla puistometsiin nähden hitaampia kulkea, muttei missään nimessä pitkästyttävämpiä kun ihmeteltävää on enemmän ja lähireitinvalinnalla voi niin halutessaan välttää kulkemisen kannalta haastavimmat kohdat jo muutaman sadan metrin poikkeamisella.

[Hanu]

Varmasti näin on, että moni löytää myös ei niin hienoja metsiä. Minä myös. Ja jostain syystä hienona koetaan yleensä harvinainen eikä yleinen. Oli asia mikä vaan. Jotain perusluonteessamme. Retkillekin haluamme satuttaa näitä erityisiä kohteita, kuten tunturin huippuja, koskia, jokia, autiotupia yms. Tai sitten kohde kokonaisuudessaan on harvinaista, kuten vaikkapa nuo Jaurun eteläpuolen sinänsä "tylsä" korpi, joka ainutlaatuisuudessaan on ihan huippupaikka. 30v talousmetsä männikkö on tavallinen ja siksi tylsä. Luontokokemuksissa painaa lisäksi kokemus ihmisen vaikutuksesta. Yleisesti se koetaan negatiivisena, että voi havaita ihmisen jälkiä muodossa tai toisessa. Myrskytuho on hienompi näky kuin hakkuuala.

Sitten on sellaisiakin, kuten minä, joka näkee hienoutta myös ihmisen jäljissä. Se johtunee taas omista taustoista. Hyvin karkeasti voisi ehkä ajatella, että hienoutta voi kokea ainakin neljästä näkökulmasta: Esteettisesti eli ulkonäköpainotteisuus, ekologisuus eli luonnonarvopainotteisuus, ekonomisuus eli taloudellisten arvojen painoitteisuus ja virkistyskäyttöpainotteisuus joka voi sisältää niin retkeilykelpoisuutta, riistalle sopivuutta tai vaikkapa liikuntaan sopivuutta. Useimmilla meistä on mukana useita näkökulmia, mutta painotus kohdistuu johonkin. Metsänomistajana haen eri tavalla hienoja metsiä kuin retkeilijänä. Retkeily on hienoa kalliomaastossa, mutta metsätalous ei. Omissakin metsissä on eri kohdat, jotka hivelevät taloudellisesti ja eri kohdat, jotka tarjoavat retkeilijänä nautintoa. Luonnonarvoja on sitten taas omissa paikoin. Esteettisyyttä koen taas kaikissa näistä, tosin se suodattuu muiden arvojen kautta.

Eli metsän hienoudella on monta näkökulmaa.

[Metsän Omena]

^Joo-o. Ihmisen jälkiä luonnossa. Mieluummin moni seuraa myrskyä kuin metsätyökonetta. Mieluummin vapaana pauhaavaa koskea kuin patoallasta. Mieluummin kävelee harjulla kuin hiekkakuopassa. Avosuolla kuin turvetuotantoalueella. Jos hienoudesta puhutaan. Kohtuus kaikessa? Kaikki me elintasoa ylläpitääksemme luonnonvaroja muun luonnon kustannuksella riistämme, osa jopa myöntää itselleen sen.

Oulankajoella on myös paikoin säästynyt hienoa metsää.

[kaamos]

Mieluummin moni seuraa myrskyä kuin metsätyökonetta. Mieluummin vapaana pauhaavaa koskea kuin patoallasta. Mieluummin kävelee harjulla kuin hiekkakuopassa. Avosuolla kuin turvetuotantoalueella. Jos hienoudesta puhutaan. Kohtuus kaikessa? Kaikki me elintasoa ylläpitääksemme luonnonvaroja muun luonnon kustannuksella riistämme, osa jopa myöntää itselleen sen.

Viisaita sanoja.

[Hanu]

Ei tietenkään ole kiistettävää Metsän Omenan mieltymyksistä. Ainakaan, kun parit haetaan ääripäistä. Lähes kaikki valitsee kuten sinä. Mutta hän kenen elinkeino on vaikkapa se puun myynti, nähnee sen metsäkoneen ainakin neutraalina. Tai soran myyjä sen hiekkakuopan.

Tuo on hyvä toteamus, että käytämme kaikki luonnonvaroja. Onko se sitten riistämistä? Ja onko pahempi hän, joka kaataa sen puun, josta tehdään wc-paperia vai hän, joka siihen takapuolensa pyyhkii? Vai hän, joka sen puun kasvatti tarkoituksella ihmisen tarpeita varten? Vai kaikki yhtä pahoja tai hyviä?

Muulle luonnolle olisi varmasti hyväksi, että tälläinen tällä hetkellä ylivoimainen osa luontoa, kuten ihminen, väistyisi. Kaikista synkistä ennusteista huolimatta uskon ihmislajilla olevan vielä varaa kasvaakin ennen jotakin, joka romahduttaa sen populaation.

[Ölliäinen]

Ölli ihannoi hyvinhoijettuja mäntykankaita ja tihheekuusikkoisia entisiä lehmihakoja ja pellonpohjia. Näitä löytyy varsinnii tiältä kotsuomesta.

Entisen suomen hienoin metsä on rajan takana Paanajärven kansallispuistossa. Aavistuksen siitä voi saaha ku lähtee laskeutummaan esimerkiks Sallan Salmijoenkurulle. Pittää vaan kuvitella puut ja kelot vähintään tuplapaksuiks ja -pitkiks.

Malahvian särkkien mäntymetsät on pitkästä aikoo hienointa mitä oon nähny. Toinen ihailun kohta on Tuntsan tunturien rinteihen tappikuuset ja jokivarsikuusikot.