Kolme mieluisinta?

[Echo]

Jos sinulla olisi mahdollisuus käydä kalenterivuoden aikana Suomessa (koko Suomi mukaanlukien, ei vain Lappi) kolmessa paikassa vaeltamassa/retkeilemässä noin viikon-kaksi kerrallaan, mihin ja milloin menisit?

Joku paikkahan on parhaimmillaan keväällä, joku syksyllä, kolmas talvella. Jossain on taas lokoisinta käydä keskellä kesää.

[abumatic]

Tietenkin sinne missä ei ole koskaan käynyt:

1. Huhtikuu: pilkki/hiihtovaellus Vaasan saaristoon (viimeisillä jäillä)
2. Kesäkuu: polkupyörä/vuokrakajakkivaellus Kaakkois-Suomen järvimaisemissa (kalavehkeet mukana)
3. Heinäkuu: kajakilla Ahvenanmaan saaristossa (kalavehkeet mukana)

[Echo]

Minulla ei ole vielä tarpeeksi kokemusta ja nähtyjä paikkoja muodostaa kovinkaan selkeää mielipidettä, mutta tämänhetkisen kokemuksen mukaan:

1. Kesäkuun lopussa Muotkatunturit olivat mieleeni, samoin Ivalon/Inarin seutu. Vehreää ja valoisaa!
2. Heinäkuun puolivälissä menisin Saimaalle, esim. Koloveden ja Linnasaaren maisemiin.
3.(Ruskareissu tunturilappiin, kokemusta ei kyllä ole.)

[Engelbert]

En aio jumittua tähän ohjelmaan loppuelämäkseni, mutta viime vuosina on omalla kohdallani ihanteellinen lukujärjestys ollut tämä:
1. Kesäkuun alkupuoli-puoliväli. Teno/Muotka/Maaresta (ja samalla reissulla käynti myös Varangilla... joka ei ole vielä Suomea).
2. Elokuun loppupuolisko Kaldoaivilla.
3. Syyskuu-lokakuu Tuntsa-Värriö.
Lähitulevaisuudessa reissurepertuaariin tulee enemmän mukaan Vätsärin ja Lemmenjoen eteläpuolinen seutu.

[FatRabbit]

1. Lokakuun puoliväli: Riekkoreissu Käsivarren välituntureille.
2. Elokuun alku: Vaellus/kalareissu Käsivarteen tai vaikkapa Vätsäriin.
3. Helmi-maaliskuu: Hiihtovaellus Perämeren kansallispuistoon.

[EeTee]

1. Kesäkuun puolivälissä Saaristomerelle
2. Elokuun lopussa Muotkalle tai itäsaaristoon
3. Maaliskuussa UKK puistoon puistohiihdolle

[eero]

Olen ollut monena vuotena kesäkuun alussa Käsivarressa, varsinkin Ropin ympäristössä, ja aina on ollut onnistunut ajoitus. Joskus paikoin lähes vyötäröä myöten lumessa, joskus valtavan vedenpaljouden keskellä. Mutta ikimuistoisia jokainen matka.

Heinakuu on minusta parhaimmillaan Ahvenanmaan ja Turun saaristossa, mieluiten purjeveneellä. Hienot karut maisemat, usein aurinkoiset kelit, mutta sateissakin oma tunnelmansa.

Elokuun puolivälistä lokakuuhun on sopivaa aikaa Itäkairaan. Erityisesti aika ruskan jälkeen on hienoa; rauhallista, hiljaista, vähän pysähtynyttä, seesteistä. Räväkkä kesä on takana, luonto - ja ihmiset valmistautuvat vetämään henkeä.

[Sarekretkeilijä]

Kaamosvaellus jouluna johonkin tyhjään kämppään Lapissa. Ehkäpä Käsivarressa tai oikeastaan jossain rauhallisemmassa paikassa, kaukana kaikesta.

Syyskuussa Kevolla, Paistuntureilla.

Lokakuussa Muotkalle.

[Varg62]

1.Lemmenjoki etäläiset ja länsipuolen alueet.
2.Ukk ja siinä myös eteläiset ja itäkairat.
3.Muotka

[Isovarvas]

Vaikea valinta. Ehkä näin:

- Kantohangen aikana Syötteen vaarakuusikoiden ja rinnesoiden mosaiikkia ihastelemaan, varsinkin vielä käymättömien pohjoisosien osalta. Tähän riittäisi viikko.
- Keskikesällä soutuveneellä tai meloen Sotkamon reittiä alas Vartiuksesta Kajaaniin. Reilu viikko?
- Elokuun loppupuolella vähintään viikko hammastunturissa.

Tai sitten jotenkin muuten. Työeläimen realiteettien mukaanhan kolme viikon reissua jos pystyy vuodessa tekemään, niin sehän on jo hyvin. Mutta vielä on monen monta paikkaa näkemättä ja kokematta, ja monessa jo käydyssäkin pitäisi päästä uudelleen käymään.

[Antero]

Huhtikuu: Koilliskaira
Kesäkuun alku: Pöyrisjärven ympäristö
Syyskuu: Muotkatunturit/Paistunturit

[Hermanni]

Tälle vuodelle on suunnitteilla nämä isommat reissut:

Joulu ja Uusvuos: Pallas-Ylläs kansallispuisto, lumikenkävaellusta. (tää onkin jo toteutunut)
Kesä: Cortina D'ampezzo, päivävaellusta ja kiipeilyä (No joo... Italiassahan tää on)
Syksyllä: Lemmenjoen kansallispuisto, ruskavaellus (lemmenjoki vielä kokematta)

Rajana tais olla Suomi joten siinä tapauksessa kesällä voisi tehdä fillari- ja kalastusretken Ahvenanmaalle tai melontan retken saimaan alueella esimerkiksi vaikka siellä Kolovedellä.

[Tura]

Koska ulkomaita ei hyväksytä mukaan , valintani olisi alkukesällä Saariselän Paratiisikuru ja Reututunturi (vielä huiputtamatta). Viikon täräys kevyellä repulla. Ah, se olisi jotain! Vaikkapa hienoa!

Toinen kohde olisi Turun saariston Jurmo keväällä (viikonloppu), kun haahkauroot "taistelevat" naaraista.

Tura, retkeilijäturisti

[Rin-tin-tin]

Jos sinulla olisi mahdollisuus käydä kalenterivuoden aikana Suomessa (koko Suomi mukaanlukien, ei vain Lappi) kolmessa paikassa vaeltamassa/retkeilemässä noin viikon-kaksi kerrallaan, mihin ja milloin menisit?

Vastaan tähän sillä oletuksella, että myöskään rahan rajallisuus ei häiritsisi tekemistä.

1. Kaamos, UKK-puisto (-n itä- ja kaakkoisosat), yksin, jos hangen paksuus ja oma kunto sen sallisivat. Perustelut:

-Tiheä ja lämpimästi yksinäisen kulkijan sieluun tuikkiva autiotupaverkosto, joka tarjoaa suojaa ja suloa paukkuvien pakkasten keskellä kulkevalle.

-Vaihteleva maisema, jonka monissa ulottuvuuksissa kaamoksen satumainen valo pääsee kieppumaan, kulkemaan, maalaamaan ja kätkemään - pujahtamaan sinne ja polkaisemaan tuolta, olemaan tässä ja pakenemaan tuonne.

-Puoliksi avoimet arasti solisevat joet ja purot, jotka kuun esiin kutomina heijastavat olemisen haureutta, sekä pehmeä, untuvamainen hanki, joka vaimentaa äänet ja pyöristää maailmasta sekä eksistentiaalisesta tuskasta ja olemisen outoudesta ja kysymyksistä kaikki häiritsevät kulmat ja karheudet.

-Taiteellisuuden ja maalauksellisuuden yhdistyminen kokemuksessa armottomuuteen, ehdottomuuteen ja jyrkkyyteen. Kaamos olen minä.

-Haastavuus ja hiihtotyön tekemisen moraali: "Ken tietä käy se tien on vanki, vapaa vain on umpihanki". Ja voi sitä riemua, kun on ensin nöyrästi käynyt päivän hankea vasten hiki valuen ja lihakset raskaasti jauhaen, ja lopulta ahkeran vaivannäön jälkeen pääsee lämpimään makuupussiin tai tupaan. Siinä on jotain alkukantaista, pakottavan turvallista ja sulkevaa. Siinä on suuri ja suojeleva syli, joka kuitenkin tarttuu lujasti kiinni ja heijaa korkealle.

-Syvä luontoa palvova nöyryys, elämän paljauden edessä seisominen ja sen pimeyden hyväksyminen.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll on myötä,
kun latu on aukaistu edessään -
mut parempi hiihdellä yksinään,
tiens itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä.

-Leino-

2. Myöhäiskeväinen lappi ja harvapuustoinen mäntykangas, jonka suoraryhtisten runkojen välistä vilkahtelevat tunturien auringossa kiiluvat huiput. Majoitteena avomajoite, lämmön lähteenä tuli ja seurana oma kumppani tai hyvä kaveri, jonka seurassa voi olla ja uskaltaa. Perustelut:

-Aistimien avoimuus ja herkkyys säälle, kevätauringon lämmölle, hangen kannolle, jokien juoksulle ja muille liikkumiseen ja olemisen helppouteen ja mukavuuteen liittyville sattumille.

-Etenemisen riemu ja röyhkeys hangen kantaessa. Puiden vilinä silmissä, kun suksi juoksee helposti 40 kilometriä päivässä ahkion tuntuessa takana vain kevyinä nykäisyinä.

-Suunnaton vapaus mennä sinne, mihin mieli ikinä johdattaakin, ja leiriytyä sopivantuntuisella hetkellä, katsoa ulos kankaisesta pesästä ja ihmetellä, miten rohkean avoimesti erämaa joskus sallii kulkijan käydä.

3. Valoisa viettelevä kesä, täyteen lastattu retkipyörä, jonka perässä kulkee suuri peräkärri, johon on lastattu rinkka ja koottava kanootti, kumppani tai hyvä ystävä mukana. Hiljainen matkavauhti, retkiä järvillä, Inarinjärvelläkin, lapissa muutaman päivän vaelluspyrähdyksiä ja kalastelua. Perustelu:

-Näkemisen ja kulkemisen vapaus ja moninaisuus.

[Vänkä]

Väli-Suomen kansallispuistoihin yms loppukeväästä.
Linnasaareen ja Kolovedelle loppukesästä.
Metsä - Tunturi-Lappiin vuorotellen alkusyksystä.