Venäläinen taidemaalari Isaak Levitan kirjoitti 1896 Anton Tsehoville matkaltaan Suomesta:
"Katsohan, rakas Anton, minne minut on saattanut elämän kovuus. Nyt olen jo kolmatta viikkoa matkustellut täällä Tsuhlandiassa vaihtaen paikkaa voimakkaita vaikutteita hakiessani - enkä löydä muuta kuin tylsyyttä kolmanteen potenssiin. Luoja tietää, mitä se on - joko taiteellinen vastaanottokykyni on ehtynyt tai luonto täällä ei ole mitä pitäisi. Mieluummin uskoisin viimeiseen, sillä jos uskon ensimmäiseen, ei minulle jää mitään, tai yksi - haihtua, poistaa itseni käytöstä. Siispä luonto on syypää. Itse asiassa täällä ei ole luontoa, on vain yhtä impotenssia!
Tässä päivänä muutamana vaeltelin kukkuloilla; kalliot ovat täysin sileät, ei ainuttakaan kulmikasta muotoa. Tunnettuahan on, että jääkausi on hionut ne sileiksi - eli siis monet sadat, tuhannet vuodet. Sitä tulee haluamattaan pohtineeksi. Vuosituhannet - ikiaika, sehän on käsitteenä täysin traagista, vuosituhannet on jotain, mihin on hukkunut miljardeja ihmisiä, ja hukkuu yhä vielä loputtomasti; miten kauheata, kuinka hirveän surullista!"
Suomalainen maisema
Eipä ollut Iisakilla kovinkaan mukavaa Tsuhlandian vierailullaan.
Samana vuonna 1896 täällä kierteli myös enlantilainen hienostorouva Mrs. Alec Tweedie sisarensa kanssa. Kirjansa MATKALLA SUOMESSA 1896 lopussa hän kirjoittaa:
"Silmämme väsyivät nähtävyyksiin, päässämme kohisivat oudot ideat ja kielten sekamelska, mutta silti me tajusimme miten väärin ymmärretty ja tutkimisen arvoinen tämä kaunis maa on ja millainen ihastuttava uusi tutkimuskenttä siellä avautuukaan matkailijalle joka, vaikka uskookin "tuntevansa koko Euroopan", on jättänyt väliin sen kauneimman helmen, Suomen."
Samana vuonna 1896 täällä kierteli myös enlantilainen hienostorouva Mrs. Alec Tweedie sisarensa kanssa. Kirjansa MATKALLA SUOMESSA 1896 lopussa hän kirjoittaa:
"Silmämme väsyivät nähtävyyksiin, päässämme kohisivat oudot ideat ja kielten sekamelska, mutta silti me tajusimme miten väärin ymmärretty ja tutkimisen arvoinen tämä kaunis maa on ja millainen ihastuttava uusi tutkimuskenttä siellä avautuukaan matkailijalle joka, vaikka uskookin "tuntevansa koko Euroopan", on jättänyt väliin sen kauneimman helmen, Suomen."
Kun käyn vieraalla maalla, maisema yllättää, kiihottaa, oudoksuttaa, pelottaakin - uutuudellaan. Vierailu on lyhyt ja pitää rientää kokeakseen siitä mahdollisimman paljon.
Suomalainen maisema on tuttu, turvallinen, koettu ja kasvettu. Sen sylissä voi levätä. Se ei ehkä voi ylpeillä korkeuksillaan tai syvyyksillään ja sen laajutta metsä peittää näkymästä. Mutta siinä on suurta ja tärkeää sen neljäs ulottuvuus, aika. Ja ajassa se elää ja muuttuu vuoden kierrossa.
Suomalainen maisema on tuttu, turvallinen, koettu ja kasvettu. Sen sylissä voi levätä. Se ei ehkä voi ylpeillä korkeuksillaan tai syvyyksillään ja sen laajutta metsä peittää näkymästä. Mutta siinä on suurta ja tärkeää sen neljäs ulottuvuus, aika. Ja ajassa se elää ja muuttuu vuoden kierrossa.
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
Levitanin ja Tweedin sisarusten vierailun aikaan Suomi eli vielä kaskiviljelyn aikoja. Lehtipuuta ja lehtimetsää siis piisasi. Nykyisin sitten havut ovat saaneet vallan.
Levitan puhuu luonnon impotenssista ja hioutuneisuudesta, Tweed taas väärinymmärryksestä. En tiedä mistä johtuu, mutta ajatukseni johtuvat näistä juuri kaskiviljelyn ympäröimään asutukseen ja toisaalta kyvyttömyyteen/haluttomuuteen ja toisaalta tarpeeseen nähdä viljelykulttuurin ulkopuolelle "villiin luontoon".
Ehkäpä venäläinen tapa ja brittiläinen tapa, siis venäläinen ja brittiläinen romantiikka eroavat tässä toisistaan. Siinä missä britti janoaa ja etsii "villiä luontoa" kaskiviljelyn takaa, siinä venäläinen, slaavilaiseen tapaan, kiinnittää huomionsa luonnon hitaaseen kiertokulkuun jääkausiin ja vuoristojen elämänkaariin. Kasketun maan impotenssista romanttiselle luontokäsitykselleen vahvistusta etsivät silmät kuitenkin kääntyvät pois.
Kiinnostava kysymys onkin, mitä me huomiomme kun etsimme suomalaista luontoa tai luontoa ulkomailla ja mistä käännämme katseemme pois?
Levitan puhuu luonnon impotenssista ja hioutuneisuudesta, Tweed taas väärinymmärryksestä. En tiedä mistä johtuu, mutta ajatukseni johtuvat näistä juuri kaskiviljelyn ympäröimään asutukseen ja toisaalta kyvyttömyyteen/haluttomuuteen ja toisaalta tarpeeseen nähdä viljelykulttuurin ulkopuolelle "villiin luontoon".
Ehkäpä venäläinen tapa ja brittiläinen tapa, siis venäläinen ja brittiläinen romantiikka eroavat tässä toisistaan. Siinä missä britti janoaa ja etsii "villiä luontoa" kaskiviljelyn takaa, siinä venäläinen, slaavilaiseen tapaan, kiinnittää huomionsa luonnon hitaaseen kiertokulkuun jääkausiin ja vuoristojen elämänkaariin. Kasketun maan impotenssista romanttiselle luontokäsitykselleen vahvistusta etsivät silmät kuitenkin kääntyvät pois.
Kiinnostava kysymys onkin, mitä me huomiomme kun etsimme suomalaista luontoa tai luontoa ulkomailla ja mistä käännämme katseemme pois?
-
Mahtikissakeitin
- Viestit: 72
- Liittynyt: 07 Helmi 2009 15:55
Eihän suomalainen maisema jylhästi pauhaava välittömiä tunteita herättävä sinfonia ole. Pikemminkin se on pinnalta tylsä ja yksitoikkoinen esitys, josta kuitenkin löytää monenlaisia hienouksia, kun jaksaa katsoa, etsiä, tutkia, maistella ja odottaa.
Suomalaiselle Suomi on kuitenkin Suomi. Ulkomailla ollessakaan ei tarvitse nähdä kuin sekunnin tai kahden välähdys maisemaa, niin Suomeksi sen tunnistaa jos se Suomi on.
En tiedä tunnistamisen perusteita, kaipa ne ovat koko elämän aikana mieleen pinttyneitä vihjeitä, joita kukaan ei osaa nimetä, mutta tulvahtavasta tuttuuden tunteesta ei voi erehtyä.
Suomalaiselle Suomi on kuitenkin Suomi. Ulkomailla ollessakaan ei tarvitse nähdä kuin sekunnin tai kahden välähdys maisemaa, niin Suomeksi sen tunnistaa jos se Suomi on.
En tiedä tunnistamisen perusteita, kaipa ne ovat koko elämän aikana mieleen pinttyneitä vihjeitä, joita kukaan ei osaa nimetä, mutta tulvahtavasta tuttuuden tunteesta ei voi erehtyä.
Mahtikissakeittelijä tarjoaa - tänään vain kissanruokapurkin hinnalla: http://jwbasecamp.com/Articles/SuperCat/index.html
Re: Suomalainen maisema
Taitaapa olla vodkanhuuruista venäläistaitelijoiden apatiaa tämä. En ottaisi kovin vakavasti. Tulevat varmaan siltä mielenkiintoiselta venäläiseltä arolta jota piisaa.Arinakääpä kirjoitti:Venäläinen taidemaalari Isaak Levitan kirjoitti 1896 Anton Tsehoville matkaltaan Suomesta:
"Katsohan, rakas Anton, minne minut on saattanut elämän kovuus. Nyt olen jo kolmatta viikkoa matkustellut täällä Tsuhlandiassa vaihtaen paikkaa voimakkaita vaikutteita hakiessani - enkä löydä muuta kuin tylsyyttä kolmanteen potenssiin. Luoja tietää, mitä se on - joko taiteellinen vastaanottokykyni on ehtynyt tai luonto täällä ei ole mitä pitäisi.