Tervaskanto

[matsoni47]

Jo vain kehkeytyi viimeisellä Kemihaaran reissulla ankara kina siitä, että miten tervaskanto syntyy.
Poika oli sitä mieltä, että kun mänty kellahtaa, niin juurakkoon tulee tervasta.
Olin periaatteessa vastaan, ja minun käsitykseni mukaan mänty joka on keloontunut, omaa jo tervaksisen juurakon joka viimeisenä jää maahan ja jota potkiskellaan kahvitulia varten.
Kuinkahan on? Tärkein asia tietysti on, että on tervaskantoja.

sissihkö

[ultramara]

Eikös puun pidä vioittua elävänä että siihen tulee tervaa? Tervahan on puun lääke.

Villi arvaus

[Nevis]

Männyn vahingoittuessa sen pihka alkaa "tervastamaan" kuollutta solukkoa.

[Tervasuo]

Tiede-lehti 5/2009

Miten tervaskanto syntyy?

Tervaskanto kehittyy männyn kuoren vaurioitumisen seurauksena. Mänty erittää vauriokohtiin runsaasti pihkaa estääkseen taudinaiheuttajien tunkeutumisen solukkoonsa. Usein pihkaa kertyy runsaasti puun tyvisolukoihin.

Varsinainen tervaskanto alkaa muodostua, kun puu myöhemmin kaatuu tai kaadetaan. Pihkan lisäksi soluseinämät erittävät vauriokohtaan erilaisia rasva- ja hartsihappoja, terpeenejä ja vahoja, jotka reagoivat keskenään. Tämän kemiallisen reaktion seurauksena pihka muuntuu kiinteämmäksi tervakseksi.

[matsoni47]

OK taidan olla himpun voiton puolella kinassa. En vain ole nähnyt yhtään teraskantoa joka olisi sahattu poikki, siis tuore puu olisi sahattu, ja kannossa olisi tervasta, ne ovat poikeuksetta lahoja. (tai tuoreita).

[murku]

Käytännön esimerkki:Tontiltamme kaadettiin järeitä petäjiä,ja n.seitsemän vuoden päästä rupesin poistamaan maahan jääneitä kantoja.Kannot olivat pinnasta lahoja mutta juurakot
olivat kovaa tervasta,pilkoin ne ja tuli iso kasa erämaantuoksuista syttypuuta. Ainakin tässä tapauksessa juurakot oli "tervastuneet" kaadon jälkeen.


Aloita jälkiruuasta,elämä on epävarma.

[Kuukkeli]

Tervanpoltto perustui juuri tuohon männyn vioittamiseen: Kohde käytiin käsittelemässä ensin vuoluveitsen kanssa. Paikalle palattiin muutaman vuoden päästä, kun rungot tihkuivat pihkaa. Ja eiku hauta savuamaan
-------------------------------------------------------------------------------------------
Perisoreus Infaustus

[Osmo]

Jep. Hämeessä puhuvat "kylestämisestä". Vuorokesinä käydään vuolemassa kuoret pois neljännessivulta runkoa parin metrin matkalta. Muutaman vuoden päästä on hyvää ainesta hautaan tarjolla.

[Pepi]

Ainakin tässä tapauksessa juurakot oli "tervastuneet" kaadon jälkeen.

Tuskin. Taisi olla kyseessä männynjuurikäävän aiheuttama tyvitervas. Vaikka tervas löytyikin vasta kaadon jälkeen, se on muodostunut puun eläessä ja tapellessa loistaan vastaan.

[Hanu]

Eipä puussa taida juuri mitään tapahtua lahoamisen lisäksi, kun se on kuollut. Sahatun kannon tervastumisongelmaan vaikuttaa sahapinnan hyvä veden läpäisy ja sitä kautta lahoaminen. Terva on käsittääkseni pihkan "jatkojaloste". Kokemuksesta voin kertoa, että tervaa saa irti jopa sahatavarasta, mutta saanto ei ole kovin hyvä. Eli ensin puu vaurioituu, sitten puu taistelee vauriota vastaan pihkalla eli pihkaa erittyy enemmän ja lopuksi pihka ajan myötä muuttuu tervaisempaan olomuotoon. Kuten edellä mainittu puiden koloaminen tervan tuotantoa varten. Kannoista on paras saanto, jos tervaa mielii keittää.

[matsoni47]

Minkähän lainen Lappi on ollut muinoin kun siellä on paikka paikoin tosi paljon vanhoja tervaskantoja alueella jossa on nyt toukan syömiä tunturikoivuja.
Luonto on muuttunut vuosien myötä. Muistan hämärästi kun jo varhaisella jurakaudella olin Luirojokivarressa, silloin ei Lokan allasta ollut, eräreissulla. Siellä oli puita ja paljon, keloja ja eläviä mäntyjä ja kuusia. Toisia vähemmän.
Nyt alue on paljaampi, vai olisikos aika tehnyt tepposet muistille, mutta isoilla tulilla istuttiin ja nukuttiin.
En suunnistanut, joten ihan tarkkaa aluetietoa ei ole missä olimme. Vuotsosta lähdettiin ja Luirojärvellä käytiin.

Silloin vielä sissi, nyt sissihkö.

[OS]

... jo varhaisella jurakaudella ...

Tuolloin kaikki muukin oli paljon nykyistä paremmin.

[Eräkulkuri]

Vanhoissa metsissä on kookkaita tervaskantoja, joiden pinta on hiiltynyt muinaisen metsäpalon seurauksena. Havupuut erittävät pihkaa, joka kyllästää puun lahoa vastaan. Vanhoissa kuusikoissa on onttoja tervaskantoja, joiden sisus on lahonnut. Kuusi lahoaa usein sisältä päin, mutta männyllä ruskehtava sydänpuu on kestävintä.

[sahamies]

Ei kuusesta tule tervaskantoa, männystä tulee.
Kuusessa on pihkaa, muttei ainetta joka suojaisi puuta lahoamiselta.

[honkamukka]

Vanhoissa metsissä on kookkaita tervaskantoja, joiden pinta on hiiltynyt muinaisen metsäpalon seurauksena. Havupuut erittävät pihkaa, joka kyllästää puun lahoa vastaan. Vanhoissa kuusikoissa on onttoja tervaskantoja, joiden sisus on lahonnut. Kuusi lahoaa usein sisältä päin, mutta männyllä ruskehtava sydänpuu on kestävintä.

Tervaskanto nimikkeen omaavat vain männynkannot ja tietysti joku maininnan arvoinen mieskin voi saada ikääntyessään tuon arvonimen. Kuusesta ei synny ns. tervaskantoa. Vanhat kuusikot ovat aikoinaan syntyneet varjoa sietävänä kilpikaarnamänniköiden alle. Nämä ikimännyt ovat aikojen saatossa hävinneet, ehkä savotoitu ja kuusikon alla kosteissa oloissa kannot myös alkaneet maatua. Vaikka yleensä männyn ydinpuu on sitä kuollutta ja kyllästynyttä solukkoa, mutta näissä ikivanhoissa männiköissä, ehkä metsäpalon myötä tai muuten pintapuu on pihkoittunut enemmän, keloutunut ja näin säilynyt kulkijan tulien tarpeiksi. Enäänhän eteläisemmässä Suomessa tervaskantoja ei juuri synny metsän nopeamman kierron vuoksi.
Tätä Lapin kelon maatumista olen päässyt seuraamaan useamman kymmenen vuoden ajalta, siis samaa maapuuta puolenmetrin paksuista entistä vaaran kunkkua. Monta kertaa sille istahdettiin, historiikkiä mietittiin vuosisataista. Kerran sitten uskalsin kirveelläni entistä mahtipuuta, kaatunutta kumauttaa. Yllätyksekseni kovan pinnan alla oli pelkkää höttöä. Nyt jo sammalkin alkaa peittämään tätä vanhaa "ystäväämme".