Vaellusturinat II Foorumin päävalikko -> Blogit

Echon eväsretket


Käyttäjät selaamassa tätä blogia: Ei kukaan

Kierrätystä ja tuunausta luvassa


07.01.2008 20:52

Katselin http://www.andersj.se/ sivuja, ja pohdin mitä kaikkea voisi itse tehdä, jos olisi materiaaleja. Vettäpitävät ja edes vähän hengittävät materiaalit taas ovat kalliita ja välillä hankalia saadakin. Minulla on kaikenlaisia kankaita muuten varastossa, mutta eipä yhtään kuvatunlaista. Kunnes tuli mieleen, että minulla on neljä muksua, ja siten aikamoinen kokoelma esimerkiksi pieniä tai polvista rikkimenneitä, muuten erittäin hyväkuntoisia haalareita ja ulkohousuja. Noita rikkimenneitä kun ei viitsi kierrätykseenkään laittaa. Perkkasin vaatehuonetta, ja löysin loistavia materiaaleja, esim. Reimateciä.

Nyt säntäänkin siis tutkimaan, mitä niistä saisi aikaan, ja kaivan ompelukoneen kaapista.

Edit: Tuli vielä mieleen, että pieneksi jääneitä fleece-vaatteita on myös. Eritoten yksi pojan asu harmitti, oli ohutta ja todella hyvää fleecea. No ei kun saumat auki ja miettimään, saisiko siitä vielä jotain. Samoin meillä on kaksi pieneksi jäänyttä tuultapitävää fleecetakkia. Jos niistä saisi tuunattua yhden sopivan?

Edit 2:
Tässä kuvat tähän mennessä uhreikseni joutuneista haalareista:


Parhaassa kunnossa oleva välikelin haalari, Reimatec. Polvet ja peffan kohta kuluneet, eivät pidä enää vettä, polven yläpuolella reikä, samoin pohkeessa viilto. Kauniin värinen. Tästä teen todennäköisesti itselleni säärystimet.



Kovassa käytössä ollut talvihaalari, Reimatec. Polvet ja peffa todella kuluneet ja polvissa paljon pieniä reikiä. Varmaan könytty kivikossa. Lahkeiden takaosat ja yläosa moitteettomassa kunnossa. Irrotin jo lahkeet ja taskut, säärystimet varmaan syntyvät tästä, ja jonkinlainen pussukka/pikkupikkureppu.

Jalkarenksut paksuhkoa ja kestävää kumia, uusiokäyttöön nekin. Ne kiinnitetään nappeihin, jotka ommellaan lahkeensuun/säärystimen sisäpuolelle.



Heikoimmassa kunnossa oleva ReimaSnow haalari. Ei siis pidä vettä tuo kangas, kosteuden kylläkin ulkona tiettyyn rajaan. Lahkeilla ei tee mitään, kuten kuvastakin huomaa. Pieniä tarvikepusseja syntynee tästä, sellaisille, joiden ei tarvitse olla kokonaan vedenpitäviä. Tai sitten jotain ihan muuta...

Lähettänyt: Echo

Sukujuuria etsimässä


06.01.2008 1:32

Jostain syystä nyt "vanhenpana" on alkanut kiinnostaa omien sukujuurien ja sukulaisten etsiminen. Hetken mielijohteesta äsken kirjoitin tyttönimeni hakusanaksi, ja kas, tärmäsin heti sukuseuraan. Nimi ei niin kovin yleinen ole, ja sukuseuran sivulta kävi ilmi, että se on samasta paikastakin lähtöisin kuin isäni suku, joten varmaan oikeaan sukuseuraan törmäsin.

Jäin miettimään, että onkohan rakkaus Lappiin DNA:ssa, koska pohjoisesta sukukin on lähtöisin, Pellosta. No, tuskin se siellä kulkee oikeasti, mutta nostalginen olo tuli sitä ajatellessa.

Itsehän en ole koskaan Ylä-Savoa pohjoisemmassa asunut, isän perhe muutti pohjoisesta sinne kun isäni oli teini-ikäinen. En ole koskaan ollut tekemisissä tuon pohjoisen suvun kanssa, mutta olisi mukavaa joskus käydä siellä, tavata ihmisiä ja tutustua isän lapsuuden maisemiin.

Ja ettei ihan menisi höpinäksi ilman retkeilyasiaa, niin kerrottakoon, että olemme päättäneet tehdä lasten kanssa 2-4 päivän reissun Joutsijärvellä kesäkuun alussa, heti koulun loppumisen jälkeen. Näin pääsevät pienemmätkin taas mukaan retkeilemään, eikä sitten ehkä harmita niin paljon, kun heitä ei Lappiin oteta mukaan vielä tänä kesänä. Olen kyllä kuvannut viedä jokaisen yksin (siis minun kanssa, ilman sisaruksia) sinne, kunhan on 13 mittarissa.

Edit: 7.1. 2008 0.23

Sainkin nopeasti vastausta sukuseurasta.

Selvisi, että kuulun tosiaan tuohon sukuun ja isomummoni on kuollut vasta vuonna 1981, eli 5 vuotta syntymäni jälkeen. Todella hämmentävää, sillä hänestä ei koskaan puhuttu. No, se on ymmärrettävää toisaalta, sillä välit sinne päin taisivat olla tulehtuneet. Outoa, että sitä reagoi näin voimakkaasti, ihan kuin minulta olisi "varastettu" isomummo.

Lähettänyt: Echo

Reittiviilausta


05.01.2008 21:00

Katseltiin pojan kanssa kuvia Saamenpolulta, Sevetti-Pulmanki-reitiltä ja Näätämö-Pulmanki-reitiltä. Yllättäen poika ihastui nimenomaan karuihin maisemiin. Aiemmin kuvittelin, että ne olisivat lapselle liian "yksitoikkoisia". Reitti siis vaihtuu. Lähtöpaikaksi tulee todennäköisesti Pulmanki, määränpääksi Sevettijärvi tai Näätämö. Pulmanki valikoituu lähtöpaikaksi helpommin, koska sinne on helpompaa mennä kuin tulla pois. VAikka voihan sitä kävellä Nuorgamiin saakka, eihän se ole pakko Pulmangissa matkaa lopettaa. Ongelmia tulee tosin, jos päästäänkin reissuun autolla. No, pitää pohtia sitä sitten, jos se on tarpeen.

Aikaakin on kai hieman ruukattava myöhäisemmäksi. Alunperin oli ajatus lähteä kotoa 13.6, mutta koska räkkäaikaa ei kuitenkaan pystytä välttämään, ja viikonloppuna on hankalaa kulkea julkisilla, niin lienee järkevämpää lähteä juhannusviikolla tai sen jälkeen. Jos vaikka olisi hieman lämpimämpääkin jo.

Kalddoaivissa kyllä syö hyttyset ja mäkärät, mutta jonkunhan niitäkin on ruokittava? Mahtaakohan hyttyshatut pitää mäkärät ulkopuolella, vai onko ne niin pieniä, että mahtuu verkon raoista?

Turhankävelijän jutusta alueella päättelin, että vaelluskenkiä on turha ottaa mukaan, vaan vaellussaappaat ovat oikea valinta?

Aika hölmöä miettiä kaikkea jo nyt, kun suunnitelmat ehtii muuttua monesti. Silti en malta olla hölisemättä näistä, se kun helpottaa kummasti sitä kihelmöivää matkakuumetta. Tai ehkä lopultakin lietsoo. Silti ei malta, ei malta.

Huomenna piti lähteä ulkoilemaan, makkaranpaistoonkin. Eipä taida tulla lähdettyä. Kauppareissulla (400m suuntaansa) jäätyi jo naama ja pää, vaikka oli pipokin päässä. Siellä tuulee niin lujaa, että ilma on todella jäätävä. Hienoa asua rannikolla Rolling Eyes

Kunnonkohotus alkaa kyllä, kun arki valkenee. Joka arkipäivä pitää kävellä muutama kilometri, ja äitipuoli uhkaili minua, että meillä molemmilla alkaa kuntoremontti. Muuttivat siis lähelle (suhteellinen käsite, välimatkaa 40km entisen 300 sijaan). Ilmeisesti se tarkoittaa sitä, että hän haluaa raahata minut salille. Toivottavasti maksaa sitten myös, koska minulla ei ole niihin varaa. Ja mihinkään halvoille "äijäsaleille" minua ei saa. Tosin ei äitipuoltakaan, että siltä osin olen turvassa.

Aloin suunnittelemaan ruokalistaa kesän reissulle. Eihän sitä tule siellä metsässä noudatettua, mutta antaa hyvää osviittaa, mitä otetaan ja miten paljon mukaan. Keksin jo taas muutamia uusia reseptejä, mutta kokeilen niitä, ennen kuin laitan tänne.

Joku joka tietää tuon Pulmanki-Sevetti-Näätämön kalapaikoista voisi vihjaista. Siis sellaisista, joista ihan perusvehkeillä 13-vuotias nuori mies saa kalaa. Minähän en itse voi kalastaa kala-allergian takia. Tai no voin, mutta se on aika koomista touhua. Onkiminen sujuu hyvin, mutta kalan irrottaminen seuraavasti: Toisessa kädessä kumihanska, toisessa pihdit. Haskoilla tartutaan kalaan, pihdeillä koukkuun. Hankalammaksi tilanne tulee, jos kala on syönyt koko koukun. Kalan irrottamisen jälkeen koukkua uitetaan pari minuuttia vedessä, että kaikki kalaproteiini on siitä varmasti hävinnyt, ja sitten uutta matoa koukkuun. Virvelillä en ole kalastanut koskaan yksin, enkä tosin saanut kalaakaan silloin kun olen sitä kokeillut...

Lähettänyt: Echo

Sovellettua riisipuuroa


04.01.2008 17:11

Lainasin ja sovelsin Reissurepun piristepuuron-ohjetta kaapista löytyneillä aineilla ja hyvää tuli.

1dl kuivattua omenaa (minulla oli rinkuloita, jotka murskasin)
2,5dl riisihiutaleita
0,5dl kookosmaitojauhetta
6dl vettä
1rkl ruusunmarjajauhetta
ripaus suolaa

Liotin ensin omenoita hetken, vaikka ohjeen mukaan ei olisikaan tarvinnut. Kiehautin veden, lisäsin muut aineet ja annoin kiehua muutaman minuutin. Riisihiutaleiden pitäisi paketin mukaan kypsyä 3 minuutissa, mutta en katsonut kellosta aikaa.

Kookos antaa makeutta, joten jätin sokerin pois. Voihan sitä oman maun mukaan lisätä jos haluaa.

Lähettänyt: Echo

Yhtä ja toista


04.01.2008 12:29

Viimein sain innostuksen lähteä talviretkelle. Yleensä inhoan kylmää, upottavissa hangissa rämpimistä ja eritoten hiihtämistä (miten Suomen peruskoulu voikaan iskostaa ihmiseen niin pysyvän vastenmielisyyden muuten hienoon lajiin). No nyt ei ole lunta, ei kovin kylmääkään, ja koko ajan kutittaa vaan ajatus lähteä päiväksi edes johonkin lasten kanssa. Yöksi haluaisin laavulle, mutta kuten niin monesti sanottu, ei ole varusteita, eikä nyt kyllä varaakaan hankkia niitä.

Yllätyin Porin ja sen lähialueiden ulkoilu- ja retkeilymahdollisuuksista. Joutsijärvi oli tiedossa ja tuttu jo ennestään, mutta osoitteessa http://www.reitti.org löytyi näppärä haku, jolla löysin esimerkiksi laavuja lähistöltä enemmänkin.

Riippuen nyt sitten vähän ilmoista, niin jonakin viikonloppuna tämän kuun aikana on tarkoitus lähteä tutkimaan seutua. Isäni muutti tänne aika lähelle viime kuussa, ja soittelinkin jo hänelle, josko mennään porukassa. Oli innostunut lähtemään, ja hänellä on autokin, mikä helpottaa kummasti liikkumista, ja näin antaa useamman vaihtoehdon, mihin mennään. Ja joulupukki kun toi digikamerankin, niin saan sitten kuvia tännekin.

Kesän reissua Saamenpolulle on suunniteltu taas. Kyydit sinne ja takaisin julkisilla maksavat yhteensä 450-500€ (omat ja pojan liput), joten ihan edullista reissua ei luvassa ole. Toivottavasti isällä sattuisi kesäloma samaan aikaan, saataisiin autoa lainaan. Olisi sitten paremmat mahdollisuudet poiketa ja pysähdellä matkan varrella mielenkiintoisiin kohteisiin.

Ja loppuun taas kuva Lapin reissulta vuodelta miekka ja kilpi. Otettu jossain Nellimin lähistöllä

Lähettänyt: Echo

Haaveita ja leirielämää kerrostalossa


04.01.2008 2:43

Kävin katsomassa Turhankävelijän kuvia. Minulle pitäisi laittaa joku IP-banni sinne sivuille (vinkki Turhankävelijälle). Joka kerran iskee reissukuume ja joka kerran uuteen paikkaan.

Nyt melomaan Saimaalle. Minun piti lähteäkin joku vuosi sitten Kolovedelle, mutta vajaa kuukausi ennen lähtöä sain veritulpan jalkaan ja oli siis aivan mahdoton ajatus, että voisin istua kajakissa. Tulpan uusiutumisen riski oli silloin liian suuri.

Turhankävelijä oli muuten ottanut kuvankin minulle hyvin rakkaasta paikasta. Exän mökistä, tai no ei nyt ihan mökistä, mutta siitä saaresta kuitenkin. Oltiin siellä aina aiemmin kesälomat, kaukana kaikesta. Ilman sähköjä tai muitakaan ylellisyyksiä, kuten juoksevaa vettä. Tai no, virtaahan se Saimaassa. Ja juoksi, kun kantaja pisti juoksuksi, sanoi appiukko aina.

Exän kanssa joskus käytiin veneellä telttaretkeilemässä lähistön saaressa. Se oli ensimmäinen yöni teltassa. Veneellä kun liikuttiin oli kunnolliset petivehkeetkin mukana, peitto ja tyyny, puhallettavat patjat jne. Eikä sattunut silloin olemaan mukana makuupusseja, mökkeilemässähän me oltiin. Minä olisin halunnut olla pidempään ja useammin telttailemassa, ex ei sitä ymmärtänyt, kun mökkikin oli.

Olen tässä muutenkin miettinyt, mitä sitä haluaa elämältään. Täytin pari päivää sitten taas vuosia, ja nyt on ikää sen verran, että en voi mitenkään enää venkoilla olevani nuori aikuinen. On pakko olla jo pelkkä aikuinen, ja keski-ikä vääjyy nurkan takana. Eihän siinä mitän muuten, mutta ikävä tietoisuus siitä, että elämä on rajallinen täällä lisääntyy. Jos jotain haluaa elämässään tehdä, olisi aika alkaa tekemään sitä, tai ainakin suunnittelemaan.

Ja kaikkihan alkaa sillä kartoituksella, että mitäs minä oikeastaan haluankaan? Neljä vuotta sitten tein saman viimeksi, paljon on muuttunut sen jälkeen. Järki ei silti tunnu lisääntyneen. Haluan edelleen utopistisia asioita, kuten viettää vuoden luonnon helmassa. Tuo ajatus alkoi kytemään päässäni jo ikuisuus sitten, kun luin kirjan nimeltä Aution Saaren Unelma.

Kirja kertoo nuoren naisen ja hänen vanhemman aviomiehensä vuodesta trooppisella saarella. Molemmat ovat englantilaisia, ilman kokemusta vastaavasta. Sen huomaakin, sillä vain alkuperäisasukkaiden puuttuminen tilanteeseen estää heitä kuolemasta janoon ja nälkään saarellaan. Joka tapauksessa, kirjassa on paljon sellaista, joka sai kaipaamaan samanlaista kokemusta. Ilman idiotismia varusteiden ja paikan valinnan suhteen tietenkin. Ja ilman elostelevaa ja kiukuttelevaa aviomiestä (pari meni naimisiin vain saadakseen viranomaisilta luvan muuttaa saarelle, ei suinkaan rakkaudesta).

Aika ajoin ajatukseni palaavat askartelemaan tuon haaveen pariin. Onneksi nykyään se on mahdotonta, yksinhuoltaja kun olen. Mutta entäs kymmenen vuoden päästä? Lapset ovat aikuisia silloin. Olisikohan tuo unelma jollain tavalla kuitenkin toteutettavissa? Uskaltaisiko oikeasti?

Luin Joonas Friskin blogia, ja jollain tavalla ymmärrän häntä hyvin. Telttaelämää urbaanin maailman reunamilla. Minähän muutan keväisin parvekkeelle nukkumaan heti kun on sen verran lämmin, että siellä tarkenee. Ja nyt joku aikoo sanoa, että se on vain varustekysymys. Onhan se, mutta kun lapset tuppaavat sinne myös, ja en uskalla heitä pitää jatkuvasti niin kylmässä.

Jännää muuten, miten paljon paremmin sitä nukkuu parvekkeellakin. Eihän se mitään eräelämää ole nähnytkään, mutta ulkoilma sen ilmeisesti tekee. Ja tuulen humina. Nyt kun olen kärsinyt unettomuudesta, harkitsin vakavissani yöksi parvekkeelle menoa, mutta en halunnut palelluttaa kukkia. Parvekkeen ovea kun ei saa kiinni ulkoa päin ja olohuoneessa olisivat kukat jäätyneet. Ikkuna auki nukun toki aina.

Jos nyt yrittäisin nukkua, silmiä särkee jo tämä valvominen.
Hyvää yötä!

Lähettänyt: Echo

Olen retkeilijä


03.01.2008 6:24

Nyt alkaa poikakin innostua kesäkuun retkestämme. Tuntuu väärältä puhua vaelluksesta, kun menemme enemmänkin "hengaamaan". Tarkoitus kun on kulkea niin onnettomia päivämatkoja ja pitää paljon leiripäiviä, jolloin tehdään leiristä käsin pieniä matkoja ympäristöön.

Vaeltamista ja retkeilyä olen pohtinut. En usko voivani sanoa itseäni vaeltajaksi. Olen retkeilijä. En ole tarpeeksi päämäärätietoinen, sitkeä enkä tarvo kymmenien kilometrien päivätaipaleita. Mieluummin kuljen muutaman kilometrin, teen leirin, nautin jouten olosta, luonnon rauhasta, leirielämästä ja kiireettömyydestä. Niin ja seuraavana aamuna nukun niin pitkään kun nukuttaa, ja sama uusiksi, tai teen vain pienemmän matkan ilman rinkkaa, ja palaan leiriin kun huvittaa.

Jos edessä on upottava suo, vuolas joki tai muuta vaikeakulkuista maastoa, muutan mieluummin suunnitelmia ja reittiä kuin tarvon kärsimyksen gloria kasvoilla loistaen yli ryteikköjen. Olen mukavuudenhaluinen, laiskanpulskea, olen retkeilijä.

Joskus muinoin tapasin miehen, joka käveli joka kesä Helsingistä jonnekin pohjoiseen. Oli kuulema aiemmin aina mennyt pyörällä, mutta ikä ei antanut enää periksi. Nyt sitten käveli.

Samalla kylällä asui muuan "kylähullujen" perhe, jossa isä käveli aina päiväseltään kaupunkireissun. Matkaa yhteen suuntaan oli noin 35km. Kun poika kasvoi hieman, niin poika kulki isän mukana. Jo alle kouluikäisenä!

Meillä alkaa narina, jos joutuvat kävelemään meiltä kaupunkiin, 2,5km. Bussilla pitäisi päästä. Jalkoihin sattuu ja janottaa, huimaa ja mitä lie. Itsekin hurautan mieluummin bussilla, ainakin huonolla säällä. Inhoan tihkusadetta ja räntää, loskasta puhumattakaan. Selkeä retkeilijän merkki sekin. Sokerista tehty!

Erämaassa tahdon kulkea sen verran, kuin juuri sinä päivänä haluan. Reissussa haluan elää ja olla juuri sen hetkisten fiilisten mukaan, liikaa suunnittelematta ja kulkematta. Kyllä arki pitää huolen, että pysyn suunnitelmissa ja ruodussa vuoden muina päivinä.

Niin ja vaeltajat, niillä on vain kaikkea järkevää ja ultrahienoa mukana. Minut paljastaa retkeilijäksi jo varusteet. Mukana on sitä mitä budjetti sallii, ja vähän turhaakin tavaraa. Villapaita ja -sukat, puuvillapaita! Jotain mikrosuperkeinonailoniakin löytyy, kun oikein etsitään, ainakin alusvaatteista. Olisivat edes sporttiliivit!

Rinkan pohjalla on piilossa säilyketölkki. Se kun vaan on niin hyvää!

Telttakin on liian iso, painaakin ainakin puoli kiloa enemmän, kuin vaellusteltta. Nauravathan ne minut jänkhältä takaisin etelään! Ainakin ne, jotka tulivat samasta suunnasta.

Olen siis auttamattomasti retkeilijä, wanna-be-vaeltaja.

Saanhan silti nauttia luonnosta ja erämaista yhtä lailla kuin vaeltajakin? Saanhan?


Ja vielä loppuun jotain ihan muuta...
Joka paikassa kysellään mottoa. Ei minulla ole koskaan ollut mitään mottoa, en halua kahlita ajattelumaailmaani ja elämänkatsomustani yhteen lauseeseen.

Nyt löysin kuitenkin virkehirviön (muistuttaa omia lauseitani/virkkeitäni, pitkiä kuin nälkävuosi), joka kuitenkin tiivistää hyvin sen, miksi minä kaipaan ja menen luontoon. Kirjoittaja on Henry David Thoreau.


Lainaus:
Menin metsään, koska halusin elää harkitusti, halusin katsoa silmästä silmään elämän olennaisimpia tosiasioita ja nähdä, enkö voisi oppia, mitä sillä oli opetettavaa, ja välttää kuolemani hetkellä sitä mahdollista havaintoa, etten ollutkaan elänyt.

Lähettänyt: Echo

Ostettu on


26.12.2007 11:32

Haluan pitää vähän listaa mitä vaellustarvikkeita on tullut ostettua ja mihin hintaan. Päivitän tätä viestiä aina sitä mukaa, kun uutta on hankittu/saatu.

Marraskuussa 2007
Light my fire lusikkahaarukka-mysteerioita, 2kpl á 2€
Light my fire astiasettejä, 2kpl á 14,90€
Sevettijärvi-Nuorgan retkeilykartta 18€
Yht. 51,80€

Oranssi-harmaan setin ostin itselle, pojalle siniharmaa-harmaan. Muuten olen todella tyytyväinen settiin, mutta tuo "leikkuulauta/siivilä" vaikuttaa ihan turhalta. Mukissa on mitat 1dl, 2dl ja 3dl, loistavaa! Ja kaikkia on siis kotioloissa testattu jo Very Happy

Lähettänyt: Echo

Tästä se alkaa


25.12.2007 23:25

Tästä alkaa blogin pitäminen. Joulu kun alkaa lähennellä loppuaan, ajatukset siirtyivät ensi kesään ja reissuun lähtöön. Eihän tässä ole kuin puoli vuotta aikaa Rolling Eyes .

Jos vain olisi kunnon talvimakuupussi, voisin käydä talvellakin jonkun yön laavulla nukkumassa, mutta nyt pitänee jättää ulkoilmanukkumiset kesään saakka.

Suunnitelmissa on reissu 13-30.6.2008 Lappiin, Saamenpolulle vanhimman pojan kanssa. Voi tietysti olla, että suunnitelmat vielä muuttuvat.

Voi millaisen kihelmöivän jännityksen ajatus saa jo nyt aikaan! Miten sitä jaksaa kahlata talven loppuun ja odottaa kesäkuuhun saakka?

Katselin kaupassa hyötykasvikuivureita. Olipas niissä hinnan eroja! Halvin oli n.40€ ja kallein melkein 200€. Epäilys iski mieleen, tekeekö sillä edullisimmalla mitään? Miten hieno se kallein on? Pärjäänkö kuitenkin ensikesän vielä uunissa kuivaamilla eväillä? Tai siis varmasti pärjään, mutta kestääkö hermo pitää uunia päällä niin monta yötä ja päivää kuin reissun eväiden kuivatus kestää. Ja kuka maksaa sähkölaskun?

Niin, ja vielä lopuksi pitää mainita, kommentteja saa jättää, kun vierailee Very Happy

Tähän vielä kuva muutaman vuoden takaa

Lähettänyt: Echo

Kananmunien kuivaus ja munakas ja kaali-broilepata


25.12.2007 22:57

Ja kun on kyse eväsretkistä, niin eväitäkin tänne kerääntyy... Ja tiedoksi niille, jotka ihmettelevät, mistä karpista puhun. Kyseessä on alakarppi ruokavalio, eli vähähiilihydraattinen. Ei siis hiilihydraatiton vaan hiilareita vaan rajoitetaan ja keskitytään niihin "hyviin" hiilareihin.

Tätä piti heti kokeilla, kun jossain surffatessani sain idean, että muniakin voi kuivata. Karppi-aamiaisen kehittäminen pitkässä reissussa kun tuotti vähän päänvaivaa.

Kuivaaminen

-Riko munat kulhoon ja riko vaikka haarukalla vispaamalla niiden rakenne, niin että ovat tasaista massaa.
-Levitä massa uunivuoan pohjalle noin 2-3mm paksuksi kerrokseksi (itse laitoin pienehköön piirakkavuokaan 4 munaa)
-Kuivaa uunissa 50 asteessa (ylä- ja alalämpö päällä, uuninluukku raollaan)
-Kun munaseos alkaa murtuilla, murra sitä välillä lisää pienemmäksi haarukalla.
-Kuivaa kunnes seos on kunnolla kuivaa. Itse kuivasin omaa satsiani 14 tuntia.

Kun munaseos on kuivunut, anna sen jäähtyä, hienonna murskaksi ja laita ilmatiiviiseen astiaan tai vaikka minigrip-pussiin.

60g painavasta munasta (kuorineen punnittu) tulee noin 13g kuivattuna. Tämä on n. 3 tasaisehkoa ruokalusikallista.

Perusmunakas

6rkl/26g munajauhetta
1dl vettä
reilun 2 rkl kermaa
ripaus suolaa ja pippuria

Anna munaseoksen turvota kylmässä vedessä noin tunti (jos munaseoksesi on ihan hienoa, vähempikin aika varmaan riittää). Lisää kerma ja mausteet ja sekoita. Paista munakkaaksi normaaliin tapaan.

Herkkumunakas

6rkl/23d munajauhetta
1dl vettä
2tl pestokastiketta (reissussa jotain yrttejä maun mukaan, huom. silloin määrä pienempi)
Juustoa raasteena tai vaikka sulatejuustoa nokareina
Kirsikkatomaatteja
Palvikinkkua, nakkeja tai pekonia
Pippuria ripaus

Valmista kuten yllä, mutta lisää "taikinaan" muutkin aineet. Liota aineet tarvittaessa, jos ovat kuivattuja.

Tämä on suosikkini. Jokainen voi kehitellä oman retkiversion käyttämällä kuivattuja aineita.

Kaali-broilerpata (painoa n.85g)

25g kuivattua kaalia
5g kuivattua paprikaa
30g kuivattua broilerin jauhelihaa
15g kookosjauhetta (kaupoissa ainakin Wok'n Roll merkkisenä)
reilusti currya
suolaa

Annos riittää yhdelle, kun siihen lisää n.3dl vettä. Annos on vähähiilarinen, joten joka ei sellaista halua, voi saada annoksesta kahdelle evästä lisäämällä riisiä ja lisää vettä sekaan. Karpit lisäävät sekaan tietysti vielä 1-2tl kookosöljyä.

Lähettänyt: Echo

Blogi

Blogin omistaja: [ Echo ]
Sisäpiiri: [ (Ei mitään) ]
Blog: [ Katso kaikki päiväkirjamerkinnät ]
[ Ystävät ]
Siirry: [ Takaisin/Eteenpäin ]

Henry David Thoreau:

Menin metsään, koska halusin elää harkitusti, halusin katsoa silmästä silmään elämän olennaisimpia tosiasioita ja nähdä, enkö voisi oppia, mitä sillä oli opetettavaa, ja välttää kuolemani hetkellä sitä mahdollista havaintoa, etten ollutkaan elänyt.

Blog

Blogi perustettu
25.12.2007 22:39

Päiväkirjamerkintöjä yhteensä
20

Blogin ikä
4960 päivää

Vastauksia yhteensä
44

Vierailuja
20973

RSS

RSS
-
Powered by phpBB © 2001, 2002 phpBB Group
Weblog style by Hyperion