Echon eväsretket


Haaveita ja leirielämää kerrostalossa

04.01.2008 2:43

Kävin katsomassa Turhankävelijän kuvia. Minulle pitäisi laittaa joku IP-banni sinne sivuille (vinkki Turhankävelijälle). Joka kerran iskee reissukuume ja joka kerran uuteen paikkaan.

Nyt melomaan Saimaalle. Minun piti lähteäkin joku vuosi sitten Kolovedelle, mutta vajaa kuukausi ennen lähtöä sain veritulpan jalkaan ja oli siis aivan mahdoton ajatus, että voisin istua kajakissa. Tulpan uusiutumisen riski oli silloin liian suuri.

Turhankävelijä oli muuten ottanut kuvankin minulle hyvin rakkaasta paikasta. Exän mökistä, tai no ei nyt ihan mökistä, mutta siitä saaresta kuitenkin. Oltiin siellä aina aiemmin kesälomat, kaukana kaikesta. Ilman sähköjä tai muitakaan ylellisyyksiä, kuten juoksevaa vettä. Tai no, virtaahan se Saimaassa. Ja juoksi, kun kantaja pisti juoksuksi, sanoi appiukko aina.

Exän kanssa joskus käytiin veneellä telttaretkeilemässä lähistön saaressa. Se oli ensimmäinen yöni teltassa. Veneellä kun liikuttiin oli kunnolliset petivehkeetkin mukana, peitto ja tyyny, puhallettavat patjat jne. Eikä sattunut silloin olemaan mukana makuupusseja, mökkeilemässähän me oltiin. Minä olisin halunnut olla pidempään ja useammin telttailemassa, ex ei sitä ymmärtänyt, kun mökkikin oli.

Olen tässä muutenkin miettinyt, mitä sitä haluaa elämältään. Täytin pari päivää sitten taas vuosia, ja nyt on ikää sen verran, että en voi mitenkään enää venkoilla olevani nuori aikuinen. On pakko olla jo pelkkä aikuinen, ja keski-ikä vääjyy nurkan takana. Eihän siinä mitän muuten, mutta ikävä tietoisuus siitä, että elämä on rajallinen täällä lisääntyy. Jos jotain haluaa elämässään tehdä, olisi aika alkaa tekemään sitä, tai ainakin suunnittelemaan.

Ja kaikkihan alkaa sillä kartoituksella, että mitäs minä oikeastaan haluankaan? Neljä vuotta sitten tein saman viimeksi, paljon on muuttunut sen jälkeen. Järki ei silti tunnu lisääntyneen. Haluan edelleen utopistisia asioita, kuten viettää vuoden luonnon helmassa. Tuo ajatus alkoi kytemään päässäni jo ikuisuus sitten, kun luin kirjan nimeltä Aution Saaren Unelma.

Kirja kertoo nuoren naisen ja hänen vanhemman aviomiehensä vuodesta trooppisella saarella. Molemmat ovat englantilaisia, ilman kokemusta vastaavasta. Sen huomaakin, sillä vain alkuperäisasukkaiden puuttuminen tilanteeseen estää heitä kuolemasta janoon ja nälkään saarellaan. Joka tapauksessa, kirjassa on paljon sellaista, joka sai kaipaamaan samanlaista kokemusta. Ilman idiotismia varusteiden ja paikan valinnan suhteen tietenkin. Ja ilman elostelevaa ja kiukuttelevaa aviomiestä (pari meni naimisiin vain saadakseen viranomaisilta luvan muuttaa saarelle, ei suinkaan rakkaudesta).

Aika ajoin ajatukseni palaavat askartelemaan tuon haaveen pariin. Onneksi nykyään se on mahdotonta, yksinhuoltaja kun olen. Mutta entäs kymmenen vuoden päästä? Lapset ovat aikuisia silloin. Olisikohan tuo unelma jollain tavalla kuitenkin toteutettavissa? Uskaltaisiko oikeasti?

Luin Joonas Friskin blogia, ja jollain tavalla ymmärrän häntä hyvin. Telttaelämää urbaanin maailman reunamilla. Minähän muutan keväisin parvekkeelle nukkumaan heti kun on sen verran lämmin, että siellä tarkenee. Ja nyt joku aikoo sanoa, että se on vain varustekysymys. Onhan se, mutta kun lapset tuppaavat sinne myös, ja en uskalla heitä pitää jatkuvasti niin kylmässä.

Jännää muuten, miten paljon paremmin sitä nukkuu parvekkeellakin. Eihän se mitään eräelämää ole nähnytkään, mutta ulkoilma sen ilmeisesti tekee. Ja tuulen humina. Nyt kun olen kärsinyt unettomuudesta, harkitsin vakavissani yöksi parvekkeelle menoa, mutta en halunnut palelluttaa kukkia. Parvekkeen ovea kun ei saa kiinni ulkoa päin ja olohuoneessa olisivat kukat jäätyneet. Ikkuna auki nukun toki aina.

Jos nyt yrittäisin nukkua, silmiä särkee jo tämä valvominen.
Hyvää yötä!

Trackback URL-osoite tähän päiväkirjamerkintään on:

http://www.vaellusnet.com/turinat/trackback.php?e=918

Sivu 1 Yht. 1
Kirjoittaja Viesti

Turhankävelijä

Liittynyt: 11 Tam 2006
Viestejä: 1036

LähetäLähetetty: 04.01.2008 11:48    Viestin aihe:
Vastaa lainaamalla viestiä

Lainaus:
Minulle pitäisi laittaa joku IP-banni sinne sivuille (vinkki Turhankävelijälle). Joka kerran iskee reissukuume ja joka kerran uuteen paikkaan.


Harkitaan Wink

Ei vaiskaan. Tunnen tuskan. Minun pitäisi heittää kaikki kartat pois. Syksyn aikana ja tässä etelän pimeydessä on tullut tehtyä haavematkoja kartoilla jo moneen suuntaa. Suunnitelmia on useammalle kesälle. Kaikkialle pitäisi päästä.

Minun pitäisi laittaa itselleni joku kellokytkin tähän masinaan. max 2 tuntia päivässä (yössä) ja sitten virta poikki, eikä mitään ehtoja.

Mitä unelmiin tulee niin älä suotta viivyttele.

Nyt kone kiinni ja kaupungille.
Turhankävelijä.

Takaisin alkuun Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti Käy lähettäjän sivustolla

Echo

Liittynyt: 05 Mar 2007
Viestejä: 435
Paikkakunta: Roistonkulma

LähetäLähetetty: 04.01.2008 14:11    Viestin aihe:
Vastaa lainaamalla viestiä

Ihan samaa kahden tunnin aikakytkintä olen kaivannut itselleni. Kun koneen hankin, lupasin itselleni juuri tuon kahden tunnin rajan. Eipä vaan tunnu käytännössä toimivan.

Takaisin alkuun Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:   
Sivu 1 Yht. 1
-
Powered by phpBB © 2001, 2002 phpBB Group
Weblog style by Hyperion