Echon eväsretket


Muinoin mukana

08.01.2008 22:45

Vanhan, ekan metsäreissun reissupäiväkirjan löysin. Varustelistaa kun olen miettinyt, niin hyvä tutkailla, mitä ensimmäisellä reissulla oli mukana.

-Teltta (halpa "festarikupoli", piti kuitenkin veden ulkopuolella ja toimi muutenkin ihan ok, lainattu)
-Makuupussi (olisi pitänyt tarkastaa kotona kunnolla, osa täytteistä oli pakkaantunut, ja pussi oli kylmä)
-Rinkka (lainattu, harmi, sillä siitä tuli rakas kaveri)
-Trangia
-Marinol 1l
-Tyynyliina
-Pyyhe (pienehkö ja hyvin ohutta froteeta)
-Lautanen (muovinen syvä ortex)
-Muki (rivallinen ortex)
-Haarukka, veitsi, iso lusikka, teelusikka (kaikki peruskeittiökamaa)
-Leatherman wave+kotelo
-Mittamuki (itseasiassa vauvan muovinen "hörppymuki, pienin ja kevyin mitta, mitä minulla oli)
-Tiskisieni, karhunkieltä toisella puolella
-Hammasharja ja -tahna (retkipakkaus)
-Uimapuku (tarkoitus kun oli käydä kyläreissulla samalla)
-4 alushousut
-2 rintaliivit
-1 T-paita
-1 pitkähihainen paita
-housut (kevyet, mutta ei kovin hengittävät, kangasta en muista, halvat)
-kuoritakki (ex:ltä lainassa, en tiennyt edes, mitä kuoritakit ovat, mutta jälkeenpäin osoittautui hyväksi valinnaksi)
-1 ohut villapaita
-1 pari villasukkia
-3 sukat
-1 huppari
-Sadeasu (takki ja housut)
-Yöasu (housut flanelia, paita trikoota)
-hellepaita (ihan ohuen ohutta puuvillaa)
-farkut
-Pellavahousut
-Lääkkeet+ensiapu
-Pikkusakset (ilmeisesti kynsisakset?)
-Ompelutarvikkeet
-rulla ilmastointiteippiä
-2 askia tulitikkuja
-n.3m ohutta narua
-5 pyykkipoikaa
-taskulamppu (kesäkuussa pohjoisessa Rolling Eyes )
-pesuaineet (pikkupullot 0,75dl fairy+nestemäinen omo)
-shamppoo ja hoitoaine (pienen pienet näytepullot, pullot tallessa edelleen odottamassa täyttöä seuraaville reissuille)
-hiusharja
-meikit+dödö (meikit sisälsi ripsivärin ja huulikiillon)
-offia
-karttoja (GT ja retkeilykartta)
-kompassi
-kännykkä
-päiväkirja
-kynä
-istuinalunen
-aurinkorasva
-ajokortti
-pankkikortit
-rahat
-aurinkolasit
-lippis
-sandaalit
-kengät (ei kunnolliset vaelluskengät, vaan jotain sinne päin)
-tolkuton määrä ruokaa!

**********************
Aika paljon turhaa olen raahannut, ja painavaa. No, pääasia että pääsin reissuun, vaikka se ei mennytkään lopulta ihan suunnitelmien mukaan, kiitos tuon makuupussin ja kylmien öiden!


*********************
Edit:
Jatkanpa kopsaamalla tuosta reissuvihkosta tunnelmia. Nämä ovat sieltä kopsattuja, ja vain omaa ajatuksen virtaa, ei todellakaan julkaistaviksi ajateltuja lauseita ja tuntoja:

Lauantai, kotona


Pääsen reissuun mahdollisesti viikon päästä lauantaina. Toivon kuitenkin, että jo tiistaina . Mahassa lentää perhosia. Uskomaton energia tuntuu pakkautuvan sisälle, jännitys ja suunnaton odotuksen riemu kuplivat sisälläni. Tuntuu kuin jokaista solua pistelisi mielyttävästi, mutta vaativasti.

On kuin seisoisi kallion laella, ja tietäisi kohta hyppäävänsä. Mutta ei tuhoon, vaan harkitusti ja hallitusti, mutta vapaana. Laskeutuvansa maailman kauneimpiin paikkoihin, joissa ei ole eilistä eikä huomista, ei odotuksia, vaan pelkästään tämä hetki ja MAHDOLLISUUKSIEN lupaukset.

Tarkoitukseni on kulkea pitkä reitti, mutta siltikään retkisuunnitelmani ei ole sitova, vaan "neuvoa antava". Kotiintuloaika on kuitenkin sitova lasten tähden. En tiedä myöskään kuinka nopeasti saan kyydin ja paljonko päivän aikana on mahdollista edetä. Lähden olettamuksella, että 200-300km on keskimääräinen matka päivälle.

Ehkä paras olisi kuitenkin vain lähteä, ja kääntyä viidentenä päivänä paluumatkalle.

Pakkasin äsken kuivatarvikkeita reppuun. Reitti alkaa hahmottua sen verran, kuin sen nyt tarvitseekaan hahmottua.

En viitsi paljon kenellekään reissusta puhua, kun liftillä on tarkoitus liikkua. Porukka sitten vain pelkää ja päiväilee.

Jotain lukemista aion ottaa myös mukaan. 1 kirja. Vaikeaa valita. Se ei saisi olla liian iso, mutta sitä pitäisi jaksaa lukea tarvittaessa useampaan kertaan.

Ajatukset risteilee ees taas.

Pelottaa lähteminen. Tai ei niinkään itse reissu, vaan juuri se lähteminen, liftaaminen. Onhan se naurettavaa kun yh-äiti lähtee liftillä Lappiin. Kotimatkalla ajattelin poiketa Iisalmessa ja ehkä Nilsiässäkin.

Tein äsken pakkauskokeilun. Vaatteet ja muu kotoa mukaan tuleva mahtui retkireppuun just ja just, mutta ongelmaksi muodostui heti teltta, makuualusta ja makuupussi. Ja Trangia. Niitä kaikkia ei saa sulavasti tuohon reppuun kiinni ei sitten niin että millään. Rinkka on pakko hankkia. Minun budjettini ei vaan kestäisi sitä.

Tulee olemaan PITKÄT viimeiset päivät ennen reissua. Polttelee niin hemmetisti, kunpa pääsisin jo lähtemään.

Tuntuu kuin kirjan lukemiselta ja sen juonessa elämiseltä tämän reissun suunnittelu. Tajuan, ettei minulla oikeasti ole aikomustakaan lähteä. Siis periaatteessa on ja uskon niin nyt itsekin, mutta lähdön hetkellä sössin kaiken ja löydän tekosyyn, ettei tarvitse lähteä. Mutta tällä kertaa minä en anna itselleni lupaa siihen! Lähden vaikkei minulla olisi kuin euro taskussa.

Nyt nukkumaan, että aika menisi nopeammin. Huomaan jo luovuttamisen merkkejä: "Ei se nyt niin tärkeää ole, että lähden. Lapset tarvitsevat minua kotona!" (huom. lapset olivat siis isällään, eli lastenhoitokin oli järjestyksessä)

Minun on lähdettävä siksi, että jos jään, elämäni valuu ohitseni, luvallani. Tämä on se benji-hyppy, joka saa elämän taas virtaamaan suonissani!

Sunnuntai, kotona

Lonkka on kipeä. Siinä on bursa tulehtunut, ja siihen on pistetty reilu viikko sitten kortisonia. Pitää käydä tiistaina pistättämässä taas. Sitten ei saisi päivään liikkua sen kanssa.

Harmittaa, ettei minulla oli kameraa. Joudun nyt sitten vaan tallentamaan muistiin kaiken näkemäni. Ehkä hyväkin niin. On pakko katsoa tarkemmin, että muistaa. Eikä luonnon katselua häiritse ajatus siitä, miten saisi parhaat kuvat tai missä kamera on. Kännykän otan kuitenkin mukaan. Pitää varmaan laittaa äidille välillä viestiä, ettei hermostu.

Ajatukset pyörii koko ajan vaan reissussa. En saa ajateltua mitään muuta. Kokeilen vielä tehdä inventaarin siitä, mitä minulla on.

AAARGH, olen hermoraunia jo nyt. Maha sekaisin stressistä ja en saa tehtyä mitään. Pitää tolkuttaa itselleni, ettei minulla ole mitään hätää. Jumala on kanssani joka paikassa. Jotain jos sattuu reissussa, ei se Jumalan tietämättä ja sallimatta satu.

Kunpa aika menisi nopeammin. En osaa taas tarttua mihinkään muuhunkaan hommaan ja pakkaaminen ei etene ennen kuin saan huomenna sen rinkan.

Myöhemmin: Tuntuu taas kuin koko reissu olisi vain unta!

Maanantai, kotona

Rinkka saatu lainaan ja pakattu suurin piirtein. Teltta, makuualusta ja -pussi puuttuvat, samoin joitakin tavaroita joita tarvitsen vielä, esim. kengät ja kännykkä. Tämä päivä meni nopeasti, kun piti käydä asioilla ja Prismassa. Käytiin sitten S:n luonakin, niin siihenkin sain kulumaan aikaa. Aamusta olin netissä ja päädyin tähtäämään Muotka-tuntureille Ivalon viereen. Pahin jännitys on ohi tältä päivää.

Menen illalla exän luo, vien lapset. Hän on yön töissä, joten olen siellä yötä. Otan siitä sitten tarvittavat tavarat (termos, teltta, makuupussi ja -alusta, vaelluskengät) ja lähden aamunkoitossa kohti pohjoista.

Keskiviikkona haluan ehtiä ainakin Kalajoelle asti. Kuitenkin niin ylös kuin ehdin ja jaksan. Perjantaina pitäisi tulla rahaa, hyvä niin.

Pitäisi varmaan hankkia kompassi. Jos vaikka sitten osaisin sieltä erämäästa omin neuvoin poiskin... Eikä varmaan kunnollinen karttakaan olisi pahitteeksi. No ne voi hankkia Ivalostakin, jos ehdin sinne perjantaiksi. Taidan miettiä reittiä uudestaan, kun suuntana onkin itäisempi lappi, eikä käsivarsi.

Enää ei pelota lähteminen, sanoinko jo? Katsotaanpa huomenna!
Vatsassa perhosia, mukavia perhosia! Muotkatunturit, here I come!

Tiistai, kotona

Kello on 06,36. Heräsin enne herätystä. Tosin olen kerennyt nukkuakin jo noin 9h. Oli pakko nousta vessaan, mutta nyt ei enää edes nukuta.

Tänään pitää siivota koti ja pakata lasten tavarat. Ja tarkastaa oma rinkka. Sen paino oli eilen reilun 14 kiloa, mitähän teltta, makuupussi ja -alunen mahtavat painaa yhteensä? Kokonaispaino on sitten varmaan jossain 20kg:n tienoilla tai alle. Rinkka tuntui jo nyt painavalle, mutta kun siirsin ruuat ja trangian pohjalle ja alimpaan taskuun, se helpotti sen kantamista.

Kaloja tässä syötän (akvaario). Olisipa taas kivaa, jos voisin syödä kalaa. Voisi kalastaa, ei tarvitsisi kaikkea ruokaa rinkassa kantaa.

12.00
n.19h lähtöön

Hain hippihouosuni (farkut) ompelijalta. Olisipa se kamera.

Pitäisi syödäkin jotain, mutta jännittää niin, etten voi, pysty, kykene. Aargh Smile

Torstai
7.30

Tien päällä taas. Olen n.80km Sodankylästä etelään. En päässyt eilen ihan perille siis. En jaksanut enää varrota tien poskessa, kun matka alkoi sujumaan Kemistä eteenpäin sen verran hitaasti. Nyt istun bussipysäkillä leiripefletin päällä ja kun liikennettä ei juurikaan tunnu olevan, on viimein aikaa ja voimia kirjoittaa.

Heräsin 5.00, M vei tienhaaraan, jossa olin 6.08. Sain heti kyydin ensimmäisestä autosta, ja olin Kemissä n.16 aikaan. Sitten takkusin Rovaniemen kautta tähän jonnekin 21 saakka. Silloin päätin etsiä teltalle paikan, mutta mies jonka kyydissä pääsin tähän saakka lupasi ensin, että saan laittaa teltan heidän mökin pihaan.
Kun kiitollisena otin tarjouksen vastaan, juteltiin lisää ja hän kysyi, mikä saa ihmisen lähtemään tänne saakka liftillä? Kun kerroin, hän sanoikin jo, että heillä on pihassa asuntovaunu, ja saan nukkua siinä, jos tahdon. Otin taas tarjouksen vastaan, juteltiin ja lopulta sain nukkua saunakamarin sohvalla. Mies oli todellinen herrasmies, ei häirinnyt lainkaan, vaikka vaimo ei ollutkaan paikalla. Sain peseytyä heidän saunassa aamulla ja kuivatettua yöllä siinä saunassa märät vaatteet.

Liikenne on hiljaista, n.10 autoa mennyt ohi, puolet melkein rekkoja tai kuorma-autoja. No, vasta 20 minuuttia mennyt.

Sodankylässä pitää pysähtyä pankkiin. Taidan ruveta aamupalalle. Aikaa kun tuntuu olevan.

Myöhemmin

Nyt on teltta pystyssä, Muotkan alueella, Kielajoen rannassa. Kuljin tuosta "aamupalapaikasta" bussilla Sodankylään, josta ostin kartan, kompassin ja ruokaa. Ja offia. Täällä tuulee lujaa, kohta varmaan alkaa sataa. Sittenpä näen, pitääkö teltta kunnolla sadetta. Makuualusta tuntuu ainakin suloisen lämpimältä.

Trangian neste Marinol hupeni huolestuttavan paljon, kun tein ruokaa. Saattoi olla virhe kääntää ilma-aukot tuuleen. Neste loppui muutamassa minuutissa. Minusta se kesti pidempäänilma-aukot tuulensuojassa, mikä on tietysti loogistakin (HUOM! jälkikäteen opittua, ei saa missään nimessä kääntää ilma-aukkoja tyveneen, se voi sytyttää maastopalon. Aina siis ilma-aukot tuuleen päin). Pitää silti yrittää rajoittaa sen käyttöä = ei teetä.

Nukuttaa, vaikka kello on vasta jotain 19 pintaan. Huomenna on tarkoitus uskaltaa tarpoa kauemmas erämaahan. Pelottaa toisaalta. Mitenkähän osaan nukkua yksin teltassa. Taidan tehdä ruokainventaarion...

(välissä ruokainventaario)

Voi olla, että ei uni tule heti. Avasin jo Leathermanin puukonkin, mutta suljin sen, kun arvelin, että vielä puukotan teltan sillä. Sitten se ei ainakaan pidä sadetta! Katson kartasta, jos löydän autiotuvan. Löysinkin, mutta niin kaukaa, etten taida kävellä sinne saakka. En tiedä yrittäisikö nukkua vai mitä. Kännykän kuuluvuusalue ei ulotu tänne saakka.

Odottelen tässä ilmapatjan täyttymistä. Se onkin pidemmän päälle kylmä, jos ei anna sen täyttyä rauhassa. Puin päälle sukat, villasukat, 3/4 hihaisen, hupparin, kalsarit aluspaidan lisäksi. Voisiko siitä päätellä jotakin? Telttahan ei ole mikään varsinainen eräteltta, toivottavasti reissu ei nyt kaadu siihen. Odotan edelleen kunnon rankkasadetta ripsimisen sijaan, että näkisin vedenkestävyyden. Ripsimistä kyllä kestää hyvin. Tuuli vaan puhaltaa inhottavasti läpi joka reistä.

Pelottaa vähän kaikki. Kun yritän nukkua, jokainen ripsahdus saa havahtumaan, ja niitä kuuluu paljon. Urpo olo. Heti ensiksi kun tulin tähän, oli upea, vapaa tunne. Nyt vain orpo ja pelokas ja mietin mitä ihmettä teen täällä. Tekisi mieli lähteä kotiin, ja harmittaa, miksi en ottanut kaveria mukaan, kun sitten ei olisi niin epävarma olo. Epävarma onkin parempi sana kuin pelokas kuvaamaan oloani. En voi olla ajattelematta Stampede Roadina tätä reissuani. Kunpa ilma paranisi, niin ehkä se auttaisi.

En kyllä halua vielä lähteä häntä koipien välissä kotiin. Ja tuo patja ei täyty, pitää puhaltaa. Puuh... Saakin puhallella vähän aikaa...En tajua, ei patja paksune yhtään vaikka puhkun ja puhallan (selvisi että uuteen patjaani oli tullut reikä, sauma oli pettänyt).

(jatkuu ensi numerossa...)


**********************************
Herranen aika, miten soitellen sotaan sitä on lähtenyt!!!

Trackback URL-osoite tähän päiväkirjamerkintään on:

http://www.vaellusnet.com/turinat/trackback.php?e=928

Sivu 1 Yht. 1
Kirjoittaja Viesti

boueme

Liittynyt: 21 Mar 2007
Viestejä: 2997
Paikkakunta: Kajaani

LähetäLähetetty: 12.01.2008 5:27    Viestin aihe:
Vastaa lainaamalla viestiä

Mainiota! Sulla on uskallusta, johon en itse ehkä kykenisi. Milloin se ensi numero ilmestyy?

-Boueme

Takaisin alkuun Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti Lähetä sähköposti

Echo

Liittynyt: 05 Mar 2007
Viestejä: 435
Paikkakunta: Roistonkulma

LähetäLähetetty: 12.01.2008 19:17    Viestin aihe:
Vastaa lainaamalla viestiä

boueme kirjoitti:
Mainiota! Sulla on uskallusta, johon en itse ehkä kykenisi. Milloin se ensi numero ilmestyy?

-Boueme


Uskallusta typeryyksiin vai niiden julkiseen tunnustamiseen Wink ?

Seuraava numero ilmestyy, kun saan inspiraation alkaa naputtelemaan vihkooni todella pienellä piiperyyksellä kirjoittamaani koneelle.

Takaisin alkuun Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:   
Sivu 1 Yht. 1
-
Powered by phpBB © 2001, 2002 phpBB Group
Weblog style by Hyperion