Missä melottu 2026

[Janne Pyykkö]

Jopa taas reitin kehittelit. Oletko miettinyt (luultavasti olet) kuinka pitkän maataipaleen (päällystetty maantie/ tietön maasto) olet valmis sisällyttämään reissuusi vesistöstä toiseen siirryttäessä?

Kiitti kommentista. On tuolla yhä sellaisia pienempiä jokia, joiden kautta voisi mennä. Yksi on Muonio => Jerisjoki ylös => Jerisjärvi => Äkäsjärvi => Äkäsjoki alas. Toinen voisi olla hakeutuminen jotakin kautta Raudanjokeen.

Kysymykseesi. Kaipa päällystettyä maantietä voisin kulkea 50 kilometriä. Hiekkatietä 25 kilometriä. Tietöntä maastoa en jaksa enää kuin 10 kilometriä. Kaikissa tapauksissa vaatimus, että maastosta löytyy vettä sopivin välimatkoin. (Tämän reissun taipaleet eivät olleet ennätysluokkaa. Aiempina vuosina pitempiä ovat olleet mm. Karigasniemen tieltä Stuorraäytsille 20 km ja Könkämäenolta Rostojoelle samoin 20 km. Päällystetyn tien ennätys on Karigasniemeltä Kaktsajärville 26 km.)

Muistaakseni olet Rovaniemeltä? Kuinka pitkiä maastotaipaleita seurakaverit ovat tehneet?

[OS]

Muistaakseni olet Rovaniemeltä? Kuinka pitkiä maastotaipaleita seurakaverit ovat tehneet?

Kyllä vain, Rovaniemellä asun. Itse olen ollut yhdellä sellaisella melontaseuran retkellä, johon sisältyi maastotaival eli siirryttiin Repojoen latvoilta Vaskojoen vesille. Tarkkaa paikkaa en enää muista, mutta mitenkään kovin pitkä tuo osuus ei ollut, pari lampeakin taisi olla välillä. Tietääkseni seura ei ole tehnyt muita vastaavia retkiä, enkä itsekään ole niitä tehnyt (paitsi Inarijärvellä pari kertaa raahannut kamppeet jonkin pienehkön saaren tuulensuojan puolelle).

Ennen seuran perustamista (1985) täällä oli muutamia melojia, jotka tykkäsivät tehdä näitä vesistöstä toiseen suuntautuvia reissuja. Yhdellä kaverilla oli kartta, johon hän oli merkannut näitä reissujaan ja varmaan aika lailla samoilla vesillä olette liikkuneet. Kalustona on ollut lasikuitu-ja muovikajakkeja, joten aikamoista raahaamista on ollut verrattuna sinun ilmatäyttäiseen paattiin.

[OS]

Meni näköjään lainaukset vähän väärin. Yritin muokata, mutta eipä onnistunut jostain syystä.

[Janne Pyykkö]

^ Ei ongelmaa.

Mutta asiaan. Muistelen minäkin. 1980-luvusta tiedän, että mm. Pekka Tyllilä ja Lauri Salama tekivät monia samoja vedenjakajaretkiä kuin minä. 1990-luvulla vastaavia retkiä tekivät Avokanoottiyhdistystä perustamassa olleet Risto Vilkki ja Juha "Fögö" Forsström. (Itsekin olin perustavassa kokouksessa 2002, mutta olin silloin ihan aloittelija.) Ripan ja Fögön kanssa olen ollut 2010-luvulla joillakin samoilla vedenjakajaretkillä. Tietoisuus siitä, että tätä on tehty ennenkin, on tärkeä. Kokee olevansa osa ketjua.

[Pate Teikka]

Yksi melontahaave on itänyt siitä lähtien kun kuulin packrafteista, eli ehkä 10 vuotta. En vaan tiedä jaksanko enää sitä toteuttaa. Jos Munnikurkkion tie on vielä ajettavissa, niin sieltä pääsee (?) lähelle Lätäsenoa, josta paatilla yli. Sieltä on alle 10 km Kautokeinoelvan latvoille, missä en ole koskaan käynyt. Todella syrjäinen erämaa. Ja sieltä sitten pudottelee Kautokeino cityyn. Logistiikka ei ihan helpoimmasta päästä, siis auton siirto. Nyt olisi aikaa ja packraft, eikä ole mainittavia vaivojakaan. On vaan vähän alkanut pelottamaan tuon kaliiperin reissut.

[asentopaikan aave]

^Lavivaaran hotellilta myös kävelee noin vuorokaudessa Kautokeinoelvan latvoille. Kohtuu mukavastikin, hiekkaisia mönkijäuria ja tunturinummea pitkin.

[omat polut]

Joskus 80-luvun puolivälin paikkeilla itsetehdyllä isolla lasikuitu Winkkarilla Repojoki ylös, Ivalojoen latva alas ja Pulmankijoki ylös Vaijoki alas. Nämä kolmen miehen miehistöillä.

[Metsän Omena]

Saimaalla Jukolan jälkeen reilu kaksi viikkoa päiväretkiä mökiltä käsin. Vesi ajankohtaan nähden tavallista kylmempää ja alhaalla. Myös soutaen. Huomenna Alpeille ja sitten tuntureille, sitten taas vesille Turun ja Ahvenanmaan välille.

[OS]

... Pulmankijoki ylös Vaijoki alas.

Tuota suunnitellut joskus nuorempana itsekin. Kuinka pitkiä pätkiä noilla vesillä pääsi oikeasti melomaan?

[omat polut]

... Pulmankijoki ylös Vaijoki alas.

Tuota suunnitellut joskus nuorempana itsekin. Kuinka pitkiä pätkiä noilla vesillä pääsi oikeasti melomaan?

Pulmankijoessa noustessa hyvin vähän, aivan alussa. Enimmäkseen uittamista ja jopa kantamista. Kanootin pohja kului noustessa puhki, onneksi oli paikkaushartsit ja kankaat mukana. Vaijoessa enimmäkseen melomista. Pulmankijoen ränni olisi tulva-aikana hieno reitti oikealle koskimelojalle, siis myötävirtaan.

[Timppa_M]

Juhannuksen jälkeinen packraft-vaellus Vistasjohkalle taputeltu.

Auto Nikkaluoktaan, josta julkisilla Abiskon turiststationille ja eikun reppu selkään (painoi 30 kg koskimelontakamoineen).
Alku Kungsledeniä, Abiskojaure ja Alesjaure meloen.
Alesjauren kaakkoiskulman saamelaiskylältä ylös solaan reiluun 850 m korkeuteen ja sieltä laskeutuminen Vistaslaaksoon.
Viimeinen leiri ennen jokimelontaa n. 5 km ennen Vistasin tupaa. Virtaama aika maltillinen yläjuoksulla ja rafti raapi pohjakiviä jonkin verran.
Vistasin tuvan alapuolelta alkoi koskiosuudet joista sillan alla oleva kantamalla ohi, muut yhtä scoutattua koskea lukuunottamatta "read and run"-meiningillä.
Viimeinen leiri Lisa´s stuganilla ja sen jälkeen olikin yksi koskipätkä ja loppu parikymmentä kilsaa Nikkaluoktaan maltillisesti virtaavaa jokea.
Kaikkiaan noin 35 km kävellen ja 50 km meloen, kuusi päivää täysi kierros Nikkaluoktasta Nikkaluoktaan linja-autokyydit mukaan lukien. Kelit vähän laidasta laitaan, räntääkin saatiin niskaan ylhäällä ja viimeisenä päivänä lähes hellettä.

Hyvä mutta kohtuullisen raskas reissu!

[OS]

... Pulmankijoki ylös Vaijoki alas.

Tuota suunnitellut joskus nuorempana itsekin. Kuinka pitkiä pätkiä noilla vesillä pääsi oikeasti melomaan?

Pulmankijoessa noustessa hyvin vähän, aivan alussa. Enimmäkseen uittamista ja jopa kantamista. Kanootin pohja kului noustessa puhki, onneksi oli paikkaushartsit ja kankaat mukana. Vaijoessa enimmäkseen melomista. Pulmankijoen ränni olisi tulva-aikana hieno reitti oikealle koskimelojalle, siis myötävirtaan.

Huh huh, olipa hyvä etten lähtenyt.

[OS]

Kolme päivää Inarilla tutuissa maisemissa, mutta löytyy niistäkin näköjään vielä käymättömiä kolkkia. Hienot säät, kuten niin monesti näin heinäkuun alkupäivinä, itikkaa ja ötökkää vähän. Toisen päivän leiripaikalle rantauduin, kun ukkostava pilvi tuli eteen. Telttaa pystyttäessäni iski järveltä sellainen tuuli, että enpä ole vähään aikaan sellaista kokenut ja varsinkaan näin nopeasti kimppuun hyökännyt. Teltan pystytys otti aikansa, onnistui lopulta, onneksi ei satanut vettä.

[Janne Pyykkö]

... Pulmankijoki ylös Vaijoki alas.

Tuota suunnitellut joskus nuorempana itsekin. Kuinka pitkiä pätkiä noilla vesillä pääsi oikeasti melomaan?

Pulmankijoessa noustessa hyvin vähän, aivan alussa. Enimmäkseen uittamista ja jopa kantamista. Kanootin pohja kului noustessa puhki, onneksi oli paikkaushartsit ja kankaat mukana. Vaijoessa enimmäkseen melomista. Pulmankijoen ränni olisi tulva-aikana hieno reitti oikealle koskimelojalle, siis myötävirtaan.

Menin tuon toisin päin eli Vaijoki ylös - Pulmankijoki alas vuonna 2017 [linkki blogiin].

[Janne Pyykkö]

Juhannuksen jälkeinen packraft-vaellus Vistasjohkalle taputeltu.

Auto Nikkaluoktaan, josta julkisilla Abiskon turiststationille ja eikun reppu selkään (painoi 30 kg koskimelontakamoineen).
Alku Kungsledeniä, Abiskojaure ja Alesjaure meloen.
[...]

Tämäpä oli kunnon reissu! Mielellään katson reissukuvia, jos niitä jaat. (Ei kuitenkaan siksi, että itse tuonne menisin.)