Telttailua Kanarialla

[Metsän Omena]

^El Juncaliin menevälle hiekkatielle vaaditaan kulkulupa jalan tai polkupyörällä kulkemiseen Cabildo de Gran Canarialta, joka on haettava viimeistään 45 arkipäivää etukäteen. Moottoriajoneuvot täyskielto.
https://cabildo.grancanaria.com/inagua/ ... va-natural

[omat polut]

^Nyt kun GC-605 on poikki niin ainakin paikalliset ajavat kyseistä hiekkatietä Juncalista Moganiin. Itse en ole vielä päättänyt uskallanko. Kierto Tunten kautta Juncaliin ei sekään houkuta. Kävely alueella tuntuu ongelmattomalta.

[Metsän Omena]

^ Inaquan hiekkateillä kiertää arkena valoisaan aikaan kerran päivässä ranger autollaan. Metsänvartijataloilla (Casa Forestal) saattavat päivystää. Kun tein suunnistuskartan upeasta Pajonalesin avoimesta ylätasangosta, kuljin Inaquan läpi aina harjanteita omine nokkineni. Saaren hienoimmat ja eristyneimmät mäntymetsäreitit löytyvät juuri Inaquan syrjäalueelta. Merkittyjen polkujen ulkopuolelta. Hienoimmat eristyneimmät historialliset asuinpaikat, hylätyt luolakylät, roquet ja pöytävuoret sijaitsevat myös Inaquan pohjoispuolella, Barranco de Siberion laidoilta ja osin samalta korkeudelta Barranco de Tejedan kyljestä. Karttaa tehdessä asustelin tuolla joinakin talvina pidempään teltassa ja luolissa.

El Juncalista voi rajoitusalueen (ja mäntymetsän) ulkopuolella tehdä mielenkiintoisen puolipäivävaelluksen polkuja pitkin esim. El Juncal - Taiguy - Roque Mulato - Pajonales - Casa Forestal - El Juncal.

Inaquan metsäisiä harjanteita ja pohjoispuolen kallioisia rotkoseutuja: (Hioutuneista kalliokanjoneista löytyy varmajalkaiselle monesta paikasta historiallisia unohdettuja kapeita "hyllyreittejä" ja halkeamia 500-1000 vuotta sitten asutuille luolille.)




Mikäkö kiehtoo lämpimillä seuduilla yksinvaeltamisessa? Se parhaimmillaan katkeamaton tunnetila, jossa liikkumisen äärimmäisessä keveydessä kadottaa kaikki epäoleelliset tuntemukset. Ei aisti enää (ilmaston sallimaa) kevyttä kantamusta eikä aerobista lihastyötä. Sen sijaan kulkiessa kevein askelin tuntee vain auringon lämmön ja tuulenvireen paljaalla iholla, äänettömyyden, sekä omat paikkaansidotut ajatukset. Saman tunnetilan olen saavuttanut myös pyörävaeltaessa, melkein luistellessa ja soutaessa, mutta en koskaan hiihtovaeltaessa. Talvisin säältä suojaavalla vaatetuksella ja hiihtämisestä syntyvillä äänillä lienee osuutta asiaan. Siksi hiihtäen saavutettava "transsitila" on erilainen.

Joskus puhuttiin tästä saavutettavissa olevasta vaeltamisen äärimmäisestä keveydestä bouemen kanssa. Hän kysyi henkilökohtaisesti, saako lainata silloista erilaista pidempää kuvaustani tekeillä olevaan kirjaan. En tiedä ilmestyikö se koskaan. - En tarkoita keveydellä "ultragrammaus"-suuntausta, vaan paljon kokonaisvaltaisempaa tilaa. Nimimerkkien akuusist lukumääräisesti vähemmät harkitut varusteet tai jounin lehtiartikkelin kuvaus "Ilman" lienevät askel tarkoittamaani suuntaan.

Tulipas pitkä kommentti. Kiitos jos jaksoit lukea tähän asti.

[omat polut]

Jep, varmaan joku lenkki Juncalista tulee tehtyä. Kokemus kulkemisen keveydestä optimaalisessa ilmastossa on tuttu, päivärepun painokin tuntuu katoavan. Polvet ja lonkat vaan alkavat valittaa, tänään kiipesin pohjoisesta (El Abercon) Guiguin polun korkeimmalle kohdalle ja takaisin, kyllä sitten hotellin portaat otti niveliin.

[Aaro]

Etelän puolelta itse Gui Gui playalle kevyempi reitti.30 vuotta sitten korkeimman kohdan polut osittain romahtaneet, joten jännitystäkin sai. Koulun aloitus ikäiset lapset mukana ja toiselta meinasi puhti paluumatkalla loppua.

[Aaro]

Hienoimmat eristyneimmät historialliset asuinpaikat, hylätyt luolakylät, roquet ja pöytävuoret sijaitsevat myös Inaquan pohjoispuolella, Barranco de Siberion laidoilta ja osin samalta korkeudelta Barranco de Tejedan kyljestä. Karttaa tehdessä asustelin tuolla joinakin talvina pidempään teltassa ja luolissa.

El Juncalista voi rajoitusalueen (ja mäntymetsän) ulkopuolella tehdä mielenkiintoisen puolipäivävaelluksen polkuja pitkin esim. El Juncal - Taiguy - Roque Mulato - Pajonales - Casa Forestal - El Juncal.

Inaquan metsäisiä harjanteita ja pohjoispuolen kallioisia rotkoseutuja: (Hioutuneista kalliokanjoneista löytyy varmajalkaiselle monesta paikasta historiallisia unohdettuja kapeita "hyllyreittejä" ja halkeamia 500-1000 vuotta sitten asutuille luolille.)

Erittäin mielenkiintoista. Kartalta löytyy ehdottamasi puolipäivä retkipolusto, mutta löytyykö jostakin tarkempaa tietoa/karttaa luolista ja niihin johtavista poluista. Acusa Seca on tietenkin tullut ajat sitten tutkittua, loppuvuodesta saattaisi olla mahollisuus ajan kanssa tutustua muuhunkin.

[Metsän Omena]

^ Turvallisuussyistä en voi suositella Taiguyn suunnalta näkyvissä läheisissä isoissa jyrkänteissä liikkumista, enkä sääntösyistä Inaquan kieltoalueen pohjoisjyrkänteissä. Voin suositella oheisessa kartassa rajaamaani helppokulkuista aluetta, siinäkin riittää kalliomuodostelmien, luolien ja kanjoninlaitojen tutkimista useammaksi päiväksi.

[Metsän Omena]

Etelän puolelta itse Gui Gui playalle kevyempi reitti.30 vuotta sitten korkeimman kohdan polut osittain romahtaneet, joten jännitystäkin sai. Koulun aloitus ikäiset lapset mukana ja toiselta meinasi puhti paluumatkalla loppua.

Guiguille kannattaa mennä laskuveden aikaan niin perillä ollessa eteläisen ja pohjoisen rantakaistaleen välissä olevan jyrkänteen ohitse pääsee rantaa pitkin.

Poika oli kuuden vanha, kun rauhallisesti vaellettiin kahdestaan saaren halki Agaetesta Maspalomasiin neljässä vuorokaudessa. Nyt kuluvana talvena tultiin samalla kokoonpanolla saaren halki pohjoisesta etelään Camino de Santiago vajaassa 20 tunnissa. Niin ne vain nuoret ajan myötä vahvistuu.

[omat polut]

Pajonaleksesta lähtevää reittiä Mulatoon ei enää ollut, näköjään poistettu. La Ninas-Juncal soratietä sai ajaa, juuri tavan autolla ajettavissa, osin kivinen/syöpynyt.

[Metsän Omena]

Pajonaleksesta lähtevää reittiä Mulatoon ei enää ollut, näköjään poistettu. La Ninas-Juncal soratietä sai ajaa, juuri tavan autolla ajettavissa, osin kivinen/syöpynyt.

Cruz de Pajonales - Cortijo de Pajonales -Roque Mulato-Taiguy menee yhä pieni polku. Viimeksi vuoden sisään olen sen kulkenut. Sitä ei ole koskaan mitenkään muutoin maastoon merkitty kuin kaksi kiveä päällekkäin siellä täällä. Kulkee Cortijo de Pajonalesin läpi noin kuin alemmassa karttakuvassa merkitty tai opentopomap myös. Pitää kyllä lukea karttaa, sillä polku on heikko.

[omat polut]

^Vähän ylempää Cruz Huesitaksesta lähtevät polut ovat hyviä ja suojelualueen ulkopuolella jopa merkittyjä. Cruz de Pajonales oli oikein aita ja portti lukossa.

[Metsän Omena]

Oon kulkenut siitä talon vierestä (jokunen metri pohjoiseen) rämän verkkoaidan läpi ja alas Cuevas de Pajonalesin kärrypolkua, siitä polulle, joka vie Pajonalesiin.

[omat polut]

^Tein samat liikkeet, mutta varsinaista polkua ei oikein ollut, eikä kipeä lonkka tykännyt jyrkästä kalliomaastosta.

[Aaro]

Aserrador - Cruz de la Huesita harjannepolku on todella hieno, jos sitä saa vielä kulkea. Minun max päivämatka on Aserrador - Puerto de Mogan noin 65 vuotiaana, pimeässä loppumatka.