Kokemuksia jahtimailta ja metsästysretkiltä

[diver]

Kiitos kutsusta.loppiaiseksi on juurikin varauduttu
Mutta pannaan mieleen.

[honkamukka]

Poika laittoi näihin jahteihin sopivan pennun oppimaan tavoille, tai oikeastaan tämä mäyris tuli korvaamaan Retkun, joka innostaan huolimatta alkaa ikääntyä pupujen ajohommista. Uusi tulokas näiden seisojien jatkeeksi on nimeltään Fransu. Kolmetoistaviikkoinen pentu haukkui porokoiramme Lyylin pystyyn, luuli kai tummasta olomuodosta johtuen joksikin muuksi ja kun tuota luonnettakin on.
Pojan Ruotsinlapin reisu oli onnistunut ja nuorempi polvikin pääsi ensimmäiset lintunsa seisonnasta pudottamaan. Elämyksiäkin kertyi, karhu ilmeisesti karkottui äänistä päätellen suolämpäreen yli tämän linnustaja joukon edestä rauhallisempiin maisemiin.

Tämä piti laittamani.
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/il ... ua/771173/

[Pekka]

Ak-pojan hirvenmehetuusta juttua uusimmassa M&K lehdessä.

[Kullervo]

Ei niinkään kokemuksia vaan mielenkiintoinen lehtijuttu metsästyksen vaikutuksesta hirvien ja petojen lukumääriin.
Ajatusleikki, jos metsästys lopetettaisiin

[Ursus]

Missähän lapset vielä nyt lähetetään paimeneneen? 1800-luvulla syntynyt isoisäni oli poikasena paimenessa. Muuten mielenkiintoinen artikkeli, joka kannattaa lukea niin metsästäjän kuin metsästystä vierastavan - ja onhan siellä *hakattavaa riittää*- säikeen vääntäjillekin jotain siihen aiheeseen liittyvää.

[Hanu]

Petokantojen pitäisi antaa kasvaa, jos hirviä ei metsästettäisi. Jo nyt pitäisi niin tehdä, koska metsästys ei ole riittävää. Ja metsään vaikutukset olisivat suunnilleen noin. Mutta olisi hölmöä olla metsästämättä. Ekologisesti parasta ruokaa. Tuotanto ei vie uusiutumattomia luonnonvaroja.

[Ursus]

Minä suosisin mieluummin metsästystä kuin petojen kannan lisäämista. Meillä on 80 000 miestä työeälämän ulkopuolella, jotka eivät ole koulutuksessa, työssä, sairaana tai eläkkeellä. Siinä aikamoinen työvoimareservi koulutettavaksi vaikka vahinkoeläinten metsästykseenkin.

[omat polut]

Juuri metsästyksen vuoksi meillä on runsaat hirvi- ja kauriskannat riesanamme, ja näiden perässä tulevat pedot. Jos hirvieläinten määrästä voitaisiin päättää puhtaasti hallinnollisin perustein niitä olisi ehkä neljäsosa nykyisestä. Samalla kaikki näistä (ja pedoista)aiheutuneet haitat olisivat historiaa.

[Ursus]

Minäkin ihmettelen miksi vieraslajeina annetaan ruokkimalla pitää yllä metsästettävää valkohäntäpeurakantaa. Kunhan saataisiin pidettyä kurissa edes luontainen hirvikantamme sen sijaan, että vielä tuodaan vierasperäisiä lajeja aiheuttamaan lisää vahinkoja liikenteessä.

[honkamukka]

Vieraslajit menestyvät meillä yllättävän hyvin. Siihen on osasyynsä nykyisellä ilmastosyklillä näiden leutojen talviemme muodossa. Osa lajeista ei taannu, kuten supit, kovankaan talven koittaessa. Metsäkauris ja valkohäntien kanta heikkenee ja varsinkin ensimainittu kovemman talven myötä on ruokinnan varassa. Sinänsä näille molemmille lajeille on paikkansa eteläisen Suomen luonnossa metsästettävän riistakannan rikastuttajina. Valkohännät ovat kieltämättä liikenteellinen ongelma osassa Suomea, kuten eteläinen Pirkamaa ja siitä lounaiseen Suomeen.
Oma mökkiseutuni on hiukan näiden rajamailla. Metsien peittävyys on suurempi kuin näillä ongelma alueilla. Ilveskannat ja virtavedet verottavat näiden sorkkaeläinten kantaa. Supien loukkupyynti on tehokasta, mutta nekin oppivat välttämään pyytövälineitä. Lisäksi on näitä ns. luonnonsuojelijoita, jotka laukovat loukkuja.

[hannes]

^Heheh! Älä anna väärää todistusta luonnonsuojelijoista. Supikoira - ja minkkipyydykset ovat tervetulleita.

Noo, minä en varmaan oikea luonnonsuojelija olekaan: Syön lihaa, ajan autolla (ei ole yleisiä), käytän sähköä (tosin tuuli-) juon maitoa litratolkulla, lämmitän taloa (vähäarvoinen puu, jos sellaista edes olemassa). Paljon muitakin syntejä...

[Pekka]

Vähennettiin kaverin kanssa hiukan vieraslajia.

[murku]

Muhkea saalis,onneksi olkoon.Ovat runsastuneet,mutta täällä Keski-Suomessa näkee harvemmin noin komeita siivekkäitä.

[Korpijaakko]

Taitaa olla hirvijahti tältä syksyltä ohi. Pari aikuisen lupaa olisi vielä, mutta tämä uusi myöhäisempi ajankohta lokakuun mumisateineen ei suosi kesälaidunalueena toimivassa saaressa metsästämistä. Ei sitten yhtään. Kesällä hirviä oli riistakameroissa, pelloilla ja pihoissakin pilvin pimein, mutta äkkiä hupenivat kun jahti alkoi.

Viisi viikonloppua ja pari arkipäivää tuli kuitenkin oltua metsällä. Viime syksyn lämpimät poutapäivät olivat etäinen muisto vain: pääosin oli tarjolla koleaa ja koleampaa. Muutama viikko sitten julistimme tehneemme seuran ennätyksen istuttuamme 3h 51min torneissa passissa. Viime lauantaina piti kuitenkin laittaa paremmaksi ja jäykistin lihaksiani 4,5h istumisella tihkusateessa ja tuulessa.. Loppua kohti toivoi vaan, että tilanne ratkeaisi nopeasti ja pääsisi lämmittelemään. Onneksi koiranohjaaja pääsi ampumaan vasan ja päästiin kiskomaan. Ensi syksyksi otan pilkkihaalarit reppuun.

Omalla kohdalle ei osunut luvallisia hirviä. Pari kertaa katselin emää ja vasaa ampumahollilta, mutta vasan lupia ei silloin ollut. Kolmas hieno tilanne oli kuunnella isosarvisen sonnin lähestymistä. Näkemään en päässyt eikä naapuritornista tähtäillyt naapurikaan päässyt ampumaan, mutta kyllä siinä syke nousee kun kuuntelee miten sarvet kolisee puihin! Ei mein hirvet yleensä sellaista kolketta pidä. Kerran koiran kanssa olisi varmasti ollut mahdollisuus saada tilanne aikaan, mutta jotenkin llin asennoitukut niin, että pölläytän hirven vaan liikkeelle kohti passilinjaa. 40 metriin pääsin nuoressa kuusikossa ja kun jatkoin lähemmäs, niin siitä se lähti muiden tähtäimiin. Olisk pitänyt jäädä odottamaan sopivaa paikkaa, mutta jotenkin en ollut liikkeellä "kaatoaikeissa". Koiran touhuja oli yleensäkin hieno seurata: miten sitkeästi se selvittää jälkeä ja kaivaa hirvet jostain metsänpeitosta. Tai ihmetellä siellä tornissa palellessa miten pienen kippurahännän haukku voi kuulua 2,5km päähän! Tai ihastella miten koira päästelee metsämaastossa yli 25km/h vauhdilla karkon perässä.

Kuitenkin onnistunut jahti kaiken kaikkiaan. 3+5 saatiin pakastimeen ilman haavakkoja tai ongelmatilanteita. Lihaa pakkaseen, luista lientä, vasan nahkoja ja aivoja parkitsemiseen. Uutena kokeiluna tein hirvihaggista eli yhdet vasan keuhkotkin tuli käytettyä kun ei ollut ammuttu rikki. Ensi vuonna kokeilen sitten hirvimakkaran tekemistä. Ja ehkä anorakkia niisyä suolista.

Valitettavasti päällimmäiseksi jäi kuitenkin huono fiilis yhteisluvan toiminnan jäykkyydestä ja naapuriseurojen menosta. Vahinkojahan voi aina sattua, mutta jos samalta seuralta menee kolmena vuotena neljä hirveä (luokkaa puolet yhden kauden kaadoista) monttuun metsään hukattuina, niin tuntuu, että kyse on jo asennevammasta tai osaamisen puutteesta. Niitä voi sitten käydä koiralla jäljittelemässä kun seuraavana päivänä tilanne alkaa painaa jonkun mieltä... Ja tietysti lisäksi on käyty jäljittämässä haavakoita kun apua on kysytty riittävän ajoissa ja ne on yleensä saatu metsästä pois ja pakastimeen. Hyvä niin, mutta ihmeen paljon niitä tulee. Hirvi on kuitenkin iso maali ja tietääkseni ei ole pakko ampua jos ei ole hyvällä paikalla? Samoin sarvisuosituksen kanssa on jo kolmatta vuotta ihme säätöä. Rauhoitetuksi sovittuja 7-12 piikkisiä tuntuu kaatuvan ihan siinä missä muitakin. Ja yli 12 piikkisiä piti saada kaataa max. 5, niin niitäkin meni enemmän. Herää vaan ihmetys, että miten hyvin ammuttava eläin on tunnistettu jos kaadetaan 12+ piikkinen kun yli 6 piikkisiä ei saisi enää ampua? No, meitä ja sarvia on monenlaisia.

Onneksi parin viikon päästä on oman seuran yhteisjahti kauriille, niin saa muuta pohdittavaa. Myös valkohäntäpeurajahtiin olisi kutsu voimassa. Saatanpa lähteäkin. Ja supeillakin on kohta talviturkki kunnossa, niin voi ruveta turkismetsästäjäksi. Pari keräsin kyllä jo koiran haukusta ja yhden peltilehmien tallomana. Harjoituskappaleita.

[Korpijaakko]

Tänään oli seuran ensimmäinen metsäkaurisjahti! Aamuyöstä vesisade oli muuttunut rännäksi, jota jäi maahankin juuri sulaneiden lumien tilalle. Aamun valjettua lähdimme 12 passihenkilön, koiranohjaajaan ja parin mäyräkoiran kanssa metsälle. Ensimmäine metsikkö oli tyhjä. Neljä kaurista oli viihtynyt siellä koko kesän, mutta viime viikolla (ja uudelleen torstaina) samoilla kulmilla oli nähty iso ilves. Ei näkynyt kauriita enää.

Siirryttiin toisaalle ja ohjaaja koirineen lähti pienen niemen kärjestä etsimään kauriita. Me muut laitoimme tulet tihkusateisen kostean ilman koleuden karkottamiseksi. Makkaraa paistaessa kävin hakemassa haulikon viereen nojaamaan kuuseen. Selitin, että kun jäniksetkin tulee tulille, niin miksei kauriitkin. Selitystä ei uskottu, mutta kymmenen minuutin kuluttua kaksi kaurista loikki ohi noin sadan metrin päästä! Jos ei olisi tätä flunssaa, niin olisi koettanut juosta metsautotietä niiden eteen tuttuun ylityspaikkaan. Nyt ei 500 metrin sprintti olisi lähtenyt millään. Siirryttiin siis kauemmas passiin ja odotettiin, että koiranohjaaja toi koirat tuoreille jäljille.

Jotain ne ajoivat pellon reunassa edestakaisin, haukku kuului lähes kilometrin päähän, mutta niitä kauriita ei kyllä enää nähty. Tunnin odottelun jälkeen alkoi porukalla into loppua ja muut velvoitteet puskea päälle. Niinpä seuramme ensimmäinen kaurisjahti päättyi ilman saalista, mutta päästiin sentään näkemään niitä!