Vaarallinen lasku!
Vaarallinen lasku!
Hiihtoladuilla otsakkeen mukaiset varoitustaulut ovat mielestäni yleistyneet. Miten porukka reagoi nähdessään tällaisen varoitustaulun?
Kom och ät konserverad gröt!
Oliskin tarpeeksi ladun varressa varotuksia, niin olisin ehkä selvinnyt viime talvesta ehjin luin...
Edit: Vaikka tuskin siinä olisi isokaan lappu auttanut. Tässä ennenkään ole varotuksista välitetty. Ja tutulla ladulla ne lipat tulivat.
Edit: Vaikka tuskin siinä olisi isokaan lappu auttanut. Tässä ennenkään ole varotuksista välitetty. Ja tutulla ladulla ne lipat tulivat.
Viimeksi muokannut Kösteri, 12 Tammi 2008 18:09. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Elä minun sukulaesia moeti!
Ölliäistä hämmästytti viimetalavena luostolla ne vuaralliset laskut. Ihan ku ne olis vasiten semmosiks tehty. Pitkä alamäki ja mäen alla jyrkkä kurvi. Eikä tuosta alamäestä olis suanu vuarallista millään jollei olis sitä äkkikurvia siellä lopussa. Ja järestään melekein kaikki oli semmosia.
Se mikä nuo kurvit tekköö vuaralliseks on se lavun kappeus. Jos se alamäessä olis ihan pikkusen levennetty huaraväli, nii latu-urassa uskaltas männä hurottoo meleko jyrkkäännii kurviin. Pyhän lavuilla muuten oli alamäkilatu levveempi.
Ja kuha niihin laskuihin tottuu, nii pikkuhiljoo sitä uskaltaa lasketella ronskimmin. Puijolla kyllä pelottaa Ölliäistä. Liikoo savolaisia kappeilla lavuilla. Onneks pahimmoissa paikoissa on kiertosuunnat merkattu.
Ölliäistä hämmästytti viimetalavena luostolla ne vuaralliset laskut. Ihan ku ne olis vasiten semmosiks tehty. Pitkä alamäki ja mäen alla jyrkkä kurvi. Eikä tuosta alamäestä olis suanu vuarallista millään jollei olis sitä äkkikurvia siellä lopussa. Ja järestään melekein kaikki oli semmosia.
Se mikä nuo kurvit tekköö vuaralliseks on se lavun kappeus. Jos se alamäessä olis ihan pikkusen levennetty huaraväli, nii latu-urassa uskaltas männä hurottoo meleko jyrkkäännii kurviin. Pyhän lavuilla muuten oli alamäkilatu levveempi.
Ja kuha niihin laskuihin tottuu, nii pikkuhiljoo sitä uskaltaa lasketella ronskimmin. Puijolla kyllä pelottaa Ölliäistä. Liikoo savolaisia kappeilla lavuilla. Onneks pahimmoissa paikoissa on kiertosuunnat merkattu.
Eläkeehä immeisiks
UÖ
UÖ
-
- Viestit: 188
- Liittynyt: 07 Maalis 2007 12:14
Oikea sanamuoto on VAATIVA LASKU. Vaaralliseksihan mäkinen/mutkainen/jyrkkä lasku tulee silloin jos ei hallitse itseään tai laskimiaan.
Mahdollinen vaarallisuus johtuu olosuhteista, esim. olkapään jänteeni katkaissut lasku ei ole vaarallinen muuten, mutta kun ladulla oli hiekkaa, niin ilmeisesti se sitten oli vaarallinen. Ilman mitään varoitustauluakin.
Muuten kyllä vieroksun liikoja liikennemerkkejä luonnossa, mutta vaativat laskut on ihan hyvä tietää silloin, kun ekaa kertaa ko. paikassa hiihtelee. Sitten kun latu tai reitti on tuttu, alkaa joskus merkit tuntua turhilta.
Mahdollinen vaarallisuus johtuu olosuhteista, esim. olkapään jänteeni katkaissut lasku ei ole vaarallinen muuten, mutta kun ladulla oli hiekkaa, niin ilmeisesti se sitten oli vaarallinen. Ilman mitään varoitustauluakin.
Muuten kyllä vieroksun liikoja liikennemerkkejä luonnossa, mutta vaativat laskut on ihan hyvä tietää silloin, kun ekaa kertaa ko. paikassa hiihtelee. Sitten kun latu tai reitti on tuttu, alkaa joskus merkit tuntua turhilta.
Näin juuri. Lasku, joka oudolle varomattomalle on vaarallinen, on usein sen tuntevalle nautittava. Kuten vaikkapa Pallastunturin itärinteen laskut ja lasku Montellilta Keräsjärvelle silloin, kun se mentiin vielä nykyistä kelkkareittiä pitkin.tinder kirjoitti:Oikea sanamuoto on VAATIVA LASKU. Vaaralliseksihan mäkinen/mutkainen/jyrkkä lasku tulee silloin jos ei hallitse itseään tai laskimiaan.
Sitten kun latu tai reitti on tuttu, alkaa joskus merkit tuntua turhilta.
Olen valitettavasti ehtinyt kyllä jo siihen vaiheeseen, jossa laskeminen muuttuu varovaisemmaksi, vaikka mäet käyvät tutummiksi.
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
Juu, ei ole ikävämpää paikkaa viettää aikaansa, kuin muutaman kilometrin mittainen valoin koristeltu latulenkki.OS kirjoitti:Pysyn poissa laduilta ja hiihtelen mieluummin umpisella ja valitsen omat laskuni.
Tietenkin jos haluaa ilman ponnisteluja saada sykkeensä nousemaan, niin silloin kyseinen paikka on oikea.
Eli ei mikään luonnon tyyssija.
ps. Itse kyllä selviydyn tuosta kiirastulesta melko vähäisin henkisin ja ruumiillisin vammoin.
Kiitos kieleni terävyyden. Tylppäkielisille tilanne sitä vastoin saattaa olla traumaattisempi.
Että usko mikä kytö se on Ölliäisellä hiihtämmään! Kyllä sillon kelepoo höylätyttii lavut. Varsinnii puikkarointiin. Eikä se sule pois sitä korvessa umpisessa omia latuja kulukemista. Molemmissa sekä samat että omat nautintonsa. Ja valamiilla lavuilla pittää olla varotuksia, mutta omat lavut on omalla vastuulla.
Eläkeehä immeisiks
UÖ
UÖ
Puikkaroijessa alakaa kyllä piä höyrytä aenai Ölliäisellä...ja siellä toenperrään tuntoo olevansa höyryjunien jaloissa itekkii tai sitte häirihtöö puuskutuksellaa ja sohimisellaa muita.
Kyllä se joskus ottaa pattiin ku on ompeluseurat keskellä latua tai hyökkääsvaunut täättää katukäätävän tai linjakkaan. Ja polokuaatolla kulukiissa mummot säikkyy, ku kelloo killaattaa ja ajjaa ohite muka kaaheeta vauhtia (10 - 25 km/h).
Kyllä se joskus ottaa pattiin ku on ompeluseurat keskellä latua tai hyökkääsvaunut täättää katukäätävän tai linjakkaan. Ja polokuaatolla kulukiissa mummot säikkyy, ku kelloo killaattaa ja ajjaa ohite muka kaaheeta vauhtia (10 - 25 km/h).
Eläkeehä immeisiks
UÖ
UÖ
Siihen aikaan, kun ladut olivat vielä latuja eivätkä moottorikelkalla tai vielä isommilla vehkeillä mahduttavia valtateitä, meillä päin oli tosi vekkuli kympin latu. Olen joskus miettinyt, millä merkeillä se olisi nykyisin merkitty, kun ne vaativimmatkin reitit ovat nykyisin siihen verrattuina kovin loivapiirteisiä.
Siellä sai jyrkän haaranousun könyttyään nähdä kyltin "Tuliko hiki? Tässä haihtuu!" Kyltin takaa "aukeni" korkeusprofiililtaan suunnilleen 90 metrin hyppyrimäen alamäkeä vastaava suksilla pohjustettu ränni. Leveyttä männystä mäntyyn mitattuna ehkä 80 senttiä. Sauvat vain siististi supussa!
Toisessa paikassa oli kaksimielinen varoitus: "Mehuasema. Varo laskua!". Ja samanlainen ränni, paitsi että mäen alaosassa oli 90 asteen äkkikäännös oikealle. Aurauskäännökseen ladulla ei ollut tilaa.
Siellä sai jyrkän haaranousun könyttyään nähdä kyltin "Tuliko hiki? Tässä haihtuu!" Kyltin takaa "aukeni" korkeusprofiililtaan suunnilleen 90 metrin hyppyrimäen alamäkeä vastaava suksilla pohjustettu ränni. Leveyttä männystä mäntyyn mitattuna ehkä 80 senttiä. Sauvat vain siististi supussa!
Toisessa paikassa oli kaksimielinen varoitus: "Mehuasema. Varo laskua!". Ja samanlainen ränni, paitsi että mäen alaosassa oli 90 asteen äkkikäännös oikealle. Aurauskäännökseen ladulla ei ollut tilaa.
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
Sattuiko paljon haavereita?Pepi kirjoitti:Siihen aikaan, kun ladut olivat vielä latuja eivätkä moottorikelkalla tai vielä isommilla vehkeillä mahduttavia valtateitä, meillä päin oli tosi vekkuli kympin latu. Olen joskus miettinyt, millä merkeillä se olisi nykyisin merkitty, kun ne vaativimmatkin reitit ovat nykyisin siihen verrattuina kovin loivapiirteisiä.
Siellä sai jyrkän haaranousun könyttyään nähdä kyltin "Tuliko hiki? Tässä haihtuu!" Kyltin takaa "aukeni" korkeusprofiililtaan suunnilleen 90 metrin hyppyrimäen alamäkeä vastaava suksilla pohjustettu ränni. Leveyttä männystä mäntyyn mitattuna ehkä 80 senttiä. Sauvat vain siististi supussa!
Toisessa paikassa oli kaksimielinen varoitus: "Mehuasema. Varo laskua!". Ja samanlainen ränni, paitsi että mäen alaosassa oli 90 asteen äkkikäännös oikealle. Aurauskäännökseen ladulla ei ollut tilaa.