Tarvittavat luvat ja lisenssit ovat olemassa, asekanta on supistunut haulikkoon.Äänestin olevani satunnainen metsästäjä,koska harrastus on hiipunut, muutama jänisjahti syksyssä samoin lintureissu.Mitään eettistä ongelmaa en metsästyksessä näe koska olen lihansyöjä muutenkin.
Minusta luonnossa on yhtä mukava liikkua ja etsiä elämyksiä olipa varusteena sitten rinkka,kalavehkeet,metsästysvarusteet , marja- tai sieniämpäri .Kaikkia näitä harrastan,enkä osaa noita laittaa paremmuusjärjestykseen.
Aloita jälkiruuasta,elämä on epävarma.
Metsästys on **** harrastus
-
peurakorva
- Viestit: 523
- Liittynyt: 15 Tammi 2006 18:19
- Paikkakunta: Kuopio
En metsästä, mutta hieno harrastus se on. Ymmärrän nimenomaan niitä, jotka nauttivat metsästyksestä - vähemmän niitä, jotka nykyaikana väittävät, että se on edullinen tapa hankkia luomuruokaa ja sanovat tekevänsä sitä ravinnon hankkimiseksi.
Perusteluja: Tunnen muutamia metsästäjiä, joille suurin nautinto metsästämisessä on seurata koiran työskentelyä, kehittymistä ja oppimista - viis saaliista, vaikka sitä otetaan, jos hollille sattuu. Joskus pitää ampua ihan siksi, että koira oppii, miksi täällä ollaan.
Toiseksi metsästäjän on tunnettava luontoa ja eläimiä keskivertokontionkuluttajaa enemmän. On tiedettävä missä, milloin ja miten eläimet liikkuvat ym. ym. On tunnettava lajit (linnut) ja on osattava kulkea luonnossa säikyttelemättä kaikkia eläviä kilometrien päähän.
Useimmille tuntemilleni metsästäjille toiseksi tärkeintä koiran toimien seuraamisen lisäksi ovat eväshetket nuotiolla ja/tai sosiaalinen kanssakäyminen muiden metsästäjien kanssa.
Toki tuntemieni metsästäjien joukossa on yksi "pissipääkin", joka kertoi (ei varsinaisesti leuhkinut) ampuneensa tiiran vain siksi, että sai katsoa kädestä, millainen se on. Arghhh!!! Tätä toki aikanaan tekivät kuulut Haminalahden lintumaalarit von Wrightit, mutta se on jo eri juttu se. Näitä metsästäjiä en ymmärrä lainkaan, mutta onneksi näitä on hyvin pieni vähemmistö.
Itse olen ollut mukana hirvenajoketjussa ja pidin touhusta. Syksyinen metsä, eväiden syönti tulilla ja mukava porukka - olin ainoa nainen ja hyvin minut otettiin joukkoon mukaan, vaikka olin ihan vihreä sanan kaikissa merkityksissä. Hirven näin vasta kuolleena. Tällaista ajometsästystä pidän kyllä enemmän teurastuksena kuin metsästyksenä, enkä ymmärrä, miksi siinä hirven ampujaa pidetään suurenakin sankarina (nimenomaan sitä, jonka laukauksesta eläin kuoli), mutta tilaisuuden tullen saattaisin lähteä mukaan toisenkin kerran. Ampujaksi minusta ei kyllä ole, enkä edes halua nähdä eläimen kuolemaa, mutta kuollut eläin on ihan ok. niin nahkoineen kuin lautasellakin.
Eli, en harrasta, mutta hyvin ymmärrän.
Perusteluja: Tunnen muutamia metsästäjiä, joille suurin nautinto metsästämisessä on seurata koiran työskentelyä, kehittymistä ja oppimista - viis saaliista, vaikka sitä otetaan, jos hollille sattuu. Joskus pitää ampua ihan siksi, että koira oppii, miksi täällä ollaan.
Toiseksi metsästäjän on tunnettava luontoa ja eläimiä keskivertokontionkuluttajaa enemmän. On tiedettävä missä, milloin ja miten eläimet liikkuvat ym. ym. On tunnettava lajit (linnut) ja on osattava kulkea luonnossa säikyttelemättä kaikkia eläviä kilometrien päähän.
Useimmille tuntemilleni metsästäjille toiseksi tärkeintä koiran toimien seuraamisen lisäksi ovat eväshetket nuotiolla ja/tai sosiaalinen kanssakäyminen muiden metsästäjien kanssa.
Toki tuntemieni metsästäjien joukossa on yksi "pissipääkin", joka kertoi (ei varsinaisesti leuhkinut) ampuneensa tiiran vain siksi, että sai katsoa kädestä, millainen se on. Arghhh!!! Tätä toki aikanaan tekivät kuulut Haminalahden lintumaalarit von Wrightit, mutta se on jo eri juttu se. Näitä metsästäjiä en ymmärrä lainkaan, mutta onneksi näitä on hyvin pieni vähemmistö.
Itse olen ollut mukana hirvenajoketjussa ja pidin touhusta. Syksyinen metsä, eväiden syönti tulilla ja mukava porukka - olin ainoa nainen ja hyvin minut otettiin joukkoon mukaan, vaikka olin ihan vihreä sanan kaikissa merkityksissä. Hirven näin vasta kuolleena. Tällaista ajometsästystä pidän kyllä enemmän teurastuksena kuin metsästyksenä, enkä ymmärrä, miksi siinä hirven ampujaa pidetään suurenakin sankarina (nimenomaan sitä, jonka laukauksesta eläin kuoli), mutta tilaisuuden tullen saattaisin lähteä mukaan toisenkin kerran. Ampujaksi minusta ei kyllä ole, enkä edes halua nähdä eläimen kuolemaa, mutta kuollut eläin on ihan ok. niin nahkoineen kuin lautasellakin.
Eli, en harrasta, mutta hyvin ymmärrän.
Itse en metsästä mutta muut saavat metsästää minunkin puolesta 
Tosin toivoisin että kohteena olisi eläimet ei ihmiset Olenkin pitänyt tapana syksyisin pistää räikeänvärisiä vaatteita ja lauleskella huonolla lauluäänelläni, ei ole ammuttu hirvenä ainakaan toistaiseksi ja toivoisin tämän onnen jatkuvan tänäkin syksynä 
. Metsästäjiltä toivoisin ainoastaan malttia ettei liipasin olisi turhan herkkä ja että tapettaisiin ainoastaan tarpeellinen määrä eikä huvin vuoksi.
Tosin toivoisin että kohteena olisi eläimet ei ihmiset Olenkin pitänyt tapana syksyisin pistää räikeänvärisiä vaatteita ja lauleskella huonolla lauluäänelläni, ei ole ammuttu hirvenä ainakaan toistaiseksi ja toivoisin tämän onnen jatkuvan tänäkin syksynä . Metsästäjiltä toivoisin ainoastaan malttia ettei liipasin olisi turhan herkkä ja että tapettaisiin ainoastaan tarpeellinen määrä eikä huvin vuoksi.Metsänpoika olen vain, kulkija salomaiden hiljaisten ja tunturien tuulien,aapojen äärettömien.
www.youtube.com/channel/UCTyFpaJiu5UVpEktkVgqV1A videogalleria
www.youtube.com/channel/UCTyFpaJiu5UVpEktkVgqV1A videogalleria
Se on totta.Metsän Omena kirjoitti:Suurin osa meistä kuitenkin vapaaehtoisesti rahallisesti tukee sellaista yhteisöä, joka näin ajattelee.Louestaja kirjoitti:... Se, että laitetaan muiden eläinten etu oman edun edelle, on jotenkin uskonnollista? Ikään kuin ihminen olisi jumalolentona muiden eläinten yläpuolella ja hänen tulee kaitsea näitä eläimiä? Luonnotonta.
Tottumuksen voima? Sosiaalinen paine?"Antakaa minun vielä kerran katsoa tämän maailman hulluutta."
-
Pertti Kurki
- Viestit: 1571
- Liittynyt: 19 Joulu 2008 11:36
En itse metsästä, mutta kenties vielä joku päivä...
Ihailen suunnattomasti metsästystä ja metsästyskulttuuria. Perustelut:
1. Luomuruuan talteenotto. Pyynnissä varmaan kuluu enemmän kaloreja ja rahaa kuin lihassa saadaan takaisin, mutta voihan metsissä turhemminkin kävellä.
2. Metsästäjille riistanhoito on ollut arkipäivää jo vuosikymmeniä. Seuroilla on riistapeltoja, tehdään lintukosteikkoja yms. On tajuttu, että ensin pitää olla ammuttavaa ennenkuin ammutaan. Samaa ei voi sanoa suomalaisesta kalastuskulttuurista.
Tässä valossa vähän hävettää tunnustautua kalastuksen harrastajaksi.
Ihailen suunnattomasti metsästystä ja metsästyskulttuuria. Perustelut:
1. Luomuruuan talteenotto. Pyynnissä varmaan kuluu enemmän kaloreja ja rahaa kuin lihassa saadaan takaisin, mutta voihan metsissä turhemminkin kävellä.
2. Metsästäjille riistanhoito on ollut arkipäivää jo vuosikymmeniä. Seuroilla on riistapeltoja, tehdään lintukosteikkoja yms. On tajuttu, että ensin pitää olla ammuttavaa ennenkuin ammutaan. Samaa ei voi sanoa suomalaisesta kalastuskulttuurista.
Tässä valossa vähän hävettää tunnustautua kalastuksen harrastajaksi.
-
reikäteltassataas
- Viestit: 1083
- Liittynyt: 05 Maalis 2010 22:01
"The primary human causes of declines in plants and animals are habitat loss and hunting."
Ettei totuus unohtuisi... Suuri osa metsästyksestä on ok, kun se pysyy tiukasti säädeltynä. Metsästys on mun mielestä toisesta päästä hyvinkin jalo harrastus, toisesta päästä hyvinkin ruma. Riippuu ihan siitä miten homma hoidetaan. Metsästäjien järjestöjen puolelta tuleva ainainen ahneus metsästää enemmän yksiläöitä ja lajeja ja vastaan vänkääminen suojelukysymyksissä tökkii, sille en voi mitään. Ei kaikki metsästys ole samanlaista esim. hirven metsästys susien puutteessa on ok, lihaakin tulee paljon. Toinen asia on esim. pitääkö metsähallituksen myydä etelän ihmisille jotain kanalintu lupia ylimpään Lappiin, missä porukalla pyssyjen ja koirien kanssa lähetään lintujen perään, joista ei saa paljoa lihaa ja joita saa kiinni melkein paljain käsin, jos osaa niitä lähestyä.
Ettei totuus unohtuisi... Suuri osa metsästyksestä on ok, kun se pysyy tiukasti säädeltynä. Metsästys on mun mielestä toisesta päästä hyvinkin jalo harrastus, toisesta päästä hyvinkin ruma. Riippuu ihan siitä miten homma hoidetaan. Metsästäjien järjestöjen puolelta tuleva ainainen ahneus metsästää enemmän yksiläöitä ja lajeja ja vastaan vänkääminen suojelukysymyksissä tökkii, sille en voi mitään. Ei kaikki metsästys ole samanlaista esim. hirven metsästys susien puutteessa on ok, lihaakin tulee paljon. Toinen asia on esim. pitääkö metsähallituksen myydä etelän ihmisille jotain kanalintu lupia ylimpään Lappiin, missä porukalla pyssyjen ja koirien kanssa lähetään lintujen perään, joista ei saa paljoa lihaa ja joita saa kiinni melkein paljain käsin, jos osaa niitä lähestyä.
Meillä on metsästävien tuttavaperheiden kanssa tapana pitää silloin tällöin illallisia, joissa pääruokana syödään vain itse hankittuja luonnontuotteita.
Silloin heitetään emännät shoppailureissulle ruuan valmistamisen ajaksi. Juhlapöytä katetaan pitkän kaavan mukaan alkupaloineen ja jälkiruokineen. Riista saa tällöin arvoisensa kohtelun.
Hirvenlihaa annan emännän joskus laitella, sillä hän pystyy taikomaan siitä suusasulavaa ruokaa. Muu riista valmistetaan aina metsästäjän toimesta metsästä lautaselle. Kalahommissa sama juttu.
Silloin heitetään emännät shoppailureissulle ruuan valmistamisen ajaksi. Juhlapöytä katetaan pitkän kaavan mukaan alkupaloineen ja jälkiruokineen. Riista saa tällöin arvoisensa kohtelun.
Hirvenlihaa annan emännän joskus laitella, sillä hän pystyy taikomaan siitä suusasulavaa ruokaa. Muu riista valmistetaan aina metsästäjän toimesta metsästä lautaselle. Kalahommissa sama juttu.
Ei oo häränpäivää!!
Hyväksyttävä se on, kun kerran olen lihansyöjä "pahimmasta" päästä, eli lihaa tulee pisteltyä kilo tolkulla vuodessa. Vaan metsästään en ala, koska en kuitenkaan osuisi "maaliin". Jousella kyllä olis mukava vaania otuksia. Siinä ei kyllä saalista repunpohjalle kertyisi, joten olisin metsästäjä jota elukatkin naureskelis.
olen metsästänyt nuorempana, mutta möin aseeni pois kun noita lapsia alkoi siunaantumaan. Onhan siinä oma viehätyksesnä, mutta teki kyllä pahaa katsoa kun kaveri lopetti loukutetun supin ja minkin. Ja kyllä kaikki jänikset ja linnut syötiin mitä saatiin. Ja turkiseläimet nyljettiin ja myytin nahat.
Ajattelen näin; luonnossa eläimillä on mahdollisuus säilyä hengissä, mutta ihmisten kasvattamilla elukoilla ei sitä mahdollisuutta ole. Ja usein kyllä kävi niin että ilman pataan laitettavaa tultiin mettältä.
Mulla on kaveri jolla on ollut "kenneli" ja hän ei koskaan vienyt ainuttakaan koiraansa viimeselle piikille vaikka kuinka eläin kärsi. Hän puolustautui sillä, että mikä hän on päättämään toisen elämästä. Samalla hän kuitenkin kasvatti sikoja ja lampaita joita kyllä teurastettiin omassa pihassa. Jotensakin ristiriitaista...
Ajattelen näin; luonnossa eläimillä on mahdollisuus säilyä hengissä, mutta ihmisten kasvattamilla elukoilla ei sitä mahdollisuutta ole. Ja usein kyllä kävi niin että ilman pataan laitettavaa tultiin mettältä.
Mulla on kaveri jolla on ollut "kenneli" ja hän ei koskaan vienyt ainuttakaan koiraansa viimeselle piikille vaikka kuinka eläin kärsi. Hän puolustautui sillä, että mikä hän on päättämään toisen elämästä. Samalla hän kuitenkin kasvatti sikoja ja lampaita joita kyllä teurastettiin omassa pihassa. Jotensakin ristiriitaista...
Metsästän aina jos voin,eli ajan ja budjetin mukaan. Pieniistaa,kanalintua ja metsäjänistä jne, vain omiin ruokatarpeisiin. Huvin vuoksi en mettästä enkä turkin. Mulle toi metsästys on samanlaista eräperinnetoimintaa kuin retkeilykin,syntynyt ihailusta menneistä aikoja kohtaan,enkä myöskään voi millään pahalla katsoa,että korvaan ruokavaliossani tehotuotetun lihan mahdollisuuskein rajoissa luomulihalla, jolla on ollut hyvät mahkut päästä myös pakoon ja jäädä henkiin ja minun kohtaloksi saattais koitua se että illan tullen syönkin vaan sieniä ja marjoja . Kyllä parin yön syksyisellä metästyseissullakin on tosi paljon sitä vaeltamistakin, kun parhaat saalispaikat on tiettömien teiden takana,niin samat saamarin rinkat siellä tarttee sekä samat taidot. kalastaminen on yhtälailla tappamista,ja ilmeisesti kalakin kärsii koukku leukassaan tai kiduksissaan mutta kun ei päästä ääniä eikä ilmase tuskaa,niin se on jotenkin hyväksytympi saalis ja harrastus kuin vaikka rusakon ampuminen,joka sekin valitettavasti saattaa hyvälläkin ampujalla mennä pieleen,ja eläin riutuu kunnes se löytyy ja lopetetaan. Onneks tätä sattuu ainakin itsellä todella vähän.
Ei mulla ole mitään vastaan vegaaneja eikä muita hippejä,mutta en tajua miksi monet tällaiset ei näe metsästämällä hankitun lihan paremmuutta edes eettisesti.
. Kyllä parin yön syksyisellä metästyseissullakin on tosi paljon sitä vaeltamistakin, kun parhaat saalispaikat on tiettömien teiden takana,niin samat saamarin rinkat siellä tarttee sekä samat taidot. kalastaminen on yhtälailla tappamista,ja ilmeisesti kalakin kärsii koukku leukassaan tai kiduksissaan mutta kun ei päästä ääniä eikä ilmase tuskaa,niin se on jotenkin hyväksytympi saalis ja harrastus kuin vaikka rusakon ampuminen,joka sekin valitettavasti saattaa hyvälläkin ampujalla mennä pieleen,ja eläin riutuu kunnes se löytyy ja lopetetaan. Onneks tätä sattuu ainakin itsellä todella vähän.Ei mulla ole mitään vastaan vegaaneja eikä muita hippejä,mutta en tajua miksi monet tällaiset ei näe metsästämällä hankitun lihan paremmuutta edes eettisesti.
Kohti korpea,kiitos.
Koko aikuisikäni olen metsästänyt erikokoista riistaa.Jo lapsena ( alle 10 v) hain kanatarhasta kanan ja löin vesurilla kaulan ja puhdistin ruuaksi.Yhtenä aamuna ennen kouluun lähtöä kävin yöllä tulleet koiranpenikat toimittamassa hautaan, vahingossa päästy astumaan kulkukoiran toimesta.
Eläimen käsittely on ollut täysin luonnollista ja koska kaikilla on oikeus mielipiteeseensä
niin loogisesti ajatellen eläimen koolla ei pitäisi olla mitään roolia,niin hyttysenkin nitistäminen pitäisi jättää niiden kontolle jotka ajattelevat eläimen elinkaaresta toisin.
Jokainen kimpale ostettua lihaa on aikanaan ollut elävä eläin.
Eläimen käsittely on ollut täysin luonnollista ja koska kaikilla on oikeus mielipiteeseensä
niin loogisesti ajatellen eläimen koolla ei pitäisi olla mitään roolia,niin hyttysenkin nitistäminen pitäisi jättää niiden kontolle jotka ajattelevat eläimen elinkaaresta toisin.
Jokainen kimpale ostettua lihaa on aikanaan ollut elävä eläin.
Näyttää olevan yleistä, että nuoruudessa on metsästetty ja sitten sitä on vähennetty tai peräti kokonaan lopetettu. Kuulun itse samaan ryhmään, en ole ampunut pariinkymmeneen vuoteen laukaustakaan, eikä ole oikeastaan mitään halujakaan.
Varsin ärsytystä nostattavia nykyisin ovat kuvat, joissa safarimetsästäjät poseeraavat jonkun harvinaisen eläimen ruholla.
Varsin ärsytystä nostattavia nykyisin ovat kuvat, joissa safarimetsästäjät poseeraavat jonkun harvinaisen eläimen ruholla.